Heinäkuu 2015 lopettaja

Täällä taas.
Elämä koetellut (eroja,riitoja,työt loppuivat yms) ja ryhdyin taas kunnolla polttamaan stressiin ja ahdistukseen.Pahensi vain oloja. Nyt elämä jotenkin mallillaan mutta terveys rapissut ja nyt hetki sitten päätin että tämä on se päivä jolloin lopetan. En jaksa enään kitua ja rahaa palaa ilmaan. Lopetan myös kohtuuttoman alkoholin käytön ja makeisten syömisen ja siirryn kunnon elämäntapa remontin pariin. Vahva on päätös. Stumppi kirjaa alan taas lueskelemaan ja harrastamaan enemmän liikuntaa. Tsemppiä muille uusille lopettajille ja muille myös! :)
«13456712

Viestejä yhteensä

  • editoi heinäkuu 2015
    :thumbup:
                                                                                                                                                     
         18.3.2015 Viimeinen savuke !
  • vkovko
    editoi heinäkuu 2015
    Eiköhän Sanna pidetä siitä kiinni, että nyt onnistuu.
  • sirpulisirpuli Pohjois-Savo
    editoi heinäkuu 2015
    Kiva, että joku muukin ilmoittautui heinäkuussa lopettaneiden joukkoon :-)

    Oma tausta on se klassinen, takana polttamista reilut 25v, tasaisen tappavasti röökiä kului päivässä topan verran ja alkoholin kanssa jopa tuplat :? Iän karttuessa tuli jossain vaiheessa mieleen, että jospa tästä kyykyttävästä tavasta pitäisi pyrkiä joskus jopa eroonkin ikuisen miettimisen sijasta ja kesäkuussa käväisin työterveyslääkäriltä hakemassa itselleni Champix-kuurin lopettamispäätöksen tueksi.

    Champixien syömisen aloitin Juhannuksena ja röökiä poltin sen maksimiajan eli kaksi viikkoa. Hirvittävän suuria sivuvaikutuksia ei kaikista peloitteluista huolimatta onneksi tullut, röökin maistumisen suhteen tunnetilat vaihteli päivästä toiseen, välillä ei maistunut ollenkaan ja välillä olisi voinut vetää kaksin käsin... Taustalla varmaan oma alitajunta ja paniikki siitä, että kohta tätä ei saa ollenkaan eli nyt sitten poltetaan, maistui tai ei :)

    Lopetuspäivä oli 2.7. ja kaikista omassa päässä kehrätyistä kauhukuvista huolimatta siitä selvisi hengissä :D :D :D Kaikkiin mahdollisiin vieroitusoireisiin varautuneena olin hankkinut kotiapteekkiin kaikki mahdolliset tuotteet nukahtamislääkkeistä närästystabletteihin, mutta jo aiemmin esille tulleiden oireiden (Champix?) eli nukahtamisvaikeuksien ja vatsan turvotuksen lisäksi ei ainakaan toistaiseksi mitään ihan järkyttäviä oireita ole tullut. Listaan pitää toki lisätä hieman kiristynyt mielentila, tuntuu, että pinna palaa normaaliakin herkemmin, mutta se olkoon suotavaa tässä tilanteessa :-)

    Nyt on siis takana reilu viikko täysin savutonta elämää ja täytyy myöntää etten olisi vielä puoli vuotta sitten pienessä mielessäkään kuvitellut pystyväni tähän :D :D Röökiä tekee mieli luonnollisesti suurin piirtein koko ajan, mutta ainakin toistaiseksi pieni keskustelu oman pään kanssa on auttanut ja korvaava puuhastelu (tai nikotiinitabletti/purkkari) on saanut ajatukset selkeytymään ja se järjetön halu lähteä ostamaan röökiä & polttamaan koko toppa kerralla on saatu selätettyä :D

    Tämän palstan kokemuksista lukemisesta on ollut ihan ääretön apu varsinkin niinä hetkinä, kun on tehnyt mieli heittää kaikki hyvät päätökset nurkkaan ja vetäistä se "helpottava" rööki niissä niin totutuissa tilanteissa :-) Ilmeisesti tähän ei ole mitään muuta apua kuin mennä päivä kerrallaan, uskoa itseensä ja luottaa siihen, että päivä päivältä tämä helpottaa? :shock:

    Kaikki vinkit ja tsempit ovat enemmän kuin tervetulleita, tämä kun taitaa olla projekti minkä ymmärtäminen ei onnistu kuin niiltä jotka ovat olleet tai ovat samassa tilanteessa :)
  • vkovko
    editoi heinäkuu 2015
    Palstalla kannattaa käydä tiheään tahtiin, se on ollut minun pelastukseni.
  • editoi heinäkuu 2015
    Täällä myös yksi heinäkuussa lopettanut. Tupakointia takana n. 8 vuotta ja lopettamiskerta #4 käynnissä.

    Aiemmat kokeilut tahdonvoiman, sähkötupakan tai laastareiden kanssa on mennyt aina pieleen. Veikkaan että syynä ollut päättämättömyys ja turvautuminen nikotiinituotteisiin.

    Itsellä homma lähti käyntiin Allen Carrin "Stumppaa tähän" kirjalla. Kirja avasi ainakin minulla ajattelemaan tupakkoinin lopettamisen eri näkökulmasta ja suhtautuminen lopettamiseen keveni kummasti. Kannattaa lukea ajatuksella läpi!

    Ensimmäiset päivät menneet ihmeen kivuttomasti. Tupakoinnin myötä vähentynyt liikunta otettiin takaisin ja samalla koitetaan syödä terveellisemmin. Näillä keinoilla annan itselleni kuvan siitä, mitä tupakoittamuus mahdollistaa. Toki sitä voi lenkkeillä ja syödä hyvin sauhutellessa, mutta siitä EI NAUTI yhtä paljon.

    Aikaista tässä vaiheessa tuuletella voittoa, mutta vaikuttaa todella hyvältä tämän tupakan lopettamisen kanssa.

    Tsemppiä kaikille!
  • editoi heinäkuu 2015
    Sanna-Savuttomalle myös vinkkinä kuntosalit ja lenkkipolut! Alkuun kannattaa kokeilla kotona treenaamista ja pääkopan salliessa mennä ihan ihmisten ilmoillekin ;)
  • sirpulisirpuli Pohjois-Savo
    editoi heinäkuu 2015
    Tervetuloa Ranla mukaan heinäkuun lopettajiin :)

    Carrin kirja on minulle vielä testaamaton, mutta ilmeisesti se pitää ottaa iltalukemistoon mukaan, kun siitä niin moni on saanut tukea lopetuspäätökseen ja sen jälkeiseen prosessiin.

    Liikunnan osalta olen samaa mieltä Ranlan kanssa, helpottaa vieroitusoireita ja saa ainakin toviksi ajatukset pois polttamisesta :) Tosin itselläni (Champixin vaikutus?) olotila menneinä viikkoina ei mikään huiman energinen ole ollut ja pitänyt oikeasti pakottaa itsensä salille&lenkille... Mutta usko on vahva siihen, että pikku hiljaa savuttomuus alkaa treenatessakin tuntua ja kehittyminen ei jää kiinni siitä, että keuhkot ei toimi kunnolla ja hapen saanti on mitä on.

    Tällä hetkellä pahinta on ehdottomasti korvaavan puuhastelun keksiminen niihin hetkiin, kun normaalisti on kipittänyt pihalle röökille... Voihan pihalle mennä edelleenkin istuskelemaan, varsinkin hyvällä kelillä, mutta jotenkin se vaan tuntuu hirveän oudolta ilman röökiä :( Olen jopa miettinyt kuntopyörän raahamista pihalla ja sillä polkemista aina, kun tekee mieli mennä pihalle savuille, mitenhän nopeasti sitä olisikaan polkaissut maailman ympäri :) :) :)

    Tsemppiä kaikille kohtalotovereille ja pidetään mielessä, että päivä päivältä tämä helpottaa ja suunta on oikea :D
  • sirpulisirpuli Pohjois-Savo
    editoi heinäkuu 2015
    Apua, näkyyköhän muillekin minun hymiöt pelkkinä koodeina..?!??
  • editoi heinäkuu 2015
    Ihan hymiöinä näkyy.

