35 vuotta takana
Toiveissani toinen terve puolivuosisatanen haluan päästä tupakasta lopullisesti eroon ja ilmoittaudun Stumppiin tutisevana lopettajana.
Ehdin polttaa 35 vuotta säännöllisesti, viime aikoina lähes kaksi askia päivässä, eli olen tupakan vahvasti orjuuttama. Monet epäonnistuneet tupakanlopetusyritykset kokeneena aloitin Champix-kuurin viisi viikkoa sitten, joista viimeiset kolme viikkoa ”nikotiinittömiä”.
Alla olevan laskurin tiedot eivät ole aivan totuudenmukaiset, sillä olen parina viikonloppuna ostanut askillisen ”hermoja rauhoittaakseni”. Samoin olen töissä pummannut kollegalta muutaman nortin, ”jotta voin keskittyä”. Champix-huuruinen tupakka ei ole maistunut miltään, mutta tupakointitapa istuu syvällä. Viime perjantain jälkeen en ole polttanut yhtäkään.
Yritän jatkossa purkaa tunteitani tänne tupakkakauppaan juoksun sijaan, kotona kun ei ole ketään minua estelemässä. Vaikeata on, mutta pian lähden lomamatkalle ulkomaille – Suomeen.
Ehdin polttaa 35 vuotta säännöllisesti, viime aikoina lähes kaksi askia päivässä, eli olen tupakan vahvasti orjuuttama. Monet epäonnistuneet tupakanlopetusyritykset kokeneena aloitin Champix-kuurin viisi viikkoa sitten, joista viimeiset kolme viikkoa ”nikotiinittömiä”.
Alla olevan laskurin tiedot eivät ole aivan totuudenmukaiset, sillä olen parina viikonloppuna ostanut askillisen ”hermoja rauhoittaakseni”. Samoin olen töissä pummannut kollegalta muutaman nortin, ”jotta voin keskittyä”. Champix-huuruinen tupakka ei ole maistunut miltään, mutta tupakointitapa istuu syvällä. Viime perjantain jälkeen en ole polttanut yhtäkään.
Yritän jatkossa purkaa tunteitani tänne tupakkakauppaan juoksun sijaan, kotona kun ei ole ketään minua estelemässä. Vaikeata on, mutta pian lähden lomamatkalle ulkomaille – Suomeen.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.
Viestejä yhteensä
Sieltä tulikin tuhti annos tupakointihistoriaa, mutta piintyneemmätkin saattaa täällä selvitä. Tässä yksi joka tuprutteli yli 50 vuotta. Savukkeita,sätkää, piippua ja sikareita. Aski pari päivässä. Ajattele Toyah, syksyllä tulee 2 vuotta savuitta! Se on mahdollista! Aloitin myös lääkkeellä, zybanilla ja jatkoin vielä imeskelytabuilla lähes vuoden. Tämä kaikki oli tarpeellista nikotinistille joka luuli kuolevansa tupakkaan.
Sinä onnistut kun näyttää olevan siihen kokemukset ja pyrkimykset!
Menestystä :thumbup:
Tupakkarintamalla kaikki hyvin, mutta makaan vatsaväänteissä ylensyönnistä. Vastoin tapojani pitää kotona mitään hyvää (=makeaa)ostin puolen litran tötsän jätskiä, minkä vetäisin naamaani yhdella istumalla illallisen lisäksi. Miten voin vastustaa lomallani Suomen paljon parempia jätskejä?
Kylläpä oksettaa tuo Champix aamukahvilla, mutta ehkä se on sen tarkoitus, jottei tekisi mieli tupakkaa. Tupakkahöyryjä mun ei tee mieli, mutta sitä aamutupakkarituaalia! Mun ei tarvitse nähdä silmäkulmastani pöydällä kuin lasinalusta tms., niin kuvittelen sen tupakka-askiksi....
Sulla onkin ollut hurja tupakointitahti ennen tätä lopetusta. Ehkä nuo lääkkeet nyt sitten vaikuttavat noin aamuselle. Itsellä ei ole lääkkeistä kokemuksia.
Toivottavasti pystyt olemaan kokonaan ilman tupakkaa, koska se auttaa nopeampaan toipumiseen tupakasta.
Loma ulkomailla - Suomessa! Hieno homma, tervetuloa Suomeena vaan. Mielestäni täällä on hyvä tupakkakuri jo nyt, mutta riippuu tietenkin paikoista, joissa täällä aiot käydä. On helpompaa lopettajalle, jos ympärillä ei olisi kovin paljon polttajia alkuaikoina.
