Uudelleen retkahtaminen/voiko himo tullaa vaikka 10 vuoden päästä?

Moi!

Kirjoittelen ensimmäistä kertaa tänne. Olisi mukava saada apua, kun tuntuu (kuten varmaan 90% foorumilaisista) että se lopullinen lopettaminen tuntuu niin vaikealta (Tai siis kuten otsikkoni kertoo, retkahtamisen välttäminen). Puran ajatuksia, kyselen, ihmettelen.

Vähän minusta, olen vajaa 30 v mies, tupakkaa harrastanut 15 vuotta (miinus pienet paussit eli "lopetukset yht. n. 1 vuosi). Tätä kirjoittaessani taas lopettamassa (päivä 1 tänään).

Olen "lopettanut" varmaan 12 kertaa mutta 6,5 kuukautta pidempään en ole pystynyt olemaan ilman tupakkaa (tai nikotiinia) kerrallaan.


Voiko himo tulla vaikka vuosien päästä vielä ja miten toimia sitten? Miksi annan periksi vaikka tajuan olleeni jo kuukausia ilman?

Viimeksi kun lopetin ja olin tosiaan yli puoli vuotta ilman (minulle pitkä aika), tunsin jo voittaneeni kamppailun. En tuntenut itseäni enää riippuvaiseksi. Tiesin, että yksikin tupakkaa saattaa olla liikaa, mutta koska en tuntenut minkäänlaista tarvetta polttaa, niin ajattelin että olen fine. Olin energisempi, kuntoilin enemmän ja en halunnut enää elää niin epäterveellisesti. Tiesin että se tupakka on myrkkyä joka vain vahingoittaa minua...mutta silti tein valinnan retkahtaa lopulta...miksi? Alkoholi (kuten tiedetään) on paha, koska tulee helpommin himo polttaa, mutta olin jo ollut monta kertaa kavereiden kanssa (joista osa polttaa) ulkona viihteellä, eikä enää edes tullut himoa polttaa juodessa...kunnes sinä yhtenä iltana....

Ajattelin vain "Ei helv*tti, nyt tekee mieli tupakkaa". Oli erityisen hyvä juhla ja jotenkin vain tuntui että ilta ei ole onnistunut, ellen polta. Tottakai vaikutti että kaverit poltti, mutta en kai jätä kavereitani vain siksi että jotkin heistä polttaa ja kuten sanottua olin jo kauan oppinut pärjäämään tässä tilanteessa.

Miten voi olla että nikotiininhimo voi iskeä noin lujaa, vaikka kehoni ei ollut kyseistä ainetta saanut enää n. 200 päivään? Minulla oli oikeasti huono olla siitä, etten saanut polttaa! Lopulta siis pummin kaverilta muutaman tupakan ja olo oli hyvä. Ilta oli onnistunut.

No, jos se olisi vain jäänyt siihen iltaan, mutta jostain syystä vain luovutin lähiviikkojen aikana ja olin taas tupakoitsija. Miksi luovutin? En vain enää välittänyt ja tuntui että olin epäonnistunut, vaikka taistelin kaikin voimin juuri tuota tunnetta vastaan!

Jos nyt taas tällä kertaa onnistun olemaan kauan ilman, onko tosiaan niin että pitäisi odottaa 5,10 tai 15 vuotta että sitä himoa ei koskaan tulisi?

Vai onko vain niin ettei minulla riitä motivaatio lopettaa kokonaan, koska aina sorrun? En ole sairas, en ole tuntenut että tupakka on hirveästi vaikeuttanut elämääni, mutta syitä lopettamiselle on toki ollut minullakin (rahansäästö, terveyden pitäminen hyvänä, energiatason parantuminen jne) mutta onko niin etten ehkä onnistu ennenkuin minulla on jokin yksi todella PAINAVA syy lopettaa?

Pitäisikö minulla olla jonkinnäköinen ohjelma/rutiini/tapa mitä noudattaa vielä vuosienkin päästä jotta en retkataisi (Vähän niinkuin alkkis saattaa käydä AA-kokouksisa vielä 30 lopettamisen jälkeen) Vinkkejä?




Viestejä yhteensä

  • vkovko
    editoi syyskuu 2015
    Minusta on merkityksetöntä miettiä minkälaiset tuntemukset on 5,10,15...100 vuoden päästä. Tärkeää on tämä päivä ja kokemukseni mukaan se on paljon helpompi tupakan suhteen kuin päivä reilut 2 vuotta sitten. Minulle on hyväksi, että en unohda lähtötilannetta, siihen tämä palsta on hyvä.
  • GhjjgfGhjjgf Helsinki
    editoi syyskuu 2015
    Vko, minusta ajattelen tästä palstasta samoin. Tuntuu jo paremmalta kuin viime keväänä tai kuukausi sitten ja luulen myös etten jätä tätä palstaa kun minun pitää muistaa mitä se on kun on vaikeasti koukussa.
  • editoi marraskuu 2015
    Olen myös lopettanut ja repsahtanut monta kertaa. Minusta tuntuu, että nikotiini on jopa pahempi ja salakavalmpi koukuttaja kuin alkoholi. Aivot kyllä keksii temput, että saisi minut tupakalle. Tämä pelottaa. Toi oli hyvä vinkki, että pitää mielessä lähtötilanteen, miksi halusi lopettaa, eikä unohda tätä foorumia ym. tukimuotoja.

