Heinäkuu 2017 lopettaneet

Täti Keltainen

Jaahas tänne sitten muutan tällä kertaa. Vuosi sitten into pinkeänä lopettelin Heinäkuu 2016 lopettajien kanssa ja taas ollaan lähtöpisteessä. Se kuuluisa vain yksi vei minut pois raiteilta ja nyt on muutama kuukausi tullut poltettua ihan kuin aktiiviaikoina. Ei muuta kuin uusi yritys, kun en vaan kestä tätä savullistakaan oloa. 
Yritän palauttaa päähäni sen savuttoman rinnakkaisminän ajatusmaailman, eli että pärjään ihan hienosti ilman sitä tupakkaa.  
Olo on aika levoton ja pää huutaa taas sen sata syytä miksi mun pitäisi vielä vähän lykätä tätä lopettamista "jos vaikka sitten lomalla" joo ei, sen aika on tässä ja nyt. Parin viikon päästä kun loma on alkanut, olen sitten jo sen vaikeimman ohittanut, eli jättänyt  sen ensimmäisen askin ostamatta.
Nyt salille ennen duunia hakemaan maksimiendorfiinit, ai  hemmetti miten toi rööki voikin pyöriä päässä joka sekunti. voi jumakauta.

Täti Keltainen

Eka savuton päivä takana ja toinen edessä. Ei mitään katastrofaalisia oloja vielä, välillä vaan tekee ihan hitokseen mieli tupakkaa. Aika nopeasti ne fiilikset menee ohi kun ei jää niillä sen kummemmin mässäillemään. Aamulla vähän tyhjä olo, mutta harhaa se vain on. Kauhean objektiivisesti tarkkailen itseäni, noh kai se ohi menee ajan kanssa. Aamulla kävin salilla tekemässä alaosaston, siellä ei rööki käynyt mielessä kuin vasta lopun aerobisella osuudella. Siinä tilanteessa oli helppo kääntää ajatus myönteiseksi ja miettiä kuinka muutaman viikon päästä vauhti taas kovenee kun hengitys kulkee paremmin Vähän kylä kauhistuttaa mitä fiilareita tämä ja huominen tuo kun nämä kai on ne pahimmat päivät, mutta päättäväisellä asenteella niistä(kin) kai selviää. Viime kerralla lopetin Champixin avulla, mutta nyt meen luomuna. Ajattelin kun kerran pärjäsin ilman Champixia tupakoimatta, niin kai mä nytkin pärjään heti alusta asti. Pään sisällä se työ on tehtävä eniveis. Jokainen polttamatta jäänyt savuke on voitto ja vie savuttomuutta eteenpäin. Jes näin se on

muksista-1325

Päätöksen tehneistä heinäkuu 2017 lopettaneisiin. Positiivisen kokemuksen voimalla uskon selviäväni savuttomana eteenpäin. Paljon olen lukenut faktatietoa lopettamisesta ja valmentajakin oli apunani hetken verran. Sitten tuntui siltä että pää on täynnä tietoa enkä osannut sitä käytännössä toteuttaa. Minulla oli taistelu meneillään ja käytin kaiken tahdonvoimani siihen että saisin päätökseni toteutettua, se vei voimia. Luovuin taistelusta ja kuukauden verran kaikki tieto muhi päässäni ja sitten yhtenä päivänä vain poltin viimeisen tupakan. Rajallista määrää olevaa tahdonvoimaani en halua käyttää taisteluun tupakkaa vastaan vaan johonkin oleellisempaan. Liimasin viimeisestä askistani journal bullettiini kartonkia olevan tekstin "Tupakointi tappaa Rökning dödar" ja sikiöasennossa makaavan ihmisen kuvan. Niihin on hyvä palata pahan paikan tullen. Lisäksi minulla on voimalause "Kaikki on hyvin. Asioilla on tapana järjestyä."

