Ei enää ikinä tupakkaa missään tilanteessa

Tervehdys kaikille täällä. Kirjoittelen pitkästä aikaa, oltuani viimeksi kirjoilla elokuussa 2014 lopettaneissa.
Minulle on käynyt silleen, etten ole ollut ihan täysin tupakoimaton tämän jälkeen. Viime vuonna kesällä poltin neljänä päivänä ja tänä vuonna olen tupakoinut kahtena päivänä. Valtaosan erilaisista houkutuksista olen pystynyt välttämään joko olemalla menemättä tiettyihin paikkoihin jotka altistavat tupakoinnille tai olemalla tapaamatta kaikkein piintyneimpiä tupakoitsijoita, joiden kanssa olen "aina" tottunut polttamaan. Nyt kesäloman lähestyessä olen miettinyt niitä tilanteita, jotka altistavat kiusaukselle polttaa tupakoitsijoiden seurassa. Vaikka en kapakoissa ole enää käynyt lainkaan, niin jäljelle jää monenlaiset tilanteet joissa tupakointi tulee mieleen, esim. mökkeily järven rannalla tai sellaisten ihmisten luokse matkustaminen, joita tapaa yleensä vain kesälomalla ja joiden seurassa olen tottunut tupakoimaan.
Minähän lopetin säännöllisen päivittäisen tupakoinnin jo 12 vuotta sitten, mutta kaikkina tämänjälkeisinä vuosina olen sortunut polttamaan kesälomalla tai yleensä kesäaikaan, ja toinen vaikea paikka on ollut marras-joulukuun pimeä lumeton aika, jolloin olo tuntuu kurjalta ulkona vallitsevan synkkyyden takia. Jokaisena  uutenavuotena olen sitten lopettanut tupakoinnin, mutta kesän tullen taas ruvennut fiilistelemään vanhojen vuosien muistoja tupakointiin liittyen ja ostanut askin. Missään vaiheessa näinä vuosina en kuitenkaan ole enää polttanut aamusta iltaan vaan aina joko iltaisin tai viikonloppuisin.
Nyt olen pohtinut sitä, että näiden kuluneiden vuosien aikana on lopetuspäätökseni aina sisältänyt takaportin, eli että kesälomaa ei voi viettää polttamatta tai sitten joskus erilaiset tunnekuohut - sekä kielteiset että myönteiset - on saattaneet johtaa tupakoinnin uudestaan aloittamiseen. En koskaan vielä ole hennonut sanoa itselleni sitä samaa taikalausetta, mikä Melisa sinun motto on, että ei ikinä henkostakaan missään tilanteessa, vai miten se nyt meni.
Nyt pikkuhiljaa kypsyttelen saman moton ottamista itselleni käyttöön. Tällä hetkellä tilannetta vaikeuttaa se, että olen viime syksystä saakka kärsinyt valtavasta stressistä toisen vanhempani terveydentilan romahtamisen takia. Tilanne vaan jatkuu ja jatkuu ja sen takia on vaikeaa keskittyä tupakoinnin lopulliseen jättämiseen - vaikka en olekaan tänä vuonna polttanut kuin kahtena päivänä huhtikuussa. Kesän tulevat kiusaukset on edessä, enkä tiedä onko minulla voimia vastustaa niitä tässä elämäntilanteessa.
Toivoisin, että viimeistään kesän jälkeen voisin tehdä lopullisen päätöksen tupakan poisjätöstä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, ja että saisin päässäni käsiteltyä kaikki sellaiset tilanteet joissa altistun kiusaukselle tupakoida. Ennen kaikkea minun täytyy tehdä itselleni selväksi se, että tupakka ei voi olla viimeinen turva stressaavissa/ahdistavissa/masentavissa tilanteissa.
Toisaalta tuntuu pahalta kirjoittaa näitä asioita tänne, jos näiden lukeminen tekee kiusaa niille jotka ovat lopetuksensa alkutaipaleella. Voihan nämä ajatukset olla toisaalta opiksikin jollekulle.

