HUHTIKUU 2017 lopettajat :)

13468914

Viestejä yhteensä

  • Viekkareilta noppapeli kuulostaa. Minulla mieliala vaihteli noin ekat 4 kuukautta  :o
    Mutta ei ne "maailman tappiin" kestä, menee ohi ajallaan kyllä. :) Sinnillä vain eteenpäin, yksi päivä kerrallaan. 
    5.8.2016 savuttomuus, elämäntapamuutos numero 1.
    8.8.2017 painonhallinta, elämäntapamuutos numero 2.
  • Tervetuloa joukkoon AnnikaO, tämä palsta on hyvä ja tsemppaa kyllä pysymään savuttomana
  • Moi ja tsemppiä kaikille!  :)
    Itse lopetin sunnuntaina 23.4. 
    Oon 24 vuotta ja poltin noin 8 vuotta muutama tauko välissä. 
    Nyt alko sitten tuntumaan siltä että alkaa riittää. Menee rahat ja terveys. Eikä jaksa peitellä asiaa läheisiltä joille  en halunnut myöntää tupakoivani. 
    Häpesin myös polttamista  tai myöntämistä kun asiaa  kysyttiin.  

    Joka päivä on tupakka mielessä ja tulee  semmosia  impulsseja aina aivoihin tietyissä tilanteissa että meen röökille  mutta muistan sitten että oon lopettanut. 
    Eilinen oli jotenkin paha päivä. Saa nähdä miten tänään...
    Noh jospa se tästä. 
  • Olen tässä muutaman kuukauden katsellut niitä tupakka-askien kuvia. Etenkin kuvat suusta ja keuhkoista kuvottavat. Huomasin myös, että mietin jonkun tupakkarasian ostamista, etten näkisi kuvia :) Huomasin usein ahdistuvani kuvista ja tuli alakuloinen fiilis, että tuossa olen sitten minä. Olen hyvin visuaalinen ja monet kuvat saattavat jäädä hyvin pitkiksi aikaa pyörimään päähäni, etenkin epämiellyttävät, ällöttävät ja ahdistavat kuvat. Voisin melkein lyödä vetoa, että lopullinen kypsyminen ja päätös lopettamisesta tuli niitä tupakka-askeja tuijotellessa. Se oli kuin se viimeinen niitti sille, että nyt riitti :) Onko muilla mitään vastaavaa?  
  • Hei Noppapeli, ihan samoja fiiliksiä kuin minulla ollut kuluneen viikon. Väsyttää, tympäisee, turhauttaa eli oikein mikään ei huvita ja mitään ei jaksais. Sinänsä ei tee tupakille mieli eli nuo vieroitusoireet muuttaneet muotoaan? Vihdoin laastarin astetta miedompaan ja otin käyttöön imeskelytabletit lisänä. Minulla tämä auttoi siihen kolmannella viikolla olleeseen mahdottomaan tupakanhimoon. Tervetuloa mukaan emmuli93 ja AnnikaO. Ja Körtsy, Nunnukka, Noppapeli ym : savuttomia päiviä, kyllä tämä tästä.
  • Moikka Huhtikuulaiset ja muut tukijat! Minäkin voisin nyt liittyä savunvastaiseen joukkoonne. Lopetin siis viime maanantaina ja viimeisen sikarini (poltin siis aina vain pikkusikareita) poltin sunnuntaina kello 15 tietämissä. Olen 23 - vuotias ja vakituisesti olen poltellut "vain" kolme vuotta, mutta sitä ennenkin on ollut vaihtelevin määrin tupakka osa elämää :) . Nyt olen ollut kolme kokonaista päivää ilman ja neljäs päivä on alkanut ja voin kyllä sanoa, että tämä neljäs päivä tahtoo olla erityisen vaikea :( Tässä mietin parhaillaan, että miten tästä selvitään. Pitäisi lähteä yliopistolle tenttiä tekemään ja tenttien tueksi olen aina polttanut sikarin, jotta rauhottuu tarpeeksi. Sen jälkeenkin on otettava aina tentinlopetus-sikke, koska muutenhan stressi jää päälle. <- Nämä ovat siis olleet omia keksintöjä antaa itselle lupa polttaa.