    abstract
  • editoi heinäkuu 2015
    Hyvä me! Nyt mennään päätöksen kanssa 100000 prosenttisesti! :thumbup:
  • editoi heinäkuu 2015
    Täällä ollaan taas.
    Alunperin ilmottauduin toukokuussa 2014 lopettaneihin. Puolivuotta meni hyvin savuttomana, sitten tapahtui jotakin. Täällä Stumpissa käynti väheni ja sytytin sen yhden. Sitten yhden päivässä... kaksi päivässä jne jne. Hiljalleen taas miltei askin. Voi PER*!LE että voi ihminen olla tyhmä. Nyt olisi yli vuosi savuttomana.

    VAAN!
    No nyt viikko ilman tupakkaa takana ja olo ihan ok.

    Tsemit kaikille lopettaneille ja ISOT peukut kannustajille ja tsemppareille.
  • editoi heinäkuu 2015
    Kuulostaa turhankin tutulta, Ollitus. Siitä se on mullakin tauon jälkeen aina lähtenyt liikkeelle - "mä poltan vaan tän yhden"...:shock:
    Ja muutama vrk sen jälkeen olikin taas normaali meno tupakoinnin suhteen. Ketutti olla ilman tupakkaa ja savuttelukaan ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Ärsyttävä tilanne!

    Ennen puhuin aina lakoista itselleni (ja muillekin). Turvauduin aina siihen että "mä nyt vaan oon polttamatta jonku aikaa". Eli tavallaan varasin itselleni jo takaporttia että voin palata entiseen tyyliin.

    Tuossa tekee mielestäni virheen, koska ainakin itselleni sana lopettaminen on paljon tehokkaampi ja pysyvämpi kuin lakko 8)
  • editoi heinäkuu 2015
    Hyvä Ollitus kun päätit tulla takaisin savuttomaan elämään. :thumbup:

    Kyllä toi juttu myös mietityttää, että ei sitä yhtäkään tupakkaa voi polttaa vaikka kuinka tekisi mieli. Harmi kun sullä kävi niin, mutta hyvä kun päätit palata takaisin.

    Nyt vaan tiukkana ja ei enää röökiä vaikka kuinka tekisi mieli. Itellä tulee kohta 3kk täyteen ja saa kyllä kanssa psyykata välillä itseään että ei enää röökiä.

    Ei muuta kun jos tekee mieli niin sitten nettiin ja katselemaan tupakoivien keuhkokuvia ja siitä sitten voi miettiä että haluuko vielä polttaa sitä yhtä röökiä. :shock:

    Ei ainakaan mulle kiitos :wink:

    image

    15.4.2015 Viimeinen tupakka. No more

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi heinäkuu 2015
    Tervetuloa takaisin Sanna-Savuton ja Ollitus! On vain hyvä merkki, että palasitte. Se osoittaa, että olette tosissanne.
    Kuin myös tervetuloa uudet lopettajat.

    Joku tuolla kirjoitti tuosta yhdestä tupakasta viisaasti. Jos toistaa sen teon kuin aikaisemminkin ja odottaa toisenlaista lopputulosta...
    Tämän itse kuin melkein kaikki muutkin aikaisemmin lopettaneet tietävät. Yhdestä se lähtee...
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi heinäkuu 2015
    Kiitos Melisa! :)
  • editoi heinäkuu 2015
    Mahtavaa! Tässä talossa myös nainen herätteli tänään toivon kipinää lopettamisesta. Aiemmin katsonut taukojani vierestä ilman aikomustakaan lopettaa tosissaan..

