Tämäpä kummallista

Olin ajatellut, että nikotiiniriippuvuus on tupakointini suurin syy. Ja voihan se ollakin, nikotiinipurukumia jyystän nyt aikalailla jatkuvasti niin pahimmat oireet pysyy kurissa. Levoton olen kuin mikä, aamulla kävin juoksemassa 6,5 kilsaa ja illalla piti mennä viiden kilsan kävelylle. Mutta mikäs siinä, hyväähän se kai tekee...

Mutta ongelmana on sen muistaminen, että on lopettanut. Jatkuvasti on vetämässä takkia päälleen että menisi tuohon ulos tupakalle, kaupasta lähtiessään kaivaa taskujaan,bussia odotellessa vilkaisee kelloa että tässähän sopivasti ehtisi... Tuntuu samalta kuin pissahädässä ei menisikään vessaan.Todella kummallinen fiilis.

Tokihan minulla on vasta toinen päivä (lähes) pulkassa, ei kai se ihmekään ole jos rutiinit puskee päälle.

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tapariippuvuus voi olla yhtä tiukassa ja pitkän päälle tiukemmassakin kuin nikotiiniriippuvuus. Joudumme opettelemaan olemaan savuttomia joka käänteessä. Uusia tapoja odottaa bussia, juhlia, käydä kaupassa yms. Mut kyllä se ajan mittaan luonnistaa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Ei tuo ole mörkki yhtään kummallista, vaan ihan normaalia :D minullakin jalat edelleen juoksevat itsestään ja olen välillä jo parvekkeen oven takana menossa tupakalle ennen kuin aivot kertoo, että olen lopettanut. Kauan kestää nämä muistijäljet, tuntuu olevan verrannollinen siihen, miten kauan on tullut pössyteltyä. No, toivottavasti ei vainoa mua sentään yli 30 vuotta :)
    Viimeinen tupakka 29.6.2016
  • Minulla oli sama ongelma, mutta laitoin suihkepullon siihen taskuun missä tupakkaa pidin. Kun käsi meni automaattisesti taskuun, oli siellä vain tuo pullo. Pari kertaa otin suihkun, mutta sitten ei tarvinnut enää muuta kuin tuntea pullo kourassaan. Ajat sitten on pullokin jäänyt pois. Kokeile tätä.
  • Kiitoksia vinkeistä ja lohdutuksesta :)

    Kolmas päivä alussa. Siitä on kaiketi 12 vuotta kun viimeksi olen ollut näin pitkään polttamatta. Kahdeksantoistavuotiaana yritin lopettaa edellisen kerran, se yritys karahti siihen että ajattelin että on ihan okei polttaa puolikas savuke kerran viikossa... Joten tällä kertaa en aio antaa itselleni lupaa kokeilla. 

    Mietin tätä henkistä työstämistä. Olen kyllä miettinyt, miksi haluan lopettaa, mutta tuntuu jotenkin että enemmänkin työstöä pitäisi tehdä että muutoksesta tulisi oikeasti pysyvä. Mitä asioita te konkarit olette joutuneet itsellenne selvittämään lopettaessanne?
  • Olin aikamoisen pakon edessä, elänkö vielä jonkun aikaa vai lähdenkö "saappaat jalassa" aika pikaisesti. Terveys oli ja on siinä mallissa, että nuo ovat vaihtoehdot.
  • No tuo on aikamoinen "kannustin". Mutta mahtavaa, että päätit jatkaa oleskelua tällä planeetalla. Ja kiitos, kun tuot esiin mitä voi tapahtua jos tupakointia jatkaa.
  • jep. sehän on selvä ettei elämästä selviä hengissä.. mutta ei kannata lisätä riskejä vetämällä tuota pskaa.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Mörkki, uskon, et alkuunsa lukemalla Stumppia ja näitä keskusteluja, voi saada apua työstämiseen. Voi miettiä, mitä jonkun muun kokema voisi tarkoittaa omalla kohdalla. 
    Sitten on tietty olemassa näitä levyjä tms., joissa rentoutuksen kautta puhutellaan itseä. Sämmi tuolla kertoi tehneensä niin ja itselläkin on siitä kokemuksia.
    Ja sit vaikka päivittäin tänne kirjoittaminen toimii itseterapiana. Usko pois. 
    Tsemppiä  :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos Melisa tsemppauksesta ja neuvoista. 