    Lopettamispäätökseni tuli jotenkin vaivihkaan. Olin selitellyt lähinnä läpällä, että lopetan syntymäpäivieni kunniaksi, jotka oli tässä huhtikuun puolessavälissä. Synttäreinä en kuitenkaan lopettanut ja siitä jäi jotenkin huono omatunto, minkä tietenkin sivuutin totaalisti. Sittenpä käppäilin ostamaan sikariaskiani ja huomasin hinnan jälleen nousseen. Siitä se sitten lähti ja tässä nyt ollaan. Selviytymiskeinoina on ollut liikunta, porkkanat ja suklaa. Uskon niillä pääsevän pitkälle. Vaikeinta on kuitenkin vältellä niitä mielialoja, joissa sikaria tekee mieli. Poltan surullisena, stressaantuneena, ahdistuneena ja väsyneenä. Myös aina silloin, kun pitää tehdä jotain tärkeää. Opiskelut aloitan aina sikarilla, samoin tentit ja tutkielman kirjoittamisen. On se niin kivaa, huhuh.  Eilen heräsin taas siihen miten paljon kolme vuotta voi saada aikaan (liekkö siksi, että sikari on tupakkaa vahvempi?) kun yskitti niin pirusti ja keuhkoja kutitti. Hampaatkin jo kellertää. Mutta täällä ollaan, jos otatte minut riveihinne!
  • Annika0 kirjoitti:
    Olen tässä muutaman kuukauden katsellut niitä tupakka-askien kuvia. Etenkin kuvat suusta ja keuhkoista kuvottavat. Huomasin myös, että mietin jonkun tupakkarasian ostamista, etten näkisi kuvia :) Huomasin usein ahdistuvani kuvista ja tuli alakuloinen fiilis, että tuossa olen sitten minä. Olen hyvin visuaalinen ja monet kuvat saattavat jäädä hyvin pitkiksi aikaa pyörimään päähäni, etenkin epämiellyttävät, ällöttävät ja ahdistavat kuvat. Voisin melkein lyödä vetoa, että lopullinen kypsyminen ja päätös lopettamisesta tuli niitä tupakka-askeja tuijotellessa. Se oli kuin se viimeinen niitti sille, että nyt riitti :) Onko muilla mitään vastaavaa?  
    TÄmähän on hienoa! Olen pohtinut kovasti, että onko niistä kuvista hyötyä ja näyttää olevan. EI sillä, että sanoisin hienoa sille, että ne jäävät ikävästi pyörimään päähäsi vaan sille, että ne ovat auttaneet lopettamispäätöksessä :) Itsellä aiheuttivat vain kiinnostusta enkä ikinä ole osannut tajuta, että tuo kuva voi esittää minuakin jonain päivänä.
  • Cigareta kirjoitti:
    Moikka Huhtikuulaiset ja muut tukijat! Minäkin voisin nyt liittyä savunvastaiseen joukkoonne. Lopetin siis viime maanantaina ja viimeisen sikarini (poltin siis aina vain pikkusikareita) poltin sunnuntaina kello 15 tietämissä. Olen 23 - vuotias ja vakituisesti olen poltellut "vain" kolme vuotta, mutta sitä ennenkin on ollut vaihtelevin määrin tupakka osa elämää :) . Nyt olen ollut kolme kokonaista päivää ilman ja neljäs päivä on alkanut ja voin kyllä sanoa, että tämä neljäs päivä tahtoo olla erityisen vaikea :( Tässä mietin parhaillaan, että miten tästä selvitään. Pitäisi lähteä yliopistolle tenttiä tekemään ja tenttien tueksi olen aina polttanut sikarin, jotta rauhottuu tarpeeksi. Sen jälkeenkin on otettava aina tentinlopetus-sikke, koska muutenhan stressi jää päälle. <- Nämä ovat siis olleet omia keksintöjä antaa itselle lupa polttaa.

