Joo, ei taida poppakonstit auttaa vaan apuvälineitä pitää kokeilla kun niitä kerran on! Mulle ei noi laastarit sovi alkuunkaan. Viimeksi kun lätkäsin laastarin ruhoon niin tuli ihan karmean huono olo. Tiedä sitten miksi, mutta kun jätin laastarit pois niin johan tokeni. Terva ja höyhenet on enää kokeilematta
Siinä sitä nyt taas ollaan. Yksi aikaisemmista lopetusyrityksistäni kaatui niin voimakkaaseen ahdistukseen, että piti ottaa mielialalääkkeet avuksi. Kauhukseni havaitsin, että ahdistus alkaa taas painaa päälle. Joillain ihmisillähän lopettaminen saattaa lisätä masennusta ja ahdistuneisuutta. Minä kuulun näemmä tähän ryhmään. Muuten on elämässä kaikki niin kunnossa kuin vain voi olla, joten syynä on tupakka :!:
Kuinkahan tästä selviytyisi? Nyt kun tiedän mistä ahdistus johtuu, olen entistäkin vakuuttunempi siitä, että myrkystä on päästävä eroon. Harmi vain, että pitäisi töissäkin käydä ja ajatuskin tuntuu nyt lohduttoman raskaalta. Jos vain saisi olla kotona ja kohdata hirviönsä niin mikäs siinä, mutta kun työssä pitää käydä ja lisäksi tehdä vähän hommiakin välillä. Nyt ei jaksaisi nähdä eikä kohdata ketään vaan haluaisin vain olla yksin ja taistella taisteluni ihan itsekseni.
Vastoin luuloa, en ole hakemassa tekosyytä aloittaa taas polttaminen sillä tiedän, että jos tästä selviän niin olisin varmasti vahvempi kuin koskaan :!:
Viimeksi pelästyin ahdistusta ihan tolkuttomasti koska siihen liittyi myös paniikkioireita. Mitenköhän nyt käy? Ainakin oireet ja alkamisaika täsmäävät edelliseen kertaan, joten kyllä tämä taas on sitä samaa. Voih
Se on tätä elämää vaan ei sen kummenpaa, jos välillä ahdistaa niin muista että enempi ahdistaa syöpäkäärylöiden kera. Peräks ei anneta ja huomenna on jo päivä uus. Joskus se päivä paistaa vielä näihin meidänki risukasoihin
Heippa Hape!
Täältä lähtee sellanen voiman rutistus, että!
Ahdistusta on täälläkin, enkä minäkään pysty tätä luomuna läpi viemään, että "tutti suussa istutaan!"
Koitahan "kasata" ittes, toivottavasti huominen sullakin helpompi:)
:thumbup: :thumbup: Täältä myös hurjan paljon tsemppiä Tästä tosiaan näet miten paljon siinä "huumeessa" on voimaa, kun se pystyy noin paljon mielialaan vaikuttamaan. Itse myös sitä säikähdin kun yhtenä aamuna tuli tunne, että on seinä vastassa ja se seinä ei ihan helpolla kaatunutkaan (ehkä jopa vieläkin silloin tällöin vaivaa). Toivotan sulle tosi paljon voimia ja energiaa sen nikkispeikon nujertamiseen :) TSEMPPIÄ!!! Et ole yksin, muista se!!
Tänään ei ole ahdistanut oikeastaan ollenkaan. Tosin aloitin tuon Champixin, joten saa nähdä mitä se tuopi tullessaan. Tuskinpa mitään kauheita kuitenkaan, ei ainakaan mitään ahdistukseen verrattavaa :shock:
Luulen että se loppuu kuin seinään kun pääset pahimman yli! Nyt jo vaikuttaa siltä että sulla on asiat aika hanskassa, eiköhän? :P
Peukut pystyssä! :thumbup:
Champix on auttanut mulla ihmeellisesti. Olen nyt kolmatta päivää polttamatta ja olo on ihan tasapainoinen. Masennusta tulee aika monilla siitä, että joutuu jättämään "hyvän ystävän". Tulee sellaisia ajatuksia, että enkö enää ikinä saa / voi polttaa? Silloin on vain ajateltava, että nyt säästyy rahaa ja terveys ja on paljon normaalimpaa olla ilman tupakkaa kuin sauhuta kuin savupiippu. Hurjasti tsemppiä sinulle Hape ja samalla kaikille stumppilaisille hyvää viikonloppua!
