Mikä sai polttamaan uudestaan pitkän tauon jälkeen?

Itse lopetin äitienpäivänä (sattumalta, en koska olen täydellinen lapsi) 17v kestäneen tupakoinnin. Aktiiviaikana tupakkaa kului askista kahteen, viime kuukausina aski päivässä. Päätin tehdä sen ilman mitään apuvälineitä, luukuunottamatta kaapissa olevaa inhalaattoria joka oli viimeisenä hätävarana eikä korvaustuotteena ja jota ei onneksi tarvittu. Ensimmäinen viikko oli aika jäätävä. Olisin voinut tappaa jonkun tupakasta, kirjaimellisesti. Näön kanssa ongelmia, maha aivan jumissa, pää sekaisin ja aivan toivoton olo. Univaikeudet kesti kolme viikkoa, nukuin max 2h yössä ja sekin pääosin painajaisia ja nyt +6vko lopettamisen jälkeen en ole vieläkään pystynyt nukkumaan päiväunia mitkä olivat joka iltapäiväinen pikku mukavuus. Mutta fyysisiä juttuja lukuunottamatta henkisesti on mielestäni ensimmäisen viikon jälkeen ollut todella helppoa. Olen noin yleisesti ottaen hyvin addiktoituva ihminen henkisesti, uhkapelit, pelit ylipäätään jne. En ajattele tupakkaa kuin ehkä kerran tai kaksi päivässä ja sekin ohimennen. Lähinnä kiinnostaisi tietää että mikä on saanu ihmiset polttamaan pitkän lakon jälkeen uudestaan? Onko se ollut enemmän semmoinen "Kai sitä vois yhen polttaa" vai "Pakko saada tupakkaa"? En millään jaksa uskoa että itse alkaisin enää polttamaan. Kiinnostaisi tietää että onko mahdollista että vuoden päästä olen valmis vaihtamaan toisen munuaiseni yhteen tupakkaan vai mikä on homman nimi?

Viestejä yhteensä

  • vkovko
    editoi kesäkuu 2015
    Siksi, että on nikotinisti. Se ei ole ihme, että polttaa, mutta se on kun on polttamatta.
  • aurooraauroora Lahti
    editoi kesäkuu 2015
    Minun historiani tupakoinnin suhteen on seuraavanlainen. Olen aloittanut joskus nuoruudessa, koska se jotenkin "kuului" siihen vaiheeseen. Polttanut 13 vuotta kohtalaisen säännöllisesti, kunnes päättänyt lopettaa. Väliin mahtuu 22 savutonta vuotta, eikä tullut mieleenkään aloittaa uudelleen.
    Kunnes... elämä muuttui monelta osin ja jostain ihan älyttömästä ajatuksesta/ajattelemattomuudesta aloin kokeilla miltä se tuntuisi. Ehkä mulle tuli jonkin sortin uusi "murrosikä" ja piti kyseenalaistaa itseään koskevia asioita.
    Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei kyse ole mistään "nikotinismistä" Minun ei edes tehnyt mieli tupakkaa, vaan joku sen toiminnon sosiaalinen puoli painoi enemmänkin. Lähelläni ihmiset tupakoivat ja kai minä jotenkin halusin olla yksi heistä. Älytöntä, näin jälkikäteen ajateltuna.
    Siitä se sitten lähti pikkuhiljaa, vaikka toisaalta olin hyvin tupakanvastainen. Polttelin paljon yksikseni, koska podin myöskin syyllisyyttä asiasta. Tavasta tuli kuitenkin itselleni "ystävä" ja tunnetasolla merkityksellinen.
    Olin elänyt tätä uutta tupakoivaa vaihettani viisi vuotta, kunnes viime vuoden viimeisenä päivänä päätin; Se on tässä!
    Kirjauduin tälle sivustolle, jolla oli iso merkitys lopettamispäätöksessä. Se jotenkin konkretisoi päätökseni ja toimi itselleni sopimuksena jonkun ulkopuolisen kanssa. Kenellekään läheiselleni en kertonut lopettamisesta.
    Podin itsesekin nuo kaikki mainitsemasi oireilut aika rankkoina kolmen viikon ajan ja sitten alkoi helpottaa. En myöskään käyttänyt mitään korvaavia tuotteita.
    Nyt olen tässä päivässä, enkä katso olevani nikotinisti. Kehoni on vapautunut siitä myrkystä. Minulla ei ole mitään vaikeutta olla seurassa jossa tupakoidaan. Toki siihen varmasti jäisi koukkuun, jos aloittaisi uudelleen, mutta olen valinnut olla ilman sitä.
    Eli, siihen alkuperäiseen kysymykseen, mikä sai aloittamaan uudelleen...
    Ajattelemattomuus, välinpitämättömyys, ehkä jonkinlainen kapina itseään kohtaan.
    Vastaavassa tilanteessa osaisin nyt löytää sisällön jostain muualta, kuin röökiaskista.
    -auroora-
  • vkovko
    editoi kesäkuu 2015
    Niinhän se moni alkoholistikin vannoo, ettei koskaan enää viinaa tähän taloon. Kunnes sitten "jostain älyttömästä syystä".
  • editoi kesäkuu 2015
    Juuri näin. oon samoilla linjoilla vko.n kanssa.