    Lopettamispäätökseni tuli jotenkin vaivihkaan. Olin selitellyt lähinnä läpällä, että lopetan syntymäpäivieni kunniaksi, jotka oli tässä huhtikuun puolessavälissä. Synttäreinä en kuitenkaan lopettanut ja siitä jäi jotenkin huono omatunto, minkä tietenkin sivuutin totaalisti. Sittenpä käppäilin ostamaan sikariaskiani ja huomasin hinnan jälleen nousseen. Siitä se sitten lähti ja tässä nyt ollaan. Selviytymiskeinoina on ollut liikunta, porkkanat ja suklaa. Uskon niillä pääsevän pitkälle. Vaikeinta on kuitenkin vältellä niitä mielialoja, joissa sikaria tekee mieli. Poltan surullisena, stressaantuneena, ahdistuneena ja väsyneenä. Myös aina silloin, kun pitää tehdä jotain tärkeää. Opiskelut aloitan aina sikarilla, samoin tentit ja tutkielman kirjoittamisen. On se niin kivaa, huhuh.  Eilen heräsin taas siihen miten paljon kolme vuotta voi saada aikaan (liekkö siksi, että sikari on tupakkaa vahvempi?) kun yskitti niin pirusti ja keuhkoja kutitti. Hampaatkin jo kellertää. Mutta täällä ollaan, jos otatte minut riveihinne!

    Tervetuloa! :) Kuulostaa ihan meikälisen opiskelijameiningiltä aikoinaan ja oikeutuksilta polttaa se tentin jälkeinen, luennon jälkeinen jne. Usein ajatteli luennolla, että kyllä tässä nyt vielä hetken jaksaa istua, kun kohta onneksi pääsee tupakalle. Oli se tupakka myös kaverina niinä pimeinä iltoina, kun piti tutkielmia vääntää ja käydä tuulettamassa ajatuksia välillä tupakalla, jotta kirjoitus taas kulkisi.  

    Tsemppiä!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi huhtikuu 2017
    Kun itse lopetin reilu 10 v sitten, tupakka-askeissa oli jo varoitustekstejä. Ne pystyi sivuuttamaan ihan noin vain. "Tupakka voi vaarantaa terveytesi", ei kolahtanut mitenkään. Niinpä lopettamisen alkuaikoina etsin netistä kaikkein kamalimmat keuhkokuvat ja suusyöpätarinat. Jotenkin näillä brieffasin itseäni.
    Ehkä nykyisillä kuvilla askeissa voidaan ainakin joitakin tupakoitsijoita saada lopettamaan.
    Mutta nykyään on muutenkin enemmän tietoa netissä, enemmän kuvia ja tarinoita, jos vain haluaa itseään valistaa.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos Annika0, tsempit myös sulle!

    Melisa, olet oikeassa varoitustekstien suhteen. Muistankin usein, että tuli savutellessa pohdittua millainen tekstin tulisi olla, ettei sitä samalla tavalla sivuuttaisi. Tuntuivat niin merkityksettömiltä, kun niissä luki asioita jotka kuuli jo jokaisesta suunnasta eikä niinkään herättänyt ajattelemaan.
  • Cigareta tervetuloa! On varmaan ihan hyväkin ihan aluksi välttää stressiä ja ääritunnetiloja (milloin mahdollista), ja toinen strategia on koittaa varautua tilanteisiin ennakolta, eli koittaa miettiä, miten tupakanhimon parhaiten selättäisi missäkin tilanteessa (nikotiinikorvikkeet, pastillit, herkuttelu, liikunta, Stumpin surffailu, mikä?). Silloin ei ole niin paljon tilanteen vietävänä ja on voinut ikäänkuin päättää noista vaikeista tilanteistakin selvitä jo etukäteen.

    Tästä tuli mieleen (ei sun kirjoituksesta Cigareta, vaan tässä kun itse ajattelin tuota varautumista), että joskus noissa mun vähemmän ponnekkaissa lopetusyrityksissä sitä on vaan päättänyt lopettaa ihan tahdonvoimalla, eikä ole varautunut millään lailla mihinkään tai työstänyt asiaa juurikaan mielessään. Niin mulla ne yritykset on tavallaan olleet jo edeltä käsin luovutuksia. Siinä kun olen retkahtanut polttamaan (ja helpommin olen retkahtanut ilman sitä mielessä työstämistä), niin olen voinut vaan levitellä käsiä, että parhaani yritin, mutta on se tupakka vaan niin paha. Hmmm...

