Toukokuun lopettajat 2013

Hei toukokuussa tupakanpolton lopettaneet, voisimmeko olla toistemme tukena ja vaihtaa kokemuksia täällä.

Olen varannut pastilleja, nikotiinipurkkaa ja nikotiini imeskelytabletteja alkupäiviksi, niillä mennään.

Olen polttanut noin 35 vuotta, joten helppoa ei tule olemaan. Nyt on korkea aika lopettaa, ennenkuin sauhuttelu alkaa näkyä terveydellisinä ongelmina. Toistaiseksi olen terveysongelmilta välttynyt.
«13456716

Viestejä yhteensä

  • naavanaava lappi
    editoi toukokuu 2013
    Varmaan saat täältä tukioita. meikä on lopettanut jo aijemmin, mutta halusin ottaa kiinni siitä kun mainitsit, eetei terveyshaittoja ole vielä. Ole onnellinen ettei vielä ole. meikä sai jo ahtautuman yli 50vuoden sauhuttelusta. Sen kanssa on vain tultava toimeen ja hyväksyttävä tupakoinnin "vekselit".
    Onnea ja menestystä raikkauteen.
    Ps. minä imeskelin vuoden imeskelytabuja, sen jälkeen ei mitään.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 2013
    Täällä kans yksi konkari ilmoittautuu. Reilu 40 vuotta tuli poltettua, ei varsinaisia vikoja ilmaantunut. Söin reilu 6-7 kk niksapurkkaa, sen jälkeen tavallista. Ei henkostakaan sitten elokuun 18. vuonna 2005.
    Tervetuloa joukkoon vaan, kirjoittele niin paljon kuin ikinä keksit siitä, miltä susta tuntuu. Se on tosi hyvää itseterapiaa. Joku aina kirjoittaa sulle takaisin, me tsempataan sut savuttomaksi!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi toukokuu 2013
    Täällä yksi joka eilen veti elämänsä viimeisen röökin! Ainakin toivottavasti...Pahinta oli tänään aamutupakan puuttuminen, muuten mennyt ihmeen hyvin. Apuna on ollut Champix-kuuri. Minulta ei tuo kyllä sitä tupakan makua tehnyt pahaksi, niinkuin joillain, sen kyllä tekee että tupakanhimo ei ole niin suuri. Kohta ensimmäinen vuorokausi savuttomana täynnä! :-)

    Unohtui tähän kirjoittaa että 30 vuotta on tullut tupruteltua, melkolailla aski päivässä, joten ei varmaan ihan helppo tie ole edessä.
  • editoi toukokuu 2013
    Hei,

    Kiitos kaikille viesteistä, mukava saada seuraa ja tukea lopettamiseen :)

    Vähän masentavaa jos polttamisen lopettaminen vaatii noin vuoden nikotiinipurkan/imeskelytabletin pureskelun. Itse olen ajatellut että jos kuukauden käyttäisin noita valmisteita, josko sen jälkeen pärjäisi ilman. Ongelmallisintahan tässä lopettamisessa on se kuinka saada tupakka mielestä pois ja jos nikotiinivalmisteita "joutuu" käyttämään pitkään, on tupakkakin mielessä yhtä pitkään... Toisaalta taitaa olla hyvin yksilöllistä ja omasta tahdonvoimasta/itsekurista kiinni kuinka tuosta riippuvuudesta pääsee eroon.

    Champixin pitäisi olla melko tehokas lääke päästä riippuvuudesta mutta ei sekään saa tupakkaa mielestä pois. Itse olin kerran kuukauden polttamatta Champixin avulla mutta tein sen virheen että en hakenut uutta kuuria ja niinpä sorruin taas polttamaan. Siitä on nyt noin kolme vuotta aikaa, harmittaa kun sorruin. Tiedän muutaman, kymmeniä vuosia polttaneen sukulaisen päässeen tupakasta lopullisesti eroon Champixin avulla.

    Tahdonvoimaa tämä eniten vaatii.

    Naava, harmi kun olet saanut keuhkoahtauman. Sairauden kanssa pitää vain elää ja tehdä niitä asioita mitä pystyy tekemään. Toivottavasti pystyt harrastamaan ainakin vähän liikuntaa ja hienoa kun olet päässyt tupakasta eroon !

