Tupakoinnin syyt

Olen monesti ajatellut ja puolustanut itselleni tupakointia sillä, että asiat ovat niin "kehnosti". Tämä on kuitenkin väärä ajatus, koska mulla on elämässä moni asia hyvin. Ja tupakoimalla asiat eivät paremmaksi muutu, päinvastoin. On myös todennäköistä, että tupakointi tekee ihmisestä entistä yksinäisemmän, koska savu karkottaa monet ympäriltä jo ihan luonnollisestikin.
Asiat eiv�t ainakaan parane tupakoimalla.

Viestejä yhteensä

  • Ja kuten alkoholistilla, tupakointi on jopa itsetuhoinen noidankehä, joskin usein tiedostamattomasti. Nyt, kun jo lyhyen savuttomuuden aikana vertaan oloani tupakointiaikaan, niin olen havainnut jopa ajatusmaailman tervehtymistä ja itsekriittisten ajatusten vähentymistä. En olisi uskonut, mutta näin on.
    Asiat eiv�t ainakaan parane tupakoimalla.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kaikki riippuvuudet ovat noidankehiä. Luin vuosia sitten opiskelujani varten Antti Heikkilän kirjan Riippuvuus - valheiden verkko. Siinä nyt oli esitetty tupakan lisäksi tietysti alkoholi, huumeet, seksi, pelaaminen ja läheisriippuvuus ainakin. Mut jollain tasolla idea on sama. Ja se, miten ihminen manipuloi itseään ja puolustelee tekojaan.
    Sulla on hyvää pohdintaa Hoffnar, sitä kannattaa jatkaa ja tuoda tännekin esille.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi syyskuu 2016

    Hei pitkästä aikaa.

    Olen käynyt päivittäin täällä, mutta  en ole juuri osallistunut keskusteluihin. Se johtunee siitä, että keskustelujen teemat ovat pääasiassa
    - Kesäkuussa lopettaneet
    - Syyskuussa …. lopettaneet
    - jne.  
    Noissa saattaa olla mielenkiintoisia asioita, mutta en jaksa kahlata niitä läpi. Kovin harvoin on yleisiä otsikoita, niitäkin on tosin ollut ja olen joihinkin kirjoitellut omia kannanottojani. 

    Aloittaja tavallaan viritti seuraavan asian, joka on minua kiinnostanut pitkään ja ajattelin kirjoittaa siitä. Puhutaan ”koukkuun” jäämisestä alkoholiin, huumeisiin, tupakkaan yms. Alkoholi ja ilmeisesti myös huumeet poikkeavat nikotiinista siinä, että heti eka kerroilla niistä saa hetkeksi iloisen tai muuten mieluisan olon, mutta ensimmäiset tupakat ovat ihan kamalia. Vasta myöhemmin voi sanoa nauttivansa polttamisesta. Miksi silti ensimmäisten jälkeen jatkaa polttamista.

    Polttamisen aloittaminen ja sen jatkaminen täytyy jotenkin liittyä ao. henkilön sen hetkiseen mielentilaan – ehkä harmistumiseen tai kiukkuun, mutta ei iloisuuteen. Tällaista aprikoin osaamatta asiaa todistella.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tähän vaan lyhyesti. Oikein opettelin polttamaan ystävättäreni kanssa tupakkaa 14-vuotiaana. Se oli jotenkin niin hienoa. Hänen vanhemmat veljensä polttivat ja yritimme päästä jotenkin vertsisina heidän poikajengiin. Kun aikansa harjoittelee, sen alkaa osaamaan. Sitten sitä kaipaa ja kohta ei osaa olla ilman.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Ssama historia kuin Melisalla. Ei ollut isoveljiä, kavereillakaan, mutta yläluokan tytöt Tähti-baarissa näyttivät niin cooleilta kun polttivat. Opettelemalla opettelin minäkin, mutta kovin nopeaoppinen taisin tässä asiassa olla, olisivatpa kouluasiat uponneet yhtä helposti...
  • Tupakointi kiehtoi minua jotenkin jo ihan pikkulikasta lähtien, taisin olla siinä kuuden vanha kun salaa ensimmäisen kerran yritin tupakia poltella, vaan en kyllä muista sainko edes sytytettyä naapureiden vierailulta pihalle jäämää tumppia (tai oliko edes tulentekovälineitä millä moista sytyttää..) Neljäntoista ikäinen taisin minäkin olla kun pari vuotta vanhempien kavereiden mahdollistamana alkoi ihan oikeat tupakka kokeilut ja heti alusta asti homma tuntui omalta. Opetin siinä sivussa sitten veljenikin ja pari muutakin ystävääni polttamaan (veljeni oli järkevämpi ja lopetti jo 20 vuotta sitten, ei ollut pidemmän päälle hänen hommaansa.) Enemmän taisin opetella sitä alkoholia juomaan kun tupakkia polttamaan..