    On tosi hyvä, että sä Cigareta tiedät nuo pahat paikat (tentin etu- ja jälkiröökit), silloin ne himot on helpompi kestää. Tuleeko sulle sellaisia ajatuksia, että sun ehkä kuitenkin täytyy jatkaa polttamista, ihan vaan tämän tenttikauden loppuun (lue = ikuisesti), koska keskittymiskyky tms on niin huono, jos et polta, että se tekee hallaa sun menestymiselle? Mulle tuollainen on ainakin tuttu ajatusansa. Olen ajatellut niin jostain työtehtävistä ja (tämä on naurettavuuden huippu) myös, että en voi lopettaa polttamista niin kauan kuin lapseni ovat pieniä, koska minusta tulee sitten niin äkäinen ja huono äiti, että lapset kärsivät siitä enemmän :dizzy: 

  • Oi vitsi nuo tupakka-askien kuvat  :# Mua tavallaan ärsyttää sellainen ohjailu, pelottelu ja tupakan demonisointi, sitä on ajettu alas niin vauhdilla Suomessa viime vuosikymmenien aikana. Mutta toisaalta ja toisaalta. Itselleni kyllä kaikki nämä rajoitukset ja niistä seurannut asenneilmaston muutos vaikuttavat suotuisasti siihen, että haluan lopettaa. Itse asiassa kävi näin: Tavallisesti poltin sellaista merkkiä, jossa ei jostain syystä (vielä?) ollut noita kuvia. Sitten se merkki oli kaupasta loppu ja jouduin ottamaan toista merkkiä. Siinä oli kannessa sellainen sininaamainen keski-ikäinen, ikivanhalta näyttävä mies, joka näytti olevan juuri kuolemassa hapenpuutteeseen. Sitä oli ihan hirveä katsoa. Olin kypsytellyt lopettamispäätöstä jo pidempään ja viimeinen pisara oli ärsyttävä häpeä tulla teatteriin tupakalta haisevana, mutta on totta, että vika aski mulla oli tämä ensimmäinen, jossa oli tuo kuva, eli mulla se vaikutti. Oli varmaan suotuisa hetki muutenkin, ja lisäksi noihin kuviin epäilemättä turtuu kun niitä tulee eteen joka askissa. Mutta yhtä kaikki, mun lopettamispäätökseen se vaikutti.
      
    Eli kai niistä on sitten tykättävä. Tupakkapaikalla röökaavat eivät kyllä yhtään tykkää. Tai he naureskelevat niille ja luovat keskenään yhteenkuuluvuuden tunnetta noita valistajia vastaan. Näin se riippuvuus toimii.
  • Noppapeli, luet mun ajatukset nyt tässä. Todellakin on juuri tuo, mikä sulla äitiydessä tai työtehtävissä. Se on vähäniinkuin se esine joka tuo onnea. Koska enhän minä mitenkään voi pärjätä tentissä, jos en ole polttanut ennen sitä. Ja joskus kun en ole ehtinyt polttaa ja tentti ei mennytkään hyvi niin siinäpä on taas tupakoimattomuus syyllisenä. Ei siis tietenkään se, että en ollut opiskellut juurikaan. Mieli on vahva asia. Se keksii aina jonkun syyn tehdä sitä mitä haluaa. Mutta ehkä me voidaan käyttää tätä hyväksi ja kääntää mielen voima nyt sitä tupakkia vastaan :) Näin ainakin uskon!

