Varautuminen

Olen ollut vasta pari kuukautta polttamatta, mutta mielestäni ilman isompia ongelmia. On kyllä syytä sanoa, että varsinaista koetta ei vielä ole edes ollut. Koitan etsiä vaihtoehtoisia tekemisiä tilanteisiin kun sattuu jotain aivan yllättävää luonnolle käyvää tai todella murhetta aiheuttavaa. Ennenhän salamannopea reaktio oli sätkä suuhun. Uskoisin, että tuollaisissa tilanteissa pelaa vielä vanhat vaistonvaraiset tavat. Luulen, että asian parissa askartelu silloin tällöin ainakin jossain määrin siirtää tilanteen tullessa syrjään entistä reaktiota.

Onkohan kukaan askarrellut samanlaisten asioitten parissa ja onko löytänyt mielestään käyttökelpoista juttua, joka olisi jo valmiiksi tyrkyllä tilanteessa. Ainakin se kun ei ole sätkäaskia taskussa, karsii jotain pois. Varsinkin pidemmälle jo yltäneiden kokemukset olisivat vasta-alkajalle arvokkaita.

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi tammikuu 2016
    Sitä on ihminen niin tapojensa orja, jos on nikotiininkin. Mutta pidemmän päälle ne on tavat, jotka herättävät taas aivot ajattelemaan, et tässä kohtaa mä aina ennen...
    Itse söin tietty nikotiinipurkkaa ja sen jälkeen tavallista purkkaa. Jossain vaiheessa sitten väkeviä pastilleja.
    Jossain vaiheessa se ajatus kyllä häviää, tai jää vain sellainen haalea kuva, mitä ennen tuli tehtyä, kun tuli paha paikka.

    Mut ymmärrän, kun olet tuossa vaiheessa, että jotain kättä pidempää olis hyvä olla.
    Se on tuo lopettamisprosessi niin pikkälti aivojen jumppaamista toiseen asentoon.
    Jossain vaiheessa sitten huomaa, ettei sana tupakka, ei sen haju/tuoksu, ei edes tilanteet enää niin hirveästi innosta ajattelemaan, että vois vaikka..
    Olet kyllä jo hyvässä vaiheessa ja uskon, että tuolla ajattelemisela, jota ahkerasti harrastat, selätät tuon peikon päässäsi, eikä se sekaannu enää tilanteisiin..
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi tammikuu 2016
    Vastailen itse, koska tämän asian parissa hieman työskentelen. En vältä missään tapauksessa tilanteita, joissa ennen vedin sätkän. Paremminkin etsin sellaisia.
    - Klapeja pilkkoessani istahdan ja pidän taukoja, samoin lunta kolatessani.
    - Aamukahvin ja ruokailun jälkeen menen heti ulos. Poltin tuolloin aina ulkona.
    - Kuvittelen, että törmäsin autolla lumipenkkaan enkä saa sitä yksin irti.
    - jne.

    Luulen, että tämän tapaisista jutuista on apua jatkossa. Ne koskevat kyllä enemmän ihan jokapäiväistä elämistä, mutta auttanevat myös äkillisissä isoissa jutuissa välttämään tupakoinnin varsinkin kun sitä ei ole itsellä taskussa. Eihän polttamatta olemista ole vielä kuin vähän yli kaksi kuukautta, mutta vain vajaana kahtena viikkona käytin apuna laastaria ja sumutetta. Tarkoituksena on saada käyttäytymisen rutiinit muutetuksi sätkättömäksi.
  • editoi tammikuu 2016
    Kieltämättä olen toiminut vähän samoin. Lopetin melkein puolen vuosisadan tupakoinnn ilman apuneuvoja, metodilla tulta päin. En vältellyt juhlia, viiniä, keskusteluja enkä kai riitojakaan :oops: , ja joka kerran kun oli vaikeaa - ja alussa totisesti oli - sain todella palkitsevan kokemuksn sitä, kun kestin enkä lipsunut.
    Korvikkeina olen käyttänyt liikuntaa (vaikka sitten vain muutaman mnuutin roskienvientireissua tai kävelyä omassa kodissa edestakaisin) ja sitten tätä stumppia. Pahimpina iltoina luin tuntikausia vanhoja keskusteluketjuja.
    Niin, ja ikävä sanoa naposteltuakin on tullut, mutta paino on noussut vain hivenen.
  • editoi tammikuu 2016
    Minua joskus huolettti eniten joella kivelle istahtaminen tai pitkän kävelyn jälkeen tulipaikalle saapuminen. Olen nuo kokenut nyt myös savuttomana. Kyllä nuo hetket ovat yhtä hienoja ihan sellaisinaan ilman tupakkaakin. Nikkis yrittää vain jotenkin tehdä itsestään tärkeän noissa hetkissä ...

    image

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.