    Valitettavasti joudun myöntämään, että taas repsahdin tupakoimaan. Mutta se johtuu alkoholista, jonka kanssa minulla on vähän ongelmallinen suhde. Aion viimeistään perjantaina kyllä mennä A-klinikalle takaisin ja pyytää Antabusta, jonka avulla olin jo 11 kuukautta juomatta. Se varmasti auttaa pysymään myös savuttomana.
  • Mietin tässä kyllä tätä nikotiinipurukumiakin. Että pitääkö se vain yllä sitä nikotiiniriippuvuutta ja sillä tavalla tupakoinnin tapaa? Minulla ei juuri nyt ole hirveästi ohjelmaa päivissä, joten olisi hyvinkin aikaa täristä ne päivät, jotka nikotiinista vieroittautumisessa menee. Mutta sitten taas toisaalta, jos se hirveä nikotiininhimo ajaisi ostamaan tupakkaa... En todellakaan tiedä. Ehkä yritän huomenna mennä vähemmillä purukumeilla, ja katsoa miten vieroitusoreita siedän.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi syyskuu 2016
    Se on niin persoonakohtaista, millä lailla kukin noita korvikkeita käyttää ja tarvitsee. Nikotiiniriippuvuus on mielestäni vähän erilainen kuin tapariippuvuus. Tavat tuntuvat pitkän päälle olevan tiukemmassa. Joku aikaisemmin tupakointiin liittyvä paikka tai pelkkä aikaisemmin koettu tunnetila, jota aina tuki tupakalla, tuo väistämättä tupakan ja sen himon mieleen. Joskus näin jopa vuosien kuluttua. Tosin sen pystyy sitten jo mielessään torjumaankin.
    Tosin tietty joutilaisuus saattaa tehdä asiasta vaikeampaa. Mitens liikunta, ulkoilu ainakin tekee hyvää alkuaikoinakin.
    Kannattaa nyt vain kokeilla!


    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minusta on selvää, että nikotiinin käyttö ylläpitää osaltaan nikotiniriippuvaisuutta. Lopetin luomuna, mutta vaikka nikotiinivieroitus on minulta siis ollut ohi jo kauan, psyykkinen ja tapavieroitus jatkuvat. Luomuna pääsee ehkä aineesta eroon nopeammin, mutta nikotiinikorvauksn avulla moni pystyy vähän helpommin henkisesti luopmaan tupakasta, luulisin. Molemmat ja monet muutkn tavat lopettaa ovat varmastikin oikein, pääasia on että luopumisprosessi jatkuu ja lopussa voi itse todeta olevansa irti niin aineesta kuin tavastakin.
  • Ulkoilua harrastin vähän liikaakin, oon tässä eilisen ja tämän päivää levännyt niin nyt vasta tuntuu että huomenna vois mennä taas lenkille.

    Täytyy kyllä miettiä tätä nikotiinijuttua. Tapa tosiaan tuntuu olevan hyvin tiukassa, niin ehkä sitä on helpompi vastustaa näin alkuun ilman fyysisiä vieroitusoireita. 

    Mutta täytyy miettiä paljon muutakin tämän asian suhteen. Toisessa keskustelussa mainitsinkin, että minulla on jonkinasteinen alkoholi-ongelma, ja nyt taas eilen olutta ostaessani päätin ostaa myös tupakka-askin :(. Mutta toimintasuunnitelma minulla on valmiina: huomenna aamulla syön aamupalan ja heti sen jälkeen lähden a-klinikalle, että saisin tämän juomisen loppumaan ja sitä kautta myös tupakoinnin. Ei minulla selvänä ole mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia olla ilman tupakkaa.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Se on tuo alko oikea lopettamisen vihollinen. Niin monta tarinaa täälläkin siitä, miten viihteellä taikka ilman viihdettäkin, mut alkon kanssa sortuu polttamaan. Itsekin aikoinani monet lopetuskerrat sortuivat siihen.
    Olet tekemässä isoa päätöstä, joten toivotan voimia.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos paljon Melisa. Maanantaina alkaa Antabus-kuuri, jos maksa-arvot on okei. Yritän kyllä jo sitä ennen olla polttamatta.
  • Paljon tsemppiä Mörkki, molempien riippuvuuksien selättämiseen :)

  • Heips.no juu tässä taas aloin lueskemaan näitä teidän kokemuksia ja totesin että vaikka ois polttanut kuinkavähän vain tupakkia niin oireet ei oo välttämättä vähäisiä,mulla on tänään 1kk täynnä
    Tupruttelun loppu 25.8.2016 nyt ei savuille hoppu koska Tupruttelu on loppu <3
  • Ensimmäisen kuukauden onnittelut enkeli69!! :+1: 

    4.6.2016 illasta se loppu, ei oo sittemmin ollu tupakille hoppu 
  • Kiitos tsemppauksista! Perjantaina onnistuin nukkumaan liian myöhään, ja pääsin A-klinikalle vasta tänään. Viime viikko meni tosiaan aika plörinäksi tämän lopettamisen kanssa, mutta nyt olen viimeksi polttanut perjantaina eikä edes tee mieli tupakkaa. Perjantainen maistui pahalta ja poltin sen vain puoleen väliin koska kyllästyin. Ehkä minun vain piti vielä saada kokeilla, olisiko siinä jotain kivaa, polttamisessa. Nyt totesin että ei, ei ole.

