Pakko sitä on taas yrittää..

Olen muutaman kerran yrittänyt lopettaa apuna kaikki mahdolliset apukeinot lääkkeitä myöten. Lopputulos ollut että poltan entistä enemmän!! Yritän nyt taas ensin vähentää (25/päivä nyt) parhaimmillaan olen onnistunut vähentämään kymmeneen. Tupakointivuosia takana jo yli 15v. Ja aina kun ajattelen lopettamista tulee entistä kovempi himo polttaa!! Nyt olen aloitellut ihan sillä että pitkitän ensimmäistä röökiä pitkälle aamuun. Sekin on minulle jo iso saavutus kun ennen polttanut 5 min. Päästä heräämisestä ja nyt vetkuttelen lähes tunnin. Mietin jos sähkötupakka auttaisi kun sellaisen olen jo hommannut.. Ei vain tunnu kovin helpolta lopettaa kun 1/10:stä ihmisestä on onnistunut lopettamisessa lähipiirissäni. Nyt kyllä olisi vähän pakko kun vakava sairaus. Täytyisi keksiä joku korvike.. Muu kuin ruoka. Olen välillä koittanut poltella tuota sähkötupakkaa mutta se ei ole sama asia. Muutenkin niin paljon muutoksia joutuu nyt tekemään sairauksien vuoksi että rankkaa tulee olemaan. Mietin tuleeko minusta sitten kärttyinen akka kun kaikki elämäntavat pitää muuttaa.. Tuleeko minusta aivan toisenlainen persoona??? Rauhallisesta ja ystävällisestä tuleekin kiukkupussi joka moralisoi muita??!!!! Sitä en halua.
«1

Viestejä yhteensä

  • vkovko
    editoi tammikuu 2014
    Hengaile täällä palstalla, täällä on lopettamisesta kaikennäköistä kokemusta maan ja taivaan väliltä.
  • editoi tammikuu 2014
    Lueskellut juttuja sivustolla ja kun tarpeeksi monta kertaa sana tupakka/rööki/ savuke niin pakko mennä röökille.. Sama käy kun katson telkkaria ja siinä poltetaan on pakko mennä mainostauolla röökille!! Koitan nyt sähkötupakkaa jos helpottais.. Jospa tämä olisi se vuosi kun pystyn lopettamaan. Asia on ainakin pyörinyt paljon mielessä...
  • editoi tammikuu 2014
    Ja mistä tuon laskurin saa hommattua?? Olen etsinyt ympäriinsä mistä pääsee muokkaamaan profiilia mutten löydä paikkaa..
  • editoi tammikuu 2014
    Lopettaneet osiossa on kohta, laskurin löydät täältä, sieltä löysin itse sen.
  • editoi tammikuu 2014
    Jep; Minä kans kokeilin ekkana vähennellä mutta siinä käy niin, että kun on joku stressitilanne sitä polttaa taas enemmän ja sitten ketuttaa. Eli kokoajan joutuu ittee ruoskimaan, niin sitten päätin että kerrasta poikki. niin loppuu se ikuinen säätäminen. Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä, mutta tuo on minun mielipide, jokainen tekee miten haluaa. Pääasiahan on että pääsee maaliin.
     
  • ykxoivaykxoiva Pohjois-savo
    editoi tammikuu 2014
    Ei ole minultakaan koskaan onnistunut vähentäminen. Jollekkin toiselle se saatta sopia,ja hyvä jos toimii. tsemppiä!
  • editoi tammikuu 2014
    Kuinka paljon aikanaan poltitte päivässä? Itsellä keskimäärin 25, stressipäivinä 40kpl. Pyrin nyt ensin 10-15kpl ei olisi ainakaan ihan niin vaarallista terveydelle. Jos voisin, kelaisin takaisin nuoruuteen ja jättäisin sen ekan röökin sytyttämättä!! Olen ainoastaan saanut vähennettyä en koskaan ole ollut yhtäkään päivää polttamatta yli 15 aikana.. Eli riippuvuus todella paha
  • editoi tammikuu 2014
    Minä poltin noin 30 vuotta ja tupakoita meni 30kpl päivässä ja joskus vähemmän.
     
