Mikko lopetti

Tervehdys kaikille foorumilaisille. Lopetin 15 vuotta kestäneen harrastukseni 10 päivää sitten. En suunnitellut lopettamista, en vaan enää ostanut uutta askia. En luvannut itselleni savutonta loppuelämää, en julistanut meneväni lakkoon. En vaan ole polttanut. Ja tämä on toistaiseksi tepsinyt.

Nyt kymmenen savuttoman päivän jälkeen olen huomannut omaavani haju- ja makuaistit. Lisäksi hölkkääminen tuntuu kivemmalta, kun ei ole koko ajan sellaista tuhkakuppi-fiilistä suussa. Kaikenlaista limaa tuolta keuhkojen syövereistä nousee, mutta antaa nousta. Sehän on sen merkki, että jotain eheytymistä tapahtuu.

Suurin ongelma on se, että millä aktiviteeteilla täytän työpäivän aikaiset tupakkataukoni. Kahvia en viitsi juoda enempää kuin ennenkään, ulos on tylsää mennä seisoskelemaan. Enkä taatusti ala mässäillä mitään, sillä en kaipaa ylimääräisiä kiloja.
Olen miettinyt, että voisin kaiketi alkaa käydä lyhyillä kävelylenkeillä.

Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta juuri nyt ihmettelen kovasti sitä päivää, kun aloin tupakoida. Mikä ihme sai oppimaan sellaisen typerän tavan?!

Mutta näillä mennään nyt. Välillä tekee pahaa, mutta pääsääntöisesti olo on ollut uskomattoman hyvä.

Viestejä yhteensä

  • editoi toukokuu 2012
    Muistin juuri viimeöisen unen. Ostin siinä röökiaskin, poltin pari tupakkaa ja jäin joka kerta kiinni. Eli aina joku, joka tietää nykytilanteestani sattui tulemaan paikalle. Ja minua hävetti. Minua hävetti vielä herättyänikin. Näinköhän kohta lankean, vaikka hyvin on mennytkin :)
  • miitzmiitz Pohjois-Karjala
    editoi toukokuu 2012
    Moi! Minäkään en suunnitellut lopettamista, sätkät vaan loppui (poltin viimeisen röökin 8.5. n. klo 17. Tuli vaan yhtäkkiä ajatus päähän että taidanpa lopettaa kokonaan, kun on astmakin pahentunut ja rahaa menee hirveesti. Toinen päivä mennyt hyvin, mulla tuli kävely röökin polton tilalle ja kahvia ei tee mieli enää niin paljon (yhdistin kahvin juonnin aina röökiin 12 vuoden ajan). Voit tauoilla vaikka venytellä, napostella jotain terveellistä, pureskella ksylitolipurkkaa jne. Kirjotella jotain tyhjänpäivästä :D Tuskin tuo sun uni mitään merkkaa, oon itekin nähnyt käyttöunia (huumeisiin liittyen), enkä ole retkahtanut. Alitajunta vaan syöttää niitä unia. Tsemppiä! :)
  • editoi toukokuu 2012
    Kiitos kiitos.
    Juu, olen minä lottovoitostakin unia nähnyt, mutta ei ole toteutunut :)

    Ostin hiljattain Nicoretten imeskelytabuja. Maksoi 8,90. Tänään huomasin toisessa paikassa, että hinta on 5,95?!? Aika kova ero.

    Pahimpia hetkiä ovat aamut. Se tunne, kun herää, keittää kahvia ja sen jälkeen köpöttelee tuoreen kahvin kanssa tohvelit jalassa terassille, huomaa ettei ole röökiä... Se tuntuu toisinaan orvolta. Tapariippuvuutta parhaimmillaan.

    Ja kyllähän minä sen muistan, miksi piti silloin joskus aloittaa tupakointi. Kun oli yksi nuori vihreää belmontia polttava nainen. Tahdoin juttusille. Pääsin. Ja siitä se alkoi. Tupakointi.
  • tiin@tiin@ Keski-Eurooppa
    editoi toukokuu 2012
    Tervehdykset Mikolle ja Miitzille ja tervetuloa meidän tsemppaavaan joukkoon :D :!: Onnittelut kahdesta asiasta; tupakoinnin lopetuksesta ja siitä että olette molemmat löytäneet tienne tänne foorumille.

    Kovasti tutuilta kuulostivat teidän viime päivien kokemuksenne. Mikko mulle tuo unimaailma morkkiksineen tuli alkuvaiheessa hyvinkin tutuksi.