    Ja hyvä vinkki noiden tilanteiden ennakkoon miettimisestä. Tätä pitääkin hyödyntää! Olen tehnyt tätä ajatusleikkiä vähemmän houkuttavien paikkojen suhteen, mutta nuo pahimmat hetket, niitä en ole vielä uskaltanut miettiäkkään. Pitääkin kehitellä mielessä nyt se kuva kuinka kävelen kohta koululle ja tenttiin ja EN polta tupakkaa. Kaikkea sitä joutuukin tekemään sen pahalta haisevan myrkkypötkön takia :D
  • Täällä ilmoittautuu myös yks immeinen joukkoonne! Olen seurannut jo pari viikkoa näitä keskusteluja täällä. Itse poltin viimeisen tupakan sunnuntaina 23.4. Päätös oli kypsynyt pitkään. Kokeilin jo viime vuonna Zybania, ei auttanut ja nyt aloitin reilu 2 viikkoa sitten Champixin. Tupakkaa meni loppuaikoina jo maxiaski punaista LM. Rahan meno ja häpeä polttamisesta auttoi vahvistamaan lopetuspäätöstä. Tässä sitä nyt kärvistellään ja imeskellään mynthoneita posket pullollaan  :#
  • Ja mistä te saatte julkaisunne alapuolella olevan kuvan, missä näkyy rahansäästö ja polttamatta jääneet tupakat? 
  • Äiti83. Tuolla oikealla ylhäällä (jos olet pöytäkoneella) on "mutterin kuva" (asetukset), siellä on Muokkaa profiilia - Allekirjoituksen asetus. Sieltä löytyy!
  • Ei oo helppoa ei. Mulla on nyt huomattavasti vaikeampaa kuin ekalla viikolla, mistä sitten ikinä johtuukin. Itkuherkkyys ja ärtyisyys vaan lisääntyy, tosin mulla on myös epävakaa niin en voi varmaksi sanoa mikä johtuu mistäkin. Toisaalta mun epävakaan oireilu on ollut aikaisemmin aika hyvin hallinnassa ja nyt sitä hallintaa ei ole juuri ollenkaan. Monta kertaa ollut menossa kauppaan hakemaan tupakkaa, ihan vaan jotta sais jotain järkeä tähän olemiseen taas. Ihme ja kumma en ole vieläkään sortunut. 

    Jotain hyvääkin. Eilen eka kerta koiran kanssa juoksemassa polttamisen lopettamisen jälkeen (kiitos nilkan hajoamisen, flunssan ja viimeisimpänä koiran loukkaantumisen, mutta nyt ollaan vihdoin molemmat kunnossa) ja ai että. Rullasi oikeenkin kivasti, yli puolet pidempi matka kuin kertaakaan tänä vuonna, eikä edes tehnyt mieli pitää taukoa välissä. Olisin jaksanut pidempäänkin, mutta pakko muistaa huomioida toi koirakin, ettei tule sille liikaa kerralla. Muistaapahan taas hetken, että tän takia mä lopetin polttamisen. Harmi kun kesällä ei ole canicrosskisoja, lisäisi varmasti motivaatiota treenaamiseen ja siinä sivussa savuttomuuteen. Ehkä tässä pärjätään ilmankin. 
  • Pitääkin kokeilla kohta läppärillä, jospa sais tuon jutskan tuohon alas. Tänään on ollut taas vaikea päivä, onneksi ylihuomenna taas työt kutsuu, niin ei tuu mietittyä tupakanpolttoa niin paljoa. Koko ajan pitäis olla jotain tekemässä. Ei tää helppoa ole, ei. Mut helpottaa lukea täältä muidenkin vieroitusoireista  :) nimimerkillä; hikeä nytkin pukkaa.

  • Tasapuoliset tsempit tänne huhtikuun poteroon!! Ei mee enää kauaa kun voitte sanoa lopettaneenne viime kuussa! :+1: 

    4.6.2016 illasta se loppu, ei oo sittemmin ollu tupakille hoppu 
  • Phale, tsemppiä! Älä anna minkään pirun tupakkariippuvuuden väittää, että tupakka olisi hyvä mielialaa tasaava lääke :D Ajan kanssa helpottaa, se on ihan varma.
  • Moikka ,Noppapeli ym rohkeat savuttomat ! 2pv kokonaan polttamatta. Eli 26.4.2017 alkaen. Takapakkia tuli hieman, mutta nyt tosiasiat on lyöty eteen ja on tahto ja on pakko lopettaa. tsemppaan kaikkia. Vierotusta on. Keskittyminen vaikeaa, olen pelannut rentouttavia pelejä, koska ne vievät ajatukset muualle. Huomenna ehkä on parempi kohdata savuton päivä. Tänään ei kiinnosta mikään muu kuin pelit ja tv ja netflix. Näillä mennään :smile: 
  • Tsemppiä Phale! Ainahan se itkuherkkyys ja vaikka mikä muu mielialanvaihtelu voi olla normaalia mielialanvaihtelua jonka nyt vaan huomaa enemmän, kun ei saa sitä tupakkia siihen tueksi :)
  • Kyllä se rööki tulee aika ajoin mieleen, kaupan kassalla on tarttenu ihan huulia puristaa yhteen ettei pyydä sitä askia. Tänään on käyny useamman kerran mielessä ..... Onneksi lähen miesystävän luokse kohta puoleen, siellä ei tule tupakka edes mieleen kun on niin kaikenlaista tekemistä - salia, uintia, lenkkiä, keilaamista. Eilen huomasin että mun etu- ja keskisormen keltaisuus on hävinnyt!! Jes, ei tartte enää hävetä niitäkään. Olo on kyllä kertakaikkisen upea, yleinen tukkoisuus ja yskintä on loppunut. Kyllä tästä on hyvä jatkaa!