  • editoi tammikuu 2014
    Oho!! Jos sinä pystyt lopettamaan niin täytyy minullakin toivoa olla!! Jostain syystä edeltävästä viestistä jäi yli puolet pois!!? En tiedä minne hävisi..
  • editoi tammikuu 2014
    Kyllähän minäkin sain vähennettyä tuohon pariinkymmeneen ja vähän allekkin, mutta ei siitä sen enempää hyötyä ollut.
     
  • editoi tammikuu 2014
    Mietinpä sitäkin tuleeko itselleni tilalle joku muu riippuvuus tupakan tilalle.. Toivottavasti sitten liikuntariippuvuus.. Tai no, sekin oli jo ennen sairastumista. Olen aika tavalla joko tai- ihminen, eli ehkäpä kokonaan lopettaminen on ainut keino.
  • ykxoivaykxoiva Pohjois-savo
    editoi tammikuu 2014
    Jokainen pystyy lopettamaan, päätöksessä pysyminen onkin jo vaikeampaa jollekkin, toiselle helpompaa. Asia auttaa jos on jokin hyvä syy, minkä vuoksi on lopettamiseen ryhtynyt. Silloin kun on oikein vaikeaa, tälle motiiville on käyttöä.

    Minulla alkoi jaloista loppumaan verenkierto, tehden kävelystä vaikeaa, väsyttävää ja mahdotonta. Myös iho-ongelmat ajoivat tähän päätökseen. Nyt on asiat jo paremmin.

    Poltin n. 45 vuotta 2 askia päivässä, joskus jopa enemmän. Tupakka paloi aina kun se vain oli mahdollista. Omalla kohdallani saan kiittää stumppia ja teitä kaikkia onnistumisesta. Projekti jatkuu :mrgreen:
  • editoi tammikuu 2014
    Täällä sitä yömyöhään mietin miten kyetä lopettamaan.
  • editoi tammikuu 2014
    Ja kun on vielä stressikielto niin lopettaminen ei sais aiheuttaa stressiä.. Mahdoton yhtälö
  • editoi tammikuu 2014
    Oikein paljon tsemppiä!!! :)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi tammikuu 2014
    Itse poltin reilu 40 vuotta, kun aloitin kans aika nuorena. Yritin lopettaa monta kertaa niksapurkan avulla. Ensin se oli reseptillä ja aika hankala homma niitä hankkia.

    Vuosituhannen vaihteessa olin 6 kk polttamatta niksapurkalla, mutta hyvin alkanut lopetus päättyi uuden vuoden yönä riitaan, turhautumiseen jne. Tai - se oli hyvä tekosyy aloittaa uudelleen. Jotenkin ajattelin, että rankaisen miestäni sillä, että poltan. No, ketä siinä rankaisin - no itseäni tietenkin. Kesti sitten 3,5 vuotta kerätä itseni uudelleen lopetukseen.

    Löysin Stumpin, tai oikeastaan sen edeltäjän eli Tupakka.org:n foorumin. Tietenkin nikotiinipurkka oli taas apuna, mutta ratkaisu löytyikin foorumilta, jolla ahkerasti vierailin ja sain monta ystävää. Vähän ajan päästä olisin tuntenut itseni petturiksi, jos olisin vielä repsahtanut polttamaan. Toisaalta myös ikää oli jo 50+ ja ajattelin, että nyt tämä on onnistuttava, jos koskaan.

    Vankka päätös on pitänyt ja 6-7 kk:n niksapurkan jauhamisen jälkeen, olin myös nikotiinista vapaa.