    image

    15.4.2015 Viimeinen tupakka. No more

  • aurooraauroora Lahti
    editoi kesäkuu 2015
    vko

    En edelleenkään usko tuohon teoriaasi. Sinä voit sanoa omasta puolestasi "olen vko ja olen nikotinisti" niin kuin alkoholistit tapaavat sanoa kerhoissaan. Usko pois, tiedän kohtalaisen paljon siitäkin asiasta.

    Ärsyttää aivan suunnattomasti ihmiset jotka ilmaisevat sen oman totuutensa ja tyrkyttävät sen muillekin ainoana oikeana.

    Tarinassani kerron vain omista kokemuksista ja siitä miten omalla kohdallani ajattelen, en siitä miten esim. sinä koet asiat kohdallasi.

    Olen huomannut, että tarjoat monesti muulloinkin sen "tietämyksesi" toiselle faktana, niin kuin esim. jostain loppuelämän limaisuudesta. Ei sen tarvitse mennä niin, vaikka sinun kohdallasi niin onkin.
    Älä tyrmää toisen kokemuksia ja tuntemuksia väärinä, vaan anna jokaiselle mahdollisuus uskoa tulevaan hyvään ja selviytymiseen.

    Pysyn edelleen omalla kohdallani käsityksessä...

    Olen -auroora- joka päätin lopettaa tupakoinnin. :)

    Jos joskus aloittaisin uudelleen, ei se johtuisi nikotiiniriippuvuudesta, vaan oman mieleni hallinnasta. Omista valinnoista.

    Mutta näin vain omalla kohdallani. Sinä saat olla nikotinisti, jos se tuntuu sinun kohdallasi oikealta diagnosilta. Kaikkien kohdalla se ei ole sitä.

    -auroora-

  • vkovko
    editoi kesäkuu 2015
    Minulla ei ole tarvetta tyrkyttää mielipiteitä. Jaan omia kokemuksiani ja tiedän, että palstalla on muitakin, joilla on vastaavia vakavia ongelmia kuin minulla. Jos on selvinnyt helpommalla, kannattaa olla tyytyväinen, ei näitten kremppojen kanssa ole mitenkään, jos nyt käytän muotisanaa, ihanaa.
  • editoi kesäkuu 2015
    Ihminen joka juo reippaasti alkoholia on alkoholisti ja jos hän 22 vuoden raittiuden jälkeen "jostain älyttömästä syystä" juo lasillisen, vaik ei tekisi niin mielikään, jää koukkuun, niin eikö sitä sanota, kerran alkoholisti--aina alkoholisti.
    Ihminen joka vetelee reippaasti tupakkaa, on nikotinisti ja jos hän 22 vuoden savuttomuuden jälkeen "jostain älyttömästä syystä" polttaa tupakan, vaik ei tekisi niin mielikään, jää koukkuun, niin eikö sitä sanota, kerran nikotinisti---aina nikotinisti.
    Vai missä kulkee alkohlistin ja nikotinistin raja???

