Kun ei mikään enää tunnu miltään!!??

Kukaan kanssaihmisistä ei näytä tajuavan. Kuis täällä?

Vähän päälle 3 viikkoo savuttomana ja erittäin avuttomana, eikä paljon naurata. Mikään tahi kukaan ei kiinnosta, energia-taso nollassa ja kiukku huipussaan jos vaan jaksaa. Itkua, raivoo ja suurta epätoivoo yötäpäivää. Ja hirveetä tupakantuskaa, tottahan toki.

Voi kun vois vaan polttaa, muulla ei ole mitään väliä!! Yksi asia on varma ja se on aivan varma, että en kettuillessanikaan polta!!!!!

Hyvät ihmiset, auttakee!! Onko tää normaalia? Miten tästä pääsee takasin elävien kirjoihin ja omaksi itekseen?

-Wilppa-

Viestejä yhteensä

  • tillatutillatu Vantaa
    editoi heinäkuu 2009
    voi wilppa, koita kestää. Mulla tulee huomenna 3 kuukautta täyteen ja siihen aikaan on mahtunut runsaasti noita sinun mainitsemiasi olotiloja. Mutta niin ne vaan on vähentyneet, ei vielä kaikki loppuneet mutta tulleet helpommiksi käsitellä. Olen tänä aikana itkenyt varmasti enemmän kuin koko elämäni aikana, mutta ajattele että sekin on jonkinlaista puhdistautumista - se tekee hyvää. Pienin askelin eteenpäin, ajattele mukavia asioita, lähde vaikka kävelylenkille - se auttaa. Tsemppiä!
  • editoi heinäkuu 2009
    Tutulta kuulostaa.Lueskelepa toisten tarinoita, niin varmasti saat lisäpotkua taisteluun nikkispirua vastaan.On muuten tosi kiero tyyppi, vie terveytesi, rahasi ja pyörittää sinua kuin pässiä narussa. Tsemppiä ja vähän apinan raivoa peliin niin kyllä sinä sen nujerrat.
  • tintt1tintt1 Espoo
    editoi heinäkuu 2009
    Wilppa! Juoksemaan, uimaan, liikkumaan ihan miten vaan, niin saat purettua pahan olon itsestäsi. Kunnon hiki pintaan, niin yölläkin nukuttaa. Huomaat kuntosi vaivihkaa kohoavan itsetuntosi ohella. Voit kohta huutaa kaikille, että minä tein sen! Lukkyä pyttyyn Wilppa! Sinä onnistut!
    "Olisinpa lopettanut ennen kuin aloitinkaan!"
     Viimeinen tupakka 4.7.2008
  • editoi heinäkuu 2009
    Voi kiitos kamalasti teille kaikille!!

    Sehän se on! Liikunta, kaikenlainen hommailu, sauna ja suomalainen sisu. Näiden kanssa homma loppuun viedään.

    Etiäpäin!, sano mummo lumessa!!!!!
  • tutetututetu Helsinki
    editoi heinäkuu 2009
    Ja jos ei liikunta ja sauna vielä riitä, niin opettele virkkaamaan, siivoamaan, käytä aikasi stumpi.fi:ssä, luettele hyviä asioita joita teet itsellesi savuttomuudella. Laske montako minuuttia, tupakkaa ja euroa on sinulta jo säästynyt. Kehu, kannusta, kiitä itseäsi, kannusta myös muita stumppilaisia.

    Tupakan ympärillä ainakin minun ajatukseni pyörivät ekat pari kuukautta, mutta valitse itse, minkälaisin miettein. Ei sitä syöpäkäärylettä kaivaten, vaan iloiten savuttomuudesta!
  • editoi elokuu 2009
    Samat kävin kanssa läpi, vaikeaa oli ja välillä itkin ja välillä raivosin. Nyt kun kaksi kuukautta on oltu savuitta on tasaisempi olotila.