    4.6.2016 illasta se loppu, ei oo sittemmin ollu tupakille hoppu 
  • Oman lapsuuteni aikana ei huumejuttuja ollut, mutta alkoholia käytettiin aika paljon. Siitä sai pelottavan kuvan kun äijät tappeli ja rähjäsi. Ehkä sen käyttö jäi itselläkin sitten aika vähäiseksi.

    Tupakkaa polttivat miltei kaikki eikä sitä pidetty kovin paheksuttavana. Itsekin kitkin isän kessumaata. Oma polttamiseni alkoi 50-luvun lopulla kun töistä oli suuri osa soilla ja metsissä. Hyttyset kiusasi kesällä todella paljon ja kaverit polttivat sätkää karkottaakseen hyttysiä naamastaan. Siitä se minullakin alkoi - ei niinkään tupakan kaipuusta tai himosta. 

    Riippuvuutta lienee sitten se kun oli flunssa ja tupakka maistui tosi pahalle. Tervehtymisen jälkeen piti kuitenkin aloittaa irvistellen taas polttaminen.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Mä poltin kipeenäkin. Keuhkokuumeessakin puoli tupakkaa kerrallaan, enempää ei pystynyt. Kyllä ihminen voi olla hullu   :s
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Sama juttu, vielä ennen sydäninfarktia  poltin ja toivoin kehnon olon helpottavan. Ei se helpottanut ja oli soitettava ambulanssi. Se tupakka jäi viimeiseksi ja sillä tiellä nyt olen.
  • Voishan tupakoinnin ottaa niinkin, että se on ollut porukan seurustelutapa niinkuin on varmasti ollutkin. Sikarikerhot, teekutsut jne. Onnettomuudeksi tupakka on vaan kovin haitallinen terveydelle ja aiheuttaa seurauksillaan yhteiskunnalle paljon kustannuksia. Lienee yhtä vaikeata lopettaa kahvin ja teenjuonti kuin tupakan polttaminen, mutta ei niistä pidetä samanlaista mekkalaa kuin tupakasta.
  • Tavallaan seurustelutapa tupakka aikoinaan olikin, on joissakin porukoissa yhä. 
    Mitkään sairaudet minua eivät estäneet. Muistan kun olin sappileikkauksessa ja sisko tuli seuraavana aamna katsomaan. Hoitajat säikähtivät kun potilas oli kadonnut, sisko kun auttoi tupakkahuoneeseen kantamalla dreeniä ja tippapulloa, minulla olinenäletku. Siitä vaan nenäletkun vierestä nortti suuhun.
    kahvista luopumista en ole kunnolla kokeillut, mutta tiedän että minulle se olisi huviretki tähän nikotiinivieroitukseen verrattuna.
    ai niin, Vaari näyttää päässeen myös kymppikerhoon, onnittelut!
  • Kahvinjuonnin lopettaminen aiheuttaa hiukan päänsärkyä päiväksi kahdeksi. Tupakan lopettaminen taas tuskaa moneksi kuukaudeksi.  
  • editoi syyskuu 2016
    Minunkin 14-vuotiaana aloitettu tupakointiura kytkeytyy seurusteluun. Meidän pienessä kylässä nuoriso kokoontui urheilukentälle iltaisin seurustelemaan, ei urheilemaan :D Siellä sitten hieman vanhemmat pojat tarjosi tupakkaa vikitellen samalla meitä tyttöjä ja pakkohan sitä oli polttaa, jottei ihan mamis ollut ja jotta pystyi flirttailemaan poikien kanssa. Toki mut oli jo valmiiksi kyllästetty tupakansavulla koko ikäni; isäukko poltti 2 askia punasta norttia sisällä, autossa...joka paikassa paitsi ei saunassa - ei ihme, että tuntui luontevalta ja myös nopeasti koukuttavalta!