Täti Keltainen

Minua tosissan ravistelleita kuvia tupakka-askista on kaksi: se missä on kuva kielisyövästä ja se toinen missä on hampaat ihan mädäntyneinä. Ennen aina ajattelin noista kuvista, että ei ne mitään vaikuta, mutta pakko pyörtää sanani tässä kohtaa. Ainakin minuun nämä kaksi vaikuttivat ja aloin miettimään, että mitä hittoa mä teen itselleni.
Posiitivisella mielellä matkasta tulee ainakin hieman mukavampi ja varmasti se vaikuttaa myös lopputulokseen

peterra

muksista-1325

tuon sinun mottosi lisäksi Mauno Koiviston lanseeraama ja nyttemmin uudestaan julkisuuteen noussut Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin sopii myös erinomaisesti mietelauseeksi tupakoinnin lopettamisen vaikeille hetkille.

Täti Keltainen

Jaahas 3. savuton päivä alkamassa. Aamulla herättyäni heti ensitöikseen tupakka tuli mieleen, tyrkytti itseään aamukahvin seuraksi. No sekin mieliteko meni ohi omalla painollaan ja näinhän se muistini mukaan on, niitä mielitekoja tulee ja menee, milloin enemmän, milloin vähemmän. Töissä on helpompi ne sivuttaa kun voi tarttua odottaviin töihin. Varmaan viikonloppuna vieläkin enemmän ne mieliteot vellovat mielessä kun sitä vapaa-aikaa on ihan riittävästi. Noh päivä ja mieliteko kerrallaan eteenpäin, ei tää nyt niin kauheata ole

Melisa

Hienosti kulkee kuitenkin. Yritä palauttaa mielees niitä tuntemuksia ja toimintoja, joita sulla oli savuttomana. Olit jo kuitenkin aika pitkään. 

Tsempit tälle päivälle.
Voimia, sisua ja kärsivällisyyttä. 

Täti Keltainen

KIitos Melisa tsempeistä, sulle pitäisi kyllä joku terveyden edistämispalkinto myöntää, niin ihanasti jaksat meitä aina kannustaa Neljännen päivän alku ja olen hyvinkin hengissä. Eilinen oli aika syvältä, ihan liian paljon se rööki huuteli mua. Kun tulin töistä, otti sen verran päähän kun mikään muu ei muka tuntunut miltään kuin se hiton tupakka, niin pakko oli lähteä vesijuoksemaan. Ajattelin, että kun keskityn tunnin ajan vaan siihen vesijuoksun tekniikkaan, niin saan levätä noilta tupakka-ajatuksilta edes hetken aikaa. Toimi ihan hyvin Kun tulin kotiin oli paljon levolllisempi mieli ja mieliteot jotakuinkin kurissa. Tiesinhän minä sen vanhastaan, että ohi ne menee kun ei jää tuleen makaamaan. Tämä aamu on alkanut eilistä helpommin. Uskoisin, että viimeisetkin nikotiinin rippeet ovat elimistöstä nyt poistuneet, nyt taas alkaa vieroittautuminen niistä tavoista ja uskomuksista joihin se rööki liittyy. Luojan kiitos en vielä ehtinyt palaamaan takaisin ihan kaikkiin tupakointitapoihini tai siis tilanteisiin jossa ennen edellistä lopetusyritystä poltin, nyt on vähemmän karsittavana, mutta siltikin ihan riittävästi. Niille jotka miettivät edes sitä yhtä, älkää miettikö. Mä voin toimia huonona esimerkkinä. Yhdestä se lähtee ja nopeammin kuin uskottekaan, se on sitten askin osto edessä, josta muka polttaa vaan silloin tällöin, iloon/suruun/ketutukseen. Just joo, ei toimi näin. Paljon helpommalla pääsee kun jättää sen yhden henkosenkin polttamatta. Onhan tää tietty ihan mielenkiintoista tutkia omaa päätänsä, että mikä siellä viiraa kun ei kerrasta opi, mutta juuh mieluummin mä sitten ehkä jatkossa tutkin ihan muita juttuja....

