"kerrasta poikki" - ku***ille!

editoi toukokuu 2016   Ärsytysosasto
Mitenkä se on niin vaikia ymmärtää että meitä on moneen junaan..?!

Ai jeesus miten raivostuttaa kaikki jeesustelijat ko. aiheesta!!
Että miten on hölömölön hommaa jauhaa purkkaa, käyttää nuuskaa, höyrytellä sähkötupakkia, yms.etc.jne pe***e!

Se ettei just SULLE tehny vaikeeta lopettaa kerrasta, ei tarkota ettei kellee muullekkaan tekis!!
Se et just se SUN hyväks havaitsemasi keino toimikin just SULLE, ei tee siitä mitään "ainoaa oikeaa" -tapaa lopettaa!!
Ja se, ettei just SULLE ollu tarjolla vaihtoehtoja, ei jumanklavita tarkota sitä ettei muut niitä vois käyttää!
(vai olitko vaan niin hölömölö ettet tajunnut niitä edes kysellä ja nyt on vähän jotain jäänyt hampaankoloon..?)

Lisäks nää kerrasta poikki-***it on useimmiten niitä pari vuotta poskareita poltelleita pulliaisia, kelle tää nyt on sit se ainoa asia minkä voivat "kokemuksella" sanoa..!
Ja kyllä sitten muuten sanovatkin!


Eihän se nikotiini ihmiselle juuri kofeiinia pahempi ole, ongelma on lähinnä sen nauttimisen seurauksena elimistöön joutuvat kemikaalit ja/tai yhdisteet..

Itse katkaisin tammikuussa, näillä hermoilla kerrasta poikki-menetelmä olisi vienyt töistä jonkun hautaan, kotoa vaimon ja lapset eri osoitteeseen ja minut putkaan tai pubiin mutta aski(tai pari) vihreää Barclaytä taskussa..

Lopetinkin siis pääosin sähkärin avulla. Nyt sähköröökiä harvoin ja purkkaa ehkä 1-2 päivässä, nuuskaan joitain kertoja viikossa!
Tavoitteena eroon sähköröökistä vuoden 2016 aikana ja nuuska/purkka yms. pois - 17 aikana!

Saapa nähdä miten käyp..
«1

Viestejä yhteensä

  • vkovko
    editoi elokuu 2015
    Joo, ei tähän mitään yhteistä konseptia ole. Minä lähdin liikkeelle 60 mg / päivä korvaushoidolla. Se oli minulle sopiva tapa, muuten olisin tehnyt ehkä jotain kaduttavaa. Lopetusmotiivina oli terveyden menetys, halusin jatkaa tätä elon taivalta vielä.
    Kahdeksaa eri lääkettä joudun keuhkoja ja sydäntä varten normaalisti ottamaan päivässä.
  • editoi elokuu 2015
    Mielenkiintoista tekstiä.. minkälainen historiikki tähän liittyy?

    Itse huomasin, että valtaosa "kerrasta poikki" kommentteja heittäneet olivat niitä, jotka eivät ikinä edes ole polttaneet. Samat ihmiset ihmettelivät että "miten se voi olla niin vaikeaa vaan lopettaa?".

    Joka tapauksessa olen itsekin juuri tälläinen kerrasta poikki kusipää. Lopettamiskerta ei kahdeksan vuoden aikana ole todellakaan ensimmäinen, mutta purkkien/sähkötupakin siivittämät yritykset eivät poistaneet riippuvuutta nikotiinista ja tupakan (nikotiinin) himo ei lähtenyt.

    Tällä kertaa otin nikotiinin korvikkeeksi Allen Carrin kirjan ja lisäsin viikkoihin PALJON liikuntaa & hyvää safkaa. Näiden avulla sain "henkisen ja fyysisen" yliotteen lopettamiseen.