Viestejä yhteensä

  • Hei Lilac,
    oletpa lopettamisessasi jo valtavan pitkällä. Emmit kuitenkin sitä lopullisuutta.
    itse ajattelen Melisan tavoin, ettei ikinä enää. Minulla on kuitenkn löheinen ystävä, joka lopetti kymmenen vuotta sitten ainakin 25 vuotta jatkuneen ja runsaan tupakoinnin. Hän päätti, että kn hän täyttää 70 vuotta, hän saattaa aloittaa uudelleen. Tänä keväänä hän täytti 60, ja sanoi yhä pitävänsä kiinni siitä aikarajasta. Arveli tosin, että voi hyvinkin olla, että hän ei sittenkään sytytä. Häntä kuitenkin on helpottanut, ettei tarvitse lopettaa ikuisesti, reilun 20 vuoden lakko riittää.
    pystyisitköhän sinä lykkäämään sitä polttamislupaasi vaikkapa kesälomaan vuonna 2036 tai edes 2026?
    jaksamista, myös vanhempiesi tilanteessa!
  • mummi64 kirjoitti:
    Hei Lilac,
    oletpa lopettamisessasi jo valtavan pitkällä. Emmit kuitenkin sitä lopullisuutta.
    itse ajattelen Melisan tavoin, ettei ikinä enää. Minulla on kuitenkn löheinen ystävä, joka lopetti kymmenen vuotta sitten ainakin 25 vuotta jatkuneen ja runsaan tupakoinnin. Hän päätti, että kn hän täyttää 70 vuotta, hän saattaa aloittaa uudelleen. Tänä keväänä hän täytti 60, ja sanoi yhä pitävänsä kiinni siitä aikarajasta. Arveli tosin, että voi hyvinkin olla, että hän ei sittenkään sytytä. Häntä kuitenkin on helpottanut, ettei tarvitse lopettaa ikuisesti, reilun 20 vuoden lakko riittää.
    pystyisitköhän sinä lykkäämään sitä polttamislupaasi vaikkapa kesälomaan vuonna 2036 tai edes 2026?
    jaksamista, myös vanhempiesi tilanteessa!

    Tämä onkin hyvä, en sitten lopetakaan, vaan olen 20 vuotta lakossa.
  • Kiitos Mummi64 vinkistäsi! Ihan hyvin voisin ajatella noinkin tuota asiaa. Haluan uskoa, että vielä joskus tuo jokaista tupakoimattomuuspäätöstä häirinnyt  "ei koskaan enää" tulee muuttumaan toisenlaiseksi ajatukseksi, joka poissulkee tupakkaan turvautumisen sekä mieltä kuohuttavissa tilanteissa että rentoutuksen lisääjänä. Valitettavasti kaikkia kiusauksia tuovia tilaisuuksia ei pääse karkuun, mutta sen asian kanssa olisi vaan osattava elää.
    Kun nyt vielä elossa olevalla vanhemmallani on keuhkolaajentuma lukuisien muiden sairauksien lisäksi, tupakoinnin seurausten näkeminen kyllä osaltaan on vähentänyt halua pilata omaa terveyttään enää yhtään enempää tupakoimalla. Mutta kuten täällä niin monien osalta on saanut lukea, niin tupakkapiru yrittää kaikkensa saadakseen tupakoimattomuuden saavuttaneita pyörtämään päätöksensä.
    Oli mukavaa saada kirjoitettua ajatuksiaan julki tällä foorumilla pitkästä aikaa.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi kesäkuu 2016
    Lilac, luin huolestuneena tietty postauksesi. Mikähän sulla oli alkuperäinen syy tai motivaatio lopettaa? Ilmeisesti sulla ei ole mitään tupakkavaivoja vielä, vai kuinka?

    Lopullinen hyvästijättö on monelle vaikeaa, täällä on muitakin, jotka polttelevat silloin tällöin.  Siihen ajatutuu, kun tulee stressi tilanne tai joku muu tuttu juttu, joka tuo tietyt tunteet pintaan.
    Myönnän, että alkuaikoina jouduin taistelemaan näitä tunnetiloja vastaan. Monet juhlat tai terassivierailut jäivät lyhyemmiksi, koska oleminen ei tuntunut mukavalta. Mieluummin poistuin paikalta kun annoin tilanteen viedä.

