Mikä oli teille se "viimeinen niitti"? (Ja uusi stumppaaja esittäytyy)
Se viimeinen niitti, jonka jälkeen lopetitte, tai päätitte että aiotte lopettaa?
Minkä ikäinen olit kun aloitit? Kauanko poltit?
Harkitsitteko ja suunnittelitteko lopettamista pitkään, asetitteko kenties päivämäärän ja teitte sotasuunnitelmaa, vai oliko se yllättävä "nyt loppu"- päätös?
Mikä tupakoinnin lopettamisessa on/on ollut kaikkein vaikeinta?
Tuolla marraskuun lopettajissa kävin jo huikkimassa, mutta olen siis uusi täällä, hei vaan kaikille!
Tämä on samalla sellainen esittely omasta tupakkahistoriastani, joten omat vastaukset:
Olin harkinnut lopettamsta pitkään, tai oikeastaan päättänyt että joskus vielä lopetan, mutta äitini lapsuudenystävän kuoleminen keuhkosyöpään oli itselleni se viimeinen joka avasi silmät asialle..
Olin 13 kun aloin polttamaan, nyt täytin juuri 26, joten ehdin vetää tupakkaa sellaiset 12 vuotta..
Lopetin itsellenikin yllätyksenä
Poltin viimeksi torstaina 12. marraskuuta, ja perjantaina herättyäni vain yhtäkkiä päätin että tänään en polta. Ja siitä se sitten lähti päivä kerrallaan. Kaksi viikkoa meni niin etten pystnyt menemään parvekkeelle ollenkaan, sitten yhtenä päivänä olin mielestäni kerännyt niin paljon voimia, että kävin siivoamassa parvekkeen ja heitin tuhkakupin roskiin.
Sen jälkeen kun fyysiset vieroitusoireet menivät ohi noin 2-3 viikossa, pahinta on ollut se välillä iskevä kaipuu siihen polttamiseen.. Sitä tupakan makua ei tee yhtään mieli, päinvastoin se haisee aivan järkyttävän pahalta kun joku polttaa.. Mutta ihan vain sitä tapaa on kai ikävä, sitä koko toimitusta Vaikea selittää.. Olin niin nuori kun aloin polttamaan, että siitä tuli niin osa itseä, että sitä täytyy todella melkein kasvattaa itsensä uudestaan savuttomaksi ihmiseksi :roll: Jokainen tilanne täytyy uudelleen opetella, uusia tapoja tupakoinnin tilalle.
Minkä ikäinen olit kun aloitit? Kauanko poltit?
Harkitsitteko ja suunnittelitteko lopettamista pitkään, asetitteko kenties päivämäärän ja teitte sotasuunnitelmaa, vai oliko se yllättävä "nyt loppu"- päätös?
Mikä tupakoinnin lopettamisessa on/on ollut kaikkein vaikeinta?
Tuolla marraskuun lopettajissa kävin jo huikkimassa, mutta olen siis uusi täällä, hei vaan kaikille!
Tämä on samalla sellainen esittely omasta tupakkahistoriastani, joten omat vastaukset:Olin harkinnut lopettamsta pitkään, tai oikeastaan päättänyt että joskus vielä lopetan, mutta äitini lapsuudenystävän kuoleminen keuhkosyöpään oli itselleni se viimeinen joka avasi silmät asialle..
Olin 13 kun aloin polttamaan, nyt täytin juuri 26, joten ehdin vetää tupakkaa sellaiset 12 vuotta..
