Apua apua!

Voi ei, kaverini soitti ja pyysi voisiko tulla käymään kumppaninsa kanssa. Tiedossa olisi oi niin mukava aamu, tekisimme aamupalaa yhdessä, syötäisiin, joisimme kahvit... Ja he MOLEMMAT polttavat! Voi ei, voi ei, voi ei! En voi istua maailmanloppuun asti asunnollani piilossa tupakalta.

Tietysti haluaisin polttaa heidän kanssaan! Miten tästä selviää? Puhtaalla tahdon voimallako muka? Tänään on 6 savuton päivä!

Viestejä yhteensä

  • kitikattikitikatti tampere
    editoi syyskuu 2007
    no voi sentään..ite oon selvinnu tilanteista menemällä mukaan tupakille...paitsi etten tietystikkään oo polttanu...kaikki eioo ees huomannu etten polttanutkaan :mrgreen: asenne kohdalleen itelle niin tilanteesta selviää takuulla...sano tampereen plikka....eikös semmonen sanontaki ole. :wink:
  • RiksuRiksu Helsinki
    editoi syyskuu 2007
    Kyllä sä selviät !! sano vaan rohkeasti heille, että et enää polta. Varmasti he ymmärtää, ja mene vaikka mukaan sinne tupakalle seuraksi :thumbup:
  • editoi syyskuu 2007
    Jaa-a. Taidan tänään sortua tupakkaan. Häiritsee meinaan aika oikeesti, se että en voi keskittyä mihinkään. Yo on viikon päästä! En ole lukenut viikkoon mitään, koska en voi keskittyä... En tiedä, harkitsen aika vakavasti tupakoimista....
  • MarikattiMarikatti Tampere
    editoi syyskuu 2007
    Ei se kannata enää tässä vaiheessa! Se tuo hetken helpotuksen, ja sitten sitä vaan odottaa taas millon pääsee tupakille, ja se hallitsee sun elämää. Nikkispurkka auttaa keskittymään! :wink:
  • editoi syyskuu 2007
    Elämäs pahempiikin paskoja kun naurettava tupakka. Oikeesti. Tiedän et mul o muitaki mössöi, mistä pitäs eroon päästä. Tupakka on niistä vaarattomin kuitenkin. Enkä voi oikeesti keskittyy mihinkään! Pelkään et tuhoon YO:n sen takii. Emt. Tahon tupaC <3
  • MarikattiMarikatti Tampere
    editoi syyskuu 2007
    Itse sinä päätöksen teet, on kyllä ollutkin vähän ilmassa, ettet ihan tosissasi kuitenkaan halua lopettaa. Älä nyt loukkaannu. Mutta itse jotenkin ajattelen, että jos selviä viikon, se on niin iso voitto, ettei ole tosikaan, ja sitä en kyllä menis ryssimään.

    Se on sun omassa pääkopassa, ettet muka pysty keskittymään ilman tupakkaa. Olisi sääli, jos nyt ratkeaisit, sillä kuitenkin, kuten olet kertonut, lakkoilet usein, niin joudut taas kokemaan sitten kaiken alusta...
  • editoi syyskuu 2007
    ... En minä sitä tupakkaa mistään saanut. Itsehän en sitä osta. Ei minulla olisi enää "Pokkaa" ostaa sitä jotenkin... Ja kaverista aistin, että en pyytämälläkään saisi sauhuja. Enkä olisi uskaltanut pyytää..