    Tätä edellisen lopettamisen sortuminen riitaan ja alkoon on pysynyt mielessäni koko ajan. Silloin puolen vuoden lopetus romahti peräti 3,5 vuoden poltteluun. Mua sit raivostutti. Mullakaan ei muuten ollut varsinaisesti diagnotisoitua tupakkavaivaa lopettaessani. Kuitenkin isäni sairasti jopa kaksi tupakkasyöpää. Vähän sama tie kuin Riki Sorsalla. Ensin kurkku ja sit 17 vuoden jälkeen keuhkot. Vanhemmiten vasta aloin ajatella geenitaipumusta tupakkasyöpään. Nyttemmin on diagnotisoitu COPD, tuli vasta TT-kuvauksessa ilmi ja nyt on papereissa merkintä siitäkin. Röntgenkuvissa ei näinä 10 vuotena ole sitä nähty. Oireita siitä ei ole, eikä sitä sitten sen koommin ole tutkittukaan. Taitaa olla lievä vai miten se sanotaan. Tällaista voi olla tietämättä alulla, joten onnittelin jälleen kerran itseäni.

    Jos nyt voisit Lilac todella vetää 10-20 vuoden lakon, uskon, ettet sen jälkeen tupakkaa edes tunne tarvitsevasi. Elämästä ja stresseistä selviää ilmankin. Omien, mieheni ja tyttäreni vaikeat sairaudet ja niiden aiheuttamat stressit ovat hoituneet ilman tupakkaa. Tupakkahan ei olis tilannetta  parantanut missään tilanteessa, ei myöskään riidoissa tai muussa elämän menossa. Päätin tämän lopetuksen alkaessa ja foorumin tukiessa, ettei mikään tilanne tai henkilö saa minua enää tupakkaan tarttumaan.

    Tämän kaiken tiedät Lilac varsin hyvin, eikö niin? Stumppi tukee sua savuttomuudessasi.
    Oletko mukana?

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minulla on toiminut "päivä kerrallaan" asenne nämä 3 vuotta. En halua miettiä mitä teen 20 vuoden päästä, ehkä olen yläkerran Stumppi-kerhossa.
  • Täällä myös en olisi päässyt tähänkään asti jos alusta oisin aatellu "en polta enää ikinä".
    Menin tunnin kerrallaan, sitten päivän kerrallaan ja nyt kun vuosikin vierähtänyt ei enää ajattele koko asiaa :)
    Jos vieressä on ihminen joka polttaa täytyy minun lähteä muualle sen kauhean hajun takia :D

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Sobreviviente, sullahan on jo reilu vuosi savutonta aikaa. Piipahda Konkarien HEP-poteroon merkkaamaan ekan vuoden saavutuksesi.
    En muista mitä ajattelin lopettaessani. Luultavasti sitäkin, että jos en nyt lopeta, en jaksa enää yrittää. Mottoni: ei koskaan henkostakaan, muotoutui varmaan myöhemmin. Olin kyllä jo konkari-lopettaja. Niin monta kertaa oli yritelty. Lopettaessani ei kukaan uskonut, että päätös pitää. Ilman foorumia en olisi siihen pystynytkään.
    Onnitteluni ekasta vuodesta nyt jo tässä.


    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos kaikille asiaani kommentoineille. Erityiskiitos sinulle Melisa pitkästä ”puheesta”! Vastailenkin nyt saman tien noihin esittämiisi kysymyksiin.

    Jos nyt lähdetään ensin siitä kauanko olen kaikkiaan tupakoinut, niin ensimmäiset 10 vuotta poltin rippikouluiästä lähtien aina vaan säännöllisemmin. Seuraavat alle 10 vuotta kului vauvanodotusten ja pikkulasten kasvattamisen merkeissä ja tuolla ajanjaksolla tupakoin niissä väleissä kun en ollut raskaana tai vauva-asioissa kiinni. Tämän jälkeen seuraavat kymmenisen vuotta tupakoin taas kokopäiväisesti, jonka jälkeen kaikki loput vuodet on tupakointi ollut aiemmin kertomaani on-offailua. Kun kysyit mahdollisista tupakkasairauksista, niin en tähän mennessä ole huomannut muuta kuin, että flunssat tai lähinnä yskä kestää aina tuhottoman kauan, joskus yli 2 kuukauttakin. Viime syksynä tällaisen pitkään sairastamisen yhteydessä huomasin, että hengästyin paljon tavallista helpommin: ylämäkeen kävely nosti sydämen sykkeen ahdistavan korkealle. PEF-arvoni on n. 10 vuotta sitten viimeksi mitattuina olleet erinomaiset, mutta FEV1 oli silloin 20 % viitearvon alapuolella, tiedä sitten oliko tämä vaan mittaustekninen virhe.