    Viimeinen tupakka 29.6.2016
  • Finito, punainen nortti paloi kaikkialla minunkin lapsuudenkodissani ja vielä tuplana, äitikin poltti! Saahan siinä sitten helpostikin omalle tuoakkauralleen ns lentävän lähdön!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi syyskuu 2016
    Minä taisin syntyä piipunsavuun. Äiti ei polttanut, isä sitä enemmän.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minäkin aloitin tupakoinnin 14-vuotiaana. Tämä alkoi vaihdettuani oppikoulusta toiseen ja uuteen kaveriporukkaan mukaan päästäkseni lähdin välituntisin toisten luokkakavereiden seuraksi metsikköön ja siellä sitten opettelin punaisen Mallun polttamista.
    Lisäksi minulla on sama tausta kuin monella täällä kirjoittaneella, eli että kotona tupakoitiin sisällä. Isäni poltti punaista Norttia 50 kpl päivässä ja sen lisäksi Kilta-tupakkaa piipusta. Myös äitini tupakoi epäsäännöllisesti isältä salaa, vielä senkin jälkeen kun isä oli jo lopettanut tupakoinnin sairastuttuaan keuhkolaajentumaan.
    Kaikki viimevuotiset lopetusyritykseni on kariutuneet haluun polttaa tutussa tupakkaseurassa vapaa-ajalla. Ei siis näytä oikein olevan muuta keinoa kuin vältellä toistaiseksi tupakoivien ystävien seuraa ja olla käymättä kapakoissa. Nämä tosin aika harvakseltaan tapahtuneet käynnit on johtuneet siitä, että on ollut mukavaa jutella terassilla tai muuten ulkona tupakoivassa seurassa. Ilman tupakkaa en koe mielekkääksi lähteä kapakkaan istumaan.
    Viime vuosina enää vain viikonloppuisin tai sitä harvemmin tapahtunut tupakointi joko kotioloissa tai erityisesti ystäviä tavatessa on tuntunut palkinnolta, jonka voimin on jaksanut pakertaa työviikosta toiseen.
    Ystävyyssuhteita täytyy jatkossa hoitaa toisella tavalla tupakkakavereiden kanssa, eli puhelimitse tai virtuaalisesti - oman heikkouteni tuntien minun on valitettavasti toimittava näin siihen saakka kunnes olen vakaalla pohjalla tupakoimattomuuden suhteen. Aiempiin lopetuksiin verraten tähän tulee luultavasti menemään ainakin 10 kk - 1 vuosi. Tällaisia uhrauksia koukuttavasta aineesta ja tavasta pääsy ainakin omalla kohdallani näyttää vaativan.



  • editoi syyskuu 2016
    En laskenut, mutta vaikuttaa, että ainakin puolet vastaajista pitää aloittamiseen syynä seuran vaikutusta ja tarvetta olla samanlainen. Useassa tämän keskustelun ulkopuolisissa keskusteluissa kerrotaan myös lopettamisen vaikeudeksi seuraan kuuluvien irvailu ja jopa hyljeksintä. Tämä on ikävää, mutta jatkoa ajatellen on parempaa tulossa. Yhä harvemmat nuoret ja aikuiset polttavat, joten esimerkin ja painostuksen voima vähenee.