Vähän kevennystä viikonvaihteen kunniaksi. Satuin löytämään tuolta laatikosta jumppa-DVD:n ja innostuin riehumaan. Tiedättehän ne TV kakkosen jumppamimmit 8) Olisittepa nähneet kun hirmu ukonkanttura yrittää pysyä perässä jossain askelsarjoissa En tiennytkään, että ihmisessä on näin paljon lihaksia Nyt sattuu joka paikkaan, ne tytöt saavat kyllä miehen kyyneliin Ja mikä parasta, itse heiluvat ruudussa naurussa suin :shock: Taitavat olla hiukan meikäläistä timmimmässä kunnossa
:shock: :shock: Mielenkiintoista ..... Me ollaan täällä aikalailla kasvottomia ja sukupuolettomia immeisiä samassa tilanteessa, mutta nyt yhtäkkiä tajusin, että olen pitänyt Hapea koko ajan naisena :shock: :shock: Sori
Toivottavasti sulla on yhtä hyvä itsetunto kuin tuolla meidän nixulla, joka on aina välillä joutunut täällä stumpissa naisten "kiusaamaksi" :)
Hape, seuraavalla jumpalla sit sujuu jo paremmin.....:) ja jumppatrikoot tietty ja sellaiset oikeet asusteet, jooko?
Mieheni bestis oli nuorena poikana kova fanittamaan Cindy Crafordia, ja kävi kirjastosta Cindyn jumppavideon lainaan ihan vaan Cindyn nähdäkseen... jumppaili sit ihan onnessaan video-ihastuksensa kanssa... ja meillä muilla oli hauskaa......
Minä en ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan mistään Champixista. Mikä juttu se on ?
2 viikkoa lähes polttamatta ( yksi savuke).
Olen vuorotteluvapaalla, kukaan läheiseni ei enää polta, joten en ole päässyt edes kunnolla haistelemaan miltä tupakka haisee. Vieroitusoireita ei ole ollut paitsi masennus, ahdistus ja unettomuus eli elämä on tällähetkellä "paskaa"
Hain tänään mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä ( minä! lähes 50v enkä koskaan käyttänyt vastaavia) Saas nähdä miten akan käy: näkyykö valoa tunnelin päässä?
Ruuasta en voi puhua mitään, koska masentuneena ei ole ruoka maistunut.
Samoin mitään positiivisia merkkejä en ole havainnut ( hajuaistin, makuaistin tai muun parantumista.)
Energisyys kadonnut ,.... please tule takaisin!
Oikein odotan, että elämä alkaisi ja 30 tupakan kanssa vietettyä vuotta häviäisi.
ps. olenkohan väärässä paikassa ...pitäisiköhän siirtyä valitus osastolle
ai niin... kirjoitin tänne koska kertokaa minulle kauanko unettomuus ja väsyneisyys ja masennus kestää eli koska energisyys alkaa
Nyt sitä ivataan ja naureskellaan vaan kun "parin" treenin jälkeen kuljeskelen kylillä pyykkilautavatsaani esitellen, tiukoiksi trimmatut pakarat värähdellen niin turha on vislailla perään 8)
voi itku: Kokeile nyt ensin niitä mielialalääkkeitä. Vaikka ajatus siitä, että joutuu mokomia napsimaan saattaa ensialkuun tuntua pahalta niin kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla. Puhun omasta kokemuksestani. Olen elämässäni yhden ainoan kerran joutunut puolen vuoden kuurin noita syömään ja kyllä kannatti, olo parani varsin nopeasti ja elämä alkoi taas maistua. Eikä kuurin jälkeenkään ollut mitään ongelmia sen suhteen. Lääkkeitä ne on aivan kuten aspiriinikin, mutta vain eri tarkoitukseen.