    Viime päivät olen kovasti miettinyt tupakoimattoman imagon hankkimista ja kaikkia niitä tilanteita ja kiusauksia, joita elämässä tulee eteen.  Lasten isommiksi kasvamisen jälkeen en ole päässyt yhtään kokonaista vuodenkiertoa läpi tupakoimatta jossain vaiheessa. Ensimmäinen tavoitteeni onkin saavuttaa 1 vuoden rajapyykki ilman ainuttakaan sortumista. Kaikkein vaikeinta tulee olemaan sen sanominen tupakoivassa seurassa, että olen lopettanut. Toinen asia on sitten se, että lakkaan ajattelemasta niin ettei nyt yksittäiset tilanteet mitään haittaa jos muuten on tupakoimaton, kuten olen ollut viime vuodet. Toki olisin paljon tyytyväisempi itseeni kun voisin jättää tupakan pois ihan kaikissa tilanteissa! Tänäkin kesänä olen selvinnyt monesta ennen vaikeuksia tuottaneesta tilanteesta, mikä on jo hyvä alku tälle prosessille.

    Palaan tälle foorumille sitten kun olen kypsytellyt asiaa lisää. Sitten kun olen tehnyt vakaan päätöksen, tulen ilomielin tänne kirjoittelemaan ja ottamaan tukenne vastaan ja itsekin mahdollisuuksien mukaan tukemaan muita.

    Onnittelut Sobrevivientelle juuri tästä samasta asiasta, jota itsekin lähden tavoittelemaan eli 1 vuoden tupakoimattomuudesta!


  • Minulla on vasta 7 kuukautta täyttynyt, mutta olen kertakaikkiaan sulkenut asian pohtimisen pois mielestäni. Kieltämättä alussa oli vaikeitakin hetkiä ja toisinaan tuli välähdyksenomaisesti tupakka mieleen, mutta aina olen sulkenut asian pois mielestäni. Kyllä nuo toiset ikäiseni tarjoilevat ja kyselevät eikö tee mieli, mutta kun ei tee niin ei. Pystyt kyllä sanomaan itsellesi parin kuukauden ajan tarvittaessa MINÄ EN POLTA, Sen jälkeen ei tarvitse enää niin paljon miettiä. Tulee varmaan levottomia ja keljuttavia hetkiä, jolloin ennen vetäsi askista tupakan, mutta voi olla myös vetämättä.

    Minulla oli alussa "tupakkataskussa" suihkepullo tupakka-askin sijaan. Kun käsi meni taskuun, olikin siellä vain tuo suihkepullo. Et arvaa kuinka paljon se vaikutti polttamishaluun heti siinä tilanteessa. Laita sinäkin käsilaukkuun tai vastaavaan suihkepullo ja jätä tupakat pois.

    Toivotan sinulle menestystä tupakanpolton jättämisessä. Älä haudo asiaa liikaa, vaan toimi.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tais taas paisua "puheeni" paasauksen puolelle  :)
    Sä mietit ja kypsyttelet ja tuut sit takaisin. Melko varmasti olen täällä toivottamassa sut tervetulleeksi Lilac.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kokeilen kännykkä yhteyttå
  • Hyvin toimii. Matkan
    Päällä sauhutta. Kivut on viheliäisiä.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Voi kurjuus noita kipujas  :s. Olis varmaan aika saada nekin pois, onko toivoa, et lääkärit auttais?
    Puhelimella minäkin näitä naputtelen. Pitemmät jutut pöytäkoneella, samoin kukkasonnittelut.
    Hyvä kun sait kännykkäyhteyden toimimaan. Onko lomailumatka kyseessä?