Täti Keltainen

Sitä tikulla silmään jne.... Pakko vaan oli laittaa tämä viime heinäkuinen esittely itsellenikin muistutukseksi tänne... jNyt taisin päästä pari kuukautta pidemmälle ennenkuin selkäranka notkahdi ja lujasti. Onneksi tämä retkahdus ei kestänyt nyt sitten paria vuotta, ehkä mä pikkuhiljaa alan oppimaan virheistäni.ja varomaan niitä signaaleja joita rööki mulle tarjoaa just silloin kun luulee handlaavansa tilanteen.. Toivottavasti:

"Huomenta,
Täti Keltainen ilmoittautuu taas Stumppiin ja päätin asettua taloksi tähän ryhmään, jos vaan tilaa on Edellinen lopetusyritykseni kesti puoli vuotta kunnes retkahdin savustamaan itseäni. Retkahdusta kesti sitten lähes kaksi vuotta mutta nyt on taas uusi yritys edessä, toivottavasti se lopullinen. Kaksi kertaa aiemmin olen siis yrittänyt lopettaa tosissani, molemmat kerrat päättyivät samalla tyylillä, ensin alkoholin yhteydessä tupakointi, sitten poltinkin jo seuraavana päivänä edelliseltä illalta jääneet savukkeet ja sitten poltinkin ihan kun en ikinä olisi lopettanutkaan.
Niin paljon minua on tympinyt tupakanpolttoni pidemmän aikaa että päätin lopettaa nyt lopullisesti. Toivottavasti otin opikseni noista edellisistä kerroista enkä nyt sitten tee samoja virheitä.
Champixin avulla taas lopetus, ne  toimivat minulla. Kaksi viikkoa olen niitä nyt syönyt ja tänään on ensimmäinen savuton päivä. Yllätyin iloisesti kun sain Kela-korvauksen Champixeista, hyvä puoli tuossa Kela-korvauksessa on se että täytyy käydä myös lääkärin luona keskustelemassa kuurin aikana, tai ainakin näin minulle sanottiin.
Lähestyn tätä tupakanpolton lopettamista ilon kautta, kuinka paljon se minulle tuokaan iloa kun en polta. Mielitekojen yhteydessä kysyn myös itseltäni mitäköhän iloa se tupakka nyt minulle toisi. Muistan liiankin hyvin sen ketutuksen kun tupakka alkoi pyörittämään taas minua ihan miten halusi. Riippuvuus ei koskaan ole iloinen asia ja sen koitan pitää mielessäni. Narraisin jos sanoisin että ei tee yhtään mieli tupakkaa, totta kai tekee mutta jokainen polttamatta jätetty savuke vie eteenpäin tätä päätöstä. Savutonta kesäpäivää kaikille "

Ei lisättävää

Melisa

Kiitos kiitoksesta Täti Keltainen.
Olen varmaan miljoona kertaa tännekin kirjoittanut oman puolen vuoden lopetukseni ryssimisen. Polttamista kesti sen jälkeen 3,5 vuotta. Ei ollut Stumppiakaan silloin. Kukaan ei kaivannut eikä kutsunut savuttomuuteen.

Kun löysin ekan vertaistukifoorumin, päätin, etten "murra enää savuttomuuden taikaa." Näin joku tuolla kirjoitti. Se yksikin sitä murentaa, vaikka ehkä siitä voi toipuakin.

Näin toivon tietty kaikkien lopettajien pysyvän tuon taian piirissä. Elämä on silloin helpompaa.

Me olemme kuitenkin kaikki erilaisia lopettajia ja elämä riepottelee meitä eri tavoin. Helpolla ei selviä kukaan. Siksi on Stumppi! 

Täti Keltaiselle vielä sanoisin, että sinä olet selkeästi työstänyt päässäsi tuota savuttomuutta ja tapojasi. Siitä on kyllä hyötyä. Liike on muuten lääke tähänkin vaivaan.

Toivottavasti pian loppuu kärvistelyt ja pääset nauttimaan taas savuttomuudesta.

Hyvää savuttoman päivän jatkoa kaikille!

Finito

Tämän vuoden heinäkuisten potero vaikuttaa vielä hiljaisemmalta kuin viime vuoden. Välillä siellä huhuiltiin kaiffareita, ettei yksin kirjoitteluksi olis ihan menny. Niistä kaiffareista savuttomana porskuttaa ainakin Tata ja mitä ilmeisimmin Nannakin, joilla kohta vuosipäivä.

Mukavan kotoistahan tämä on Täti Keltaisen postauksia lueskella ja iloita sen puolesta, et ainakin mulle pahimmat päivät 3 ja 4 olet kohta kituuttanut. Great!