    Miitz, kävin sun loossissa ja pakko sanoa että vaikutuin . Sä oot varsinainen sissi näissä taisteluissa riippuvuuksia vastaan! Tiedäks mitä, sä selätät kyllä tän Herra Nikkiksenkin. Ihan varmasti. Älä anna Mikko säkään periksi:)

    Jokaisella on niin se omanlainen lopettamisstoorinsa eikä ainoaa oikeaa tapaa ole olemassakaan. Onneksi olette täällä, stumpista saatava tuki on todella laajaa tätä vertaistukea ja tukipuhelinta myöten. Apua ei oo häpeä pyytää, ei meiltä eikä ammattilaisilta vaan se on suurta viisautta :thumbup:

    Eiköhän siis jatketa samalla tiellä ja voitetaan tämä(kin) taistelu! Ilmoittaudun suurella ylpeydellä taistelujoukkoihinne ;) :!:
  • editoi toukokuu 2012
    Kiitoksia kannustuksesta.

    Kotona kannustus on ollut tätä:
    - Jaa TAAS?
    - Montako päivää menee?
    - Kuitenkin poltat salaa.
    - En kannusta? No kyllähän minä tuen!

    Työpaikalla:
    - Hienoa!
    - Ei se ole kuule helppoa.
    - Joko repsahti?
    - Lähdetääs Mikko tupakalle.

    Että semmoista kannustusta, hyvää ja hieman vähemmän hyvää. Tänään iski hetkeksi (1,5 tuntia!!!) ihan kamala tupakanhimo. Sillä hetkellä tuli mieleen eräs blogi, jossa lohduteltiin, että himo ei kestä kuin kolmisen minuuttia... Tahtoisinpa tavata tämän kirjoittajan henkilökohtaisesti ja nähdä hänen kellonsa. 1,5 tuntia oli yhtä helvettiä, se avoimesti myönnettäköön. Mutta sinnillä meni ohitse.

    Nyt hieman taas hirvittää, kun on viikonloppu edessä, eikä ole työpäivän hektistä kiireyttäkään apuna. Eikä ole ketään muita kotona. Eli täydellinen mahdollisuus tupakoida salaa... NOT. Nyt ei repsahdella.
  • editoi toukokuu 2012
    Onnea Mikko hienosta päätöksestä aloittaa savuton elämä :thumbup:

    Aivan alkoi hävettämään, kun luin sun tekstiäsi.. Tuli nimittäin mieleen, kun eräs ystäväni on yrittänyt mooooonta kertaa lopettaa, ja nykyään jos sanoo et lopetan tupakanpolton, niin mun vastaus on et "joo niin varmasti" :oops: Pitääpä ottaa kannustavampi asenne!

    Itselle vaikeimpia hetkiä on ollut juuri silloin, kun oon yksin ja on tylsää. Mut aika nopeesti sitä oppii keksimää jos jonkunlaista puuhaa ettei tarvis vaan istua ja miettiä et ennen menin täs kohtaa tupakille.

    Tsemppiä siis jatkoon :thumbup:
  • editoi toukokuu 2012
    No toisaalta en tiedä, että pitääkö lopettajaa sen kummemmin huomioida... Tuli tuossa äskenkin työkaveri tarjoamaan tupakkaa, vaikka tietää, että en enää tupakoi (tai ainakaan en aio).

    Mutta näitä tilanteitahan väistämättä tulee eteen ties kuinka ja paljon. Niiden kanssa on vaan (kai) viisainta oppia elämään. Voihan viereen tulla joku ihan uppo-outokin ihminen käryttelemään. En aio sanoa, että suksi v**tuun, sillä itseäni on aina ärsyttänyt se asenne, jolla tupakoitsijoihin suhtaudutaan.
    Siis jumankauta eräskin täti lähes aina tuli varta vasten kadun yli, ja käveli yskien mahdollisimman läheltä, kun olin työpaikan nurkalla röökillä. Olisi pysynyt jalkakäytävällä siellä tien toisella puolella, niin ei olisi tarvinnut yskiä.
    Tai sitten: Käytin A I N A tuhkakuppia. Joku toinen ei käyttänyt, vaan viskoi siihen röökipaikan ympäristöön joskus pari natsaa. Niin jo piti erään herran siitä minulle konahtelemaan. Siivoaisi itse, jos niin häiritsee.
    (Sori, olen hieman kärttyisällä päällä juuri nyt.)

    Pah. Kai tämä kärsimys (jota juuri tänään on jostain ihmeen syystä riittänyt) jossain vaiheessa palkitaan. Tällä hetkellä ei siltä tunnu, mutta onhan näitä huonoja päiviä välillä itse kullakin riippumatta siitä, onko lopettanut tupakoinnin vai ei.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 2012
    Oot Mikko ihan oikeassa, huonoja päiviä ja ärtyisyyttä on poltti tahi ei. Kurjaa, jos sulla kesti 1,5 tuntia se himotus. Joskus voi päästä eroon juomalla vettä, joskus hengittelemällä syvään sisään ja ulos, joskus yrittämällä ajatella ihan muuta, mutta joskus ei varmaan auta mikään. Kannustusta tai ymmärrystä saa parhaiten täältä, minä ainakin aikoinani. Kotona ei poltettu, joten eivät oikein ymmärtäneet mitä olin käymässä läpi. Niin se vaan on. Unia voi nähdä tupakasta, hyvä vaan jos on aamulla morkkis, vaikka kyseessä onkin vain uni. Ehkä se kertoo jotain yrityksen syvyydestä. Mut hyvä että olet täällä.
    tsemppiä jatkoon
    :thumbup:
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi toukokuu 2012
    Heh, tupakkaunet jatkuivat. Sininen LM roihusi, ja taas aamulla hävetti, kunnes tajusin, etten ole oikeasti polttanut.