    Kaikki saavat toteuttaa lopettamisensa haluamallaan tavalla. Vain kokeilemalla jokainen voi löytää oman tyylinsä.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi elokuu 2015
    Onhan se niinkin, ettei pelkät fyysiset jutut ratkaiset, siis korvikkeet. lääkkeet, sähkötupakat yms. Lisäksi tarvitaan omaa tahtoa ja se psyykkinen puoli onkin muutaman kuukauden kuluttua usein se vaikein.
    Kyllä tämän tiedostaa, vaan kuitenkin itse lopetin niksapurkalla ja kielenalustablettejakin käytin joskus.
    En olis uskaltanut muuten ees yrittää. Ja näihin korvikkeisiin olin jo tutustunut aiemminkin.
    Niin monta kuin on meitä lopettajia, niin monta on oikeaa tapaakin, jos se vain johtaa lopulliseen savuttomuuteen.
    Sitä vain toivois, että jokainen löytäis sen oman tapansa, jonka kanssa parhaiten handlaa nämä lopettamiseen liittyvät kuviot.
    Mulle oli vielä yksi tärkeä asia, ja se on foorumi. Ilman foorumia ei olis tullut siitäkään lopettamisesta kuin taas yksi kurja kokeilu.

    Oikeastaan tuollaista vertailua ei olisi edes syytä julkaista kuin "Kumpi on parempi tapa..." Se aina vain nostattaa niin kovasti näitä mielialoja. Tsemppiä sinulle Rataraato!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • VanillaicVanillaic Helsinki
    editoi elokuu 2015
    Niin ja sitten äänessä myös ne jotka eivät voi olla sanomatta "mikä siinä nyt on muka niin vaikeeta? Senkun vaan päättää et nyt se loppu, eikä polta! Tahdonvoimaa... itsekuria... sillon kun mä päätin..." v*tun sievistelijät, jos se niin helppoo olis niin tuskin kukaan harmikseen epäonnistuis ja painis viekkareissaan. Murrrrrr sanon minä
  • VanillaicVanillaic Helsinki
    editoi elokuu 2015
    Ugh, olen puhunut!
  • vkovko
    editoi elokuu 2015
    Juuri noin se on, nämä jeesustelijat ovat ihan eri planeetalta. Minulla ei ole heidän kanssaan mitään jaettavaa.
  • hippaheihippahei Varsinaisesti-Suomi
    editoi toukokuu 2016
    :thumbup: Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Mitä he***tin väliä sillä on miten lopettaa, jos vaan lopettaa. Jokainen tyylillään, vain maaliin pääsy on tärkeää, tässä tapauksessa.

    Mulla on e-tupakat ja suihkeet, ja voin todellakin sanoa, että ilman noita en olisi kuukautta kärvistellyt. Paskamaisimpia näistä luomulopetuksen vannojista ovat ne, jotka EIVÄT ole edes tupakoineet tai tupakoivat edelleen, kun eivät saa lopetettua. Niin ja tietenkin muistuttelevat vielä koko ajan, että kyllä sä kohta RATKEAT. AAAAAAAARGHHH.

    No niin ja sitten on päivän purkaus suoritettu lol . Ilman tupakkaa, ilman e-tupakkaa ja ilman suihketta. Korvaavana tuotteena stumpin ärsytysosasto D . Pienin askelin, pienin askelin... Apuvälineistäni en kyllä vielä luovu, liian aikaista .
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi elokuu 2015
    Hyvä tuo Vanillaic mitä kirjoitit. "Mikä siinä nyt on niin vaikeaa..."
    Tällaisia sanovat yleensä tosiaan ne, jotka eivät ole koskaan polttaneetkaan tai ne, jotka polttavat vain joskus ja jouluna.
    Muistamme myös, että n. 10 % ihmisistä ei polttamisesta huolimatta addiktoidu kovinkaan voimakkaasti nikotiinille. Heillä on helppoa lopettaminenkin.
    Itse poltin reilu 40 v ja välillä siis tosi paljon. Viime vuosina ennen lopettamista yritin töissä syödä niksapurkkaa ja polttaa vain vähän tupakkaa.
    Kotona aamulla ja illalla meni sit se loppuaski. Kahden nikotiinituotteen väärinkäyttäjänä kyllä tunsin kyllä nikotiininhimon niin vaffana, etten ilman purkkaa olisi millään voinut lopettaa.