    Minulle oli tärkeää sellainen, että aivopesin ikäänkuin itseäni alussa, enkä antanut itseni edes ajatella mitään, että voi kun saisin polttaa yms.. Tein niin radikaalin päätöksen, että minä en polta enää ikinä ja vaikka itkisin ja saisin mitä kohtauksia, niin en polttaisi. Ei enää sitä, että yhden vetäisisi yms... se on ollut tärkeää. Alusta asti varmuus siitä, että sitä myrkyn sontaa en enää sisääni vedä. Onhan se päätös pitänyt käsitellä matkan varrella monta kertaa, mutta se on pitänyt.

    Kyllä se siitä helpottaa. Itkee jos itkettää ja huutaa jos siltä tuntuu. Kyllä sinne väliin mahtuu naurua ja onnen hetkiäkin :wink: Ja onneksi ne lisääntyvät kun aikaa kuluu. Nyt minä jo tiedän, että lopettaminen oli maailman parhain päätös ja olen siitä äärettömän onnellinen.

    Minä todella onnistuin lopettamaan ja niin onnistut sinäkin!
  • mummimamma_2mummimamma_2 Keski-Suomi
    editoi elokuu 2009
    Minä olin kyllä alussa aivan turta ja aloitekyvytön,kyllä ne tsempit kuitenkin alkaa pikkuhiljaa löytyä.Ja itkukin tosiaan tirahtaa tyhjästä,no se puhdistaa.Nauru on minusta kuitenkin herkemmässä ja syvempää.Kaikenkaikkiaan tämä on iso juttu,iso prosessi.Onhan tämä kuin mankelin läpi menis ainakin mulle.Ompahan prässäydytty hienoiksi :roll: Mulle auttoi kaikista eniten täällä olo ja liikunta helpottaa,auttaa unohtamaan.
  • tillatutillatu Vantaa
    editoi elokuu 2009
    nyt kun on yli kolme kuukautta ollut polttamatta niin on aika mukava huomata että toisinaan osaa jo suhtautua niihin hetkiin kun tupakka tulee mieleen. Kun töissä mennään "happihypylle" ennenhän minäkin poltin tupakan. Nyt voin tehdä sen hypyn ilman tupakkaa, joka käy kyllä mielessä. Ajatukset asian suhteen ovat olleet ihan rauhalliset, olen vaan miettinyt olemiseni eroja. Voi kyllä ihan rehellisesti sanoa että olo on helpottunut, ei enää tarvitse polttaa. Voi katsoa vierestä kun muut sitä tekevät. Muutenkin työntekoni on muuttunut rauhallisemmaksi, ei tarvitse vilkuilla kelloa ja miettiä jokohan uskaltaisi taas mennä tupakalle = työnantaja tykkää! Lisäksi kuulin että syyskuusta alkaen koko talo muuttuu savuttomaksi, joten ei sekään enää minua kosketa. :D
  • editoi elokuu 2009
    Tutetu sanoi hyvin tuossa että tupakka on mielessä alun 3 kk mutta ei kaivaten syöpäkäärylettä vaan iloiten savuttomuudesta!!!
    Niin mäkin yritän ja pyöriihän se rööki mielessä kun taas tänne sivuille tulin... Oli aika rankka ilta henkisesti....
    Lopetin suhteen mieheen jota kesti 6 kk.... Ei vaan enää ollut tunteita....
    Mulla ollut muutenkin juuri sellainen olo, ettei mikään kiinnosta, ei innosta ei mikään...kun saisi vaan olla ja nukkua....
    Mutta kyllä täältä vielä noustaan, entistä ehompana!!!
  • tutetututetu Helsinki
    editoi elokuu 2009
    Muista, ettei eroahdistuksen tai siihen liittyvän elämänmuutoksen keskellä helpota että lankeaisit. Laske mitä kaikkea hyvää teet itsellesi tupakoimattomuudella sen lisäksi että pidät itsestäsi niin paljon, ettet jatka merkityksettömässä suhteessa.

    Jaksamista ja iloa elämääsi!
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.