    Kirjoittellaan !
  • naavanaava lappi
    editoi toukokuu 2013
    Korvaustuotteiden käyttö on tietenkin yksilöllistä, kuinka kauan niitä käyttää. Toiset ei käytä ollenkaan. Joku vuoden kuten allekirjoittanut. Joku viikon kaksi, tai kuukauden.
    Pääasia että pääsee tupakasta eroon, olkoon keinot mitkä tahansa, edellyttäen että korvaustuotteetkin jää pois jossain vaiheessa.
    Nämä oli minun ajatuksia ja kokemuksia.
  • editoi toukokuu 2013
    Minä lopetin eilen ja todella tarvitsen kannustavaa ja motivoivaa keskustelua ja tukea. Eli mukana ollaan!
  • editoi toukokuu 2013
    Kerron vielä hiukan eli olen 17 vuotta polttanut. Olen oikea seura polttaja, eli aina kun on mukavaa, aurinkoa, seuraa ja ilon ja juhlan huumaa niin oikein nautin polttaa, samoin jos kiukuttaa, tappelen tai jokin asia ei mene niin kuin toivon poltan. Olen koittanut pian 7 vuotta lopettaa, ja muutaman kerran onnistunutkin pitkäksi ajaksi.

    Raskaus ja imetys ajat ovat olleet loistava syy kieltäytyä, ei ole pystynyt mutta kun tuo aika on ohi taas olen retkahtanut. Nyt haluaisin lopettaa ihan pysyvästi. Tiedän että pystyn siihen, mutta en tiedä miten vältän niitä hetkiä kun seura on tietynlainen... Usea hyvä ystäväni polttaa ja eivät kannusta minua niin paljon kun toivoisin... Heidän polttamisensa vaikuttaa niin huolettomalta kun taas itse olen jo vuosia harmitellut tupakan aiheuttamia haittoja ja pelännyt tulevaisuutta tämän vuoksi.

    Ihana ihminen kuoli nyt syksyllä keuhkosyöpään ja pelkoni vain kasvoi. Haluan todella eroon. Harmittaa niin paljon etten nuorena osanut ajatella mitä oikein aloitin...

    Vaikeaksi tämän tekee myös mieheni. Hän on polttanut yhtä kauan kuin minäkin, koittanut lopettaa myös yhtä kauan kuin minäkin, mutta kun näen että hän retkahtaa, ajattelen kovin usein, varsinkin jos syy on joku todella stressaava, että ei se yksi tupakka, tai yksi viikko, tai yksi kuukausi tätä nyt pahenna...

    Eilisen päivän kitusin ja kirosin, mieheni poltti sikareita, onneksi niitä en itse pysty polttamaan. Tänään laitoin laastarin, se on ainakin rauhoittanut tunteita, ainakin uskon niin.

    Miten te vältätte seuran jossa olette aina tottuneet polttamaan?
    Tai paikat joissa se on ollut tapana?
    Ja mitä jos näitä ei voi vältellä...
  • editoi toukokuu 2013
    Stumppasin vika röökin sunnuntaina 5.5. klo 12.00. On tää silti aikamoista painiskelua mielen himojen kanssa. Tupakointi on ollu mulle suht pieni pahe jo 8 vuoden ajan. En ole mitenkään hurjasti polttanut, mutta nyt viime vuoden aikana alko lähtee lapasesta määrät. Oon alottanu muutenkin elämäntaparemontin, aloitin vuoden vaihteessa kuntoilemisen ja nyt sitten seuraa tupakan polton lopettaminen.

    Pahimpia himotuksia varten ostin noita imeskelytabuja, on auttanut. Sitä röökiä silti miettii erityisesti aamuisin ja välillä tekis mieli antaa ittensä polttaa, kun "oothan sä jo kaks päivää ollu polttamatta. ei se maata kaada." Vaikka kyllä se kaataa.

