Varautuminen
Olen ollut vasta pari kuukautta polttamatta, mutta mielestäni ilman isompia ongelmia. On kyllä syytä sanoa, että varsinaista koetta ei vielä ole edes ollut. Koitan etsiä vaihtoehtoisia tekemisiä tilanteisiin kun sattuu jotain aivan yllättävää luonnolle käyvää tai todella murhetta aiheuttavaa. Ennenhän salamannopea reaktio oli sätkä suuhun. Uskoisin, että tuollaisissa tilanteissa pelaa vielä vanhat vaistonvaraiset tavat. Luulen, että asian parissa askartelu silloin tällöin ainakin jossain määrin siirtää tilanteen tullessa syrjään entistä reaktiota.
Onkohan kukaan askarrellut samanlaisten asioitten parissa ja onko löytänyt mielestään käyttökelpoista juttua, joka olisi jo valmiiksi tyrkyllä tilanteessa. Ainakin se kun ei ole sätkäaskia taskussa, karsii jotain pois. Varsinkin pidemmälle jo yltäneiden kokemukset olisivat vasta-alkajalle arvokkaita.
Onkohan kukaan askarrellut samanlaisten asioitten parissa ja onko löytänyt mielestään käyttökelpoista juttua, joka olisi jo valmiiksi tyrkyllä tilanteessa. Ainakin se kun ei ole sätkäaskia taskussa, karsii jotain pois. Varsinkin pidemmälle jo yltäneiden kokemukset olisivat vasta-alkajalle arvokkaita.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.
Viestejä yhteensä
Itse söin tietty nikotiinipurkkaa ja sen jälkeen tavallista purkkaa. Jossain vaiheessa sitten väkeviä pastilleja.
Jossain vaiheessa se ajatus kyllä häviää, tai jää vain sellainen haalea kuva, mitä ennen tuli tehtyä, kun tuli paha paikka.
Mut ymmärrän, kun olet tuossa vaiheessa, että jotain kättä pidempää olis hyvä olla.
Se on tuo lopettamisprosessi niin pikkälti aivojen jumppaamista toiseen asentoon.
Jossain vaiheessa sitten huomaa, ettei sana tupakka, ei sen haju/tuoksu, ei edes tilanteet enää niin hirveästi innosta ajattelemaan, että vois vaikka..
Olet kyllä jo hyvässä vaiheessa ja uskon, että tuolla ajattelemisela, jota ahkerasti harrastat, selätät tuon peikon päässäsi, eikä se sekaannu enää tilanteisiin..
- Klapeja pilkkoessani istahdan ja pidän taukoja, samoin lunta kolatessani.
- Aamukahvin ja ruokailun jälkeen menen heti ulos. Poltin tuolloin aina ulkona.
- Kuvittelen, että törmäsin autolla lumipenkkaan enkä saa sitä yksin irti.
- jne.
Luulen, että tämän tapaisista jutuista on apua jatkossa. Ne koskevat kyllä enemmän ihan jokapäiväistä elämistä, mutta auttanevat myös äkillisissä isoissa jutuissa välttämään tupakoinnin varsinkin kun sitä ei ole itsellä taskussa. Eihän polttamatta olemista ole vielä kuin vähän yli kaksi kuukautta, mutta vain vajaana kahtena viikkona käytin apuna laastaria ja sumutetta. Tarkoituksena on saada käyttäytymisen rutiinit muutetuksi sätkättömäksi.
Korvikkeina olen käyttänyt liikuntaa (vaikka sitten vain muutaman mnuutin roskienvientireissua tai kävelyä omassa kodissa edestakaisin) ja sitten tätä stumppia. Pahimpina iltoina luin tuntikausia vanhoja keskusteluketjuja.
Niin, ja ikävä sanoa naposteltuakin on tullut, mutta paino on noussut vain hivenen.