    Ja myös, jos on tupakasta sairastunut yhtä vaikeaan tautiin kuin vko, niin tietää kyllä, että loppuelämä on räkäinen, vaikka tupakasta päässytkin eroon ja osin helpottanut taudin kulkua.

    Tässä minun mielipiteeni ja voin sanoa tuulantei---nikotinisti, ei minun tarvitse yrittää kaunistella sitä asiaa :mrgreen:

    Tsemppiä uuden savuttoman elämän jatkoon :wink:
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi kesäkuu 2015
    Kyllä me kaikki täällä edustamme etupäässä itseämme. En usko että vko kuin kukaan mukaan mitenkään tyrkyttää mitään.
    Mukana kaikessa on väistämättä omat kokemuksemme, osin joskus myös toisten stumppilaisten kokemukset, joita on ainakin omalta osaltani tullut jo vuosia seurattua.

    Tietenkin on olemassa myös tupakasta ja lopettamisesta ns. totuuksia, joita on tutkimuksissa saatu, joihin kyllä täällä Stumppi.fi:ssäkin nojataan. Kaikki eivät ole niistäkään samaa mieltä.
    Niin monta kuin on lopettajaa, niin monta on myös tarinaa ja tapaa kokea ja tuntea itsessään tämä prosessi.
    Koska tämä on prosessi, eikä projeksi. Näin olen sen nähnyt. Koska tarkoitus on jatkaa koko loppuelämä tätä savuttomuutta.

    Tiedän toki ihmisiä, jotka ovat vuosikymmentenkin jälkeen lopettaneet "ihan tuosta vaan" ja ihmettelevät, miksi lainkaan polttivatkaan.
    Taivahan tosi on, että joku 10 % ei addiktoidu tupakkaan samalla tavalla kuin loput 90 % meistä muista. Aivoissamme sekin salaisuus on.

    On hienoa, että sinä Auroora koet olevasi selvillä vesillä tupakan suhteen. Moni täällä kirjoittaneista on joutunut aika tavalla kamppailemaan aina uudestaan ja uudestaan lopettamisen ja sortumisten kanssa.

    Addiktihan on kuitenkin sellainen, että oli kyse sitten mistä riippuvuudesta tahansa, se voi yllättää ja paukata päälle vuosienkin jälkeen uudestaan. Ei alko ja tupakka ainoita ole.
    Siksi jokainen tupakoinnin lopettajakin joutuu olemaan hiukka varuillaan varmaan loppuelämänsä.
    Joskin vuosien mittaan tietenkin tuo harhaantumisen riski pienenee minimaaliseksi.

    Riippuvuus on valheiden verkko. Siinä itselle lähinnä todistellaan kaikenlaista siitä, miksi minä nyt teen tätä taas. Ja ihan siis järkevän kuuloisesti, ainakin omasta mielestä :roll: Ihminen on aika peto itsensä manipuloinnissa. :mrgreen:


    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi heinäkuu 2015
    Kysymykseen vastatakseni ; puoli vuotta olin aikoinani polttamatta , jauhoin nikotiinipurkkaa.
    En päässyt eroon tupakantuskastani koska nikotiinipurukumi piti sitä yllä.
    Vasta kun tajusin lopettaa luomuna alkoi homma ns. Pelittämään.
    Yli 7 vuotta nyt spaddutta , kohta kolistellaan kahdeksatta.
    Tässä ollaan kuitenkin vain ja ainoastaan sen yhden savukkeen tempaisun päässä riippuvuuden takaisin saamisesta.
    Suotakoon minulle loppuelämäksi järkeä etten siihen sorru
  • jumaskjumask Salo
    editoi heinäkuu 2015
    Olen 26-vuotias sälli, mutta ensimmäisen kerran lopetin muistaakseni 19-vuoden ikäisenä ja olin silloin peräti hiukan reilun vuoden ilman tupakkaa. Sinä yhtenä iltana, kuitenkin koskin menthol-savukkeeseen. Kaipasin sitä tapaa, kun istuttiin terassilla ja oli ihan satumaisen ihana ilta. Kerjäsin ja kinusin sitä yhtä ainoaa tupakkaa ystävältäni, joka empi kovasti sen tupakan antamista, mutta lopulta antoi periksi. Se maistui ihan järkyttävän pahalta, ihan kuin ensimmäistä kertaa olisi tupakkaa keuhkoihini vetäny. Poltin sen jälkeen kuitenkin vielä toisen ja seuraavana päivänä ostin itselleni jo oman askin. Silloin pystyin vielä polttamaan 4h välein yhden tupakan, eli se väli oli aika pitkä. Uskottelin itselleni, että "parempi tämäkin kun polttaisin vanhaan tapaan ketjussa!" Polttaessani huomasin, että se väli alkoi pikkuhiljaa kuitenkin lyhenemään ja tupakkaa meni entiseen tapaan. Toiset ystävät taas suitsutti mua ihan hirveesti, että "SINÄ TYPERYS!" No, sitähän minä olin. Tässä sitä ollaan taas ja eiköhän siitä kokemuksesta jotain nyt opittu :roll:
  • editoi heinäkuu 2015
    Mä,olen nikotinisti mielestäni, sekä fyysisesti, että henkisesti! Olen sitä aina. En epäile sitä ollenkaan. Mutta uskon, että kaikki ihmiset eivät ole fyysisesti niin heikkoja, että olisivat niin sanotusti niitä nistejä...me olemme erilaisia!

    Niin ja aina ennen on lähtenyt savuttelu uudelleen käyntiin siitä yhdestä....sitä antaa henkisesti periksi sille fyysiselle riippuvuudelle, ehkä...en tiedä.
    Tupakoinnin lopetus n. 25 vuoden jälkeen. Ilman korvaavia! Kaikki on mahdollista siis! 

  • editoi heinäkuu 2015
    Samat sanat kuin Tattariini sanoi. Ite oon myös Nikotinisti lopun ikäni ja se on myös hyvä itselleen myöntää. Eli yhtäkään tupakkaa ei voi/tarvitse polttaa enään. Hyvä niin :thumbup:

    image

    15.4.2015 Viimeinen tupakka. No more

  • CUCU
    editoi tammikuu 2016
    Olin polttanut teinista alkaen. Kolmekymppisena tulin raskaaksi ja tupakka alkoi vain maistua pahalle! Olin ihme kylla koko raskauden ja liki 3 kk sen jalkeen ilman. Vauvalla oli kaamea koliikki. Tupakoiva kaveri tuli kaymaan ja meni partsille rookille ja mina perassa pyytamaan yhta, vain yhta rookia.
    Siita se taas alkoi.
    Poltin vuoteen 1994 asti, jolloin menin uuteen duuniin. Yritin olla "hyva" ja lopettaa tupakoinnin. Noin viikon kuluttua makasin sohvalla ja ihmettelin, miksi olen niin kipea, vatsaa sarki sairaasti ja turvotti.
    Lekurikeikan jalkeen todettiin colitis ulcerosa.
    Endokrinologi sanoi, etta tupakointi helpottaa ja estaa akuuttivaiheita. Niinpa aloin jalleen polttaa ja samassa koukussa olen edelleen. Noin aski paivassa menee. Colitis on tassa ajan mittaan muutaman kerran aktivoitunut.
    Olen nikotinisti, olen koukussa, olen vatsasairas.
    Sen pituinen se. :mrgreen:
  • vkovko
    editoi tammikuu 2016
    En ole tuollaisesta ennen kuullut.
  • CUCU
    editoi tammikuu 2016
    Itse asiassa jopa kuukkeli ja wikipedia tuntevat asian. Enterologi, vanha ja kokenut, kova tupakanvastustaja, piti ensin saarnan ja kun sanoin, etta minullahan on tama vaiva, sanoi, etta polta, polta ja unohda koko saarna. 8)
  • Lopetin nyt kolmannen kerran. Tuli vaan mitta täyteen koko hommaa.
    Mutta miksi olen edes aloittanut uudestaan? Tosi hyvä kysymys.
    Ensimmäisellä kerralla tuli niin suuria muutoksia elämään, että jostain syystä aloin taas tupruttaa, vaikka savutonta elämää oli takana jo yli kuusi vuotta ja olin aika tupakanvastainenkin.
    Toisella kerralla en ollut varmaankaan tehnyt vielä kunnon päätöstä lopettamisesta ja sen vuoksi oli tosi helppoa aloittaa polttaminen taas, köykäisillä perusteilla vieläpä.
    Raskauksien vuoksi lopettamista en laske lopettamiseksi. Mielestäni ne olivat vain taukoa tupakasta.
    Ajatuksena oli aloittaa uudestaan, kunhan se olisi taas mahdollista (imetysten loputtua). Siitä syystä kaksi ensimmäistä ovatkin olleet rintaruokinnalla vain n. puoli vuotta. Kolmatta imetin puolet pidempään, koska olin lopettanut.

    Ihmismieli on kummallinen.
    Kolmas kerta toden sanoo!

  • Itsellä oli ollut jo kolme kuukautta polttamatta ja sitte iski stressi ja siinäpä kehkeytyin syy vetää se tupakka ja vieläkin harmittaa. Tästä on siis vuosi jo aikaa ja poltan edelleen
  • Helpottiko stressi  B) 

    Sekin on kai vaan tapa että stressissä menee tupakalle, eihän se sitä stressiä pois vie.

    Nyt vaan uusi päätös ja lopetus jos siltä tuntuu, eikä sitä yhtäkään tupakkaa edes stressiin  ;)

    image

    15.4.2015 Viimeinen tupakka. No more

  • editoi maaliskuu 2017
    Edellisen kerran kun olin 8kk pääasiassa polttamatta,poltin sillontällöin yhden,kunnes tuli kesäinen mökkiviikonloppu ja ajattelin,että nautitaan nyt kunnolla ja ostin oman askin.Tarkoituksena oli jatkaa lakkoa mökin jälkeen,mutta ei onnistunut,vaan aloin polttamaan askin päivävauhdilla.Nyt olen joutunut monta kertaa tilanteeseen että kun joku asia ottaa koville ni tupakka auttais,mutta ei se kyllä auta pitemmän päälle.Tupakoinnin kun aloittaa uudestaan niin,ei ne huonot vaikutukset ole heti palannut,vaan pitkänajan päästä,esim. yleisvointi huononee,tulee helpommin flunssa tms.Näiden asioiden takia minulle tupakka on petollinen ja mun on palattava välillä ajatuksissa aikaan jolloin poltin,kuinka huono vointi mulla oli polttaessa.Kyllä mä olen nikotinisti varmaan lopun ikääni,niin ajattelen.
  • Joo se on kyllä justiinsa noin Eero kuin kirjoitit. Sitä vaan täytyy itseään muistuttaa aina siinä tilanteessa kun alkaa tupakkaa tekemään mieli, että haluaako sen huonon voinnin ja epäterveellisen elämän uudestaan takaisin. Itellä ainakin noi on sellasia ohikiitäviä juttuja noi mieliteot ja kun ei niihin takerru niin mennee ohi kyllä hetken päästä. Mitä pitempään lopettamisesta kuluu sitä kaukaisemmaksi ajatus tupaksta käy. Kuhan pidetään mielessä että sitä yhtäkään ei sitten enään polteta. Aikaisempi vuosikymmen sitten ollut vuoden kestänyt tupakoimattomuus päättyi juurikin tuohon yhteen tupakkaan. Nyt sen tietää ettei enää tee samaa virhettä. Tiukka täytyy olla itselle sen suhteen. Tsemppiä vaan.  :)