    Karseeta. Odotan vaan sitä, etten ajattelis tätä syöpäkäärylettä näin paljon. Et koko tapa unohtuis. Arghh.
  • editoi toukokuu 2013
    Kans poltin viimeisen tupakan 5.5.13, vedin ne aamusavut vielä..sit niksapastillia seuraavaksi. Polttanut 25 vuotta. Monta monta yritystä on takana, viimeisin kai kolmisen vuotta sitten. Nyt sain kuumeesta ja flunssasta "voimaa", ja menkööt samaan hikeen (kirjaimellisesti) yöunet kuumeen ja viekkareitten kanssa. Olen koittanut aikanaan champixit, nikotiinikorvaushoitot ja luomulopetuksen, mutta aina ne on kaatuneet noin kuukauden päästä ne lakot. Mutta ans kattoo nyt. Nää eka päivät on yleensä mulle niitä helpoimpia, ja nyt kun kipeilee, niin vielä helpompia. Olen tehnyt sellaisen "löysän päätöksen" tälläkertaa, eli lopetan jos onnistun. Aimmin olen hehkuttanut puolelle maailmaa jo ekan päivän jälkeen että "olen lopettanu!". Kukin taablaa tyylilään mutta mulle se ainakin on aiheuttanut vaan paineita. Nyt vaan kattellaan ja jos se tästä löysin rantein jäisi pois.. :) Syitä on kyllä roppakaupalla ja tiedostusta asiasta.
  • editoi toukokuu 2013
    Selvisin 1. aamusta nikotiinitablettien avulla. Join muutaman kupin kahvia, päätin että saan sentään kahvit juoda jatkossakin mikäli en polta.

    Itse jäin siis koukkuun pikkusikareihin koska mieheni polttaa niitä. Tupakkaa minulla ei tee edes mieli mutta muutamia pikkusikareita olen polttanut. Olen siis valmistautunut tähän lakkoon jo useita viikkoja. Nyt lopetan kokonaan ! Takana on vuosien epäonnistuneiden lakkojen ketju.

    Itse olen enemmänkin yksikseen polttaja. Ystäväpiirissä ei juurikaan ole tupakoitsijoita. Tupakointi on ollut jo vuosia minulle hävettävä tapa ja joidenkin ystävien läsnäollessa en ole polttanut lainkaan. Lisäksi hermoilen aina, haisevatko vaatteeni. Takit ottavat hajun vaikka poltinkin ulkona, en koskaan sisätiloissa.

    Mieheni polttaa vähän ja aina ulkona. Voin siis välttää kiusauksen pysymällä sisällä kun mieheni polttaa ulkona pikkusikarin. Myös hän ehkä lopettaa kokonaan.

    Niitä tilanteita ja paikkoja joissa on tottunut polttamaan, täytynee vähitellen vain opetella kestämään sortumatta. Alkuun kannattanee tietoisesti pyrkiä välttämään noita tilanteita mahdollisuuksien mukaan. Minulla aamut ovat pahimmat. Aamulla heräsin hikoiluun. Nyt helpottaa se että tuo sikarikin alkoi maistua aivan liian väkevälle ja suoratsaan pahalle. Kurkussa tuntui pahalta. En halua polttaa enää.

    Minä pystyn tähän, nyt on sellainen vahva tunne !

  • tervamuikkutervamuikku Tampere
    editoi toukokuu 2013
    Täällä on ollut pohdintaa nikotiinikorvaustuotteita, joten ajattelin tulla kertomaan oman tilanteeni niiden kanssa taistelleena.

    En ollut mikään maailman kovin tupakoitsija, normaalina päivänä meni alle 10 savuketta, vapaalla, mökillä, viihteellä jne. sitten huomattavasti enemmän.

    Lopetin tupakanpolton maaliskuun puolessa välissä. Käytin ensimmäisen viikon nikotiini-imeskelytabletteja ja kielenalustabletteja. Sen jälkeen jätin ne pois aktiivisesta käytöstä ja olen mennyt cold turkeynä eteenpäin. Arkisin ei tee tiukkaakaan olla ilman tupakkaa, mutta viihteellä...

    Kannan edelleen muassani kielenalustabletteja, aina lompakossa valmiina. Olen muutaman kerran joutunut niitä käyttämään, kun on oikein kova himo tupakkaan tullut. Olen ajatellut tämän niin, että on pienempi paha ottaa 1-2 nikotiinitablettia kuin polttaa se pirun syöpäkääryle. Tähän asti taktiikka on ollut ihan toimiva.