    image

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi marraskuu 2015
    Minä kasvatin "poliisin" päähäni. Se valvoo, etten lähde hölmöilemään. Noo, tosiasia on, että kun savuttomat vuodet vierivät, ikä ja viisaus karttuvat, ei savuttomana pysyminen ole enää mitenkään vaikeaa.
    Mutta, kaikki me tiedämme, mitä temppuja omat aivomme ja mielikuvituksemme kehräävät. Ei oo kivaa, kun en saa polttaa... Just tuollaisia. Kun nyt on tylsää, vaikeaa, ahdistaa, ihmiset on keljuja ja mitä kaikkea, sit saisin polttaa.
    Oma päämme on paras avumme ja pahin vastustajamme tässä pelissä.
    Jokainen päivä kun pitää mielessä, et tänään en polta, siitä se lähtee.
    Kyllähän yhden päivän - tänään - voi aina olla polttamatta.
    Ja asia uudistetaan huomenna aamulla. :lol:
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • hippaheihippahei Varsinaisesti-Suomi
    editoi marraskuu 2015
    Varmaksi en toki voi sanoa, mutta uskoisin, että meillä kaikilla vuosikausia savua keuhkoihin vetäneillä, on useampia lopetusyrityksiä takana. Niin on minullakin. Yli 20 vuotta tuhkakuppina ja varmasti vähintään 20 epäonnistunutta lopetusyritystä.

    Jokaisesta epäonnistuneesta kerrasta kannattaa yrittää oppia, koska ne opettavat ja valmentavat lopulliseen lopettamiseen. sen olen ainakin oppinut, että epäonistuneita kertoja ei pidä harmitella ja ajatella epäonnistumisina.

    Kannatan myös tuota vko:n ajattelumallia, ettei pidä unohtaa lähtötilannetta. Samoin kun saa oman pääkoppansa sisäistämään Melisan moton: "ei enää ehnkostakaan" . Apua ja tukea tältä foorumilta tosiaan saa, ja sitä kannattaa käyttää hyväksi. Kyllä täällä aina joku potkii eteenpäin, jos repsahdus on lähellä. Ja vaikka repsahtaisikin, täältä saa kannustust ruotuun palaamiseen. Kukaan ei syyllistä, koska kaikki olemme joskus polttaneet sitä tupakkaa.

    Tsemppiä kovasti ja tervetuloa joukkoomme :lol:
  • editoi marraskuu 2015
    Hyviä kommentteja!
    Jokainen lopettamiskerta valmentaa pysyvään lopettamiseen.
    Ja sitä rakkautta ja lempeyttä. Voi vitsi, mua oikein naurattaa. Miks tää on mulle niin tärkee ja "vaikee" juttu?
    Aikasemmilla kerroilla oon ollut aina kauhean harmissani ja armoton itselleni: "sä oot huono jne" Toivottavasti olen oppinut antamaan itselleni anteeksi ja yrittämään uudestaan. Olen ehkä oivaltanut, että repsahtaminen johtuu nikotiininhimosta. Minä en ole huono. :)

    image

  • editoi joulukuu 2015
    Sellaista jatkuvaa lopettamista, repsahtamista,selittelyä itselleni, etten kyllä oikeastaan polta, nyt vaan väliaikaisesti jne. Tuollaista jatkui minullakin kymmeniä vuosia, se on kummallisen koukuttava aine. Minullakin meni joskus puolikin vuotta korvaustuotteilla, sitten repsahdus. Olen nyt 53, lopetin vajaa pari vuotta sitten. Jotenkin vain tuli mitta täyteen yskää ja jatkuvaa tupakan ajattelua. Pelkoa myös terveyden vuoksi. Kamalaa se lopettaminen oli, enpä olisi ilma tätä stumppia selvinnyt alusta. Jossain vaiheessa kun olin lueskellut kaikkea tupakointiin liittyvää tajusin, etten halua olla mitenkään sen orjuuttavassa maailmassa mukana. Se ajatus auttoi jatkossa myös paljon. Sekä, kuten vko kirjoitti, kannattaa pitää mielessä lähtökohta. Sitä kamppailua ei ikinä enää.
    Kannattaa aina aloittaa tupakoimaton elämä uudestaan jos lankeaakin polttamaan ja pysyä täällä :)
  • editoi joulukuu 2015
    Mulla on ollut nyt taas vaikeita päiviä. Tuon yritän pitää mielessä, etten halua niitä alun ensimmäisiä viikkoja kokea uudestaan. Eilen puhuin yhden ystävän kanssa, että sisulla katselen nyt eteenpäin, josko nää olot helpottais 2-3 kuukauden kohdalla?

    image

  • editoi joulukuu 2015
    Kyllä helpottaa, Mammi, ennemmin tai myöhemmin. Jatkossakin pitää olla kyllä tarkkana, voi kulua viikkoja, kuukausia, ettei asiaa ajattele ja sitten ykskaks joku hullu hetki ja ajtus, että olisipa kiva polttaa yksi tupakka... Sitähän me ei polteta, ei ikinä enää! Noihin vaarallisiin hetkiin täytyy vaan jotenkin etukäteen varautua. Niitä tulee luultavasti jokaiselle. Mulla se hetki oli taas pikkujouluissa. Ei taakka painanut selkää kun hetken iloisena ajattein, että voinhan mä mennä mukaan tupakalle. Tän kerran. Onneksi muutaman siiderinkin jälkeen sain tolkun kasaan enkä mennyt. :)
  • editoi tammikuu 2016
    Bannerista voi lukea viimeisimmät.
    Ei ole tehnyt mieli savuakaan...
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi tammikuu 2016
    Hienot lukemat AimoPamaus! Onnitteluni!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.