Sanoit, että lopettamisesta ei oikein nyt löydy mitään hyvää. Saattaisi ehkä löytyäkin, mutta masentuneena ei vain jaksa sellaisia asioita edes huomioida. Sinulla saattaa olla vähän samaa vikaa kuin minullakin eli tupakka on toiminut keinoja hallita mielialojaan. Nyt kun "tuki" on pois niin ahdistuu/masentuu. Sitä olisi vain yritettävä kehittää itselleen toisenlaisia stressinhallintakeinoja.
Koeta nyt kuitenkin sitkeästi sinnitellä vaikka tuntuukin pahalta. Koska minä ja lukemattomat muutkin ovat selvinneet niin uskon sinunkin mahdollisuuksiisi :thumbup:
Sama täällä,mullakin tupakointi hallitsi mielialojani, enkä mitenkään kanssa alkuun pystynyt "nauttimaan" lopetuksesta, mutta sisulla eteenpäin :thumbup:Energisyys palaa ja masentuneisuus katoaa, mutta varmaan kannattaa syödä niitä lääkkeitä, kun kerran määrätty on ;-). Voimia ja kannustusta lähettelen :thumbup:
Nyt sitä ivataan ja naureskellaan vaan kun "parin" treenin jälkeen kuljeskelen kylillä pyykkilautavatsaani esitellen, tiukoiksi trimmatut pakarat värähdellen niin turha on vislailla perään 8)
TERVEPPÄ TERVE pitkästä aikaa - olen ollut lomalla nettiyhteyksien ulottumattomissa. Savuttomana onneksi on mennyt, joten poissaoloni ei ole johtunut lankeemuksesta. :thumbup: :thumbup: :thumbup:
Pinna on ollut tosi kireänä koko viikon :-(, vaikka pitäisi olla rentona, kun lomakin on alkanut. Tosin parin kaverin kanssa puhuttuani kireää on ollut heilläkin, joten syy ei välttämättä ole ollut savuttomuudessa, vaan ehkä lomaan kohdistuvissa odotuksissa ynnä muussa.
Unettomuus on myös riivannut. Sen vuoksi olen valvonut myöhään ennen sänkyyn menoa. Alkuajan yöhikoilu kuitenkin on loppunut. Nikotiinituotteita ei ole mennyt viikkoon yhtään, sitä edellisellä viikolla muutama tabletti ja pari purkkaa muistaakseni.
Tsempintoivotukset kaikille! Toivon myös voimasäteitä itselleni teiltä kaikilta - olen menossa huomenna häihin ja nämä juhlatilanteet ovat aina olleet minulle vaikeimpia, kun juhla ei tunnu juhlalta ilman tupakkaa. Vaikka tiedänkin, että ei se tupakka juhlaa tee, ja omassa ympäristössäni suurin osa (= fiksuimmat) on sitäpaitsi lopettanut tupakoinnin, niin silti juhla ilman tupakkaa tuntuu vaikealta ajatukselta, enkä ole 100 % saanut sitä iskostettua päähäni, että en polta enää koskaan.
Positiivisina uutisina, että olen käynyt hölkkäämässä neljä kertaa viikon aikana. On tuntunut hyvältä ja olen surrut sitä, että tupakan vuoksi tämä mieluinen harrastukseni oli päässy hiipumaan, kun liian helppo hengästyminen vähensi lenkkeily-intoa. Lenkkeily olisi hyvää myös painon nousun estämisessä.
Tuossa lomalla muuten emmin 7,50 euron hintaisten ale-sukkien ostamista (norm. hinta 12 e). Sitten muistin, että en enää polta ja tuohan on vajaan kahden päivän tupakkaraha, ja ostin suu virneessä sukat .