Tsempiiä sulle kovasti tähän lopetukseen ja pysyhän kanavalla :thumbup:
Huomaan jättäneeni pois varsinaisen pointin kirjoittaessani Suomen lomasta. Siis: koska sikäläiset vierailupaikkani ovat savuttomia muutamaa vähäsavuista lukuun ottamatta, uskon tupakoimattomuuden sujuvan helpommin kuin täällä yksin kärvistellessäni.
Kivaa kesäpäivän jatkoa!
On hyvä homma sinulle, ettei lomaympäristössä ole polttajia. Helpottaa oloa huomattavasti.
Loma Suomessa jatkuu vielä, mutta ihan ilman tupakkaa tästä iltapäivästä lähtien. Champixeja otan jälleen kaksi päivässä.
En kestä tätä riippuvuutta. Pelkään jo masennusvaihetta, kun palaan yksinäiseen kotiin ja työhön nykyiseen kotimaahani, missä ei ole niitä parhaita ystäviä eikä tuttua kulttuuria ja kieltä.
Muista kuitenkin, että stumppilaiset ovat tukenasi myös siellä kaukana.
Voimia, sisua ja kärsivällisyyttä toivottaen.
Tänään aktiivisena lomapäivänä tupakkaa teki mieli vain ruoan jälkeen. Mielessä se tietenkin on usein, mutta kun sitä ei ole, niin ei ole.
Nyt tuntuu vahvasti siltä, että ehkä saan vihdoin lopetettua röökaamisen. Stumpin onnistumistarinat ovat auttaneet paljon järkiin tulemisessani. Olen jotenkin motivoitunut enemmän viimeisen repsahduksen jälkeen. Champix ja tupakoivien ystävieni seura on ilmeisesti myös tehonnut. Eilen ravintolaillallisella istuin himotupakoijan vieressä, ja voi yökötys, mille hänen vaatteensa haisivat. Olenko itsekin haissut yhtä pahalle? Kotona odottaa melkoinen pyykkiurakka, sillä aion pestä kaikki kodintekstiilit tupakoituani kotona sisällä huolettomasti.
Hajuaisti palautuu siis hiljalleen. Vielä kun saisin jostakin virtaa kaikkien hommien tekoon, jotka suunnittelin tekeväni sitten, kun 'tupakoimattomana on paljon enemmän energiaa'...
Savuttomuus sujuu hyvin. Tiukan paikan tullen rööki tulee mieleen, mutta sen puuttuminen ei hermostuta, koska nikkiksiä ei ole. Champixeja jatkan edelleen.
Mulla ei ole aloitekyky hävinnyt. Päin vastoin sitä on ehkä liikaakin, mistä syystä tekeminen ei lopu koskaan. Hommien loppuun saattaminen on aina ollut kompastuskiveni.
Odotan edelleen, että tupakaton elämä tuo mukanaan ei ainoastaan energiaa mutta myös jonkinlaista seesteisyyttä, jotta osaisin ottaa asiat vähän rauhallisemmin.
Kaikki tupakanlopetuskeinot kokeneena (hypnoosia lukuun ottamatta) aiemmat yritykseni ovat kaatuneet hermostuneisuuteeni, kaukolomiin tai yksinäisiin pimeisiin iltoihin. Nyt uskon ja toivon onnistuvani aktiivisen ajattelun eli muistuttamalla itselleni että "sä et enää polta" sekä Champixin ja Stumpin ansiosta. Urheilu pitäisi ottaa mukaan kuvioihin, mutta viimeiset lomapäiväni taitavat mennä penkkiurheillessa.
Olen usein verrannut lopettamisprosessia matkaan, matkaan myös omaan itseensä.
Voimia, sisua ja kärsivällisyyttä prosessiisi!
Olen aloittanut pääni uudellen järjestelemisen siivoamalla keittiön kaappeja, joista löytyi roppakaupalla nikotiinipurkkia ja -imeskelytabletteja. Ne aion kiikuttaa työpaikan tupakkakoppiin, vaikka saarnaajaa musta ei siellä tule. En osaa myöskään kuvitella itseäni valittamassa muiden tupakoinnista tai savuista, kunhan kukaan ei tule kotiini sisällä polttamaan.