    image

    15.4.2015 Viimeinen tupakka. No more

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Näin se on, nollatoleranssi on paras. Kun ei anna koskaan itelleen lupaa, koko asia unohtuu. Ei tarvitse arpoa, et jos tapahtuu niin ja niin tai mulle käy noin tai näin, saan polttaa yhden. Mistään muusta ei tartte huolehtia kuin siitä ekasta tupakasta.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • The user and all related content has been deleted.

    14.7.2017. klo 12.45
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Minä kuuntelin erilaisia naksahduksia omasta päästäni kyllä aikoinaan. Tosin en ihan noin tiheään lopettanut kuin sinä. No, eipä ollut stumppia silloin. Itse yksikseni tappelin ja hävisin taisteluni ja olin katkera ja poltin taas vuoden tai sillee. Poltin itseltänikin salaa, työpaikalla menin vessaan polttamaan, kun en kehdannut toisten nähden polttaa. Olinhan juuri julistanut savuttomuuttani viikko aiemmin. Ajattelin silloin, kun kattelin siinä polttaessani itseäni vessan peilistä, et entäs jos sammutan vielä valot, niin poltan jo itseltänikin salaa :D
    Vaatinee toisenlaisen naksahduksen toiseen suuntaan, et lopulta äkkää homman juonen. Väkisin se ei meinaa onnistua, kun ei aina hyvällä tahdollakaan.


    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • NikolNikol Ouluntienoo
    2010 hyvin aloitettu lopetus kaatui myös minulla siihen yhteen.

    Terassilla käydessä luuli voivansa polttaa yhden, olinhan ollut jo 4-5kk ilman eikä juuri enää edes tehnyt mieli.. eipä..


  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Nikol, vähän samoin kävi mulla 2002 uutena vuotena. Pummasin yhden, kun olin jo 6 kk ollut polttamatta. Sit poltin 3,5 vuotta putkeen. Aina tuohon 2005 elokuuhun. Ekasta tupakasta kannattaa kueltäytyä - ehdottomasti. Sen läksyn opin kunnolla.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kaksi vuotta sitten sorruin omissa eläkkeelleläksiäisissä. Minulla ei ole minkäänlaista tahdonlujuutta, olen tuulellakäyvä. >:)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    On sussa Mummukka tahdonlujuutta. Nytkin olet ollut jo pitkän tovin savutta. Usko vain itseesi!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hei ! Kyllä se niin on ettei yhtään tupakkaa kannata ottaa, riski on kova, olin ollut polttamatta vuosia kun tuli muutto uuteen asuntoon, pakkaus-apu tuprutteli parvekkella välillä. Sanoin " taidan polttaa yhden kun stressaa tää muutto ", siitä alkoi ja poltin n. 2v ja nyt 5pv savuttomana. Yhdestä se alkaa. Minulle motiivit tuli terveyden tilasta ja tupakan vastaisista naapureista, joten osittainen pakko ,oman päätöksen tueksi :) Nyt huomasin että saan apua siitä , että menen parvekkeelle , hengittelen syvään , raitista ilmaa ja juon hissukseen lasin vettä. Näillä mennään....

    muumi

  • Tein useasti puolisoni kanssa niin, että menin hänen luonaan vieraillessani vain salmiakkipastillia imeskellessäni parvekkeelle siedättämään itseäni. Enää ei tarvitse niin tehdä, koska rutiinit voi korvata toisella ja unohtaa pian sen toisenkin rutiinin. Kotona ei ole parveketta, joten kävin pihalla, mutta enää ei tarvitse sitäkään.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.