Se on niinkin"yksinkertaista" :!: Sä et vaan polta sitä ensimmäistäkään tupakkaa siellä häissä :thumbup:Tupakointi ei vaan sovi sun elämään enää, näin mää olen sinnitellyt kaikki "suku juhlat". Usko pois, mikään ei ole sen arvoista, että tupakois. Silti on ollut hirveen hauskaa ja alkoholiakin on tullut nautittua, enkä usko, että olis jotenkin "erinomaisempaa"kun kessuttelis TSEMPPIÄ!!! :thumbup: :thumbup: :thumbup:
Viestejä yhteensä
PS. Ei tuo hajuaistin paraneminen sentään pelkkää onnea tuonut. En ole aiemmin tiennytkään, että täällä työssä haisee näin pahalle
Siinä sitä nyt taas ollaan. Yksi aikaisemmista lopetusyrityksistäni kaatui niin voimakkaaseen ahdistukseen, että piti ottaa mielialalääkkeet avuksi. Kauhukseni havaitsin, että ahdistus alkaa taas painaa päälle. Joillain ihmisillähän lopettaminen saattaa lisätä masennusta ja ahdistuneisuutta. Minä kuulun näemmä tähän ryhmään. Muuten on elämässä kaikki niin kunnossa kuin vain voi olla, joten syynä on tupakka :!:
Kuinkahan tästä selviytyisi? Nyt kun tiedän mistä ahdistus johtuu, olen entistäkin vakuuttunempi siitä, että myrkystä on päästävä eroon. Harmi vain, että pitäisi töissäkin käydä ja ajatuskin tuntuu nyt lohduttoman raskaalta. Jos vain saisi olla kotona ja kohdata hirviönsä niin mikäs siinä, mutta kun työssä pitää käydä ja lisäksi tehdä vähän hommiakin välillä. Nyt ei jaksaisi nähdä eikä kohdata ketään vaan haluaisin vain olla yksin ja taistella taisteluni ihan itsekseni.
Vastoin luuloa, en ole hakemassa tekosyytä aloittaa taas polttaminen sillä tiedän, että jos tästä selviän niin olisin varmasti vahvempi kuin koskaan :!:
Viimeksi pelästyin ahdistusta ihan tolkuttomasti koska siihen liittyi myös paniikkioireita. Mitenköhän nyt käy? Ainakin oireet ja alkamisaika täsmäävät edelliseen kertaan, joten kyllä tämä taas on sitä samaa. Voih
Täältä lähtee sellanen voiman rutistus, että!
Ahdistusta on täälläkin, enkä minäkään pysty tätä luomuna läpi viemään, että "tutti suussa istutaan!"
Koitahan "kasata" ittes, toivottavasti huominen sullakin helpompi:)
Tänään ei ole ahdistanut oikeastaan ollenkaan. Tosin aloitin tuon Champixin, joten saa nähdä mitä se tuopi tullessaan. Tuskinpa mitään kauheita kuitenkaan, ei ainakaan mitään ahdistukseen verrattavaa :shock:
Luulen että se loppuu kuin seinään kun pääset pahimman yli! Nyt jo vaikuttaa siltä että sulla on asiat aika hanskassa, eiköhän? :P
Peukut pystyssä! :thumbup:
Champix on auttanut mulla ihmeellisesti. Olen nyt kolmatta päivää polttamatta ja olo on ihan tasapainoinen. Masennusta tulee aika monilla siitä, että joutuu jättämään "hyvän ystävän". Tulee sellaisia ajatuksia, että enkö enää ikinä saa / voi polttaa? Silloin on vain ajateltava, että nyt säästyy rahaa ja terveys ja on paljon normaalimpaa olla ilman tupakkaa kuin sauhuta kuin savupiippu. Hurjasti tsemppiä sinulle Hape ja samalla kaikille stumppilaisille hyvää viikonloppua!
Toivottavasti sulla on yhtä hyvä itsetunto kuin tuolla meidän nixulla, joka on aina välillä joutunut täällä stumpissa naisten "kiusaamaksi"
Mieheni bestis oli nuorena poikana kova fanittamaan Cindy Crafordia, ja kävi kirjastosta Cindyn jumppavideon lainaan ihan vaan Cindyn nähdäkseen... jumppaili sit ihan onnessaan video-ihastuksensa kanssa... ja meillä muilla oli hauskaa......
