Masennus.

Nyt on 5kk lopettamisesta. Pikkuhiljaa on alkanut masennus nostaa päätään. Itku, raivostuminen, itsetunnon kadottaminen, jopa se viimeinen lähtö kävi mielessä. Aivan hirveää!!! Puolisohan se eniten kärsii, kun muita läheisiä ei ole. Yritin jopa mielenterveyshoitajalle, mutta eihän sinne pääse. 
Olen käyttänyt viimeien kk:n ajan Nicotinell 1mg imeskelytabletteja 1 1/2 tablettia/pv. Onkohan se liian vähän? Tupakkavuosia kun on takana 43, niin nikotiiniriippuvuus on aikamoinen.
 Vähentämisen jälkeen masennusoireet alkoivat. Jopa kaverisuhteet kärsivät, hyvä, etteivät katkenneet.
Nyt vähän keveämpää, muttei entisenlaista. Tupakkanpolttoa en halua aloittaa, kun niitä lopettamisen hyviäkin puolia on. Hengitystiehyet, jaksaminen liikunnassa ja monta muuta. Tuo pääkoppa kun vaan kestäs...

Viestejä yhteensä

  • Minulla oli alkuun masennusta jolloin myös viimeinen ratkaisu kävi mielessä. Se tuli kylläkin siinä muodossa, että poltan loppuun asti ja lähden saappaat jalassa.
  • Hei MHE. Mulla kans lopettamisen jälkeen oli melkosta taistelua jokapäiväisen olemisen kanssa, ei oikein mistään tullut mitään ja ihan alavireessä koko akka. Se on tosi yleistä, että lopettaja masentuu ja on ihan saamaton. Itse sain eniten apua täältä stumpista, todella korvaamaton apu kun voi lueskella muiden fiiliksiä ja tuulettaa omiaan, varsinkin kun olen yksineläjä ja kaikki läheisetkin asuu toisessa maassa. Ilman tätä foorumia en olisi tällä hetkellä savuton. En osaa oikein muuta neuvoa antaa kuin että koita sitkeesti saada aikaa sinne mielenterveyshoitajalle.Tsemppiä!

  • Yritin jostain löytää tietä addiktiosta parantumiseen, se oli sellainen selkeä oisko ollut 7 tai 12 kohdan asteittainen paraneminen riippuvuudesta...saattoi olla jossain AA-sivuilla tms.
    Siinä oli kuitenkin selkeästi että masennus kuuluu osana tätä prosessia.
    Yleensä mitä pahempi ahdistuneisuus, niin sitä pahempi masennus siitä seuraa.

    Jos on oikein paha olla ja ajattelet että syy voi olla nikotiinin vähyydessä, niin älä liikaa tuskaile sen kanssa vaan nosta annosta ja katso paraneeko olo.
    Kyllä siitä nikotiinista sitten irti rimpuilee jossain vaiheessa, parempi se kuin että aloittaisi uudelleen polttamaan.
    Jos ei silläkään olo parane niin voihan kysyä lääkäriltä tilapäisesti jotain lievästi rauhoittavia josko auttaisi pahimman yli.

    Itse meinasin räjähtää viimeksi pari vuotta sitten kun yritin Champixilla ja sen jälkeen jouduin syömään alkuun rauhoittavia ja vuoden verran masennuslääkettä, ei hyvä juttu sekään eritoten kun aloin uudelleen polttamaan.
    Jälkeenpäin harmittaa miksen jatkanut nikotiinituotteilla champixin jälkeen, yli kaksi kuukautta olin kuitenkin polttamatta.

    No nyt uutta yritystä ja kyllä aika ajoin masennus vaivaa, itse asiassa tupakka ollut nyt vähän enemmän mielessä kun aiemmin keväällä, mutta menee onneksi nopeasti ohi kun mietin syitä miksi lopetin :)
    ~160 000 savuketta ja lopetus 31.01.2016 --> ilman nikotiinia 01.03.2016
  • Enpä olekkaan ainoa masennuksesta kärsivä
  • editoi kesäkuu 2016
    "Lievistä masennustiloista kärsii noin 10–15% suomalaisista, ja vakavista masennustiloista noin 5%."
    Että kyllä meitä riittää, yrittää rimpuilla tupakasta tai ei :)

    Itsellä masennukseen auttaa kun tekee jotain mukavaa, on se sitten mitä tahansa mut jotain sellaista josta tulee hyvä olo ja mieli. Aina ei tietysti jaksa jos on oikein maissa, sitten voi antaa itselleen aikaa ja vaan levätä. Muiden reaktiot siinä kohdin ehkä eniten ärsyttää.

