minskin repsahdus. Help me!

En vaan millään kehtais tulla tänne tunnustamaan tätä. Lopetin joulukuussa 2014 ja purin tuntemuksia tänne silloin nickillä minski. Mua ei jostain syystä päästetty enää kirjautumaan tuolla tunnuksella, joten näillä mennään. Tosin koenkin olevani täysin eri ihminen kuin silloin :D anyway...
  Tunnustus tulee siis tässä: retkahdin tupakoimaan! Noin pari viikkoa sitten. Juuri kun kerkesi tulla 1,5v täyteen. En ymmärrä ihan täysin mitä tässä nyt on tapahtunut! Reilun vuoden ajan näin vain painajaisia siitä kuinka olen alkanu uudestaan polttamaan, ja aamulla herännyt superkiitollisena siitä, että se olikin vain unta.
 Jokin kuitenkin muuttui joitakin viikkoja sitten. Huomasin, että suhtautumiseni tupakkaan alkoi muuttua positiivisemmaksi, ja aloin jopa kahdehtimaan tupakoitsijoita. Kun ensimmäiseb röökin sytytin, olin tietoinen, ettei se tule jäämään siihen yhteen. Sen olin takonut syvälle päähäni silloin lopettaessa. Voisi siis sanoa, että aloitin tietoisestu tupakoimaan uudelleen.
  On ollut juu kyllä hirmuisen erittäin rankkoja aikoja, viime talvesta tähän päivään asti. Ei se silti selitä kokonaan sitä, miksi näin kävi. Muutuinko liian itsevarmaksi riippuvuuteni suhteen? Mitä ihmettä tapahtui? Tupakka tuntuu antavan voimaa ja energiaa tän kaiken keskellä. Fyysisesti tietysti pahentaa olotilaa, mutta psyykkisesti.
 Onko kellään vastaavia kokemuksia? Jotain, joka auttais ymmärtämään tätä tilannetta ja tekemään uuden lopettamispäätöksen? : (((
 