    Pelkoon siitä, että persoona muuttuisi, totean, että parempaan suuntaan se yleensä muuttuu. Hermoileminen loppui ainakin itseltäni, kun päätös oli tehty ja huomasin, että ilman tupakkaa voi olla. Lisäkiloja kyllä tuli, mutta näin suuressa asiassa se on sivuseikka ja hoidettavissa jälkeenpäin, jos tarpeellista.
    Stessin määrä varmaan riippuu ihan siitä, miten hyvin henkinen kantti pitää. Kokeilla voisi myös lääkkeillä lopettamista (Champix tai Zyban), jos ne sopivat, se voisi olla helpoin keino. Nikotiinikorvikkeet sitten toinen, luomunakin kannattaa yrittää kans. Itseni kohdalla pelkäsin niin paljon lopettamista, että oli pakko ottaa joku kainalosauva. Tosin pelko on yleensä suurempi kuin mitä tialnne oikeastaan vaatiikaan :mrgreen:
    Pikkuhiljaa81, pysy kanavalla ja pohdi omia voimarojasi ja keskustele tarpeen tullen lääkärin kanssa.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi tammikuu 2014
    Yritin aikanaan lopettaa zybanin avulla.. Lopputulos oli että poltin tuplaten entiseen verrattuna. Eli minulle eivät lääkkeet sovi. Vaikeinta minulle on juuri henkinen puoli, mietin muutoinkin niin paljon kaikkea. Koko viimeyö meni tätä tupakka-asiaa funtsiessa. Minun kohdalla tarvittais varmaankin tupakkaparantola.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi tammikuu 2014
    Millä lailla tätä tupakka-asiaa funtsit? Auttaisikos, jos siitä kirjoittaisit täällä. Pelottaako sua lopettaa?
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi tammikuu 2014
    Mietin keinoja joilla pystyisin lopettamaan. Pelkään korvaavani tupakan ahmimisella mikä ei myöskään hyvä terveydelleni. Yöllä surffailin eri sivustoilla etsien pelottelua tupakoinnista mutten reagoi niihinkään.. Tupakka on minulle rentoutumista, kiukun ehkäisyä, pahanmielen poistoa. Noh, positiivista kai on se etten aiemmin ole näin vakavasti harkinnut lopettamista ja pohdiskellut korvaavaa tekemistä. Kaikissa muissa päätöksissä olen pysynyt ja onnistunut. Tää tupakka on mun suurin heikkous, ainut jota en ole päihittänyt.
  • vkovko
    editoi tammikuu 2014
    Pikkuhiljaa81 kirjoitti:
    Tää tupakka on mun suurin heikkous, ainut jota en ole päihittänyt.

    En minäkään sitä pystynyt pähittämään, se päihitti minut mennen tullen. Lopulta päädyin sairaalaan sen aiheuttamiin sairauksiin ja niitten komplikaatioihin. Nyt olen saanut olla tupakatta ja koetan jäljellä olevilla eväillä mennä eteenpäin. Paremmassa kunnossa kuitenkin olen kuin 7 kuukautta sitten.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi tammikuu 2014
    Itse koin myös aikanani, että kaikki muut haasteet pystyn voittamaan, vaan en lopettaa tupakointia. Opiskelin työn ohella, laihdutin, tein työtä uupumukseen saakka jne...
    Lopulta ymmärsin, että jos en lopeta tupakointia, se lopettaa minut. Kaikki syyt jatkaa tupakointia ovat tekosyitä.