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Sanon matkaksi tätä elämäni matkaa. Ei ole varaa oikeisiin matkoihin. Alkavat kohta poistaa amalgaameja. Siihen menee liikenevät rahat.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Pääsetkö kuitenkin kunnalliseen hammashoitoon?
    Mulla tuli hiukka takapakkia kuntoutumiseen. Yritin olla liian terve, touhusin liikaa ja sit piti vetää lonkkaa pari päivää. Sit iski lunssa. Mulla ei taida vastustuskyky olla kohillaan, kun oon ollut täällä sisällä koko syksyn ja talven. Ei auta vitamiinit eikä maitohapot purkista.
    Tsemppiä hampulääkäriin!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minulla ei ole enää yhtään amalgaamipaikkaa, tosin ei ole niitä hampaitakaan missä olivat.
  • Tykkään tosta vko:n mustasta huumorista tarkoitan nyt tota hammas asiaa. Toivotan Melisalle pikaista paranemista.
  • Lopetti netti toimimasta; heti meni(kahden päivän päästä) 1tupakka, harmittaa niin vietävästti: sitten keksin tän kännykän on vaan hidasta.
  • Nyt on kokeiltu videot apuihin; vieläköhän on muuta:  huomenna taas stressipäivä kun tulee ikkunan pesivät eikä mahdu kirjottamaan
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Miihkali, eivät kait ne ikkunanpesijät koko päivää siellä riehu? Onko sulla joku stressikausi nyt päällä? Niin kuin huomasit, ei se tupakka sitä nettiäkään korjannut. No, tämä on tietty turhaa höpinää, mut jotain hassua sulla on nyt meneillään, vai?
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Jotain on meneillään kun ymmärtäisi mitä. Hidasta tän kännykän kanssa. Ei kyllä tullut hyvä olo tupakan jälkeen korostui kaikki vaivat. Kylki helkkarin kipeä hellittää hetkeksi kun ottaa panacodin. Siitäkin pitäisi päästä eroon. En suosittele kellekään kokeilua. Tulee ihan zombi olo. Toivottavasti auttaa jotakin jolla on käynyt mielessä kokeilu
  • Kivusta täytyy päästä eroon, silloin pääsee kipulääkkeistäkin.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Panacodia itekki napsinut enemmän ja vähemmän kuluneen vuoden aikana. Syksyllä söin jo viittä kuutta tabua päivä. Sairaalassa tutkimuksissa vetivät kaikki tulehduskipulääkket pois kun etsivät kuumeen nostajaa. Sit söinkin leikkaukseen asti arcoxiaa, mut taas välillä oheen panacodia iskiaksen takia. 
    Nyt yöksi panadolia 1 g ja poikkeuksellisesti jumppakipuihin päivällä. En kokenut olevani panacodin koukussa vaikka kovasti sairaalassa puhuivat sen muuttuvan heroiiniksi maksassa. Ei ollut mun juttuni se. Jotkut tärisevät jälkeenpäin, kun panacodi lakkautetaan.
    Vko on oikeassa, kivun syy pois niin ei tartte syödä kipulääkkeitä. Eikö sulle löydyn kivun selittäjää Miihkali? 
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Se on joku leikkauksesta johtuva kipu. Vatsan sisällä kaikki ei ole kohdallaan ja vatsalaulkku on noin pieni että olen laihtunut pituuteen nähden ihannepainoon. Jotain kiinnikkeitä nuo kivut varmaan
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Eiks ne korjaa noita kiinnikkeitä? Otettiinko sulta mahalakustakin pois osa vai? Pitää nykyään varmaan olla tiukkana, et saa tarpeellisen hoidon. Jos voidaan korjata, niin voisko yrittää vastia?
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Isosta leikkauksesta johtuvat kivut voivat jatkua monta kuukautta.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Totta tuo, umpparileikkauksen tähytysreiän kohdallakin tuntui kipeältä kauan. Nyt polven arven alaosassa nappaa ja portaita mennessä polven sivusta jne...
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.