    Tänään jatkuu siis yhä kuudes päivä ilman tupakkaa! :D

    Kai se on jotain "lopettamisen taitoa" järjestellä elämänsä sellaiseksi, että ei sitä tupakkaa _saa_ muualta kuin kaupasta. Ja kaupasta ostaminen on jotenkin.. KALLISTA!
  • MarikattiMarikatti Tampere
    editoi syyskuu 2007
    Hieno juttu Neidonvarjo! Tosi hienoa, ettet ratkennut. On se kyllä niin, että kun minäkin olen kaikille polttaville tutuilleni sanonut, että lopetan, niin en kyllä oikeasti kehtaa mennä enää niiltä pummaamaan. Enkä itse osta, niin saan niilläkin rahoilla maukasta simaa. :mrgreen:
  • editoi syyskuu 2007
    Joo. Raha on mun motivaatio, siksi se OSTAMINEN... Ei tule tapahtumaan! Ja kaverit kun tietää, niin kyllä ne sitten... Järkeviä ja hyviä jos ja kun ovat niin eivät tarjoa, eivätkä anna tupakkaa vaikka pyytäisi.

    Pelottaa eniten se, että en olekaan enää ketjupolttaja. Tai tupakoitsija, sauhuttelija... :(
  • MarikattiMarikatti Tampere
    editoi syyskuu 2007
    Kyllähän se tietysti laittaa miettimään omaa identiteettiään, kun ei enää sauhuttele, sillä sitä on kuitenkin luokitellut itsensä tupakoitsijaksi kuka kauemmin kuka vähemmän aikaa, mutta kuitenkin on ollut sellainen status. Että kai sitä miettii että mitä on nyt.

    Nyt me olemme raikkaan tuoksuisia normaaleja fiksuja ihmisiä, ihan samoja ihmisiä kuin ennenkin, mutta yksi huono tapa vähemmän. Et sinä siitä muutu sen enempää kuin kukaan muukaan. Olet vain lopettanut idioottimaisen tavan, eli periaatteessa vain kasvanut ihmisenä. Saanut henkistä kasvua pahan tavan tilalle. :wink:
  • editoi syyskuu 2007
    Ku ei vaan tosiaan tunnu siltä. Musta on tullut raivoraitis narkkari. Okei joo... Ei nyt ihan narkkaria, en mä ole huumeita. Mut silti.

    Tänään en tosiaan ihmettele sitä, mistä RAIVO raitis on nimensä saanut. Tietäähän ihmiset sen kultaisen keskitien? Sen, jonne mulle ei oo varmaan menoo. Ärsyttää. En tahtos olla... 100% absolutisti! En taho! En näe itteeni semmosena. Pidän sellaisia ihmisiä... Joustamattomina, tiukkoina...

    Alkoholia en voi ottaa ikinä, sen mä tiedän jo nyt viisaana ihmisenä. Enkä tämän takia tahtos tupakasta luopua, koska se on ainoa päihde mikä "sopii" mulle. Tai jotain. Mietitte siel pienes päässänne miksi ihmees pitää päihteitä käyttää. Mut mä _tahon_. Tai olen vain aika paha addikti luonteeltani, en tiedä kumpaa se on.

    Useat käyttää, normaali käyttäjät ainakin rentoutuakseen. :( Mä en voi. :(
  • MarikattiMarikatti Tampere
    editoi syyskuu 2007
    Meikäläinen ei juo kun kerran vuodessa suunnilleen, ja sillonkin muutaman, paitti täällä virtuaalisesti tuli eilen otettua, ja oli kyllä tosi hauskaa. Minulla riistäytyi tuo alkoholin ja nappien käyttä murkkuiässä käsistä, ja kuten olen todennut jossain täällä jo aikaisemmin, niin olen mestari hommaamaan itselle riippuvuuksia. Ja minä haluan mennä kohti elämää ilman riippuvuuksia. Tupakin jälkeen ei jää ku kahvi ja psyykelääkkeet, joita otan kyllä ihan fiksusti eikä niitä voi lopettaa ennen kuin lääkäri sanoo.