    Tsemppiä kaikille - ei anneta periksi!
  • On muuten plussaa, jos pääsee semmoseen paikkaan missä ei tarvii sitä tupakanhimoa hirveemmin pohtia! Ja liikunta nyt auttaa muutenki, ainakin keuhkot puhdistuu nopeemmin kun niitä käytetään aktiivisesti :) Eli tosiaan tästä hyvä jatkaa Päättäväinenkö!

    Itsellä tänään uusia haasteita edessä eli ensimmäinen baarireissu lopettamisen jälkeen.. Tänään ei ole tehnyt mieli poltella ja jotenkin on positiivinen olo, mutta kun ajattelee sitä baariin menoa niin alkaa pohtimaan, että miten hitossa sieltä selviää sikaritta? Sitähän poltettiin baarissa jo ennen kuin ansaitsi vakipolttajan leiman. Pitää ilmeisesti imeskellä jotain hammastikkua tupakkakopissa..
  • The user and all related content has been deleted.

    14.7.2017. klo 12.45
  • Onnea jokaiselle hienosta päätöksestä!  Tsemppiä!  Se kannattaa ehdottomasti!  Taistelua vaatii mutta palkitsee! 
  • Hei! No niin, tänään se sitten alkoi. Olen aikaisemmin ollut 2 vuotta polttamatta muutama vuosi sitten. Nyt yritetään uudestaan. Uskon että tällä kertaa mahdollisuudet ovat paremmat, kun on niin paljon positiivisa syitä olla polttamatta, eikä pelkästään "ei saa polttaa". Mutta kyllä tää alku on karmeeta! Muutaman minuutin välein keksii kuin ihan uutena ideana että "nyt voisikin mennä tupakalle!" ja sitten tajuaa "kamalan" todellisuuden :D Kaikki tuntuu hirveeltä. No onneksi tämä menee ohi muutamassa päivässä.

    Tsemppejä kaikille!!
  • Mies ja poika puöritelleet tänään aika ajoin päätään, kun tyrannimutsilla palanut pinna milloin mistäkin. Huono omstunto seuraa toki tästä, mutta yrittänyt ajatella, että pojat joutuvan vain kestämään tämän vaiheen niin saavat sitten savuttoman ja terveen äidin. 

    Vappu jännittää. Näin "painajsista" että sorruin polttamaan vapputupakan, koska eihän se yksi haittaa. Nyt entistä enemmän skarppina skumppamaistissaan, ettei vahingossakaan tulisi tällaista tilannetta vastaan. 

    Mynthoneita vedetty sen verran, että maha on turvonnut ja kipeä. Pitääkö sitä aina ottaa joku pakkomielle. 

    Eilen ja tänään nuuhkinut ohi kävellessä ja hidastaessa kadulla tupakoivien savua. Vieläkin tuoksu on mieluista. 



  • Kyllä tästä hyvä viel tulee. Itse yritän tsempata itseeni terveyshyödyillä. Toki on varmaan 17v poltolla tullut pysyviäkin muutoksia keuhkoon yms. Ei ole ylitsepääsemättömiä tuskia viel ollut röökin lopetuksen suhteen. Emäntäkin lopetti ennen raskauttaan niin siitä saan tsemppiä itsekin. Toki itsellä on myös halu saada vanha huippukuntoni takaisin.
  • Moi! Täällä nyt toka päivä meneillään. Ei kyllä ole hyvä olla, mutta kuitenkin parempi kuin eilen. Eilen oli ihan hirveetä, huimasi, tärisytti... Nyt on vaan tämmöstä tasasta v*tutusta :D Kyllä tää vielä tästä, uskon vakaasti. Kuukauden päästä on jo paljon parempi, sen tiedän.

    Tsemppiä kaikille!
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.