    Nyt, kun ilman tupakkaa on oltu 10 v ja ilman nikotiinia lähes 9,5 vuotta, ei kukaan Stumpin ulkopuolella kysy, että milläs lopetit!

    Muistakaa tämä, lopullinen savuttomuus on saavutetava tila, tie sinne voi olla hyvinkin erilainen.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi tammikuu 2016
    Ymmärrän yskän. Silti halusin jakaa oman kokemukseni.

    Poltin muutama vuosi sitten noin 5 vuotta putkeen, paljon! Saattoi pahimmillaan mennä melkein maxi-aski päivässä punaista, ja poltin vieläpä sisätiloissa, sekä haistelin exän polttelua sisällä jatkuvasti. Ihan hirveää meininkiä se oli silloin... No, kuitenkin sain muutenkin kadotetusta elämästäni taas kiinni ja pikuhiljaa kaikkien päihteiden käyttö loppui, koska sain elämääni uuden suunnan ja uskon itseeni, sekä rohkeutta muuttaa asioita. Tiesin pitkään etten halua polttaa kauaa ja se on lopetettava terveyden takia. Silti suurin motivaatio oli halu olla ns. arvostettava ja hieno nainen, sellainen kuin oikeasti halusin olla, sellainen mitä itsekin voin arvostaa täydestä sydämestäni, ja jota myös uusi ihastukseni kohde (tuo voi olla jopa suurin voiman lähde tupakoinnin lopettamiseen) arvostaisi.

    Olin siis ketjupolttaja mutta yksi päivä vaan päätin lopettaa kerrasta. Ja lopetin. Eikä tuntunut pahalta. Suuri ihme oli että jopa exäni poltti edessäni ja tupakkaa oli saatavilla kokoajan. Silti se ei häirinnyt. En muista kertaakaan että olisin kärvistellyt tupakanhimossa. Jotenkin aivoni saivat sitä tyydytystä ja euforiaa muualta, uusista kuvioista ja positiivisesta jännityksestä. Vieläkin muistelen tuota aikaa ihmeenä.

    Ketjupolttajan kerrasta lopetus ilman apukeinoja on siis mahdollista. Siinäkin silti tarvitaan joku aivojen apukeino, nimittäin motivaatio joka peittää alleen muun. Siihen ei minulla näköjään riitä terveys, sillä noin vuosi sitten retkahtaneena stressin vuoksi en ole saanut lopetettua. Olin polttamatta muutaman vuoden ja retkahdukseni tuli oikeastaan siitä että halusin näyttää vihani ja järkytykseni toiselle. Se oli typerää... Nopeasti siitä tuli apu noihin tuskallisin tuntemuksiin. Ja vieläkin se on sitä. Nyt ei ole hienoa uutta elämää ja vanhan jättämistä taakse odotettavissa. Nyt on mentävä näillä. Ja kuinka ollakaan, kerrasta lopetus ei enää onnistunutkaan.

    Mutta väliäkö sillä, tavalla tai toisella, kun vain saa tämän tavan kitkettyä, niin se on voitto. En ole ikinä katsonut huonompina ihmisiä ketkä käyttävät apukeinoja lopettamisessa. Itse olisin silloin vuosia sitten käyttänyt mieluusti mitä vain jos olisin tarvinnut. Ymmärrän jos ihminen haluaa haastaa itsensä ja tahdonvoimansa, eikä halua apua, mutta ehkä kannattaisi miettiä uutta suunnitelmaa jos se ei onnistu. Ylpeytensä nieleminen, oman heikoutensa myöntäminen vasta onkin kova juttu ja mitä upein suoritus :wink:
  • HalluHallu Lahti
    editoi tammikuu 2016
    Njääh tosi-lopettaja ei mitään korvikkeita käytä, jos ei oo luonnetta lopettaa niin sitten sitä nikootiinia on kiskottava jostain muualta.
    :mrgreen: :mrgreen: :mrgreen: :mrgreen:
  • BCBC Helsinki
    editoi tammikuu 2016
    Duunikaveri lopetti ilman mitään korvikkeita ja siitä tässä nyt on saanut töissä kuulla useampaan otteeseen, kun itsellä siis Champix-kuuri. Piti duunissa sanoakin hänelle, että on se hyvä, kun on nämä lääkkeet ja muut korvikkeet, kun kaikilla ei ole selkärankaa riittävästi lopettamiseen. Rasittaa se pullistelu.
    Joku lopettaa noin vain, joku toinen tarvitsee kaikki mahdolliset korvaavat. Mitä väliä?