    Kukin käyttäkööt korvaustuotteita kuten haluaa, jotkut saattavat tarvita purkkaa / muita korvaavia pitkäänkin, mutta ajattelin kertoa teille, että vähemmälläkin saattaa tulla toimeen.

    Mun tupakkalaskuri sanoo, että olen säästänyt nyt 180 € rahaa, kyllä sillä rahalla muutaman purkkapaketin saa ostettua.
  • editoi toukokuu 2013
    Itse olin viime kerralla niin luomulopettamisen kannalla että oksat pois, olin lukenut sen Carrin kirjan ja oikein hehkuin tärkeyttä ja tietoa kuten nikotiinivalmisteet ovat huono juttu. Nyt ajattelen, että ihan sama vaikka mussuttaisin niitä vuoden, jos en vaan polta. Tupakointi hävettääkin, nykyisessä työpaikassani on noloa aina hilpaista tupakalle, vaikka se onkin sallittua 2 krt päivässä, kun kukaan muu ei edes polta. Ennemmin siinä ruuan jälkeen tuikkaa pastillin poskeen ja jatkaa hommia. Ne jäävät sitten kun jäävät, ystäväpiirissä on eräs joka on niitä vuoden syönyt, toinen pääsi kolmessa kuukaudessa, yksi yhdessä..en kyllä enää tuomitse mitään keinoja jos vaan irti pääsen. sen takia en katsokaan carrin kirjaa tällä kertaa, vaan toimin ihan niin kuin itselle on helpointa. Onhan siitä apu useille ollut, enkä toki sitäkään tuomitse =)
  • DemiDemi Espoo
    editoi toukokuu 2013
    Tässä foorumissa löytyy asennetta ja onneksi teillä on apuna Melisa ja Naava.
    Kuullostaa niin tutulta ja itse käyn vielä samoja fiiliksiä läpi mutta voin sanoa ettei ne ole enää yhtä vahvoja ja mitä enemmän hokee itselleen, että HEI, mun ei tarvi enää polttaa, niin se auttaa kummasti.
    Tosin tuo pirulainen tekee vielä kepposet unissa ja aamula pähkäillään, että tuliko poltettua vai ei. Mutta sitten voi hymähtää ja sanoa että no voi voi pirulainen, enpä sorru enää.
  • editoi toukokuu 2013
    Itse kun lopetin aikoinaan ja olin pari vuotta polttamatta, elin parasta aikaa elämässäni. En vieläkään käsitä kuinka saatoin aloittaa sen alusta.

    Jokatapauksessa sen kahden vuoden aikana minusta tuli kova urheilemaan. Olin jatkuvasti liikkumassa, oli salikortit ja kaikki. Ruokavalio meni samalla uusiksi ja juoksin harvase ilta pitkiä lenkkiä koirien kanssa.

    Kun sorruin yhtäkkiä taas polttamaan, niin häpesin sitä aivan valtavasti. En kehdannut tunnustaa sitä kellekkään. Poltin siis salaa yli vuoden tässä. Aina oli pelko, että joku haistaa...Hävetti kun olin niin suureen ääneen saarnannut tupakasta ja olin niin terveellisen elämän kannattajaa että....!

    Tämän seurauksena sitten sosiaalinen elämä alkoi kaventua. Halusinkin mielummin olla kotona ja poltella tupakkaa kuin lähteä ihmisten ilmoille peläten haisevansa ja paljastuvansa ja lisäksi olisi pitänyt tuntikaupalla odottaa milloin saa polttaa! Mielummin jäin sitten kotia polttamaan, minä aikuinen ihminen!

    Töissä en saa polttaa enkä olisi kehdannut polttaakaan, joten työpäivät oli yhtä kärsimystä ja kellosta katsomista. Alussa pystyin odottamaan kotia saakka sytyttämistä, mutta lopulta oli poltettava autossa! Autokin haisi ihan paskalle...

    Että oli kerrassaan rentouttavaa ja ihanaa aikaa olla taas polttaja! Nyt elämä on taas paljon helpompaa kun jää tollainen älyttömyys pois.

    Kyllä se savuttomuus on vain parasta mitä voi itsensä eteen tehdä. Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa :) Kaikille lopettaneille ja harkitseville tsemppiä! :)
  • editoi toukokuu 2013
    tervamuikku kirjoitti:
    Täällä on ollut pohdintaa nikotiinikorvaustuotteita, joten ajattelin tulla kertomaan oman tilanteeni niiden kanssa taistelleena.

