1,5kk savutonta takana ja tekee mieli poliisikoiraksi.

Tervehdys kaikille, 
täällä 52v nuorukainen, joka on lopettanut?
About 30v tuprutellut, aiemmin jokusen päivän ollut lakossa, nikotiinipurkkien avustuksella ja ratkennut uudelleen.

1,5kk sitten iski korkea kuume+ flunssa, eikä tupakka maistunut - siitä se päätös(vihdoinkin) lähti..
Tuumailin, että minun luonteella jää koukkuun vaikka aamupaskalle, joten mitään lääkkeitä enkä korvaustuotteita ole käyttänyt.
Oikeastaan en ole lisännyt juuri mitään tilalle, poislukien hieman tiheentyneet kahvittelut ja pullittelut.
Liikuntaa olen harrastanut koko tupakka-uran ajan, ehkä sitä hippasen lisää.

Ensimmäiset kaksi viikkoa meni uuden asian ja tuntemusten hämmästelyssä.
Henki kulkee ihan eri malliin, eikä pulssi ole niin tiheä.
Kaikki tuoksuu tosi voimakkaalle ja ruoka maistuu hyvälle!!
Oikeasti tuntuu vieläkin, että voisin mennä poliisikoiraksi, hirvikoiraksi tahi kadonneiden wanhusten etsintään.
Emännän "lootuksen kukkakin" tuoksuu vielä naapurihuoneesta, eikä ole epäilystäkään milloin on "sillä tuulella"

Noh, kaikkeen hämmästelyyn ja ihmettelyyn meni aikansa.
Vieroitusoireet väheni/hävisi.
Sitten tuli joku ihmeen motivaation kadotus..
tuntuu että elän jonkun muun elämää, joku on kadonnut/kuollut elämästäni, en voi muka nauttia enää motskarin tuunauksesta, yms. puuhastelusta, koska en "saa" enää palkita niiden jälkeen itseäni?
Ihan kuin persoonallisuuteni(kin) olis jotenkin muuttunut.

Lueskelen paljon tupakan vaaroista ja yritän motivoida itseäni jatkamaan, siksi eksyin tännekin...

Viestejä yhteensä

  • editoi tammikuu 2017
    Että mä ratkesin tätä lukiessani :D ei kyllä olisi itelle tullut mieleen tuollainen ura, mutta miksei, ihan hyvät jäljet oot vainunnut. Nuo muut tuntemukset tuntuu tutulta ja ilmeisimmin kuuluu niin sanotusti asiaan. Näin naisena sanoisin, että elämästä katosi glamouri ja kaikki tuntui arkipäiväsen harmaalta tai ei tuntunut miltään. Mutta onneksi tuokin vaihe menee ohi, älähän luovuta vaan nauti ympärilläsi olevista tuoksuista. Ja kun kevät koittaa, alkaa se motskarin rassaus ja ajelut maistua vielä paremmalta kuin tupakoidessasi!
    Viimeinen tupakka 29.6.2016
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvin tuli esille parantuneet aistisi Yarska
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Finito kirjoitti:
    Mutta onneksi tuokin vaihe menee ohi, älähän luovuta vaan nauti ympärilläsi olevista tuoksuista. Ja kun kevät koittaa, alkaa se motskarin rassaus ja ajelut maistua vielä paremmalta kuin tupakoidessasi!
    Isot kiitokset kannustuksesta!
    Jotennii tarviin sitä enemmän kuin ihan alkumetreillä..

  • Melisa kirjoitti:
    Hyvin tuli esille parantuneet aistisi Yarska
    Kiva
    vielä pieni varmistus - olin juuri haistavinani kastemadon pierun, kevät sieltä on tulossa.
  • Parantuneessa hajuaistissa on tosiaan omat hyvät ja huonot puolensa :#

    Se menetyksen tunne tulee varmaan kaikille, en muista tiedä, mut itselläni se hävisi jossain 7-8kk:den kohdalla ja nyt en tunne enää menettäneeni mitään, päinvastoin.
    Siis kuulunee osana psyykkisiä vieroitusoireita.
    ~160 000 savuketta ja lopetus 31.01.2016 --> ilman nikotiinia 01.03.2016
  • Yarska kirjoitti:

    Melisa kirjoitti:
    Hyvin tuli esille parantuneet aistisi Yarska
    Kiva
    vielä pieni varmistus - olin juuri haistavinani kastemadon pierun, kevät sieltä on tulossa.
     :D Tsemppiä! 
  • Kiitos taas tsempeistä!