    Olen vuorotteluvapaalla jota sai taistella aika kauan ennen kun siihen suostuttiin.
    Tarkoitus oli levon ja kaiken muun mukavan lisäksi, että on enemmän aikaa parisuhteelle kun välimatkaakin oli sen verran ettei nähty kuin kerran pari kuussa...noh, muutaman vuoden kestänyt parisuhde loppui miltei heti kun vuorottelu alkoi  :/
    Tupakkalakko piti silti  :)
    Aloin kuntoilemaan tarkoituksena saada 10-15kg painosta pois, paino ei vielä ole pudonnut yhtään, mutta muuten tuli liikunnasta hyvä olo ja auttoi vieroitusoireisiin.
    Sitten meni selkä ja nyt 2,5kk:tta kärsinyt iskiaskivuista kun tuo välilevyn rappeuma taas muistuttaa olemassaolostaan  :(  
    En pääse huonoina päivinä mihinkään, vaan kököttelen täällä sisällä ja katson kun aurinko paistaa.
    Tupakkalakko silti jatkuu :)

    Välillä masentaa eikä millään tunnu olevan mitään väliä, ajattelen että auttaisiko olotilaan tupakointi, kunnes taas muistaa että se ei maistu miltään, se ei nouse enää edes päähän, sitä on pakko olla aina ja jos ei ole niin on haettava vaikka kiven navalta keskellä yötä, siihen menee muutenkin pienistä tuloista n. 200eur/kk, rintaa alkoi lopussa jo koskemaan ja hengitys vinkui nukkumaan mennessä niin ettei meinannut saada sen takia unenpäästä kiinni...eli tuskin mielialaa kohentaa yhtään jos jatkan tätä uudelleen.

    Haaveilen siitä että selkä on kunnossa, pääsen lenkkeilemään metsään ilman kipuja ja happi virtaa sekä haistaa kaikki metsän tuoksut, saisin painoa pudotettua edes vähän ihan vain itseni ja vaatekaappini takia, niin ja ehkä joskus tulevaisuudessa on joku mukava kumppani taas matkassa :)

    Tsemppiä MHE ja kaikki muut joilla ei aina suunpielet ole korvissa ;)
    ~160 000 savuketta ja lopetus 31.01.2016 --> ilman nikotiinia 01.03.2016
  • BCBC Helsinki
    Tsemppiä MHE! Et todellakaan ole ainoa, jolle tupakoinnin lopetus on tuonut tullessaan alavireisyyttä, jopa masennusta. Itse voin jonkun aikaa todella huonosti. Vaivuin apatian, saamattomuuden ja negatiivisten ajatusten valtaan. Töissä kävin, sitten vaan olin sohvan nurkassa, söin ja voin huonosti. Olotilaa ei parantanut alkuvuoden pimeät kuukaudet. Valo ja aika ovat tehneet tehtävänsä ja tänään voin todella hyvin.
    Ajan saatossa toivoakseni sinullakin helpottaa. Tupakka ei oloa paranna, mutta ehkä sinun kannattaa nostaa sitä korvaushoitoannostasi jonkun verran. Itselleni toimii tekeminen. Talvellakin sain voimaa ja vireyttä joogassa käymisestä ja toisten ihmisten kanssa juttelusta (silloin kun jaksoin muiden kanssa olla tekemisissä). Ja tämä Stumpin vertaistuki on todella upea asia!