    Tänään on haastava päivä. Ei rutiineja, ei ketään muita kotona. Jännittävää.

    Olen turvonnut. Siis en lihonnut, vaan turvoksissa. Ei lähde vihkisormus sormesta, eikä tietenkään pidä lähteäkään. Mutta millä hitolla saisi nopeasti nesteet liikkeelle??
  • editoi toukokuu 2012
    No se oli sitten juuri niin hankala päivä kuin uumoilinkin. Ehkä juuri siksi, kun sitä ennakkoon märehdin. Mutta en sortunut, enkä viitsi sortuakaan. Tämä pallokalamainen turvotus tosin ottaa pannuun niin kovasti, että pahaa tekee.
  • editoi toukokuu 2012
    Jopas on ollut hankalaa. Jopa niin hankalaa, että on välillä pitänyt harjoittaa passiivista tupakointia. Mutta, kun tarjottiin, että otas nyt tupakka, niin en ottanut. Joskus, kun olen yrittänyt lopettaa, niin muistan sen ensimmäisen maistuneen ihan saakelin pahalle, ja että huimasi pitkän aikaa. Niinpä jätin ottamatta. Tykkään tästä raikkaasta olosta, vaikka turvotusta on edelleen ihan kiitettävästi.

    Kävin hölkkäämässä 10 kilometrin lenkin. Tuntui hienolta, kun hengitys pelasi. Se motivoi jatkamaan. Enkä aio tätä hommaa muutenkaan ryssiä. Vaikkakin filosofiani on, että jos joskus tupakan poltan, niin joskus tupakan poltan, siihenkään ei maailma kaatuisi. Muutamat lipsahdukset sallitaan, repsahduksesta viedään saunan taakse:)
  • editoi toukokuu 2012
    Kauankohan tosiaan kestää että elimistö (suolisto) alkaa toimimaan normaalisti? Oon ollut nyt kuus päivää polttamatta, vielä en oo ite mitään turvotusta huomannut?? No toivottavasti ei tuliskaan, tulihan nyt lopettamisen myötä aloitetua muutenkin "terveellisemmät" elämäntavat :mrgreen:

    Ja tsemppiä Mikollekkin lopettamiseen :thumbup: sun saamat kannustukset niin kotona kuin töissä kuulostaa aika tutulta myös täällä suunnassa..
  • editoi toukokuu 2012
    Mä olen edellisillä lopettamisyritys kerroilla ollut aina enemmän tai vähemmän turvoksissa ja ummessa ja konstit ovat olleet monet. Luumut, kuidut, veden yletön latkiminen yms. mitä nyt mieleen tuli tai mitä joku osasi neuvoa. Tällä viimeisellä kerralla ei jostain syystä vatsaongelmia ole tullut mutta ruoka ja herkut maistuvat kyllä pelottavan hyvältä, tarkkana täytyy olla. Kyllä sen masun kanssa helpottaa, usko pois :) !!
  • Buaahhhaaa. Kylläpäs tuo yritykseni tuolloin 2012 loppui lopulta lyhyeen. Aika helposti annoin periksi tuolloin, en kerta kaikkiaan ollut vielä tuolloin kypsä lopettamaan. Nyt olen.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi helmikuu 6

    No näin se käy. Kyllä minäkin harjoittelin lopettamista kymmeniä vuosia, kaikilla konsteilla. Mut en ollut silloin valmis.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hei Mikkko! & tervetuloa takas. Kuulostaa tutulta, itselläni kanssa takana monta aiempaa lopettamisyritystä. Mut nyt onnistuu, eiks vaan! :)
  • Mikkko, vaikutat jotenkin hauskalta ja eloisalta persoonalta viestiesi perusteella. :smile: En tiedä, tulee vain sellainen tunne. Jos tietäisit, kuinka monta kertaa olen itse yrittänyt lopettaa.... Äh. En taida sanoa mitään. Mutta nyt ei ole kyseessä mikään yritys, vaan varma päätös, meillä molemmilla. Eikös vain :wink:

  • Kiitos kommenteista. Juu, tällä kerralla ei taannuta. Kun nyt vaan saisin vielä painonpudotuksen rullaamaan, sen aloittaminen tökkii tällä hetkellä kovasti.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.