Täti Keltainen

Heh; heinäkuussa ei kauheasti tungosta ole, mä taidan olla vakiolopettaja, ilmestyn yhtä varmasti Stumppiin heinäkuussa kuin mitä heinäkuu seuraa kesäkuuta Viimeksikin ihan loman kynnyksellä lopetin ja taas kävi samoin. Viikon päästä alkaa kesis. Mä meinaan pitää sport campin itselleni, kaksi viikkoa enemmän treeniä ja vika viikko sitten vähän kevyemmin, etten ihan raatona palaa töihin.  Ihan hyvä tässä vaiheessa taas lopetella niin henki kulkee sitten paremmin. Alko on täysin poissuljettu, enkä mä nyt niin kauheasti sitä hingukaan, en edes lomalla. Eilinen päivä oli aika paha, mutta ei ihan vielä sellainen, että olisin antanut periksi. Tänään ehkä vähän helpompi, ainut vaan, että nyt vähän väliä olen muka menossa partsille röökille. Sitten tajuan juu en olekaan, ja pieni pettymys valtaa mielen, onneksi ihan vaan sellainen seitinohut pettymys. Kyllä mä tossa mietin, että voiskohan sitä ostaa askin ihan vaan viikonlopuiksi, mutta kyllähän sen tajusin samantien miten järjetön idea se on. Toi mieli on vaan sellainen, että kun ollaan vähän epämukavuusalueella, niin se koittaa keksiä kaiken maailman kiertoteitä miten siltä epämukavuusalueelta pääsee pois. Nyt toi mun mieli ei vaan taida muistaa, että mä noi jutut olen niin sataan kertaan ennenkin käynyt läpi ja kun periksi olen antanut, ei siitä hyvää ole seurannut.  Toistaiseksi kaikki hyvin

Täti Keltainen

Niin ja toi saldohan savuttomista HK 2016:sta on ihan mahtava. Miljoona hurraata teille

muksista-1325

Huomenta vaan. Ihmettelen vaan tuota polttamattomien tupakoiden määrää, se on valtava jo nyt ja kannustaa jaksamaan meitä heinäkuussa 2017 lopettaneita. Ajatukset tulevat ja menevät niille ei voi mitään mutta toimia ei aina kannata niiden mukaan, ihmetellä vaan mitä se mieli tuottaa. 

Täti Keltainen

Huomenta täältäkin
Joo toi banneri on hyvä tapa vahvistaa päätöstään. Jos sitä "säästettyä" rahaa ei missään näy mutta noi polttamatta jääneet savukkeet on ja pysyy ja vaikuttaa niin moneen asiaan elämässä
Heti herättyäni lähdin salille, pitäisi varmaan siirtää talonkirjat sinne kun siellä ei toi rööki kauheasti mielessä ole. Heti kun salilta poistuin, johan mun mieli alkoi arpomaan oisko tänään mitään hyvää syytä ostaa sitä askia. Aurinko paistaa jos vaikka partsilla vähän polttelis ja nauttis kesäpäivästä jne jne... Jätin kuitenkin ostamatta ja ajattelin käydä täällä Stumpissa ennen kuin lähden tupakkaostoksille ja hyvä oli, että tulin ja varpilla tulen jatkossakin. Taas on kotvan aikaa helpompaa olla itsensä kanssa.  Spotifysta täräytin jonkin kaikkien aikojen kesähitit soittolistan soimaan, kesäistä musaa ja mieli tekee vaan jorailla itsekseen, kyllä tää päivä savuttomana menee. Kiitos Stumpin ja kesämusan  

muksista-1325

Semmoista asiaa olen ihmetellyt jo pidempään kun hikiliikunnan jälkeen tekee mieli tupakkaa ihan kamalasti. Onko se ollut vain paha  tapa luulisi että liikunnan jälkeen endorfiinit valtaisivat mielen ja viimeiseksi tulisi mieleen tupakka. 