    image

  • HalluHallu Lahti
    editoi tammikuu 2016
    Eihän sillä väliä ookkaan kuinka lopettaa, ja se on jokaisen oma asia muutenkin.
    Ja mitä sitä ressata mitä joku muu pullistelee, tekee sitä omaa röökin lopetusta omalla tavalla ja antaa muiden juttujen jäädä omaan arvoonsa.
    Duunissa lopetti mun lisäksi 4 tyyppiä, ja jo parin pvän jälkeen polttivat ilta-tupakkia yms, ja nyt ihan normaaliin malliin.
    En mä niille siitä vinoile, koitan varovasti sanoa että uutta yritystä mielellään kun itestä tuntuu että nyt se loppu, eikä kimpassa tai jonkin päivän mukaan, sen verran vaatii "munaa" että pitää tahtotilan olla oikeesti kohdilla.
  • editoi tammikuu 2016
    Kuusenkukka kirjoitti:
    Olin siis ketjupolttaja mutta yksi päivä vaan päätin lopettaa kerrasta. Ja lopetin. Eikä tuntunut pahalta. Suuri ihme oli että jopa exäni poltti edessäni ja tupakkaa oli saatavilla kokoajan. Silti se ei häirinnyt. En muista kertaakaan että olisin kärvistellyt tupakanhimossa. Jotenkin aivoni saivat sitä tyydytystä ja euforiaa muualta, uusista kuvioista ja positiivisesta jännityksestä. Vieläkin muistelen tuota aikaa ihmeenä.

    Tähän haluan sanoa, että tuo muisto jonain kertana auttaa pysymään savuttomana. Sä nimittäin tiedät, että osaat olla polttamatta. Hienoa!

    Noin muuten haluan todeta tähän varsinaiseen aiheeseen, että onpa raikas ja virkistävä. Ja tykkään muutenkin, että Stumppi.fi:stä löytyy ärsytysosasto. Todella tarpeellinen. Kiitos.
  • editoi tammikuu 2016
    Lopetin nikotiini-inhalaattorin avulla ja on ollut tehokas apu JUURI MINULLE. Se ei ole sitä välttämättä jollekulle toiselle. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa lopettaa ei mielestäni ole. Mun tapani/lopetuskeinoni ei sovi jollekin toiselle. Eikä jonkun toisen mulle. Pää-asia oli lopettaa tupakointi. Mulle ei sovi tupakoinnin vähentäminen. Se on joko A)Poltan tai B) En polta. MUN kohdalla asia on juuri näin mustavalkoinen. Ei ole keskitietä. :shock:
  • editoi helmikuu 2016
    Mulle teki tiukkaa lopettaa kerrasta, mutta onnistuin.
    Missään vaiheessa en ole kehuskellut ko. asialla. Oletin itseni olevan pahimmasta päästä ja luultavastin olinkin.
    Suht paha oli mun riippuvuus tupakkiin. Mun tarinan voi lukea foorumilta.

