Muutamaa retkahdusta lukuunottamatta 1v 9kk

Hei,

Siitä on aikaa kun olen foorumille viimeksi kirjoittanut. En ole varma mikä on paras palstan lokero, jonne kirjoittaa, mutta päädyin nyt kuitenkin tähän.

Lopetin kuin seinään 2014 syyskuussa ja sehän vei aikalailla jalat alta. Ehkä kuukauden jälkeen päädyin kokeilemaan korvaushoitoa, joka ei keholle sopinut.
Tuona syksynä ratkesin seuraavasti:
kerran baarireissulla humalassa marraskuussa useampi tupakka,
1 tupakka muutaman viikon tuon tapauksen jälkeen,
ja häissä joulukuussa ehkä 3 tupakkaa.

2015 menikin sitten niin, että juhlissa poltin marraskuussa 1,5 tupakkaa ja pahaahan se oli. 
2016 vuonna olen polttanut stressitilanteessa tammikuussa puolikkaan sätkän ja juhlatilanteessa helmikuussa humalassa 3 tupakkaa.
2015 ja 2016 vuoden retkahtamiset tapahtuivat saman projektin ympärillä ja tuo projekti on nyt ohitse.

En ole itseäni ruoskinut liikaa näistä 2015-2016 retkahduksista, sillä en ole jatkanut säännöllistä polttamista ja olen voinut olla vaikkapa humalassa ilman polttamista. Ja sehän se on monesti se yksi vaikeimmista kompastuskivistä.

Ulkoilun ja juoksemisen olen löytänyt, johon purkautuu energiaa ja josta saa yllättäviä euforian tunteita.

Vieroitusoireina koen edelleen tietyn epätodellisuuden olon. Se on kenties raskainta. Että täytyy aivan ponnistella välillä että minä olen tässä ja tässä hetkessä.

Toinen muutos jonka yhdistän vieroitusoireisiin tai ainakin lopettamiseen, on kiihtyminen. Jos on stressaava tilanne, keho kiihtyy melkein manian oloiseksi. Ja kun sellaisessa tilanteessa olisi ennen mennyt tupakalle, on keksittävä muita rauhoittumisen keinoja. Vaikka sitten vaan pastellinen syönti, rajan kanssa. :)

Otan mielelläni kommentteja vastaan kirjoituksestani! Tsemppiä jokaikiselle tällä foorumilla olevalle taistelijalle! Hyvä me!


Viestejä yhteensä

  • Niin, eihän täällä muita tuomareita ole kuin mitä peilistä näkyy ja jos onkin, heidät voi jättää omaan arvoonsa. Tsemppiä eteenpäin.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    No oothan kuitenkin hienosti selvinnyt. On harvinaista, että olet tupakoinninkin jälkeen taas pystynyt olemaan pitkiä aikoja ilman - retkahtamatta uudelleen polttelemaan. Tietenkin olisi parempi, että olisit kokonaan ilman noitakaan tupakoita, mutta senhän tiedät itsekin.

    Tuo epätodellisuuden tunne on varsinkin alkuvaiheessa yleistä tai siis minäkin koin sellaista. Vähän on kuin vieras itselleen. Se on varmaan aika psyykkinen juttu. Vaikea sanoa, mikä siihen auttais.
    Joku itsetietoisuutta kehittävä menetelmä,. Onko sulla ketään jolta voisit kysyä esim työterveyshuolto tms. Vai löytyiskös netistä jotain. Kirjoittele tänne jos löydät jotain. Voi olla apua muillekin.
    Tsemppiä edelleen.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • BCBC Helsinki
    Tupakka sinne tai tänne. Jos se ei itseä vaivaa, niin tuskin muidenkaan tarvitsee sitä murehtia. Ja jos joku sitä murehtii, se on hänen ongelmansa. Jos vuoden aikana on polttanut puolitoista röökiä, niin onko sillä mitään merkitystä, kun se kerran pysyy hallussa eikä tarvitse sortua päivittäiseen tupakointiin.
    Minusta on hyvä, ettet ole alkanut itseäsi hirveästi soimaamaan noista satunnaisista röökeistä. Jokainen tietää oman linjansa. Jollekin se on ehdoton ei ja jollakulla toisella taas sallivampi linja. Kukin tyylillään.

    image

  • Eipä noista retkahduksista kannata murehtia ;)
    Olen tässä parin ja puolen vuoden aikana myös kahden käden sormilla laskettavan määrän "maistellut" juhlatilanteessa eikä se kuitenkaan ole niin hyvää ollut että kannattaisi jatkaa. Aamulla ei ole tullut pieneen mieleenkään jatkaa polttamista.
    Mikä siinä sitten on että juhliessa pitää maistaa ja todeta että pahaa on.
    Mutta mielestäni oikea asenne sullakin ettei noista itseään ruoski, se ei hyödytä mitään. Hyvää (savutonta) kesää!!
  • editoi kesäkuu 2016
    Heh.."tupakka sinne tai tänne..eipä noista retkahduksista kannata murehtia".

    Kyllä mä ainakin murehtisin, tuollaiset lausahdukset kertovat ettei lopetus ole vielä napsahtanut ihan oikeisiin uomiin..eli ettei tee missään tilanteessa yhtään mieli.
    Turhaa yrittää vakuutella itselleen että voi "maistella".

    Mulla meni 5 vuotta tuollaisten hullujen ajatelmien kanssa painiessa..nyt yli 8 vuotta röökaamatta ei tule/ ole tullut olutkolpakon ääressä minkäänlaisia mielitekoja tempaista röökiä.

    En mä koe itseäni yhtään muita paremmaksi ihmiseksi, vaikka olen pystynyt olemaan tämän yli 8 vuotta ilman yhtään lipeämistä.
    Omalla kohdallani lipeäminen olisi johtanut välittömästi takaisin tupakointiin, tiedän sen itsestäni.

    Mutta..joku palikka, kuten jo kirjoitinkin, ei ole vielä loksahtanut kohdalleen jos kerta pitää kokeilla miltä se p..a maistuu.
  • tupakoimata kirjoitti:

    Mutta..joku palikka, kuten jo kirjoitinkin, ei ole vielä loksahtanut kohdalleen jos kerta pitää kokeilla miltä se p..a maistuu.
    Olen miettinyt tota omalla kohdalla. Vahvana jyskyttää takaraivossa tuo tupakanhimo viidennen paukun jälkeen. Sen olen huomannut illanistujaisissa kuinka paljon se on seurasta kiinni; tupakoimattomien ystävien seurassa ei tule mitään mieleen, mutta kun joku kaveri välillä polttaa vieressä niin tulee "kuningasidea" ottaa se pari imua, yskiä keuhkot pihalle ja todeta taaaas kiitos ei enempää.

    Tarvisi varmaan mennä johonkin hypnoosin tai vastaavaan että saisi sen ajatuksen pois päästä :s
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.