2 viikkoa lähes polttamatta ( yksi savuke).
Olen vuorotteluvapaalla, kukaan läheiseni ei enää polta, joten en ole päässyt edes kunnolla haistelemaan miltä tupakka haisee. Vieroitusoireita ei ole ollut paitsi masennus, ahdistus ja unettomuus eli elämä on tällähetkellä "paskaa"
Hain tänään mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä ( minä! lähes 50v enkä koskaan käyttänyt vastaavia) Saas nähdä miten akan käy: näkyykö valoa tunnelin päässä?
Ruuasta en voi puhua mitään, koska masentuneena ei ole ruoka maistunut.
Samoin mitään positiivisia merkkejä en ole havainnut ( hajuaistin, makuaistin tai muun parantumista.)
Energisyys kadonnut ,.... please tule takaisin!
Oikein odotan, että elämä alkaisi ja 30 tupakan kanssa vietettyä vuotta häviäisi.
ps. olenkohan väärässä paikassa ...pitäisiköhän siirtyä valitus osastolle
ai niin... kirjoitin tänne koska kertokaa minulle kauanko unettomuus ja väsyneisyys ja masennus kestää eli koska energisyys alkaa
Nyt sitä ivataan ja naureskellaan vaan kun "parin" treenin jälkeen kuljeskelen kylillä pyykkilautavatsaani esitellen, tiukoiksi trimmatut pakarat värähdellen niin turha on vislailla perään 8)
Sanoit, että lopettamisesta ei oikein nyt löydy mitään hyvää. Saattaisi ehkä löytyäkin, mutta masentuneena ei vain jaksa sellaisia asioita edes huomioida. Sinulla saattaa olla vähän samaa vikaa kuin minullakin eli tupakka on toiminut keinoja hallita mielialojaan. Nyt kun "tuki" on pois niin ahdistuu/masentuu. Sitä olisi vain yritettävä kehittää itselleen toisenlaisia stressinhallintakeinoja.
Koeta nyt kuitenkin sitkeästi sinnitellä vaikka tuntuukin pahalta. Koska minä ja lukemattomat muutkin ovat selvinneet niin uskon sinunkin mahdollisuuksiisi :thumbup:
Jos kuitenkin? viiiiiuuuuviiiiii........
Pinna on ollut tosi kireänä koko viikon :-(, vaikka pitäisi olla rentona, kun lomakin on alkanut. Tosin parin kaverin kanssa puhuttuani kireää on ollut heilläkin, joten syy ei välttämättä ole ollut savuttomuudessa, vaan ehkä lomaan kohdistuvissa odotuksissa ynnä muussa.
Unettomuus on myös riivannut. Sen vuoksi olen valvonut myöhään ennen sänkyyn menoa. Alkuajan yöhikoilu kuitenkin on loppunut. Nikotiinituotteita ei ole mennyt viikkoon yhtään, sitä edellisellä viikolla muutama tabletti ja pari purkkaa muistaakseni.
Tsempintoivotukset kaikille! Toivon myös voimasäteitä itselleni teiltä kaikilta - olen menossa huomenna häihin ja nämä juhlatilanteet ovat aina olleet minulle vaikeimpia, kun juhla ei tunnu juhlalta ilman tupakkaa. Vaikka tiedänkin, että ei se tupakka juhlaa tee, ja omassa ympäristössäni suurin osa (= fiksuimmat) on sitäpaitsi lopettanut tupakoinnin, niin silti juhla ilman tupakkaa tuntuu vaikealta ajatukselta, enkä ole 100 % saanut sitä iskostettua päähäni, että en polta enää koskaan.
Positiivisina uutisina, että olen käynyt hölkkäämässä neljä kertaa viikon aikana. On tuntunut hyvältä
Tuossa lomalla muuten emmin 7,50 euron hintaisten ale-sukkien ostamista (norm. hinta 12 e). Sitten muistin, että en enää polta ja tuohan on vajaan kahden päivän tupakkaraha, ja ostin suu virneessä sukat