    Lopputulosta edesauttaa myös nuo monet rajoitukset ja jopa koko työorganisaatioiden kulttuuriin tulleet tupakointia vastustavat muutokset. Nostetaanpa omaa itsetuntoa niin, että emme välitä tippaakaan porukan vähättelystä ja hyljeksinnästä. Osoitamme vaan olevamme ylpeitä kun emme polta. Eihän tämä toki koko aloittamisongelmaa poista, mutta poistaisi ainakin tältä osin.
  • Olisiko valistus tehokkaampaa kuin hinnan nosto (pakottaminen ) jotta aloitus jäisi vain kokeiluksi jos sitäkään ? Sosiaalinen media ja muut uudet tiedotuspolut verrattuna entisiin valistutapoihin tuntuisi olevan tehokasta asioitten perillesaamiseksi nuorison kannustamiseen olla erillainen , savuton nuori.
    46 vuotta polttanut

  • Mä poltin 12-vuotiaana ensimmäisen ja miltei saman tien aloin polttamaan säännöllisesti. Meni puoli vuotta ja aloitin yläkoulussa, siitä kului varmaan kymmenen vuotta siihen että olin seuraavan kerran edes vuorokauden ilman tupakkaa. Isoveljeni poltti ja mulle oli tärkeää olla mahdollisimman samanlainen hänen kanssaan. Myös koulun vaihtuessa moni kaveri alkoi hiljalleen kokeilemaan ja polttamaan ja tuntui luonnolliselta polttaa muiden mukana välitunneilla ym.

    Vuosia myöhemmin olin esimerkiksi töissä lähinnä kiitollinen jos en saanut polttaa. Oon tehnyt pääosin enemmän tai vähemmän liikkuvaa ulkotyötä, mutta kaikissa tilanteissa tupakointi ei silti ole ollut hyväksyttävää tai sallittua. Nykyinen työnantajani on virallisesti savuton yritys, mutta aika huonosti näitä taidetaan noudattaa isossa osassa firmoja.. Työkavereilta oon kyllä aina saanut kannustusta ja tsemppausta kun oon ilmoittanut lopettavani, niin nytkin. Olis mahtavaa jos voisin omalla toiminnallani kannustaa jotakuta muutakin lopettamaan, tai edes harkitsemaan.
  • Itsellänikin tausta samanmoinen kuin monella. 
    Työpaikkani on ollut lähes vuoden savuton, vähensi paljon tupakointiani. Itse olen häpeäksi kokenut jo pitkän aikaan tupakoinnin .  on useita kaveriporukoita, joissa olen ollut ainoa tupakoitsija. 
  • Itsellä samankaltainen tarina kuin todella isolla osalla porukasta.
    Eli yläasteella sitä tuli ensimmäistä kertaa maisteltua, mutta harvakseen. Kaverit meni metikköön vetelemään ja silloin tällöin piti itsekin kokeilla.
    Lopulta parin harvaisen vuoden jälkeen joskus 17-18 ikäisenä tuli aloitettua enemmän säännöllinen tupakointi.
    Toki vanhemmat asiasta varoitteli ja osittain jopa kielti, mutta koska molemmat polttivat itsekin, niin eipä siinä kauheasti jäänyt auktoriteettia sanoa asiasta tosissaan.
    Ja talvipakkasilla vanhemmat eivät välttämättä poistuneet edes ulos, vaan puuhellan/lieden kautta vedettiin sisällä. Toki siitä ei kylläkään hajuja sisälle tullut, mutta esimerkkinä kylläkin nuorelle pojan koltiaiselle.

    Nyt koittaa, ettei itse näyttäisi esimerkkiä omille lapsille. Vaan antaisi pelkästään liikunnallisen ja terveen esikuvan.
    Aina tullut itse liikuttua ihan kilpatasollakin, niin kunto on ollut hyvä, mutta esimerkki vapaalla huono.... tai ei varsinaisesti vielä, kun senverta pieniä lapsia.
    Vanhempi lapsista saattaa muistaa vanhempana ajan jolloin isä vielä poltti. Nuoremmat eivät varmaan muista sitä vanhempana.

    Joten esimerkkien kautta, sekä kavereiden kautta tupakointi lähti ainakin itsellä.
  • Minä olen antanut esimerkin, mitä saattaa olla seurauksia.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.