    Mietin tässä sitäkin, että onhan se vähän kornia kun me täällä intoillaan fyysisten avujen "parantumista" ilman tupakkaa.
    Nyt voi kantaa kauppakasseja hengästymättä, happi kulkee, veri kulkee, iho ei kellerrä, maku-ja hajuaisti paranee ja pippelikin herää kenties melkein entiseen loistoonsa.
    Tottahan nämä kaikki on, mut pitäis olla ihan luonnostaan jo ihmisellä...ja ovatkin tupakoimattomilla, mutta me olemme ne itse pilanneet :(

    Mutta kait se on ollut niiiiin hyvää, ettei imetyksi saa...
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kornia vai, no joo. Mut siis me ilotaan paranemisesta, eiks jeh. Monesti lopettaja innostuukin liikunnasta, joten voipi olla, että voimme jopa paremmim kuin jotkut alunperinkin savuttomat  o:)

    Tämä onkin sisäinen foorumi, koska minäkin uskon, etteivät kaikki osaisi näihin juttuihin suhtautua. Lähimmäisetkään eivät ymmärrä mitä lopettaja käy läpi. Ainoa paikka, jossa voi hehkuttaa kastemadon pieruakin  :D

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Jep, todellakin nautitaan uusista, kauan kadoksissa olleista aisteista, täysillä!
    Olo on kuin olisi juuri tullut isosta kohdusta ulos, wanhempana ja toivottavasti viisaampana.

    Liikunnasta,
    nuoresta saakka olen harrastanut liikuntaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
    Täytyy myöntää että on ollut hölmö olo kun rääkkää itsensä ensin kunnon rajoille, lopettaa, pitää vartin tauon ja vetää tupakin päälle, voi he**etti!
    Monesti kovemman treenin päälle on tullut hitonmoinen yskä, siis kunnolla räkiä ja tukehtuminen lähellä.
    Se kun mennyt ohi, taas tupakille ja yrittänyt selitellä itselle ettei se tupakasta johtunut, usko pois.
    Kyllä ihminen osaa  :|
  • Just se menetyksen pelko ja oman persoonallisuuden muutos olikin pelote, joka esti mua lopettamasta ja vähän jännittää, miten alkuinnostuksen jälkeen käy niiden ajatusten suhteen. Olen kyllä jo pari vuotta tehnyt töitä sen asian kanssa - että minä oon minä ja tupakka on tupakka ja me ei välttämättä kuulutakaan yhteen :) Niin että voin nauttia kaikista tilanteista ja tekemisistä ilmankin. Mutta sittenhän sen näkee, minkälaisia tilanteita tulee vastaan. Päivä kerrallaan, niin ei kaikki "menetykset" tule kerralla mieleen - ehkä totuus onkin toisenlainen, enkä menetä mitään!
  • SnowForest kirjoitti:
    Päivä kerrallaan, niin ei kaikki "menetykset" tule kerralla mieleen - ehkä totuus onkin toisenlainen, enkä menetä mitään!
    Vaikka nikotiinin turruttamat aivoresepsorit paneekin välillä vastaan, on jokainen päivä lähempänä kertomaasi totuutta - savuttomana ei oikeesti menetä mitään, pelkästään voittaa.


  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Se on niin omassa päässä tuo, että jotenkin ei ole enää sama ihminen. Ei kukaan ulkopuolinen musta mitään huomannut, ei läheisetkään. Tunnustan kyllä, et joskus oli vähän "eksyksissä itseltään". Mut se menee ohi aika pian. Siis pelko pois!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.