Täti Keltainen

Oiskohan sitä pitänyt jonkinlaisena palkintona hyvin tehdystä treenistä tmv? Kyllä ne endorfiinit varmaan on jyllänneetkin, mutta nautinnon maksimoimiseksi sitä on sitten vielä sytyttänyt sen muka nautinnollisen savukkeen... Vähän sama juttu kuin sauna+bisse+tupakka, kombinaatio jota aika monet pitävät lähes pyhänä kolminaisuutena vaikka sauna itsessään on jo niin hyvää tekevä (ainakin monelle). Opittuja tapoja kaikki lisukkeet kuitenkin  

Sisilisko89

Täällä taas. Rankkaa on ollut. Nyt on koko elämä pistetty remonttiin:ruokatottumukset,liikunnan lisääminen yms... nyt on aika ottaa itteää niskasta kiinni ja lopettaa tämä pelleily. Mulla on vaikeuksia kotosalla ilman miestä ja ahdistun siitä kun hän lähtee yhdeksi päiväksi 2 viikon välein isälleen. Silloin kun jään yksin niin se on kamalan kova paikka koska ahdistun helposti. Nyttekin voin huonosti kun olen 10 tuntia ilman tupakkaa. Työkyvyttömyyseläkkeellä toivoisin että löytyisi muuta tupakoinnin ajattelun tilalle. Asiaa ei auta että ukko polttaa ja haju tulee olohuoneeseen parvekkeelta tiivisteiden välistä. Argh!

Täti Keltainen

Tervetuloa Sisilisko89. Kannattaa varmaan maltilla pistää sitä elämää remonttiin ja edetä askel kerrallaan. Jos liian paljon kerralla muuttaa, tuppaa ne muutokset jäämään sitten lyhytikäisiksi. Vähän niin kuin taloa rakentaisi, ensin perusteet ja sitten lisätään kaikki muu... Tsemppiä kuitenkin sinulle. Auttaisko sinua jos sitten lähtisit vaikka ahdistuksen hetkellä kävelylle? Itseäni kun ahdistaa joku asia, niin se vaan pahenee jos oikein sitä mietin paikoillani. Lukuisilla kävelyillä olen monta asiaa saanut mielessäni järjestykseen, en nyt tietysti taustojasi tunne mutta kunhan ehdotin.
Itse arvon täällä lähdenkö pyörälenkille, vesijuoksemaan vai sauvakävelemään. Varmaan nappaan noi sauvat partsilta ja lähden katsomaan miten maailma makaa yön jäljiltä. Aamukahvi tuntui vähän vajaalta ilman sitä tupakkaa, muuten tänä aamuna ei se niin julmetusti ole mielessä pyörinyt ja hyvä niin. Ihana kesäaamu ja kun enää on vaan viikko lomaankin, niin mikäs tässä on ollessa, aika jee-fiilikset, heh ainakin toistaiseksi  

muksista-1325

Kirjoittaminen auttaa tupakan tuskaan liikunnan lisäksi. Kirjoitan kalenteriin, kirjoitan blogiin, kirjoitan vihkoon ym. ja lisäksi tietenkin saan kirjoittamalla vertaistukea tältä keskustelupalstalta.

Liikkumalla ulkona luonnossa Suomen kauniissa kesässä voi kuulla lintujen laulun ja haistella kukkien tuoksua tai sitten kuunnella musiikkia kulkiessaan.

Minun täytyy muistuttaa itseäni myös rentoutumaan kaiken muutoksen keskellä. Katselen televisiosta vaikkapa saksalaisen rikossarjan, käyn saunassa, kuuntelen radiosta jonkun nostalgisen ohjelman tai vaikkapa laitan suomirokit soimaan...

muksista-1325

Viikko takana savuttomuutta ja tänään on nikkis vallannut mieleni jo monta kertaa. Yritän päästä itseni kanssa yhteisymmärrykseen että savuton elämä on nyt osa minua ja kasa tupakoita jotka ovat jääneet polttamatta kasvaa vain päivä päivältä.

muksista-1325

Tupakan tuska ei vain hellitä ja muistutankin itseäni: Muista ulkoilla, syödä ja nukkua. Yksinkertainen ja säännöllinen elämä sopii minulle ja siihen ei kuulu tupakan poltto. "Kaikki on hyvin. Asioilla on tapana järjestyä." Kaikenlaisista itsestäänselvyyksistä sitä joutuukin itseään muistuttelemaan.