Viestejä yhteensä

  • Tiedän, että huijaan itseäni, kun luulen saavani röökistä jotain iloa. Mutta miksi! Oi miksi tämä on niin vaikeaa ja monimutkaista...
  • Tiedän myös, että tämä lopetuspäätös tulee olemaan vaikeampi tuon aikisemman 1,5v savuttomuuden takia. Mitä järkeä edes yrittää, jos voi käydä näin? Mitä mun pitäisi huomioida, ettei niin kävisi uudelleen?
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Muistan sut Minskinä kyllä. Hieno lopetus nyt sitten meinaa kariutua totaalisesti.
    Nikotinisti on nikotinisti, vaikka ei poltakaan. Tie aktiivipolttajaksi on lyhyt, jos sille antaa periksi.
    Savuttomana pysyminen on yksi kertaista ja sillee helppoa, ei sytytä koskaan sitä ensimmäistäkään.
    Mutta et sinä tätä halunnut varmaan kuulla. Vaikea on sanoa, mikä muu auttais kuin uuslopetus.
    Ihmisen päänuppi on kummallinen ja joskus melkoisen manipuloiva. Tiesit sytyttäessäsi ekan, et mihin se johtaa. Kuitenkaan tuona hetkenä et varmaan ajatellut sen pitemmälle.
     Nyt sit on aika ajatella. Ilmeisesti sulla on ollut jotain stressiä. Voisko joku muu asia auttaa sua käsittelemään asioita kuin tupakka?
    En muista miten aikaisemmin lopetit, mut yritä samoja keinoja uudelleen. 
    Ootko saanut motivaatiota lopettamiseen kerättyä, vai onko se mietintäasteella? Ilman sitä ei kannata.
    Pysy kanavalla.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Ihan jatkuvasti mietin kriittisesti omaa tupakoimistani... Mulla on erittäin huono itsekuri, joten mun pitää ihan tosissaan saada motivaatiot kohdilleen, että lopettaminen onnistuu. Mulla vaan nyt jää joku asia hoksaamatta. Joku juttu joka saa mun kieron mielen mut uskomaan, että tupakointi on kiva juttu. 
  • Been there, done that, itse olin 2010 luvun alkaessa yli vuoden polttamatta, kunnes poltin sen kuuluisan yhden, siitä se taas alkoi, nyt tiedän paremmin ja olen polttamatta sitä yhtäkään. Ei muuta kuin uusi yritys heti ja nyt!!!
  • No ei kai se auta. Alkaa jo tuntumaan, että ei tää tästä miettimällä parane yhtään... En oo tähän asti edes yrittänyt olla polttamatta. Hittolainen. Pitääkö se nyt sitten ihan oikeasti lopettaa.  :|
  • Sofiah, olisiko tästä minun ajatuksestani apua: tupakointihan on kivaa! Se on hauskaa askartelua, se tuntuu mukavalta ja vaikka se itse ensin aiheuttaa ahdistuksen ja kaipuun, se myös itse vie kaipuun ja ahdistuksen pois kun polttaa. Eli jos elämä stressaa ja potkii, polttamalla saa aina hetkeksi paremman olon. Näin se toimii.
    mutta: vaikka se on kivaa, se on tyhmintä mitä ihminen voi housut jalassa tehdä, kuten joku viisas on sanonut. Se vaarantaa vakavasti oman ja lähellä olevien terveyden, vie rahat, saa ihmisen häpeämään itseään, nolottaa ja vtuttaa. 
    Poltin melkein 50 vuotta. Jos tupakointi olisi vaaratonta, haluaisin polttaa edelleen. Toki rahallakin on merkitystä, eläkeläiselle, mutta tupakkaanhan olisi aina rahaa, sehän tiedetään. Mutta haluanko tuhota keuhkoni ja kuolla tukehtumalla? Vai riutua syöpään? Haluanko ennenaikaiseen hautaan vain siksi, että on niin kivaa vedellä henkosia ja lievittää itse auheuttamaansa tupakantuskaa?
    minun vastaukseni nyt ja toivoakseni aina on että en tahdo. Tahdon olla terve, tahdon olla edes lapsenlapsilleni hyvä esimerkki, en halua vetää enää ikinä tervaa ja muita myrkkyjä vapaaehtoisesti keuhkoihini. Mieti Sofiah, mitä snä aikuisten oikeasti tahdot? Tahdotko todellakn polttaa?
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvä puhe Mummi! 
    Mä olen joskus miettinyt tuota loppuelämän riutumista. Eihän sitä tiedä vielä, miten kukin riutuu, mutta ajattelin yrittää pysytellä mahdollisimman terveenä, koska silloin en ole niin toisten ihmisten varassa ja säilyy itsemääräämisoikeus.
    Ei ole samantekevää missä kunnossa vanhenemme.
    Kuulostaa masentavalta, mut ei ollut tarkoitus se, vaan nimenomaan hyvän kunnon ylläpito, yksi tärkeä askel on savuttomuus.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tulin kertomaan, että savuttomana ollaan jälleen! :) 3 kuukautta täynnä. Kiitos kaikille tuesta ja kannustuksesta. Olin unohtanut, millaista oli ollut lopettaa, ja varsinkin sen, millaista oli polttaa. Alkuhuuman mentyä ohi sitä vain joka hetki halusi päästä irti tupakasta. Eikä kyse oikeastaan ollut taaskaan muusta kuin riippuvuudesta. Aika kultaa muistot ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Elin myös erittäin stressaavassa elämäntilanteessa, joten sellainen vähän "mitä väliä" -asenne oli päällä... Oon luonteeltani valitettavasti sellaista sorttia, että kaikki pitää oppia kantapään kautta. No, ainakin menee oppi kunnolla perille. Mut kovan hinnan joutuu maksamaan monesti  :#
  • Ihanaa kuulla hyviä uutisia sofiah! Olet antanut itsellesi ison lahjan, ja toivottavasti  jaksat tällä kertaa pitää sen lopullisesti! Kaikkea hyvää sinulle!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvin onnistuttu sofiah!
    Ja mummikin palannut maisemiin! Long time no see :o
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tämä oli hyvä tarina, kun tässä alkutuskissani pohdin tulevia:) Kiitos ja hienoa, että asiat sujui noin Sofialla. Tuo Mummin kommentti heinäkuussa 2016 oli niin hyvä! Mulla 38 v polttamista atkana ja nyt 2 viikkoa  - ja aina jatkossa ilman. Juuri noista syistä.
  • atkana tai takanaˆˆ no historiaa kuitenkin
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.