Aamu on tupakanhimon pahinta aikaa

Sitä miettii, että mitä paskaa päivä tuo taas tullessaan. Tuo ajatus on helppo kuitata tupakalla, vaikka eivät asiat siitä parane, päinvastoin ja on hirveän tunkkainen olo.
Asiat eiv�t ainakaan parane tupakoimalla.

Viestejä yhteensä

  • Mietin sitä usein, että miksi mielenterveyskuntoutujilla tupakointi on niin yleistä.
    Asiat eiv�t ainakaan parane tupakoimalla.
  • Samaa oon miettinyt. Siis tuota mielenterveyskuntoutujahommaa. Kyllähän se tupakka mielletään rauhoittavaksi aineeksi, niin varmaan tulee ahistuksissa aloitettua, kun aattelee että se röökaaminen helpottais jotenkin. Ja sit siinä voi olla semmonenkin, että mielenterveysongelmissa on usein jotkut päihteet mukana kuvioissa, ei tosin läheskään kaikilla, mutta monilla. Niin jos on tavallaan riippuvuuksiin taipuvainen aivokemia, niin helposti jää röökiinkin koukkuun. Tämmösiä ajatuksia mulla ois aiheesta, voin toki olla erittäin väärässä  :)

  • Aamulla meni ensimmäinen tupakka köhiessä limat ulos. Sen kunniaksi, että räkimisestä selvisi hengissä, piti polttaa seuraava tupakka.
  • Mullakin on aamutupakka ollut iso motivaattori nousta ylös, tehdä aamutoimet ja juosta kellon mukaan. Lopetin toissapäivänä ja keksin tarjota itselleni herkkuaamupalan kahvilassa tupakan korvikkeeksi.
  • Miekin olin ankara aamupolttaja. Usein meni puoli askia puoleenpv mennessä. Samalla olen äärimmäisen addiktoituva persoona, ja olen tässä odotellut ja ihmetellyt, että mihinkä armoton addiktio seuraavaksi suuntautuu. Haluaisin ainakin saada sen suunnattua tuonne liikuntapuolelle, olisin onnellinen urheiluhullu. 
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tunnustan, et aikoinaan lopettaessani säästin  kaksi viimeistä tupakkaa aamuksi. Lopetusaika oli 7.34, kun stumppasin sen viimeisen. Tällaisen muistaa näköjään iäti  ;)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Melisa kirjoitti:
    Tunnustan, et aikoinaan lopettaessani säästin  kaksi viimeistä tupakkaa aamuksi. Lopetusaika oli 7.34, kun stumppasin sen viimeisen. Tällaisen muistaa näköjään iäti  ;)

    Minä lopetin Uuden Vuoden aattona klo 23.50 koska kyseessä oli uudenvuodenlupaus. Kyllä se seuraava aamu oli aika vaikea paikka. Aamukahvi + tupakka oli silloin aivan keskeinen asia.

  • Se oli sellaista kaupantekoa itsensä kanssa, saako laitettua kahvin tippumaan ennen ensimmäistä vai ei.
  • Voi joo.. Aamutupakka. Tai aamutupaKAT.
    Vaikka vain kaksi kupillista kahvia Mocca Masterilla keitin (nekin olin jo illalla ladannut valmiiksi), ja keitin on nopea, niin en meinannut pystyä odottamaan sitä että pääsen tupakalle. Eli kyllä olin minäkin todella kova aamutupakoija. Heräsin 6:lta, ja kun olin 8:lta töissä olin polttanut jo ainakin 5...  :o Härregyyd ja huh huh.
    5.8.2016 savuttomuus, elämäntapamuutos numero 1.
    8.8.2017 painonhallinta, elämäntapamuutos numero 2.
  • NikolNikol Ouluntienoo
    Aamusta tuli ensin juotua rauhassa kahvikupponen ja sen jälkeen tupakalle, koska näin se maistui paremmalta kuin suoraan ulos hypätessä. Sen jälkeen sitä menikin lähes putkeen polttaessa ja illasta ei enää kovin montaa mennyt.


  • Olihan se jotenkin rentouttavaa istua verannalle kuulaana syysaamuna ja juoda kuppi kahvia ja polttaa tupakka kaksi.