Täti Keltainen

Välillä tulee päiviä, jolloin se tupakka vaan pyörii enemmän mielessä, huomenna varmasti on sinulla helpompi päivä muksista-1325. Sellaista itsensä tutkimistahan tämä lopettaminen tuo mukanaan, miltäs tänään tuntuu jne. En mä ainakaan tuollaisia pohtinut silloin kun poltin, olo oli tasaisen tympeä ja takkuinen... Ykstellen selätät vaan ne mieliteot, kuten itsekin kirjoitit aiemmin: kaikenlaista se mieli tuottaakin

muksista-1325

Kirjoittamalla selätin tupakan tuskan tänään ja palaamalla niihin faktatietoihin joita itselleni keräsin ennen kuin lopetin siis valmistautumisvaiheessa joka oli yhtä taistelua. Monta lopettamispäivää asetin itselleni ja yhtä monta kertaa poltin vain sen yhden tupakan vaikka jo ennestään tiesin ettei se siihen yhteen jää. Sitten lopetin taistelun ja yhtenä päivänä vain lopetin sauhuttelun. Se kävi lopulta helposti mutta tänään mieli on tuottanut kaikenlaisia ajatuksia joiden on vain parempi tosiaan antaa tulla ja mennä. 

Minulle tupakka antoi energiaa tekemisiini ja tauon tekemisen lomaan. Väitetään kyllä että lopetettuaan tupakan polton ihmisestä tulee energisempi, sitä odotellessa, tuntuu että olen aika saamaton tällä hetkellä.

vko

Ei energisyyttä viikossa tule.

Olivinia

Minä olin kuin "nukkuneen rukous" ensimmäiset nelisen kuukautta. Sitten alkoi virrat palaamaan

Noppapeli

Hei, tsemppiä kaikille alkutaipaleella! Päätös ja sen toteutus on kuitenkin se isoin siirto ja se on jo tehtynä! 

Tuli mieleen että jos täällä vaikuttaa hiljaiselta niin voi johtua siitä että on vasta kuun alku ja mukaan ehtii vielä liittyä vaikka kuinka monta myöhemmin tässä kuussa lopettavaa.

muksista-1325

Heinäkuu 2017 lopettaneet on tosiaan aika hiljainen mutta onneksi te jo pitempään ilman tupakkaa olleet tsemppaatte meitä muutamia. Olisi tosiaan mukavaa kuulla missä vaiheessa tuo energisyys palaa?

Täti Keltainen

Huomenta Hiljaistahan täällä tosiaan on, mutta tällä mennään. Varmaan monikaan ei halua lopettaa tupakointia kesäloman/kesän aikana, se saatetaan kokea liian haasteelliseksi. En osaa sanoa koska energisyys palaa kun itse olen ihan yhtä energinen kuin ennenkin. Yritän syödä terveellisesti, liikoja hillaripläjäyksiä vältellen ja sitten liikun kyllä aika paljon. Jotenkin voisi kuvitella kun elimistössä ei enää ole häkämyrkytys päällä, niin se energisyys palaa aika pian. Tänään särkee pää ihan hitokseen, johtuu varmaan elimistön puhdistumisesta. Täytyy juoda vettä runsaasti, ehkä se auttaa. Yhtä kaikki, tänäänkin ajattelin olla savuton, sittenhän se onkin jo taas eka viikko kasassa ja suht'koht täyspäisenäkin vielä

vko

Ei se energisyyden olemattomuus fyysisistä vierotusoireita niinkään johdu vaan psyykkisistä. Puolen vuoden jälkeen minulla alkoi elämä kulkea paremmin, ei silloinkaan kertarysäyksellä. Ensimmäisen viikon kohdalla olin elämäni pahimmassa masennustilassa.

Finito

Energisyyden puuttuminen oli minusta yksi raivostuttavimmista vieroitusoireista. En meinannut millään hyväksyä sitä, että minusta ennen niin aikaansaavasta ihmisestä tuli aivan saamaton kuhnuri. Ja sitä kesti kuukausikaupalla, mutta ohihan sekin meni, kuten kaikki muutkin inhottavuudet.

Tsempit heinäkuisille, ensimmäinen viikko takana ja monta helpompaa edessä