    En ollut mikään maailman kovin tupakoitsija, normaalina päivänä meni alle 10 savuketta, vapaalla, mökillä, viihteellä jne. sitten huomattavasti enemmän.

    Lopetin tupakanpolton maaliskuun puolessa välissä. Käytin ensimmäisen viikon nikotiini-imeskelytabletteja ja kielenalustabletteja. Sen jälkeen jätin ne pois aktiivisesta käytöstä ja olen mennyt cold turkeynä eteenpäin. Arkisin ei tee tiukkaakaan olla ilman tupakkaa, mutta viihteellä...

    Kannan edelleen muassani kielenalustabletteja, aina lompakossa valmiina. Olen muutaman kerran joutunut niitä käyttämään, kun on oikein kova himo tupakkaan tullut. Olen ajatellut tämän niin, että on pienempi paha ottaa 1-2 nikotiinitablettia kuin polttaa se pirun syöpäkääryle. Tähän asti taktiikka on ollut ihan toimiva.

    Kukin käyttäkööt korvaustuotteita kuten haluaa, jotkut saattavat tarvita purkkaa / muita korvaavia pitkäänkin, mutta ajattelin kertoa teille, että vähemmälläkin saattaa tulla toimeen.

    Mun tupakkalaskuri sanoo, että olen säästänyt nyt 180 € rahaa, kyllä sillä rahalla muutaman purkkapaketin saa ostettua.

    Kiva kuulla kokemuksia, kun aika samoja määriä itekin poltin tossa aiemmin. Tulee kyl tekee tiukkaa toi baareilu ilman tupakkaa. En tiedä sallinko "viihdetupakoinnin" itselleni vielä joku päivä. Sen sitten kyllä tietää mitä tapahtuu, kun sen sallii.. Ne pikkuaskit, missä oli 10 tupakkaa olis käteviä. :( Ei jäis vahingossakaan seuraavalle päivälle yhtään, jos joskus hairahtais.

    Mutta nyt mennään nollalinjalla, tänään imeskellyt kaksi imeskelytablettia ja kohta kolmannen vuoro. :) Jippii, savuttomuutta jo hurjat 81 tuntia!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 2013
    En nyt halua maalata pirua seinälle, mutta hyvin harvoin onnistuu enää se baaripolttelu. Muutaman kerran jälkeen tuollaiset 10 savukettakin poltelleena, se jää päälle. Aivot tulevat joka kerran jälkeen tiukasti vaatimaan lisää tupakkaa.
    Tämän tarinan voi kertoa täällä yks ja toinen. Jokainenhan tekee miten haluaa, mutta itsepetosta se joltain osin on, että kuvittelee siihen pystyvän.
    Olin aikoinani hirmuisen kateellinen ihmisille, jotka polttelivat vain viihteellä. Itse en siihen pystynyt enää lopetettuani, koska tiesin sen vievän mennessään. Nyt en ole enää kade heillekään. Onhan se siis tosi hassun näköistä se imuttaminen baarin ulkopuolella. Katsokaapa joskus sillä silmällä
    :lol: :lol:
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi toukokuu 2013
    :D :D :D Hymyä ja onnen tunnetta onnistumisesta. Kaksi päivää takana! Muutama suurempi tunteen purkaus, muutaman polttavan ystävän kohtaaminen ja kaikki meni loistavasti! Motivaatio on huipussaan!

    Nyt kun vielä keksisin jotain muuta puuhailtavaa kuin siivominen, se alkaa ottamaan pitkän päälle hiukan päähän. Kuntoilua on moni kehunut tähän tupakan lopettamiseen, mutta en oikein tiedä miten aloittaisin.

    Olen toki aina pitänyt kävelystä että ehkä se on sopivaa tähän, jotenkin vain kaipaan jotain menevämpää ja vauhdikkaampaa, mutta eipä taida kunto kestää :lol:

    Huomenna on surullinen päivä kun sirottelemme rakkaamme tuhkat. Tämä tuo varmasti paljon tunnetta ja tuskaa, mutta vahvistaa vielä enemmän tunnetta siitä että minä en halua vaarantaa keuhkojani enää yhtään enempää. Oli kamalaa nähdä läheltä miten keuhkosyöpä vie ihmisen mennessään. Ikävä on suuri!