Toisin kuin aiemmissa lopetusyrityksissäni, olen jatkanut tapojani entiseen tyyliin, mm. juon monenmonta mukillista maitokahvia päivittäin. Ja hyvältä maistuu ilman tupakkaa! Tiukan paikan tullen juon vettä tai otan pienen minttupastillin, jollaisen tapasin imeskellä tupakan jälkeen pahimpia höyryjä peittääkseni. Lisäksi olen syönyt kevyesti säännöllisin väliajoin, jotta verensokeri pysyy tasaisena, mikä estää ylettömän mässäilyn. Champix väsyttää sen verran, etten jaksa kukkua ylhäällä iltaisin ihan entiseen tapaan.
Stumpissa olen lukenut paljon polttaneiden ex-savustajien menestyksekkäät ja hyvin kirjoitetut lopetustarinat (esim. Tuulikki, Catri, Onerva, Naava), joista on ollut suunnattomasti hyötyä. Joissakin niistä pannaan polttamatta jääneet tupakat riviin kartongeittain ja lasketaan tervat kiloissa; tällainen konkretia kolahtuu minuun.
Näillä eväillä tarvon eteenpäin.
Aamulla kahvimukini äärellä tupakka tuli mieleeni, mutta tein voileivän, ja siinä meni ne "tupakantuskat". Aiemmin kuittasin aamunälän kahvilla ja tupakalla.
Tupakoimattomuuden myötä olen aloittanut terveemmän ruokailurytmin, mikä ei ole tuonut yhtään kiloa mukanaan, ei tosin vienytkään. Lisäksi tupakoimattomuus on kirkastanut kasvojeni värin, mistä olen erityisen iloinen.
Kaksi naiskollegaa lopetti tupakoinnin mun innoittamana ennen kesälomaa, mutta vain mä olen edelleen savuton, mistä he mua nyt kadehtivat. He lähtivät liikkeelle nikotiinivalmisteilla, jotka eivät mulla heikolla tahdonvoimalla koskaan toimineet. Muuten en ole viitsinyt töissä lopettamistani paljon mainostaa, sillä en jaksa kuunnella kollegojen ei-niin-kannustavia ”taas”-kommentteja.
Kotona ruoan jälkeen tuntuu jotain puuttuvan, mutta en enää heti muista, mitä se ”jotain” on. Eilen tuli tylsistynyt tätäkö tämä on -olo, mutta kun ei jää siihen ajatukseen makaamaan, niin hyvin menee. Tekemisen puutteessa kämppää on tullut siivottua kiitettävästi ja luettua paljon. Urheilu- ja muuta kodin ulkopuolista harrastusta vasta mietin.
Mulla on Champixeja vielä pariksi viikoksi, enkä osaa sanoa, pärjäisinkö niitä ilman mulla kun meni kuurin alkupuoli vähän läskiksi pelleillessäni tupakan kanssa. En siis osaa sanoa, voiko lopettaminen olla näin helppoa vai johtuuko tämä helppous vain Champixeista. Harmi, että niitä ei saa pienissä pakkauksissa, sillä toista kallista 12-viikkoista kuuria en ainakaan tarvitse. Tahdonvoima on ehkä viimein pantava peliin.
Ei tämä lopettaminen ole joka päivä ihan niin helppoa kuin tuossa jo ehdin mainostaa. Tänään mua ainakin jotenkin masentaa, kun ”on niin tylsiä ihmisiä, tylsä työ, ei kavereita, ei ole sitä sun tätä”. Itse asiassa mulla on täällä kaikkea (paitsi kiinnostavia ihmisiä), mutta tuo Champix pistää välillä mielen matalaksi, mitä kotona yksin köllöttely ei aina kohenna. Vuoristoratamainen meno pääkopassa on selvästi alkanut työtahdin kiihtyessä työpaikalla.
Mua vähän pelottaa jo etukäteen jättäytyä ihan luomutilaan parin viikon päästä, mutta toisaalta huomenna voi olla taas toisenlainen päivä.
Itsekkin vielä inhalaattoria välillä imeskelen, enkä ole vielä vakavasti harkinnutkaan kokonaan lopettaa, eikä ennenkuin olen todella vahvoilla.
Champix ei myöskään minulle sopinut.
Muuten ei enään vieroitusoireita, mutta kummasti tuo tupakan mieliteko välillä jyllää ja välillä taas ei.
Yksi mielihyvän aihe tässä on tänään, kun kävin siellä spirometriassa ja arvot, vuosi sitten tehdystä ovat hieman parantuneet, kun yleensä joka vuosi huonontuneet.
Että näillä jatketaan.