    Toivotaan että "M" lähtee myös mukaan ja lukee näitä samoja tarinoita jonkun ajan kuluttua :-)

    Poltteleva puoliso on lopettamisen suhteen jännä juttu. Joka päivä tulee monta "testiä" ja koettelemusta retkahtaa, mutta toisaalta kerta toisensa jälkeen tulee hyvä mieli ettei enää tupakkaa tarvitse. Varjopuolena tosin se, että tavallaa käy toista sääliksi, kun häneen ei (vielä) ole sama flow iskenyt :)
  • sirpulisirpuli Pohjois-Savo
    editoi heinäkuu 2015
    Kiitokset Melisalle toivotuksista ja tervetuloa Ollitus mukaan tähän ketjuun :) Pidetään tämä sellaisena porukkana, joka on päättänyt LOPETTAA ja ei koskaan enää vetäise sitä yhtä kuuluisaa röökiä :thumbup:

    Tuo Ranlan kirjoitus toisen lopettamattomuudesta (tai toivottavasti kohta lopettamisesta...) on myös täällä ajankohtainen asia. Toinen polttaa edelleen ja ihmettelee minun luonteen lujuuttani, kun en olekaan ratkennut polttamaan, vaikka olen kipitellyt välilä pihalle seuraksi, itse haukkaamaan happea ja toinen röökille :D Toisaalta toisen polttaminen tekee omasta lopettamisesta vaikeampaa, kun koko ajan on röökiä lähellä ja ne totutut tavat käydä yhdessä pihalla ovat hyvin syvällä pääkopassa, mutta toisaalta taas itse saa ihan mahtavan itseluottamusboostin, kun pystyy sanomaan toiselle, että joo, lähden pihalle mukaan, mutta en polta, ei tee mieli, en halua.... Peukut pystyyn, että tähän projektiin saadaan pian uusia jäseniä :wink:

    Kysymys muille kohtalotovereille ja konkareille: onko kellään alkanut lopettamisen jälkeen suupielet halkeilemaan :?: :?: Itselläni on viime viikosta lähtien suupieliin tullut ihan selviä halkeamia ja haukottelu, leveästi hymyily, tomaatin syöminen jne. tuottaa hirveää tuskaa :( Voikohan huulet reagoida näin, kun ei yhtäkkiä tapahdukaan enää sitä jatkuvaa tupakan imemistä?? Vitamiinin puutoksesta tuskin kun on kyse, kun tietääkseni tupakassa ei hirveästi niitä ole ja ruokavaliossani ei muutoksia ole tapahtunut... Outoa :|

    Tsemppiä meille kaikille tulevaan uuteen savuttomaan viikkoon :) :) :)
  • editoi heinäkuu 2015
    mulla atooppinen iho ja aikaisemmat lopetukset saanut ihon huonoon kuntoon. stressistä myös pahenee. mutta se ei haittaa kunhan pääsee savuttomaan elämään missä en ole enään orja :)
  • editoi heinäkuu 2015
    Minä tulla tupsahdin kurkkimaan tuolta toukokuun puolelta. Lähinnä minä halusin tulla nostamaan hattua teille, jotka pystytte lopettamaan vaikka puoliso polttaa rinnalla. Aikanaan minun mieheni joutui lopettamaa tupakan kun seinään ja mie siinä polttelin rinnalla enkä juuri altistukselta häntä säästelly. Olen aina ollut sellainen tupakoitsija, joka on katsonut oikeudekseen polttaa ja vaatinut ympäristöä hyväksymään sen. En todellakaan ajatellut koskaan lopettavani. Kun vihdoin hetken mielijohteesta jätin tupakan polttamatta ja alkoi hiljalleen henkinen kamppailu tupakkaa vastaan, olen noin tuhat kertaa ajatellut sitä mitä olen laittanut mieheni aikanaan kestämään kanssani. Voin itse olla vasta nyt tupakoivien ihmisten lähellä, mutta oireeton en ole vieläkään. Toivon, että puolisonnekin päätyvät lopettelemaan teidän kannustuksesta, mutta siltä varalta että mieli sortuu kun ympäristö sen mahdollistaa kannattaa keksiä jo omia henkisiä selviytymiskeinoja.

    Onnea ja voimaa savuttomuuden tielle kaikille uusille savuttomille :thumbup:
  • editoi heinäkuu 2015
    Tänsk porukka!

    Joo eli mä lopetin taas kuin seinään. Ei korvaushoitoja yms. Vitt*ako ne hyödyttää jos siitä nikotiinista eroon on tarkoitus päästä.

    Mä olen vähän omien tapojen tyrkyttäjä vaikka tiedän että kaikki dallaa tavallaan. Anteeksi tästä.