    Voimia ja stemppiä teille! Ja minulle!
  • editoi toukokuu 2013
    Ja baaripolttelusta piti vielä sanoa oman kommenttini. Ei kannata. Olen koittanut sitä ja aina on vienyt mennessään, jos ei ekalla eikä ehkä toisella niin varmasti jo kolmannella. Jotenkin mieli/aivot antaa tilaa ajatukselle että mikä ettei tänäänkin kun eilenkin. Täysi kielto päälle ja tupakat jää kauppaan! Voipi istuskella baarissa rauhassa eikä seisoskella tupakkapaikalla.
  • editoi toukokuu 2013
    Moikka, ajattelin itsekin parin ekan päivän tuntoja tänne käydä kertomassa. Aamurööki on pahin, toinen se kun on tehnyt jotain, esim. siivoaa, tai niinkuin tänään istuttelin orvokkeja. Ennen sitä aina puuhastelun jälkeen istui tupakalle ihastelemaan työnsä jälkeä tai piti tupakkatauon, mitäs nyt sitten? Eikai sitä voi koko aikaa syödäkään ;) Niin ja se ruoan jälkeinen rööki, siinä yksi paha paikka minulle myös. Uhhuh.

    Töissä pihalla kävelin tupakansavun läpi, pidättelin hengitystä ettei tulis mieliteko mutta tulihan se haju silti nenään. Se ei kyllä mitään hirmu himoa saanut aikaan.

    Mulla auttaa siihen pahimpaan himoon ihan tavallinen purkka, autossakin mulla on iso säkki. Sitä sitten jäystää...tällä sivustollakohan se luki että tupakanhimo kestää viisi minuuttia kunnes menee ohi, kyllähän tuo pitää melkolailla paikkansa. Ainakin jos saa ajatukset suunnattua johonkin muuhun asiaan.

    Hauska oli kun kävin tutulla kioskilla, ennen ne ostokset oli pullo limsaa ja aski tupakkaa, nyt kun ostin vain limsan niin myyjä kysyi että ja? Tuumasin vaan että eipä muuta tällä kertaa :)

    Onneksi nykyiset harrastukset ja kaveripiiri on sellainen että siellä harva polttaa, aiemmassa elämässä tuskin olisi onnistunut tämä lopetus. Baariin ihan heti en kyllä uskalla lähteä, taitaisi olla pahin paikka.
  • editoi toukokuu 2013
    Melisa ja Isabel1z kiitos kommenteista koskien baaripolttelua, toi taas uutta perspektiiviä asiaan ja helpottaa olematta polttamasta myöskään viihteellä. :) Ehkä. Noh, tuskin edes tekee tupakkaa mieli parin kuukauden kuluttua. Vältellään kekkereitä heinäkuuhun asti. ;)

    Pakko kyl sanoa, että tää on loisto kanava jakaa tuntemuksia. Yksikään mun kavereista ei ymmärrä tätä mitä päässä käy läpi tällä hetkellä. Täällä ymmärretään ja tsempataan ja annetaan perspektiiviä, joka on tosi arvokasta! TSEMPPIÄ nyt kaikille toukokuun lopettaneet, ollaan myös kesäkuussa lopettaneita! :D
  • TommyTommy Espoo
    editoi toukokuu 2013
    langoilla kirjoitti:
    Melisa ja Isabel1z kiitos kommenteista koskien baaripolttelua, toi taas uutta perspektiiviä asiaan ja helpottaa olematta polttamasta myöskään viihteellä. :)

    Nämä on tietysti henkilökohtaisia juttuja, mutta samaa apinalajia edustamme kaikki ja riippuvuus on riippuvuutta. Itse kämmäsin yli kymmenen vuoden savuttomuuden satunnaisella -mukaharmittomalla- polttelulla viskipäissäni... eikä aikaakaan kun taas meni iso aski päivässä monta vuotta. Nollalinja on ainoa joka toimii oikeasti ainaki meikäläisellä. Jos ei kykene olemaan humalassa polttamatta, kannattaa todella tehdä kuten mainitsit eli jättää bileet väliin joksikin aikaa. Ei se satunnainenkaan baaritupakointi mitään terveellistä ole...
    Viimeiset savut 24.5.2012
  • editoi toukokuu 2013
    Sama homma. Joka kerta olen tyrinyt kuvitellen, että voin alkoholin kanssa "nautiskella" tupakoita. Muutama kerta menee ihan ok, sitten alkaa tehdä tupakkaa niin paljon mieli, että joka perjantai pitäisi ottaa muutama lonkero, että saa luvan polttaa.

