parisuhde koetuksella

Ärsyttää sillain aika raikkaasti.
Miten täs nyt sitten voi muka olla onnellinen noista nikotiinittomista päivistä, ku palkintona on eri huoneessa oleva puoliso. Onks toi rööki pitäny mun torahampaat piilossa vai mitä helvettiä?
En mä ees mitään kiusaa tai vittuile tms, toi saa mut vihastuun ja mököttään vaan sekunnissa KAIKESTA mitä sanoo. puuh. pitäskö sitä sit alkaa vaan polttaan.
Oon ollu 16.1. polttamatta, sitä ennen 2 vko champixia. Nikotiinia en oo sisäistäny muutoin.
Mut loppuuks tää hermojen kirraus koskaan??

Viestejä yhteensä

  • editoi tammikuu 2011
    Älä vaan ala röökaamaan! Kyllä se sisäinen kyyhkysesi sieltä herää taas ihan yllättäen ja pikemmin kuin uskotkaan :P.
  • editoi tammikuu 2011
    Totta.Ota mietoa korvustuotetta mieluummin kuin pistät tupakiksi.
  • editoi tammikuu 2011
    Anime, hah! :D Tuskinpa täs nyt savukkeita rupee tommosen takia maisteleen.. Ois aika noloo. :)
  • editoi kesäkuu 2012
    Kokemuksia tilanteesta kun itse lopettaa, mutta puoliso polttaa edelleen!?! Onko suurempi haaste pysyä itse erossa tupakasta, alkaako toinen haista liian pahalle jossain kohtaa yms.
  • blue-eye77blue-eye77 Itä-Suomi
    editoi huhtikuu 2013
    Mulla on toinen kerta lopettaa tupakointia. Ekalla kettalla kestin 3kk ja sitten ratkesin. Puolisoni poltti silloin ja lähellä oli paljon polttavia ihmisiä ja heikkona hetkenä ratkesin.

    Nyt alkaa olla 3kk käsillä jälleen. Puolisoni polttaa vieläkin eikä ole ollut tukena eikä ole kannustanut eikä ymmärrä kuinka pahalle tupakka voi toisesta haista. Olen nukkunut sohvalla tästä kolmesta kuukaudesta yhden kuukauden, koska tupakan haju illalla nukkumaan mennessä kuvottaa ja miehen kuorsaus... tarvitseeko siitä sanoa edes mitään. Olen koittanut kaikin keinoin saada miestäni mukaan lopettamiseen, mutta turhaan.
    Olisi huomattavasti helpompaa olla ja elää tupakatta kun joku tukisi ja olisi mukana tässä asiassa.