    Useita kertoja yrittelin 2000-luvullakin ja tämä viimeinen tärppäsi. Tiedät varmaan itsekin, ettei tupakoinnin lopettamiseen kuole. Joten ota härkää sarvista ja näytä tupakalle, että susta on tähän. Joskus täytynee ladata itsensä kaikella mahdollisella uhmalla, ehkä vähän vihallakin, jotta voi lähteä tuota vihollista päin.
    Tiedän, ettei monille ole se painon nousukaan hyväksi, ei ollut mullekaan. Mutta ei läheskään niin paha juttu kuin tupakoinnin jatkuminen olisi ollut.
    Tsemppiä aatoksiisi!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • marvesmarves Etelä-Karjala
    editoi tammikuu 2014
    Jossain "tupakkakirjassa" sanottiin, että jos tupakoijaa pelottelee, lähtee tämä oitis hermosavuille, pelkosavuille, mitä vain. Sitä pelkoa miettiessä sitten palaakin tupakka, jos toinenkin. Mutta toivon kuitenkin, että asiallinen puhe esim. tästä keuhkoahtaumasta, joka itsellänikin on, jäisi johonkin aivosopukkaan.....ja antaisi motivaation, ja ennenkaikkea heille, joilla ei vielä ole tupakkasairauksia. Ei siis pelottelu, vaan tieto ja oma tutkiskelu. Stumpissakaan ei pelotella, vaan kerrotaan omakohtaisia kokemuksia, hyvä näin. Kun sain seurata isäni sairautta läheltä hänen parina viimeisenä elinvuotenaan, ajattelin, kunpa en koskaan tuota itse saisi. Kyl olin katkera, vain 4 vuotta ehti kulua isän kuolemasta, kun kuulin oman diagnoosini. Meni vuosia tämän hyväksymiseen ja sen miettimiseen, miksi koskaan aloin polttaa ja miksen pysty lopettamaan, vaikka usein yritin? Mutta tällä tuella ja Champix apuna, uskon nyt itseeni. . Tsemppiä kaikille ja kiitos tuesta!
  • vkovko
    editoi tammikuu 2014
    Niin, kyllä sitä tuli seliteltyä itselleen pakkasastmana ym. Vielä kun tupakka aamuisin auttoi "avaamiseen" niin ei sitä tahtonut itselleen myöntää totuutta.
  • editoi tammikuu 2014
    Kyllä se ajatus keuhkoahtaumasta on mielensopukoissa, jotenkin sitä ajattelee ettei tulis ainakaan itselle vielä kun sen verran nuori.. Mutta- tiedän omasta kokemuksesta ettei ikä aina suojaa sairauksilta. Itse sairastuin "60v." Sairauteen.. Eilen onnistuin pysymään alle 15 savukkeessa ☺️ Tänään tosin sitten olin kolmen peiton alla tärisemässä kun olevinaan kylmä?!? Ajattelin tutkiskella ajatuksiani ja kun henkisesti olen valmis, siirryn sitten tuonne päättäneet- osastolle..
  • editoi tammikuu 2014
    En tiedä, mutta tuo Marvesin ajatus että asiallinen tietous esim. keuhkoahtaumasta ja muista tupakan terveysvaaroista varmasti auttaa ihmisiä lopettamaan tupakan tai ainakin se jää aivoihin. Kyllä se sinne varmaan jää.

    Itselläni on terveys reistaillut jo teininä niin pahoin että jouduin käymään lääkärillä hengenahdistuksen takia ja sain astmapiipun jo teininä. Siihen loppui se teininä savuttelu kunnes lähdin armeijaan jossa aloitin polttamaan uudelleen kun tuo "astmakin" oli johonkin hävinnyt.

    Nyt kun olen vihdoin ja viimein päättänyt yrittää lopetusta uudelleen nyt tässä ihan hiljan, niin, parhaiten mieleeni muistuu tämä astmapiipun saaminen hengenahdistukseeni teininä. Minä tarvitsin oikeasti sitä silloin että sain henkeni kulkemaan. Se ei ollut mitään leikkiä.

    Toivottavasti pysyn erossa tupakasta ettei enää tarvitse elää uudelleen läpi näitä hengenahdistuskohtauksia joita teininä jo koin. Riittää vain kun yrittää muistaa mitä se hengenahdistus oli kun oli kaikkein kriittisimmät vaiheet menossa. Kai mä tällä pysyn erossa tupakasta... Ainakin toivon niin.

    Ja ehkä vieläkin paremmin voisin pysyä erossa tupakasta jos saisin lisää tietää että miten esim. keuhkoahtauma tauti vaikuttaa hengitykseen ja tuleeko siitäkin samoja hengenahdistus hetkiä kuin minulla oli jo teininä... Mutta en ole kehdannut vain kysyä. Ajattelen että en viitsi loukata ketään ja udella jos oikeasti keuhkoahtauma tauti on niin paha asia kuin kuvittelen sen olevan. Kuolettava tauti - aivan kuin syöpä... Mutta onko se sama kuin kuolettava tauti?