    Mutta minä olen mielelläni raitis. En koe mitenkään että olisin RAIVOna, minä saan enemmän tyydytystä siitä, että tiedän olevani vahva ihminen, joka osaa rentoutua ilman riippuvuuksia tai päihteitä. Se vaan vaatii miettimistä, että miten voi rentoutua ilman alkoholia ynnä muita sellaisia. Minulle paras tapa on huumori, sauna ja suihku, lenkillä käyminen, hyvä ruoka, käsityöt, kirjoittaminen, netti, tv:n katselu, kissojen rapsuttelu, nukkuminen, seksi, kodin sisustus, lukeminen, kaverien kanssa höpöttely, meditointi, kynttilöiden polttaminen ja siitä tunnelmasta nauttiminen... Eli on noita ihan hirveästi. Eli ei ole kovin vaikea keksiä keinoja rentoutua ilman tupakkaa ja alkoholia.

    Minun on vain pitänyt tehdä hirveästi aivotyötä, että on oppinut rentoutumaan ilman alkoholia ja pillereitä. Pillereitä käytän vaan sen, mitä lääkäri on määrännyt.

    Eli laita siekin aivosi töihin!
  • editoi syyskuu 2007
    En riippuvuuksia halua, en! Mullekin jään tupakan jälkeen kahvi ja psyykenlääkkeet. Eikä kahvi ole riippuvuus, en pidä sitä sellaisena! :D Eikä se ole terveydelle nyt edes niin haitallista.

    Kyllä mulla on iso kasa noita rentoutumis juttuja, en mä aivoton ole.

    Sama on mulla, mä olen aina käyttänyt pillereitä ihan lääkärin määräyksestä...

    Mutta mä en tiedä kuka ne mulle määrää, enkä tiedä mihin vaivaan. Homma toimii täällä näin: Menen terapiaan, sanon mitä haluan ja saan ne. (nytkin olen terapiankin lopettanut)

    Näin olen kasannut aika nätin lääkekaapin itselleni... Ja se syönkö välillä ne bentsodiatsepiinijohdannaiseni ahdistukseen, stressiin vaiko muuten vain.... On aika mysteeri minullekin.

    Pahempana pidän noita lääkkeitä elämässäni. NIISTÄ minä haluan eroon. Vitut tupakasta. Se on niin _PIENI_ haitta niiden verralla!

    Mutta näin minusta tulee totaalinen absolutisti, saatanan raivoraitis, kenellä ei ole juuri päihteitä tai paheita. Ja minä en haluaisi sitä. Kyllä elämässä on niitä tapoja rentoutua ja muuta, mut helvetti se yksi olut, tai pami tai vastaava on aina vain niiiiin helpompi.

    Huumeitakaan _en_ voi käyttää. Ne lopetin jo vuosia sitten. Että... Huoh. Moni sanoisi että kiva kun vietän päihteetöntä terveellistä elämää, pitäisi olla ylpeä! Paskan vitut ole ylpeä. Olen alkoholisti narkkari, joka EI voi käyttää mitään! Ei siinä ole mitään YLPEYDEN aihetta! Ja jos joku tulee sanomaan, että jättämällä päihteet pois elämästä osoitan vahvuutta, niin kai se on totta. Mutta vitut minä vahvuudesta. Olisi se joskus kiva sulautua alkoholisoituneen suomenkansan massaan. Eikä vain yksin istua selvinpäin kotona. Se on aika... Henkisesti saatanan vitun raskasta!

    Ja totuus on se, että minä haluan käyttää päihteitä. Minä pidän juovuksiin tulemisesta, kihelmöinnistä ja siitä kun istun vihanneksena television edessä. Minusta se on mukavaa välillä ottaa lomaa itsestäni, tästä maailmasta ja kaikesta mahdollisesta. (Välillä= kerran kuukaudessa.)