    Mutta periksi ei anneta :mrgreen:
  • PaukePauke PK-seutu
    editoi heinäkuu 2013
    Meilläkin on ollut välillä hermoja raastavaa. Mies on ollut jossain päätöksenteon rajoilla, vaihtanut röökit pikkusikareihin ja nuuskaan. Mikä minun mielestäni on ihan itsepetosta. Yhteisesti päätettiin, ettei parvekkeella enää polteta (lasitettu ja verhot, haisee ihan p** jos siellä polttaa). Silti se on käynyt välillä siellä kaiteen yli roikkumassa, ei muka haise jos hyvin tuulettaa. Itse olen myös huomannut kuinka pahalta rööki oikeasti haisee. Ja se haju on siinä ihmisessä koko ajan. Eilen illalla mies yritti leffan lomassa "romanttisesti" laittaa mulle karkkia suuhun mutta sen kädet haisi ihan röökipaskalta niin ei sitten tehnyt mieli edes sitä karkkia :shock:
  • editoi heinäkuu 2013
    Olen ollut 19 päivää ilman röökiä ja treenannut lähes joka päivä ja se on tapani vastustaa kiusausta tupakasta.
    Päätin jo heti alussa, ettei toisen tupakointi saa haitata millään tavalla. Kolmen viikon jälkeen tosiaan toisen vaatteet jne. haisevat lähinnä tuhkakupilta, mutta mielestäni olisi kohtuutonta saarnata toisen tupakoinnista kun sitä on kuitenkin yhdessäkin harrastettu jo vuosia.
    Lopettamisajatukset pyörivät varmaan jokaisen tupakoitsijan ajatuksissa usein, mutta ei kannata painostaa lopettamaan vaan innostavasti kannustaa toista yrittämään ja kehua kuinka oma elimistö on pirteämpi kun ei ole häkää sitomassa happea. ps. jos henkilö on polttanut 20 vuotiaasta ja on 40 vuotta vanha on hänellä 90 prosentin mahdollisuus saada 10 vuoden päästä viimeistään keuhkoahtauma....siksi lopetin !
  • PaukePauke PK-seutu
    editoi heinäkuu 2013
    Olen samaa mieltä, että painostamalle tupakoijaa ei saa lopettamaan, kokemusta on ihan omasta takaa. Keskusteltiin jo ennen päätöstäni siitä, että on todennäköistä että muutun suht ehdottomaksi tupakoinnin suhteen - se on vain minun tapani suojella itseäni houkutuksilta. Pidän kyllä parisuhdetta tärkeänä mutta jos toinen on puhunut lopettamisesta vähintään yhtä kauan kuin itse eikä ole kyennyt tekemään mitään asian eteen, niin kertoohan se jotain siitä toisesta osapuolesta. Voi olla, että hyväksyn mieheni tupakoinnin joskus jos hän tosiaan ei pysty lopettamaan. Mutta koska hän puhuu lopettamisesta, en hyväksy hänen selityksiään ja itsensä pettämistä. Ei paljoa auta Allen Carrin ajatuksista kertominen, saan vain huudot! :D
  • editoi heinäkuu 2013
    Totta tuokin on mitä tarinoit edellisessä viestissäsi. Eipä sitä jaksa kuunella toisen saman lauseen toistoa kauhean kauaa, jos kuitenkaan mitään ei tapahdu ja näinhän se on monessa muussakin asiassa :)tsemppiä ja toivottavasti lopettaminen tapahtuu myöskin toisella osapuolella.
  • editoi syyskuu 2013
    Oma mieheni lopetti jo aikoja sitten ja on pysynyt tosi hienosti savuttomana, vaikka minä en pysynyt ja kokoajan aloitin ja lopetin. Kyllä hänellä meni hermo jossain vaiheessa ja sain palautetta touhustani. Jotenkin koin itsekin, että olin jollaintapaa petturi ja koin, että meidän välissä oli jokin muuri. Vaikkakin se oli omaa kuvitelmaani, niin se häiritsi kokoajan. Hävetti kun haisi niin pahalle. Ei kiinnostanut itseäni mikään kanssakäyminenkään juurikaan koska en kyennyt miettimään kuin suuni pahaa hajua.

    Eikä ollut kiva mennä sohvalle miehen viereenkään kun oli käynyt röökillä. Ei hän koskaan valittanut, että hyi kun haiset mutta itse koin niin. Toki häntä otti päähän selkärangattomuuteni ja se, että aina lopetin viikoiksi ja jopa kuukaudeksi, mutta olin kuin myrkyn niellyt ja hermostuin vähän joka-asiasta. Mulla oli tunne, että luovun jostain ja mua painostetaan luopumaan jostain ja jotenkin katkeroiduin.

    Nyt sain asenteen kohdalleen ja käytänkin tälläkertaa nikkispurkkaa 4mg joka on vienyt hermojen menetykseltä tehokkaasti voimat. Olen ollut ihan leppoisa ja rauhallinen.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi syyskuu 2013
    Tuota samaista 4 mg:n purkkaa minäkin jauhoin. Hermot lepattivat, mut ei varmaan näkynyt ulospäin. Mieheni sanoi jossain vaiheessa, että taisi olla helppoa (!) tuo lopetus, kun et ole enempiä kiukkuillut. Juu kait, helppoa ei ollut, mut hän kun ei polttanut, niin turha hänelle asiaa tuskitella. Kirjoittelin Tupakka.org:n foorumille, joka oli ennen tätä Stumppia. Se helpotti huomattavasti :lol:
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi syyskuu 2013
    Jos ei ole yltiöempaattinen siippa, niin kannattaa kiukutella ja antaa kaiken pahan tulla ulos.Kiltille siipalle ei kannata rähjätä, koska hän on jo varmaan saanut osansa.

  • blue-eye77blue-eye77 Itä-Suomi
    editoi tammikuu 2014
    Itse alotin tämän savuttomuuteni vuosi sitten ja en painostanut miestäni olemaan polttamati muuten kun sanomalla toisinaan hänen haisevan :lol:
    Ja edelleen hän polttaa ja edelleen hän haisee ja edelleen minä siitä mainitsen :lol:
    Suurempia riitelyitä tämä kuitenkin on mennyt yllättävän hyvin.