Lopetin itsellenikin yllätyksenä
Poltin viimeksi torstaina 12. marraskuuta, ja perjantaina herättyäni vain yhtäkkiä päätin että tänään en polta. Ja siitä se sitten lähti päivä kerrallaan. Kaksi viikkoa meni niin etten pystnyt menemään parvekkeelle ollenkaan, sitten yhtenä päivänä olin mielestäni kerännyt niin paljon voimia, että kävin siivoamassa parvekkeen ja heitin tuhkakupin roskiin.Sen jälkeen kun fyysiset vieroitusoireet menivät ohi noin 2-3 viikossa, pahinta on ollut se välillä iskevä kaipuu siihen polttamiseen.. Sitä tupakan makua ei tee yhtään mieli, päinvastoin se haisee aivan järkyttävän pahalta kun joku polttaa.. Mutta ihan vain sitä tapaa on kai ikävä, sitä koko toimitusta
Vaikea selittää.. Olin niin nuori kun aloin polttamaan, että siitä tuli niin osa itseä, että sitä täytyy todella melkein kasvattaa itsensä uudestaan savuttomaksi ihmiseksi :roll: Jokainen tilanne täytyy uudelleen opetella, uusia tapoja tupakoinnin tilalle.Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.
Viestejä yhteensä
Itse olen 55 v ja polttanut jonkun 30 vuotta. Olin 16v kun aloin polttaa. Takana useampi lopetuskerta, olenkin aina sanonut, että olen polttanut 30v ja lakkoillut melkein 10v
Nyt olen päättänyt tämän olevan viimeinen kerta kun lopetan. Päätöksen tekoa on vahvistanut saman ikäiset polttavat ystävät joille useammille on tullut sydänvaivoja ja muita sairauksia, sairaalassa on heille sanottu, että tupakointi on lopetettava.
Viimeisiä niittejä ja sortumia on tupakkauran varrelta useita.
Varmaan tämä viimeisin niitti oli se, että havahduin omaan ikääni ja siihen, että nyt taitaa olla viimeisimpiä mahdollisuuksia lopettaa.
Myös isäni sairastamat kaksi tupakkasyöpää, joista toinen hänet tappoikin, rupesivat omanlta kohdalta arveluttamaan mm. mahdollisen perinöllisen taipumuksen johdosta.
Nikotiinipurkka- ja kielenalustabletitkin olivat vapautuneet reseptin alta, joten pystyi vapaasti ostamaan.
Vielä en tuntenut mitään tupakkataudin oireita, mutta toistuvat poskiontelotulehdukset sekä pari keuhkokuumetta pelästyttivät pahasti.
Tsemppiä lopetukseesi Lucynner!
Olen 24 ja aloitin polttamisen verrattain myöhään 17-18 vuotiaana.
Mulle kävi eräs syyskuinen ilta sillä tavalla että tajusin kuinka pahalta suussa maistuu kokoajan- vaikka olin juuri pessyt hampaat, jotenka päätin että seuraavana päivänä lopetan.
No, kolmen päivän päästä viihteellä ratkesin, mutta sen jälkeen olen ollut savuton - lasken tästä seuraavan päivän olevan lopettamispäivä. Sanoisin että tein nyt päätöksen aika ex-tempore (toisinkuin yleensä ohjeistetaan :P) mutta kun sen on tehnyt oikeista syistä, se näköjään kantaa aika hyvin!
Täältä vertaistukea löytyy, olet oikeassa paikassa!
Lopetit kuten minä, ex tempore, mutta paljon fiksummin. Minulla meni yli 40 vuotta ennenkuin lopullisesti tajusin, etten tahdo enkä jaksa tupakkaorjuutta enää. Onnittelut siitä että olet jo nuorena oivaltanut lopettaa!
Itse käryttelin vielä sen vuoden sen jälkeen, mutta kyllä sekin oli aika iso apu että hän jaksoi muistuttaa että haisen ällöttävältä - kuka nyt oikeasti haluaa tuollaista kuulla
Vanhempani ovat myös polttaneet, lopettaneet kyllä jo ennenkuin minä aloitin. Niin sitä vaan nuori luulee olevansa kuolematon! Mutta oon kyllä iloinen kun tuli tehtyä tämä päätös kun on vielä "voiton puolella". En kadu tupakointiani, koska on paljon kivoja muistoja siitä. Mutta en myöskään kadu lopettamista.