    image

  • Heippa MHE ja muut, todella lohduttavaa kuulla, että muillakin ollut/on masentuneisuutta! Itsellä alkoi lopetus hyvin, mutta juhannuksen tienoolla alkoi mieli masentua ja karsea en tunne mitään - olo. Mutta sitten eilen sain itkettyä, paruin oikein kunnolla. Se jotenkin helpotti. Mies tosin katsoi, että mitä helkuttia. Mutta jospa tämä kuuluisi tähän, koska on juuri menettänyt "parhaan ystävänsä".
  • MHEMHE
    editoi elokuu 2016
    Hyvää loppukesää :)
    Taitaa elämä voittaa kaikesta huolimatta. Kaikki kaatui alkukesästä niskaan. Oli ongelmia nuorimman tytönkin kans.
    (Avoero) Exä valitti omasta pahasta olostaan, lomaakin ois mun pitänyt pitää ja olla polttamatta.  Olihan se ongelma-alku kesälle, ei ihme, että sekosin.MUTTA: Nostan itelleni olematonta hattua: EN SORTUNUT tupakkiin, vaikka  tuhat tilannetta tuli vastaan. Imeskelytabletteja käytin ja käytän vieläkin. Vaikka niistäkin pitäs päästä eroon. Noo, ensin pääkoppa, sitten muu.
    Ihana lukea täältä, että muillakin on henkisiä ongelmia. Harvakseltaan käyn mutta sitäkin antaumuksella luen kaikki.
    Tuhannet kiitokset teille, jotka ovat tsempanneet mua tähän asti. Jospa minäkin pystyn joku päivä vastaavaan...hmmm...  :)
  • Moi MHE!
    Kyllä on sinua koeteltu, ihan urakalla. Upeaa, ettet silti ole sortunut! Iso peukku ja tsemppiä! :smile: Tuo kannustaa minuakin kovin. 
    Minä kun nyt (taas kerran) rimpuilen tupakan houkutuksia vastaa, uskallan veikata että masennusta pukkaa minullekin jossain vaiheessa. Niin on aiemminkin käynyt, ja olen sortunutkin polttamaan sellaisissa tilanteissa. Nyt, parisuhteenkin menettämisen pelossa, on minun tsempattava todellakin tosissani. Helppoa ei ole, eikä tule olemaan. Mutta taistella aion.
    Tsemppiä kaikille!
    5.8.2016 savuttomuus, elämäntapamuutos numero 1.
    8.8.2017 painonhallinta, elämäntapamuutos numero 2.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi elokuu 2016
    Hienoa MHE, että olet pysynyt savutta.
    On se aika monelle tullut tutuksi alkuaikoina tuo jonkintasoinen masennus. Kaikilla ei ehkä ihan tuolla nimikkeellä, mutta saamattomuus, keskittymiskyvyn uupuminen, väsymys, aloitekyvyttömyys ja mitä nyt kenellä onkin ollut. Psyyken päälle se ottaa jollain enempi jollain vähempi. Joku on voinut aidosti riemuitakin savuttomuudestaan ja tietty jollain tapaa toivoisi, että lopettamisenkin voisi tehdä rennosti, ilon kautta. Päättää joka päivä, etten tänään polta ja joka ilta itseään siitä oikeasti kiittäisi. Näin vaikka päivä kerrallaan, ei ajattele vielä viikkoja, kuukausia...
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hei MHE,
    Nikotiini tuottaa dopamiinia mielihyväkeskuksessa eli kun ei polta on dopamiinin tuotanto laskenut ja se sitten vaikuttaa mielialaan. Yritä vaan uudestaan saada sitä aikaa mielenterveyshoitajalle, tarvittaessa kun on oikein heikko hetki mene vaikka päivystykseen. Masennus on lopettamisen yhteydessä tosi tavallista juuri tuon kemiallisen reaktion takia sekä myös sen vuoksi että joutuu luopumaan monelle niin rakkaaksi tulleesta tavasta, koko elämä tuntuu heittävän häränpyllyä kun se tupakka jätetään pois joka päiväisestä elämästä. Vaikkakin se tapa on tuhoisa niin silti voi tuntea olonsa surulliseksi ja ahdistuneeksi uuden edessä. Sinullakin on nyt jo niin monta kuukautta savuttomuutta takana että ehkä se savuttomuus on nyt kolahtanut myös alitajuntaasi tosissaan. Ymmärrys siitä että ei se savuttomuus ollutkaan vaan kuukauden parin kestävä tilanne tmv. Jos mitenkään pystyt lähde liikkeelle, liikunta tuottaa tunnetusti endofiineja ja on mitä parhainta ei kemiallista lääkettä masennukseen, Itse olen juuri lähdössä piiiiiitkälle kävelylle kun alkaa oma mielialanikin olla vähintään tylsistynyt ja kapinoiva tätä savuttomuutta vastaan. Voimia sinulle ja muillekin tähän päivään.
  • Olen Täti Keltaisen kanssa samoilla linjoilla, liikunta auttaa. Eilen aamulla oli tosi paskamainen olo ja tuntui että onko pakko jos ei halua. No on, tietenkin! Kokosin itseni ja menin marjametsään ja parin tunnin kuluttua olo oli jo valoisampi. Jos ei pääse liikkumaan niin mikä tahansa tekeminen auttaa. Keskittyminen johonkin tekemiseen antaa alitajunnalle tilaa järjestellä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