    Eikäkun minähän olenkin parempi ihminen kuin muut, so fuck dat !
  • editoi helmikuu 2016
    Hehei tämähän on loistava avaus! Täällä näet ilmoittautuu päällepäin helpolta näyttävä kerrastapoikki-män. Taustaa sen verran että ekan röökiaskin ostin noin 15-vuotiaana, elettiin vuotta 1991 tai 1992. Siitä se sitten lähti pikkuhiljaa. Satunnaisia taukoja, vedonlyönnin seurauksina tai uudenvuodenlupauksina, rakkaudentunnustuksina jne. Muutama päivä, ehkä pari viikkoa ilman pisimmillään. Ikää tulee lisää, tavat vahvistuvat. Jossain vaiheessa havahdun siihen että pelkästään työvuoron aikana ei enää aski riitä, ja siinä kun pimeää valtatietä suhaa niin ajatuksia ehtii asian suhteen pyöritellä. Erinäiset kuviot läpi pyöritelleenä ja asian suhteen ihmiskohtaloita tavanneena ajatus lopettamisesta alkoi kyteä, varsinkin kun työkuviot muuttuivat pois yövuorosta kaksivuorohommaan, ja vielä nurkissa pyörimiseen; ei enää pitkää linjaa pimeässä yksin. Työterveystarkastuksessa hoitajan kanssa asiasta puhuttiin, kiitokset Leenalle Mehiläiseen, ja hetken asiaa kuutioituani tuumasin ihan vaan kokeilla että mitenkähän se menee ja miltä mahtaa tuntua. Ajatus oli kääntynyt jo siihen että halua lopettamiseen tai lakkoon ainakin on. Sillä hetkellä on tuontikartsa menossa, tein päätöksen että kartsa loppuun ja siitä alkaa tauko, lakko whateva. Se osui tiistain aamuyön tunteihin duunissa varastomiesvuorossa, matkassa mukana oli nikotiinipurkkapaketti. Ei kummempaa, duunikavereiden kanssa käytiin edelleen röökillää, itse otin purkan ja muut leukailivat että kestänkö ehkä jopa loppuviikkoon. Loppuviikko ja lauantai tuli, taas purkka huuleen kun alkoi tuntua siltä. (Ne vieroitusoireet on oikeesti perseestä, suosittelen esmes purkkaa.) Melko samantien yritin oksentaa sen purkan suusta pois, tuumasin että eiköhän sekin ollut siinä. Nyt lakkoa on takana kohta 8kk. Ei enää päivittäin tule tupakointi mieleen, ja sitten kun tulee niin nyt osaa kaivaa mielen sopukoista ne tupakoinnin huonot puolet. Ja jos oikein kouristaa niin laskennallisen rahansäästön ajattelu helpottaa heti :hushed: Olin jo ennustellut hieman lakon alkua, ostin heräteostona sykemittarin kun Prisma kauppasi Suunnon mallistoa puoleen hintaan. Juoksukengät hain samalla viikolla kun siirryin purkan syöntiin. Sen verran mittaria olin jo ehtinyt kokeilla että sain keskisykkeet mitattua koiralenkille tupakan kanssa. Kaksi päivää viimeisestä röökistä koiralenkin sykkeet putosivat 10-15 pykälää alaspäin. Ja nyt tulee paras: en koskaan, siis en todellakaan koskaan ole vapaaehtoisesti käynyt juoksulenkillä. Tottakai koulussa cooperit ja armeijassa aamulenkit sun muut juoksut, mutta että himasta juoksulenkille, aivan hullun hommaa. Miksi helvetissä kun autollakin voi mennä?? No, tuli lähdettyä, kolmen kilometrin kierto. Vajaa puolet juoksin, pätkissä nekin kun henki meinasi karata eikä sykemittarissa asteikko riittänyt.. Nyt pystyy juoksemaan, tai jotain sen tapaista se lienee on, vajaan kympin lenkin koko matkan. Varmaan se kymppikin menee kun lähtee taas uusille urille ettei tarvitse edestakas kihnuttaa. Eikä muuten tee tupakkaa mieli yhtään sen jälkeen. Kahvin kulutus on vähentynyt dramaattisesti. Nyt ajatus on herännyt kofeiiniriippuvuden koeponnistuksesta.. Loppukaneetti: Väitän että kerrastapoikki-systeemi ei ehkä niin mustavalkoinen ole miltä se päällepäin näyttää. T: kerrastapoikki-män Kiitos kun luit loppuun. Hiukan pitkähän tuosta tuli. Noinniinkun kerrastapoikki-selitykseksi. Ps. Kappalejako ei näköjään tallennu esikatseluun/lopulliseen tekstiin. Ylläpito?? :-@