    Mutta pysykää nyt erossa tupakasta jos voitte, mutta jos ette voi niin viimeistään siinä vaiheessa kun näkyy terveyteen liittyviä huonoja vaikutuksia niin uskon sen lähtevän pois.
  • editoi tammikuu 2014
    Kuulostaa tutulta tuo kun sanoit että sinulle tupakka on rentoutumista, kiukun ehkäisyä ja pahanmielen poistoa. Sitä se oli minullekkin. Valmistauduin myös henkisesti pitkän aikaa tähän lopetukseen, ostin koko kartongin tupakkaa ja tiesin että kun ne loppuu uusia ei tule. Kumma kyllä aloin jo monta päivää aikaisemmin odottaa että loppuisivat jo että pääsen aloittamaan kaikki ne käsityöt, askartelut, jumpat ja lenkkeilyt joita olin suunnitellut korvaavaksi tekemiseksi. Kun ne lopultakin oli poltettu huomasin olevani ihmeen rauhallinen, enkä osannut tarttua mihinkään tekemiseen, hengailin vain. Sitä se on vieläkin vaikka kohta 2 kuukautta takana. Täytyy vähän pakottaa itsensä tarttumaan toimeen. Vieläkään en ole hermostunut kertaakaan vaikka kaikenlaista on tapahtunut, josta olisin olisin ollut aivan aikaisemmin. Toivon että sinäkin PIKKUHILJAA81 tavoitat sen oikean mielentilan / motiivin ja saat jätettyä savut taaksesi. Jään odottelemaan.
  • editoi tammikuu 2014
    Tuota käsitöiden tekemistä voisinkin ajatella. Tarvitsen ehdottomasti käsille puuhaa. Ehkä helpottaa ajattelu kun olen taas työkykyinen, nyt on aivan liikaa aikaa ajatella. Toisaalta, jollen olisi sairastunut, en ehkä näin vakavasti harkitsisi lopettamista...
  • editoi tammikuu 2014
    Sama homma täällä! Nyt täytyis todella saada lopetetuksi. Takana kummittelee usea enemmän ja vähemmän onnistunut lopetusyritys ja nyt pitäis keksiä keino millä oikeasti onnistuis.

    Useasti olen pystynyt olemaan motivoitunut alussa, vaikka vierotusoireita onkin ollut, mutta jostain syystä sitten taas retkahdan siihen "yhteen" ja tupakanhimo vie voiton. viimeksi olin n. 2kk ilman ja ajattelin rankan työrupeaman jälkeen pitää hauskaa ja antaa mennä. Siihen päättyi sitten se tupakoimattomuus... Ei vaan mieli pysy skappina ja tunteet vie voiton järjeltä.

    Olis hienoa jos olis oikesti jotain ryhmä"terapiaa" lopettajille...
  • vkovko
    editoi tammikuu 2014
    Olen tältä palstalta saanut kivasti ryhmäterapiaa, tsemppiä.
  • marvesmarves Etelä-Karjala
    editoi tammikuu 2014
    Toivon todella, että sinä Pikkuhiljaa81 ja sinä Katja Koo saatte jostain sen voiman, mikä tarvitaan lopettamiseen ja uuden, mutta paremman elämän alkamiseen :wink: Vaikka takana on paljon epäonnistumisia, en halunnut luovuttaa, ja nyt tuntuu, että tämä oli minulle se kerta, joka pysyy (paljolti stumpin ansiosta) :wink: Nyt kun on yli 2 kk savuttomuutta, oon tosi iloinen, kun savuttelen unissani. Ne huonot tunteet kokee täysin unessa. Viime yönä poltin paljon. Ajattelin, että nää pari päivää poltan, maanantaina en enää. Mutta jo unessa tuli pelko, onnistunko:roll: Pidän näitä unia omalla kohdallani varoituksina ja muistutuksina :roll:
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.