    Mutta pahin mitä tämän vuoden aikana olen joutunut kokemaan on mun teini poikani tupakointi, joka tuli vähän puskista ja petyin. Ehkä just petyin itseeni kun kuitenkin esimerkkinähän olen ollut. Mutta olen näistä vieroitusoireista puhunut teinilleni ja aivan avoimesti ja itsehän hänkin tietää mitä tekee :?
  • marvesmarves Etelä-Karjala
    editoi tammikuu 2014
    Kun yritin tupakasta eroon eka kerta 13 v. sitten, poikani kannusti minua kaikin tavoin. No en lopullisesti yrityksissäni silloin päässyt. Pettymys oli minullekin, kun tää sama tsemppaaja alkoi itse polttamaan about 16 v. (tyttö hänet viekotteli, kuis muuten). Vuoden polttamisen jälkeen hän sanoi "En ole koukussa tupakkaan, voisin lopettaa milloin tahansa". Ei lopettanut ja nyt 25-vuotiaana sanoo koukussa olevansa. Niin se tupakka vain toimii. Ja se, että emme äiteinä/isinä kovin paljon pysty heidän elämäänsä elämään, itse on karikot kuljettava ja opittava virheiden kautta. Toivon, että teinis ymmärtäs ajoissa lopettaa..... ja minun myös, ajoissa. :cry:
  • blue-eye77blue-eye77 Itä-Suomi
    editoi tammikuu 2014
    Vuosi sitten teinini kannusti minua lopetuksessa ja oli ainoa joka todella tuki minua. Mutta minkä näille nuorille voi... Odotan sitä hetkeä kun kuulen teiniltä sanat että ei olisi pitänyt alottaa...
  • ktvktv
    editoi helmikuu 2014
    Mulla hajoaa kanssa kohta suhteet ennenkuin olen vapaa tupakasta. :cry:
  • PateliiniPateliini Lappi
    editoi helmikuu 2014
    Samassa tilanteessa olen ktv.. Puoliso on myös jättänyt tupakoinnin, alkoi käyttää sen sijasta nuuskaa, mutta silti kärsii samanlaisista vieroitusoireista olisi täysin nikotiiniton. Itse yritän antaa itselleni ymmärrystä, että tunteet heittelee ja ahdistaa ja kaikki tosiaan johtuu vain menetyksen tuskasta. Mutta yritäppä sitä selittää toiselle..
  • editoi helmikuu 2014
    Kuukausi takana, ja kuten mieheni sanoi: yllättävän hyvin on menny minunlaisella hermosahalla: koko perhe asuu vielä saman katon alla.. Mies on vähentäny omaa polttamistaan, ja esim. iltapusut pussaillaan ennen miehen tupakalla käymistä.
    Kovin tsemppaaja on kuopus 14v, en kyllä ihan noin odottanu olevan, mutta hyvä niin jos ajattelee tupakoinnista vahvasti negatiivisesti.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi helmikuu 2014
    [quote=Tartzi
    Kovin tsemppaaja on kuopus 14v, en kyllä ihan noin odottanu olevan, mutta hyvä niin jos ajattelee tupakoinnista vahvasti negatiivisesti.[/quote]

    Onnittelut sinulle Tartzi ekasta savuttomasta kuukaudesta. On hyvä, että sulla on tuollainen tsemppari, jonka pystyt tässä samalla pitämään tupakoinnin ulkopuolella.
    Oma tyttäreni jännitti 18-vuotiaaksi asti tupakoimista. Hän oli lukenut, et jos ei siihen mennessä ala tupakoimaan, ei todennälöisesti ala ollenkaan. Hänen kaksi parasta kaveriaan poltti. Hän itse säästyi, kerran maistoi, mut ei ollut hänen juttunsa.

    Sitä niin toivoisi, ettei nuoret lainkaan alkaisi polttamamaan. Säästyisivät tältä lopettamisen tuskalta.
    Kehu nuorta puolestani :lol:
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • vkovko
    editoi maaliskuu 2014
    Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikkein parasta olisi kun saisi avioeron. Mutkana matkassa on taloudellinen puoli, pitäisi saada ositukset hoidettua jotenkin järkevästi. Mitään tukea tupakoinnin lopettamiseen en ole saanut, en sitä ole kyllä odottanutkaan. Nyt tuntuisi siltä, että ehkä pystyisi viemään prosessin läpi. Pääsisi tästäkin piinasta ja saisi elää loppuelämän mielekkäästi.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi maaliskuu 2014
    Pitkissä avioliitoissa voi parisuhde olla koetutuksella monistakin eri syistä ja monia kertoja, sanoo nimimerkki "kokenus kaikki tietää ja vaivainen kaikki kokee."
    Ymmärrän kyllä sinua vko. Joskus vaan malja vuotaa yli. En itsekään saanut kannustusta puolisolta ja siksi yritinkin pitää koko lopetuksen hyvin "omana asiana". Enkä edes odottanut mitään, en sitä pettynytkään. Mutta pinna kiristeli monella kertaa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi helmikuu 2015
    Mulla onnex emäntä tukee tätä mun juttua,zemiä sulle mään älä anna periksi!!
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.