    Ens syksynä täytyy kokeilla istua siellä verannalla ilman tupakkaa.Eiköhän tuostakin selvitä.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Uskon, että kokemus tulee olemaan vähintään yhtä hieno, ellei jopa parempi. Aistien terävöityminen voi tuoda uutta näkökulmaa asioihin. 
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Mä luulin että kahvi laukaisee tupakin himon kun aina tuli juotua kahvia ja poltettua samalla,mutta ei laukase..
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi huhtikuu 2017
    Juu tulee ylläreitä tässä lopettamishommassa. Koska mulla oli kahvikuppi toisessa kädessä ja tupakka toisessa, pelkäsin miten käy. No ensin molemmat kädet mukin kyljissä kiinni. Siitä se lähti. Töissä säästyi lähes puoli tuntia päivässä kun ei juossut ulos polttamaan. Tupakointiaika vähennettiin työajasta leimaamalla itsensä ulos-sisään.
    Kyllä monesta selviää. 
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi toukokuu 2017
    Täällä oli samaa vikaa, aamulla eka tupakille et sai silmät auki ja saattoi keittää kahvia (joka meni  tupakan kanssa)
    Ihme kyllä illat olleet vaikeampia, nyt tosin keksin rokittaa nikkishimolle Lily Alenin biisiä fuck yuo ja heti on parempi olla  :D

    Tohon mielenterveyshommaan, eräs ystävä suljetulta kuntoutukseen siirtyissään ainakin tuumi et nikotiini on piriste joka tasaa monia kovempia rauhottavia mt lääkkeitä ja aiheuttaa vähintään yhtä kovan riippuvuuden. Epäilen ettei ollut täysissä sielun voimissaan kokiessaan et hoitajat tykkää jos nikotiinilla ja kofeiinilla pitää ittensä liikkeellä eikä laiskana ja velttona pelkällä tohtorin määräämällä.
  • Mä luulen, että tässä mielenterveyskysymyksessä on jotenkin houkuttimena se, että tupakka nostaa dopamiinitasoja, joilla taas on yhteyttä mielihyvän tuntemiseen. Monet psyykelääkkeet laskee dopamiinitasoja eikä mistään saa mitään mielihyvää, paitsi ehkä siitä tupakasta. Tää nyt oli vain mun teoria.

    Mutta joo, aamut on vaikeimpia. Ensimmäinen asia, jonka teen, on laittaa kahvi tippumaan ja sen jälkeen röökille, että kahvi on sitten valmista kun olen saanut poltettua. Ja kun ei tarvitse lähteä mihinkään kellon perässä, niin aamuthan on tosi pitkiä ja tupakkaa kuluu.
  • tänään ensimmäinen päivä ilman tupakkaa, aamulla en taida keittää kahvia...
  • ullanlinna -tsemppiä! Mulla oli kans tapana mennä aamukahveelle ja röökille istuskelemaan taloni ulkoportaille. En ole mennyt ollenkaan sen jälkeen kun olen lopettanut. Ehkä jossain välissä koitan.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Mä en osannut olla ilman kahvia, joten opettelin juomasn kaffen molemmat kädet kupin ympärillä. Toinen käsi oli ennen aina tupakissa kiinni.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • T72 toi on muuten ihan totta, ajattelen samoin kuin sinä. Olen ollut kahvikissa aina, olen sitä edelleen. Alkuun tuntui toki tyhjälle hörppiä kahvia ilman tupakkaa mutten tosiaan halunnut luopua kahvistakin. Jos siitä olisi taas pitänyt taukoa niin siinä vaiheessa kun koittaisi kahvinjuontia aloitella uusiksi niin aivan varmasti alkaisi kroppa huutaa röökiä kyytipojaksi. Nyt ei tupakka käy edes mielessä aamukahvia nautiskellessa! Miten ihanalle se tuntuukin, en ois alkutaipaleella uskonu että näinkin pian haalistuu tupakankaipuu. 

    Baarissa olen tämän reilun 3kk aikana käynyt 2 kertaa, en suostu vältellä rientoja tai alkoholia myöskään. Näin sitä opettaa itselleen, kropalleen ja mielelleen että joka tilanteessa savuttomana mennään. Ja aina vaan kaukaisemmaksi katoaa ajatus että tupakka jotenkin kuuluisi yhtään mihinkään tilanteeseen.  :)
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.