    Leppoisaa sunnuntaita kaikille.
  • Masennus on lievää jos jotain pystyy tekemään. Vakavaa se on kun ei pysty kunnolla huolehtimaan syömisestä, suihkussa käyminen on jo äärimmäinen ponnistus.
  • Ei tupakan lopettaminen voi oikeaa sairautta eli masennusta aiheuttaa.Ehkä alakuloa ja semmosta.. Ja masennus johtuu eri välitäjäaineista kun dopamiini se johtuu esim serotoniinista se että dopamiini virtaa aivoissa miten sattuuu niin se aiheuttaa esim. skitsofreniaa.
  • Kyllä se minulla aiheutti aloitekyvyttömyyttä ja nimenomaan masennusta. Osana oli se, että uskoin lopulta lääkärien madonluvut fyysisten sairauksieni vakavuudesta. Masennus päästi otteestaan vähitellen, sairaudet ovat läsnä joka päivä, nyt niitten kanssa on hiukan oppinut elämään.
  • editoi joulukuu 2018

    Minullahan on kaksisuuntainen mielialahäiriö eli masennus kuuluu valikoimaan tein sitten mitä tahansa, paitsi jos tulee oireettomia jaksoja. Tupakanpolton lopetin sellaisessa vaiheessa, joka ei olisi voinut yhtää parempi olla. Todella leppoisa kesä (paitsi muijan mielestä kun huusin kokoajan) joka päättyi sitten vaikeaan masennukseen, jonka kourissa kärvistelen vieläkin. Tässä tilassa ei tupakanpolton lopettaminen onnistuisi.

    Osa tästä paskasta on tupakan aikaansaamaa ja osa ei. On vaikea sanoa mikä on selkeä syy, mutta itsetuhoinen en sentään ole. Se kertoo siitä että mielialalääkkeeni toimivat jollain tasolla. Tupakkaakaan ei varsinaisesti enää halaja (löysin kotoa äsken yhden ja heitin vain roskiin), mutta kaipaan sitä nautintokeinona. Olen siitä huolimatta vakaasti sitä mieltä että olen irti.

    En tiedä mistä pusersin tämänkin tekstin, koska ei ole voimia kirjoittaa enempää. Haluaisin kovasti, mutta ei jaksa... ei jaksa...

  • Kovasta masennuksesta huolimatta tupakka ei ole edelleenkään mikään lääke mihinkään vaivaan. Ei tee yhtään mieli polttaa, vaikka jotain muistoja mieleen tulviikin. Itseasiassa olen jättämässä tabletitkin sikseen. En viitsi tilani suhteen selitellä suurempia, koska ei se ole enää tämän foorumin asiaa, mutta kovin on vaikeaa.

  • Avaudu toki Ajatusrikollinen, eiköhän tänne mahdu muutama merkki lisää.
    Monet ovat masentuneita, syystä tai toisesta, jotkut polttamisen lopettamisesta.
  • En minä enää tiedä mitä 15 vuoden sairaushistorialla voisi sanoa uutta. Tätä samaa mentaalipotilaan arkea se on nykyäänkin. Tupakanpolton lopettaminen sattui vain sellaiselle hetkelle, että se onnistui jopa varsin kivuttomasti. Joskus miettii että mitä jos polttaisi, mutta kyllä se taitaa olla niin kaukainen asia jo, että olisi vain outoa. Toivotaan, ettei koskaan enää tule tarvetta.

  • No sen verran voi sanoa, että olen hyvin yllättynyt, ettei vaikeaksi masennukseksi yltynyt tilanne ole saanut halua polttaa. Tilanne ei käytännössä eroa kesäisestä normaalimmasta elämänvaiheesta kun 6.7. tumppasin viimeisen tuosta noin vain. Kun sen kerran päätti että se on siinä, niin se on siinä. En halua kuitenkaan ylpeillä liikaa, sillä mitenkään helppo reitti ei ole ollut käytössä. Mutta on tässä jotain magiaa miten minä onnistun pääsemään näin pitkälle, vaikka olen hyvin addiktioherkkä. Oli kyse limusta tai alkosta tai sitten vaikkapa juuri tupakista. Ja sopeutuminen on yleensä kovin vaikeaa johkin "puutostilaan".

    No, kyllä minä tietynlaiseen tyhjyyteen tabuja vielä nappailen, ihan siksi että parempi se kuin kärvistellä liikaa. Ehkä olen niihin psyykkisesti lähinnä koukussa, koska nikotiinia itsessään en kaipaa, josta esimerkkinä se että saatan unohtaa jopa useaksi tunniksi, että ai niin se tabletti. Pieni pelko on aina persuuksissa, että joskus tulee tilanne kun mitta täyttyy ja sorrun totaalisesti... mutta toivotaan että se tulee vasta silloin kun olen vielä pidemmällä ja tutkitusti on vaikea enää kietoa mieltään polttelemaan käärylettä.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.