    Oma lopetus helppoa, koska oma avopuoliso ei polta/ikinä polttanutkaan.
    Perhe kahtiajokoinen tupakan suhteen... Vihaajat vihaa. Ja silti ne polttaa. Olen polttajien puolesta. Ei se niistä huonompaa ihmistä tee. Heikompaa ehkä. Itsekin taidan olla. Kahtotaan parin vuoden päästä oliko sitä rankaa vai ei?

    Nyt saanut edelliskerran oireet suhteellisen kuriin kovalla fyysisellä reenillä. Silti tuntuu, että mitään ei saisi syödä, ettei turvottaisi. Ihan se ja sama... Kunhan röökit jää pois.

    Kohta tulee aika (n.3-6kk) kun luulee jo päässeen eroon tupakasta. Paha virhe! Et ole.
    Huijaat itseäsi muillakin ajatuksilla.
    ÄLÄ polta vaikka pääsi sisällä joku niin huutaisi.
    Ja jälkeenpäin vi*!#taa!

    Taas iskee tutut nukkumisvaikeudet ja päiväväsymykset. Alkaa masentaa ja saamattomuus on päivän sana. Istut sohvalla lukemassa Stumppia tunnista toiseen. Mitään et saa aikaiseksi.

    Se menee ohi. Ehkä... Ehkä jopa vuodessa? WtF!

    No joo mennään päivä kerrallaan ja tsempataan toisiamme.





  • editoi heinäkuu 2015
    Itselläni on kyllä rinnalla sellainen kovapää nainen, että saa nähdä kuinka hänen lopettamisen kanssa käy.

    Ei oikein tiedä pitäisikö asian antaa olla ja katsoa miten tilanne (joskus) etenee? Pitäisinkö itse siitä, että akka paasaisi kokoajan haitoista ja kehuisi kuinka hyvä olo tuli lenkin aikana? En taatusti.
    Pirun vaikea tilanne, kun haluaisi että toiminta etenisi jollakin lailla. Kai se ottaa kaikilla oman aikansa, ottihan se minullakin..

    Joku tuossa mainitsi, ettei käytä mitään korvaustuotteita. Hattua nostan sinulle, kiva kuulla että muutkin etenee tällä tavalla. Se on mielestäni kuitenkin oikein tapa päästä eroon nikotiinista. Helpoin se ei ole, mutta maalaisjärjellä ajateltuna järkevin.
    Vieroitusoireisiin kannatan niinikään fyysistä toimintaa. Laittakaa se kroppa aivan toisenlaisiin kärsimykseen :wink: Samalla keskittyminen siirtyy muualle ja pääset purkamaan aggressioita vaikka nyrkkeilysäkkiin tai lenkkipolulle :) Sivussa myös limaneritys paranee ja henki kulkee!
    Endorfiinin erittymisestä nyt puhumattakaan..
  • Jaana-TuuliaJaana-Tuulia Kokkola
    editoi heinäkuu 2015
    Minäki ilmottaudun hieman kädet täristen tähän joukkoon.. :D


    Aikaisempia lopetusyrityksiä on takana useampia (nikotiiniapu, cold turkey, hypnoosi...), viimeisin kuuluisan Stumppaa tähän! - kirjan avulla epäonnistui kaksi vuotta sitten. Siitä lähtien on tullut pelko siitä, että minä en oikeasti voi lopettaa KOSKAAN. Että minä en ikinä onnistu :-(


    Tahto lopettaa on viimeisen puoli vuotta ollut kova. Uusi mieheni ei polta, ja joutuu nyt katselemaan minua, kävelevää tuhkakuppia. Rakastan juoksemista, mutta keuhkot eivät enää jaksa.

    Täytän kohta 30 ja nyt sain korkean kuumeen ja keuhkoputketulehduksen. En ole perjantaista asti pystynyt polttamaan, vaikka olisin halunnut. Lauantaina sitten heräsi ajatus, että tämä tauti on kuin lahja taivaasta, pääsen pahimpien nikkisten yli sen avulla ja voisin ehkä sittenkin lopettaa KOKONAAN (en oikeasti saa tällä hetkellä henkeä juuri lainkaan, röökiä ei voi edes miettiä).