    image

  • Arv1Fin, olihan tuo "hengästyttävä" tarina, mutta hieno. :smiley:  Mun edellinen yli kolme vuotta kestänyt lakko alkoi "kerrasta poikki" -menetelmällä juuri tuolleen kesken työvuoron. Oli siinä vähän etukäteisajatteluakin tehty. Sen jälkeen kun oon monta vuotta kironnut uudestaan aloittamista, niin oon päättänyt etten koskaan ajattele enää että homma hallussa, että vois vaikka sikarin polttaa juhlan kunniaksi. En koskaan enää tee niin.
  • HalluHallu Lahti
    editoi toukokuu 2016
    http: //www.ksml.fi/kotimaa/Tutkimus-Tupakasta-p%C3%A4%C3%A4see-parhaiten-eroon-lopettamalla-kertaheitolla/746630?pwbi=a2acbc5bc51e44ebd497d3641af0ba65 (suora linkki poistettu lisäämällä ylimääräinen välilyönti -yp)


  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi maaliskuu 2016
    Rataraato, joka aloitti tämän ketjun, tarkoitti viestillään ja otsikollaan lähinnä niitä lopettajia, jotka lopettavat ilman apukeinoja.
    Jossain vaiheessa täälläkin oli kovat vääntöä siitä, mikä on oikea tapa lopettaa. Jotkut totesivat, että vain kerrasta poikki ilman apukeinoja - lääkkeitä, niksakorvikkeita, sähkötupakkaa jne...
    Suuri osa meistä, minäkin, lopetin apukeinoa käyttäen. Mutta yhtä ainoaa autuaaksitekevää keinoa ei ole. Moni joutuu käymään läpi eri metodejakin.
    Paljon merkitsee myös henkinen kantti, motivaatio, omat ajatukset ja asenteet, kärsivällisyys ja toisten tuki. Tukea yrittää Stumppikin tarjota. Foorumi lähinnä vertaistukea. Monet ovat huomanneet, että vain toiset lopettaneet tietävät mitä lopettaminen on.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tuo tutkimus käsitteli tosiaan tupakointia vähentäen lopettajia verrattuna muihin. ,
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Sitä vähentämällä lopettamista on vaikea suositella. En ole varma onko Stumpissakaan kukaan onnistunut pitemmän päälle eli kokonaan.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi maaliskuu 2016

    Jossain vaiheessa täälläkin oli kovat vääntöä siitä, mikä on oikea tapa lopettaa. Jotkut totesivat, että vain kerrasta poikki ilman apukeinoja - lääkkeitä, niksakorvikkeita, sähkötupakkaa jne...
    Suuri osa meistä, minäkin, lopetin apukeinoa käyttäen.
    Niin, jos aivan tarkkoja ollaan ei täällä ollut kovaa vääntöä lopetuskeinoista. Nm. Melisalla on vain kova hinku joka (melkein)viestissään tuoda esille tuo nikotiinikorvaushoidon ihmeellisyys.
    Mihin perustuu väittämäsi että suuri osa tälle foorumille rekisteröityneistä on lopettanut "apukeinoja" käyttäen ?
    Onko faktaa vai mutua ?
  • SUURI osa ja SUURIN osa, siinä on pieni ero ;)
  • editoi maaliskuu 2016
    Viisas ja NÄSÄviisas, siinä on suuri ero  ;)
  • Aivan, vaikkei ihan pilkkuja n.....taskaan ;)
  • Mä etin toista ketjua mutta tää pisti silmään otsikollaan ja luin myös aloituksen.
    Voin omasta kokemuksesta kertoa että mulle toimii eri kertoina eri tavat, viimeksi se oli kerrasta poikki sopivan pahan krapulan jälkeen ja nyt lähti sillä että ensin päätöksen hivellessä mieltä vähensin määrää. Taisin tahallaan unohtaa röökit kotiin kun lähdin asioille. :D Ja seuraavana päivänä sitten alkoi nikotiinipurkan käyttö joka myös loppui pian kun kurkku ärsyyntyi.

    Sitäpaitsi on se paljon parempi että käyttää nikotiinikorvikkeita niin kauan kun ne ei hajullaan ärsytä muita (en laske lähes hajuttomia sähkötupakkeja näihin kun ne voi tuoksua jopa kivalta jos niissä on yhtään hajua :D).