    Alussa aski lentää roskiin perjantai iltana, mutta ei mene kauaa, kun täytyy jättää jo lauantaille muutama tupakka, sitten poltetaan jo sunnuntaikin ja maanantaina kauheet viekkarit. Kärvistellään viikko loppuun, että tulee perjantai ja saa taas "rentoutua" tupakoimalla.

    Lopulta viikonloppu alkaa jo torstaina kun haetaan aski ja lopettaminen venyy maanantaille, kun on vaikea paleveri töissä sunmuita tekosyitä. Siitä se sitten lähtee.

    Yleensä ihminen huijaa alkuun itseään, ettei ole koukussa ja homma on hanskassa, mutta nikkiksiä on jo ja joutuu sinnittelemään. On vain ajankysymys kun homma lähtee lapasesta ja on taas vakituinen polttaja.

    Ja kun on taas ajautunut polttamaan, kestää aikaa kerätä motivaatiota lopettamiseen uudestaan. Siinä sitten viikko vaihtuu kuukauteen ja kuukausi vuoteen. Mahdollisesti hommaa itselleen sitten jo jonkun tupakkasairauden.

    Kyllä itselläni ainakin tämä polttaminen on niin kova riippuvuusongelma, että en vaan voi ikinä polttaa, ellen halua olla taas tupakoitsija.

    Niin monet kerrat olen kuvitellut, että pystyn sen pitämään hallinnassa ja ihan jokaikinen kerta tippunut korkeelta. Ei kannata :(
  • editoi toukokuu 2013
    Itse ainakin luulen, että on parempi jättää alkoholi hetkeksi kokonaan pois. Sitä humalapäissään luulee olevansa niin huoleton ja vapaa, että tupakka tuntuu pieneltä virheeltä vaikka tosi asiassa on suurikin, koska vaikuttaa niihin seuraaviinkin päiviin.

    Väsymys on toinen joka ajaa minut ajattelemaan sitä tupakkaa, ennen sitä jotenkin ajatteli että pieni muutaman minuutin hengähdys parvekkeella helpottaa oloa että jaksaa taas. Pienet lapset tekevät sen, että nytkin tekisi mieli sanoa että riehukaa rauhassa äiti menee tupakalle.... mutta nyt koitan laskea sataan ja laittaa musiikkia ja hengittää syvään.

    Pitää varmaan oppia menemään parvekkeelle vain nauttimaan auringosta, hengähtämään hetki ilman tupakkaa.
  • editoi toukokuu 2013
    Balleriina kertoi just niinkuin mullakin aina menee! Minähän oon sitten vielä sellanen että aikanaan olen keksinyt ostaa keskellä viikkoakin vaikka kaksi saunakaljaa ja koska on kaljaa, saa myös polttaa. Pian on alkoholistikin sillä menolla :shock: ihan hullunkurista itsensä huijaamista mutta sitä todellakin tekee kaikkensa että saisi polttaa kun sille päälle sattuu. Olenpa kerran ollut kauheissa nikkiksissä niin että oli jo kaikki lähikiskat, huoltsikat ja kaupat kiinni ja oli perjantai. Keksin että lähdetäänpäs baariin, ihan muka muuten vaan! En koskaan lähde keskellä yötä baariin niin että olen ihan väsynytkin ja ei oikeesti jaksaisi edes, eikä ollut tullut juotuakaan mitään. No miksi lähdin? Koska siellä sai tupakoida taas.. On se aikamoista :cry:

    Kuulunkohan nyt sitten tänne toukokuun puolelle? Ilmeisesti. Seikkailen ehkä täällä ja huhtikuussa, siellä tuli jo tuttuja myös :D eli stumpattu on, taas. Pitääkin uusia laskuri.
  • editoi toukokuu 2013
    Eilen oli ihan hemmetin hankala päivä, sanotaan että kuulemma kolmas päivä on pahin, mulla se oli eilen. Ihan koko ajan olisi tehnyt mieli käydä röökillä mutta onneksi kestin enkä mennyt! Huomasin että yksi paha paikka on kun juttelee jonkun kanssa pitkään puhelimessa, ennen siinä tuli savuteltua samalla. Muutenkin sellainen päivä että olis ollut parempi pysytellä sisätiloissa yksin, kaikki ärsytti eikä todellakaan jaksanut selittää mitään. Onneksi tänään on taas helpompaa!
  • editoi toukokuu 2013
    täältä kans kuulumisia..Polttamatta olen pysynyt, hieman asiaa lie "auttoi" sairaalareissu josta kotiuduin toissapäivänä. Olinhan jo sitä ennen lopettanut, eikä keuhkokuume-epäilyssä sitten paljon tehnyt mieli poltella. Ihan ok menee, lepsusti vaan päivä kerrallaan. Mieto laastari ja purkkaa, siinäpä sitä. Tekee mieli kyllä tavallaan, mutta kun mietin savujen vetämistä, alkaa ällöttää..
  • editoi toukokuu 2013
    Täällä ilmottautuu yksi toukokuun lopettajiin. Eilen aamulla stumppasin viimeisen kerran ja olo on hyvä, joskin jostain syystä hiukan jännittää :).

    Olen polttanut kaikkiaan n 30 vuotta, välissä olin 4,5 v. tupakoimaton, kunnes aloitin uudelleen 9 vuotta sitten.

    Viimeksi lopetin kerrasta tupakanvieroitus kurssilla. Nyt sellaista ei täällä ole tarjolla, joten luin Carrin kirjan ja avuksí kokeilen myös hypnoosia. Vertaistuki on myös tervetullutta ja sitähän täältä löytyy :)!

    Tsemppiä kaikille meille lopettaneille :thumbup:
  • editoi toukokuu 2013
    Mä olen poltellut tupakkaa noin 16 vuotta. Sen ekan kuukauden, jolloin sitä poltellaan uteliaisuudesta, jälkeen olinkin jo tukevassa koukussa enkä päivääkään ole ollu polttamatta sittemmin. Kerran menin lakkoon, mikä kestikin yhden yön yli.

    Askista kahteen askiin päivävauhdilla on seilattu pitkään ja viimesen vuoden ajan sätkätoppa per noin kaks päivää.

    Riskiryhmää runsaampi alkoholinkäyttöni ei varsinaisesti helpota tätä lopettelua, MUTTA yli 40 tuntia savutonta eloa silti takana tätä kirjoittaessa.

    Inhalaattoria olen imeskellyt ja jenkkiä jauhanut tasaseen. Sen verran läheltä liippaa, että iso läjä sätkiä on tullut jo käärittyä ja toivo heitettyä monesti tän savuttoman alun aikana. Viime hetkellä kuitenkin saanu toistaiseksi pääni käännettyä.

    Jänskäillään yhdessä!

    EDIT: hymiöt poistettu. löi osoitemuotoon.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 2013
    Hymiöt onnistuu kun jo kerran lähetytyn tekstit otat takaisin kommennolla "muokkaa". Lähetät sitten uudelleen, niin hymiöt kuin muutkin tekstimuokkaukset näkyvät ihan oikein.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi toukokuu 2013
    No huh, miaukur, onneksi olet päässyt jo kotiin. Paranemisia!

    Minäkin olen polttamatta pysynyt, hetkittäin tulee niitä kohtia että kylläpä nyt tekisi mieli polttaa...en ole ratkennut onneksi :-) Aamuisin se tunne ei oikeestaan enää iske, nyt se pahin paikka on iltaisin. Se "illan viimeinen" jotenkin kaihertaa mieltä.

    Tuon Champixin yksi sivuvaikutus on kuulemma villit unet, no minä olen nähnyt niitä ennenkin mutta viime yö vietettiin mieheni kanssa New Yorkissa. Täytyy ilmeisesti alkaa laittamaan röökistä säästyvät rahat säästöön että pääsee matkalle. :wink:
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.