    Tiedän että tosipaikka tulee vasta sitten kun olen tervehtynyt. Mutta tänään on neljäs päivä ilman tupakkaa. En ole koskaan uskonut pystyväni siihenkään... :-)

  • editoi heinäkuu 2015
    Tervetuloa joukkoon :)

    Sairastuminen antaa varmasti hyvän boostin heti lopettamisen alkupäiville. Itsekin huomasin juostessa että jalat kyllä jaksaisi mutta happi perhana loppuu kesken.

    Nyt vaan luot itseesi uskoa ja pusket menemään ilman sitä tupakkaa! Puolisokin varmaan tykkää kun rööki ei haise kokoajan ja joka paikassa!
  • Jaana-TuuliaJaana-Tuulia Kokkola
    editoi heinäkuu 2015
    Ranla kirjoitti:
    Tervetuloa joukkoon :)

    Sairastuminen antaa varmasti hyvän boostin heti lopettamisen alkupäiville. Itsekin huomasin juostessa että jalat kyllä jaksaisi mutta happi perhana loppuu kesken.

    Nyt vaan luot itseesi uskoa ja pusket menemään ilman sitä tupakkaa! Puolisokin varmaan tykkää kun rööki ei haise kokoajan ja joka paikassa!


    Kiitos! :) Kovasti olen aikaisemmin PELÄNNYT lopettamista (ei onnistu kuitenkaan jne), nyt ajattelin tässä yskiessäni muutenkin keuhkoja pihalle ikään kuin "huijata" ja olla polttamatta nyt kun olo on jo valmiiksi kamala... :?


    Vielä kamalampaa ehkä on, että aikaisemmin tuskissani olen tupakoinut mm. keuhkokuumeessa, keuhkoputkentulehduksen aikana, ja kun minulta leikattiin umppari jokunen vuosi sitten aikaisin aamulla, niin illalla silloinen mieheni sai kärrätä minua rullatuolissa sairaalan pihalle tupakalle. Tärisin kivusta kaksin kerroin mutta röökille oli päästävä, sinnikkäästi ulkona pakkasessa käperryin mytyksi rullatuoliin jo tupakoin leikkaushaavan kivusta huolimatta. Hoitajat katsoi perään ja pudisteli päätään.


    Kyllä nikotiini ajaa ihmisen hulluksi :shock:
  • editoi heinäkuu 2015
    :thumbup:
                                                                                                                                                     
         18.3.2015 Viimeinen savuke !
  • sirpulisirpuli Pohjois-Savo
    editoi heinäkuu 2015
    Teretulemast mukaan myös Jaana-Tuulia :) Ja samalla tietty myös toipumista tuohon tautiin, siis tulehdukseen ja yskään :thumbup: Kuulosti hyvin tutulta nuo pakko päästä röökille kipeänikin -tarinat, enpä itsekään muista yhtään kertaa, että olisi jäänyt polttamatta vaikka miten kipeä olisikin ollut :( Kertoo tosiaan jotain nikotiinin koukuttavasta vaikutuksesta :evil:

    Puolison tupakointia ja lopetuspäätöstä, tai sen puuttumista, olen itsekin miettinyt ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että en jaksa alkaa motkottamaan asiasta, lopettakoon sitten kun lopettaa, tai ei ikinä :roll: Itse koen lopetuspäätöksen olevan täysin ja vain minun asiani ja minun päässä syntynyt. Jos joku toinen olisi tullut missään vaiheessa sanomaan, että lopeta nyt, niin varmaan olisin vetänyt röökiä kaksinkertaisesti ja vannonut etten lopeta koskaan :twisted: :twisted: No joo, ehkä vähän kärjistettyä, mutta ainakaan tällä hetkellä minua ei sen kummemmin ärsytä toisen polttaminen (paitsi se haju), joten saakoon nyt vielä toistaiseksi rauhan poltella ja tietty aina sopivin väliajoin muistan mainita miten ihania tuoksuja&makuja minä olen savuttomuuden myötä löytänyt ja miten urheilu alkaa tuntua ihan erilaiselta kuin ennen :wink:

    Nostan myös hattua niille lopettajille, jotka tekevät sen täysin luomuna :thumbup: Itselleni tämä on ensimmäinen kerta ja tuntien oman luonteen lujuuteni (eli heikko) päätin jo heti alussa, että kokeilen kaikkea mahdollisia tukimuotoja kunhan en sorru polttamaan.. Champixit siis hankin heti alkuun, seuraavaksi lääkekaappiin ilmaantui nikotiinipurkkaa ja tabletteja, melatoniinia (mahdollisiin nukahtamisvaikeuksiin), närästyslääkettä, ummetuslääkettä, maitohappobakteereja jne. Myöskin olen nykyään onnellinen sähkötupakan omistaja, tosin litkut ovat nikotiinittomia. Eli ihan luomusta en lähtisi omalla kohdallani puhumaan ja voipi olla, että joku kokeneempi ennakoi tämän taktiikan karahtavan kiville jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi tämä on minulle toiminut loistavasti, ja Champixien lisäksi muut "mömmöt" ovat jääneet melko pitkälti käyttämättä :D :D :D

    Liikunnan osalta on pakko mainita, että eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa juoksemassa lopetuksen jälkeen ja joko kuvittelin tai sitten happi virtasi keuhkoissa ihan eri tavalla ja sitä normaalia "minä en saa happea" fiilistä ei tullut heti muutaman ekan kilsan jälkeen :lol: :D Ei tässä nyt ihan vielä maratonille lähdetä, mutta mistäs sen ikinä tietää mihin tässä vielä vanhoilla päivillä hurahtaa :mrgreen:
  • editoi heinäkuu 2015
    Moi kaikille!

    Olen hyvin kokenut lopettaja. Lopetuskertoja takana varmasti sata(ehkä enemmän).

    Nyt olen ollut viikon ilman tupakkaa, 3 vuorokautta ilman nikotiinia. Olo on hyvin, hyvin hermostunut ja täysin masentunut.

    Ennuste lopettamiseni onnistumiseta on kehno lopetushistorian perusteella. Jostakin syystä kuitenkin uskon, että nyt tämä onnistuu!


    Pyydän teidän apuanne ja tarjoan apuani teille muille samassa veneessä oleville! Me onnistutaan tässä!
  • editoi heinäkuu 2015
    Niin.. unohdin esitellä itseni.. olen 37-vuotias mies. Olen polttanut reilut 20 vuotta.

    Kesäloma loppuu ylihuomenna joten joudun aika rajuun testiin sitten. Onneksi on tullut nyt nämä muutamat nikotiinittomat päivät ennen sitä.

    Onko muilla ollut tällaista valtavan alakuloista oloa?
  • editoi heinäkuu 2015
    Papillon, onnea röökierosi johdosta! Käsittääkseni tuo alakulo ja jopa masennus lopetuksen jälkeen on aika yleistä. Itsekin olen niistä kärsinyt ja tänään on ollut siipi todella maassa.

    Täällä on vieroitusoireet-ketjussa useampia keskusteluja mielenterveydestä, suosittelen kahlaamaan niitä. Ja voimia sinulle sekä tsemppiä!
  • editoi heinäkuu 2015
    Moi Papillon.

    Lopettamiskertojen määrällä ei mielestäni ole mitään merkitystä. Tärkeintä on matkan sijasta määränpää , eli se että tupakointi todella joku päivä loppuu :!: Kaikki lähtee siitä, että teet itse päätöksen ja todella uskot itseäsi.

    Masennusta ja alakuloisuutta (ennen lopettamistakin) kokeneena toistan itseäni ja kannustan kaikkia liikkumaan, olemaan pihalla ja olemaan kaikinpuolin aktiivinen.
    Minulle liikkuminen ja ihmissuhteet ovat se koko paketin kasassa pitävä perusta. Toki tuohon liittyy työkin oleellisena osana, mutta sekin maistuu paljon paremmalta kun itsekin voi kaikinpuolin hvyin.

    Eli ei Papillo (ja muutkin) muutakuin leuka pystyyn, hymyä huuleen ja röökit roskikseen :thumbup:
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.