    Mitä muuten nää "tosilopettajat" haluaa, diplominko siitä että pystyivät lopettamaan ilman korvaustuotteita? 
  • No pitäähän mun tähänkin ketjuun käydä mölisemässä  B) Kun on tätä kerrasta poikki-koulukuntaa ja vähentämällä lopettajaa ja korvikkeen käyttäjää, meitä on moneen junaan! Lopputuloshan tässä matsissa ratkaisee, kai se on sama vaikka lopettais päällänsä seisten tai yhdellä jalalla pomppien, kunhan lopettaa  :D Mullahan on semmonen metodi tässä (vahingossa) ollut käytössä, että tupakointi väheni noin puoleen entisestä suunnilleen puolitoista vuotta sitten eli yli askista noin 10-14 röökiin päivässä (ihan taloudellisista syistä, ja lisäksi vaikutti työpaikan savuttomuus). Nyt kun sitten lopetin, niin ei kyllä yhtään helpommalla ole päässyt kuin silloin kun lopetin aikanaan (useita kertoja!) polttaessani yli askin päivässä. Eli en usko että hirveesti vaikuttaa pikkuhiljaa vähentäminen, kun se riippuvuus on kuitenkin vakio. 

    Ja mähän käytän nikkapurkkaa ihan reilusti vielä, kun ei sitä Zybania pystyny vetään ilman pysyviä psyykkisiä vaurioita! En oo tosiaan mikään sankarilopettaja, joka pelkällä tahdonvoimalla tässä pystyisi sätkimään   o:)

  • The user and all related content has been deleted.

    14.7.2017. klo 12.45
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Körtsy, tuo oli hyvin sanottu: Loppu on päästä ja selkärangasta kiinni!
    Lopetti millä tavalla tahansa, lääkkeillä, ilman mitään, korvikkeilla tms. Viime kädessä, kun aikaa kuluu, se on todella kiinni vain päästä ja selkärangasta. Lääkkeet loppuu aikanaan, samoin muut apukeinot.
    Ihan riippumatta siitä, millä tavalla on lopettanut, on aina mahdollisuus repsahtaa. Järki tässä asiassa on pidettävä päässä sitten loppuelämän ajan.
    Voin lohdutukseksi vakuuttaa, että se järki tupakan suhteen on vuosien kuluessa aina vaan helpompi pitää päässä, kunhan asenne on oikea - pysyvä savuttomuus.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi huhtikuu 2016
    Lähde :
    Anu Loukola
    Kansanterveyslaitos
    Molekyylilääketieteen osasto
    Biomedicum Helsinki


    • Nikotiiniriippuvuus on aivojen sairaus, jossa kemialliset aineet ovat
    sekoittaneet motivaatioita, tunteita ja muistia ohjailevan viestinnän niin,
    ettei riippuvainen välttämättä pysty säätelemään päihteen käyttöä
    • Viime kädessä mielihyväjärjestelmän toimintaa ohjaavat osaltaan geenit,
    jotka vaikuttavat jo alkuaankin siihen, kuinka helposti käyttäjä jää
    koukkuun
    – eräät opioidi-, nikotiinireseptorien ja dopamiinireseptorien geenimuodot
    näyttävät edistävän riippuvuuden syntyä
    • Uusi tutkimus on kumonnut opin että riippuvuus veisi vuosia kehittyäkseen
    – vieroitusoireet, tupakanhimo ja epäonnistuneet tupakoinnin lopettamisyritykset
    voivat ilmaantua jo ensimmäisinä viikkoina tupakoinnin aloittamisesta
    • Fyysiset vieroitusoireet menevät ohi, kun hermosto
    sopeutuu uuteen päihteettömään tilaansa
    – riippuvuus sen sijaan jää uinumaan aivoihin

    Oikeastaan ei ole mistään muusta kiinni kuin ymmärtää yllä luetun
    Omalta kohdaltanii voin todeta ettei repsahtamisen mahdollisuutta  ole eikä tule.


    Nikotiinikorvaushoidolla repsahdin polttamaan 5 kertaa,
    irti pääsin tupalkoinnista kerrasta poikki menetelmällä.


Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.