    Minulla oli lapsena ja nuorena astma, ja niiltä ajoilta löysin PEF-mittarin, joka siis mittaa ulospuhalluksen huippuvirtausta. Ajattelin ihan huvikseni alkaa seuraamaan, tuleeko lukemiin jotain muutoksia.
  • Huomenna tulisi viikko täyteen, ja sehän tulee. Niksapurkkaa kuluu edelleen aika paljon, mutta vähitellen tämä natustaminenkin alkaa kyllästyttää.

    Yöunet on minullakin karanneet jonnekin, tänään nousin viideltä ja kahdeksaan mennessä olin jo lukenut lehden ja käynyt juoksemassa reilun tunnin.

    Eilen tosiaan aloitin taas Antabuksen. Se kyllä lisää valtavasti luottamustani siihen, että pystyn pysymään savuttomana.

    Nyt suurin ongelma on ehkä se, miten pitää "tuumaustaukoja". Sellaisia hetkiä, kun miettii mitä seuraavaksi alkaisi tekemään, oli se sitten siivoamista tai opiskeluhommia tai netflixin katsomista,
  • Moi! tuun eka kerta tälle stumpille.  Oon aloittanu champix käytön ja on menossa 17 pvä tätä aloitus pakkausta.. Kaikenlaista oiretta ollut ja on. Yli 20v polttanut röökii- Tällä hetkellä 2h tupakatta  ja on hieman ällö olo. Kurkku kipee ja tukkoisuutta tänään.   kertokaa vinkkejä  kiitollinen !!  help!!
  • Tervetuloa, pysy kanavalla, täällä aina joku tsemppaa.
  • Hassua tyttäreni sanoi juuri noin "tämäpä kummallista" Mun yöt ja päivät ihan sekaisin. Aloin myös Antabuksen. Kiitos
  • Antabuksen aloittamisen jälkeen on ollut suorastaan helppoa olla polttamatta. Juoksulenkit pidentyneet 10 kilsaan, seuraavaksi taidan alkaa kehittämään vauhtia.

    Mutta sen kyllä olen huomannut, että taisin nyt tästä purkan syömisestä saada itselleni uuden tavan. Syön siis enemmän niksapurkkaa kuin oikeastaan tarvitsisin. Pelkään vain että pienestäkin tupakantuskasta repsahtaisin... No, mutta ostin jokatapauksessa tavallista purkkaa, kokeilen huomenna syödä edes joka kolmannen sitten sitä.
  • Voit löytää sillan niin    alamäet    usko voittaa vuoren polku kerrallaan. Sulle kovasti tsemppiä! kuin jaksat noin pitkiä lenkkejä? Mulla on paljon opittavaa, kerrattavaa tällä tiellä: Sillat ja risteykset aina vaikeita valintoja.Tässä yksi radio nova-mainos joka sai mut nauramaan: Mitä yrittäjä tekee kun kierrokset käy liian lujalla-vaihtaa isompaan. (tää on tätä) ja mitä yrittäjä tekee kun     yhteydet   ei pelaa-tappiota (tää on tätä)  Mun mielestä intervalliharjoittelu on parasta. Muista venytellä! Itselleni tuli juuri 100 kiloa rikki, lisäystä jo 9 kiloa ei siinä muuten mitään mut joutuu hankkiin XXXL- kokoja. Vatsa on niin tiellä ettei kiviä nää jotenki sitä aina aukee uusi päivä.
  • Jaksan kun menen tosi hissukseen, menee reilusti yli tunti siihen kymmeneen kilsaan. 

    Kiitos ja tsemppiä sinulle myös!
  • Minä olen käyttänyt suihketta vaikkakin vähän. Huonoa oloa ollut jo viime lauantaista saakka enkä tiedä kuuluuko se vieroitusoireisiin vai ei. Hetki kerrallaan eteenpäin ja ulkoilu helpottaa. Jaksamisia kaikille
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.