    Että tämä on tilanteeni... Tämän takia tupakasta pidin ja pidän yhä. Ja nyt varmaan mietitte miksi lopetan. En osaa sanoa, ehkä en pidä siitä niin paljon kuin kuvittelen. Huoh. :(

    (En taida itsekään tietää mistään mitään.)
  • MarikattiMarikatti Tampere
    editoi syyskuu 2007
    Minusta tuntuu, että sinun ongelmasi on, ettet pidä itsestäsi tai ainakaan ole sinut itsesi kanssa. "Ottaa lomaa itsestä". Minulle kun on tullut rilluttelujen ja sekoilujen jälkeen nyt sellainen aika, että inhoan jos minulta katoaa kontrolli itsestäni, siksi en esim pidä humaltumisesta. Ja inhoan, jos joku muu päättää mitä teen, kuten tupakka päättää että nyt joudut pihalle palelemaan...

    Sinä saattaisit kaivata terapiaa yhä, että saisit itsesi tutuksi itsellesi, että oppisit pitämään itsestäsi selvinpäin. Huomaat, ettet tarvitse sellaista kuin rauhoittava, kalja, tupakka, huumeet... Et edes kerran kuussa, että pääset pakoon itseäsi.
  • editoi syyskuu 2007
    Huoh. En ole terapian mittapuussa akuuttia tilannetta enää. Ja tuo on "Ongelmana" sellainen, joka kyllä selviää ihan ilman terapiaakin. Ei jokainen ihminen terapiaa tarvitse tullakseen sinut itsensä kanssa. Minä olen kuitenkin terapiani käynyt.

    Kyse ei ole terapiasta senkään takia, että se ON terapiaa. Eriasia on nähdä omassa elämässään läsnäolevia ihmisiä. Niitä keiden kanssa viettää hyvää aikaa, seurustella ja saada näin paljon positiivisia kokemuksia ja täten tulla joskus sinut itsensä kanssa. Terapia on yleensä aika... Tiedän, että on paljon minua pahemmin voivia ihmisiä ja kun tiedän terapia resurssit, luovutan paikkani sille, joka akuutisti sitä tarvitsee. Minä selviän kyllä ilman sitä! :D

    ... Ongelmani on enemmän se, että ylikontrolloin itseäni, siksi haluan lomaa itsestäni. Siksi sitä olisi hyvä välillä ottaakin. Ja kuitenkin kun käyn ulkona tai näen kavereitani ehkä kerran kuukaudessa niin tarkoittaa se sitä, että vietän tosiaan suurimman osan ajastani neljän seinän sisällä yksin. Mikä ei olisi suositeltavaa, mutta enhän minä voi pakottaa ketään olemaan ystäväni, enkä halua sitä.

    Jne jne jne. Mutta joo, en tiedä mitä teen tupakan kanssa.
  • MarikattiMarikatti Tampere
    editoi syyskuu 2007
    Minä olen kanssa sellainen kotoihminen, minulla se tosin on vapaaehtoista, mutta jotkut, kuten ilmeisesti sinä, valitsisivat toisin.

    Voithan sinä heittää kontrollin käsistäsi jollain muulla tavalla kuin päihteillä. Minä olen joutunut opettelemaan sellaiseksi, että sanon ja teen mitä huvittaa, toisin sanoen hölmöilen julkisella paikalla jos siltä tuntuu. Saatan mölöyttää kavereille ihan mitä vaan milloin vaan, jos on sellainen olo. Kaverit ovat onneksi tottuneet siihen että olen "syntymähumalassa" eli minulla on oikeasti nykyään hauskinta selvin päin. Osaan vain nykyään jotenkin painaa itsessäni sellaista hauskuus-kytkintä, ja tarvittaessa laitan sen pois päältä, ja olen taas kontrolli-tilassa.

    Yritä oppia sama keino, en osaa sanoa miten sen oppii, mutta minä olen tehnyt taas kerran sen eteen hirveästi aivotyötä...
  • editoi syyskuu 2007
    Jaa. Niinhän se moni sanoo, että en mä päihteitä edes tartteis ku oon tarpeeksi "sekaisin" ilman niitäkin. Mut se on eriasia. TÄYSIN eriasia. :(

    En varmaan vaan saa sitä mitä tahdon :(
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.