Voiko tämä olla näin paha?

Viidettä päivää tupakitta Champixin avulla, takana yli 20 vuotta tupruttelua. 1-2 askia meni päivittäin, imeskelin oikein tunteella.
Jotenkin kuvittelin että ensimmäiset 3 päivää lopettamisessa olisivat pahimmat, ja olihan siinä niksoja, päänsärkyä, kurkkukipua, kuumeisuutta, ärtyneisyyttä, levottomuutta, masentuneisuutta, itkuisuutta ja unettomuutta. Nyt kuitenkin 4. ja 5. päivä menneet hysteerisesti vollottaen sängyssä, mihinkään ei kykene, olo on uupunut ja masentunut. Töissä en käy, muita ihmisiä en näe kuin puolisoa ja häntäkin toivoisin näkeväni mahdollisimman vähän, koska pahoittaa mielensä koska joko itken, raivoan tai sulkeudun jotta kumpaakaan edellämainituista ei tapahtuisi. Ulos ei uskalla ihmisten ilmoille, kun ovesta astuessa kyyneeleet alkavat valua. Ruoka ei maistu, mikään ei tunnu miltään. Onko tämä normaalia? Kauanko tämä voi vielä jatkua? Onko kukaan kokenut vastaavanlaista helvettiä? Millä repiä positiivisia ajatuksia, mistä elämänilo ja selviytymiskeinot itkun sijaan?

Viestejä yhteensä

  • Onko sinulla tupakanhimoa?
  • InariInari Helsinki
    editoi lokakuu 2017
    Ei ole minuuttiakaan etteikö tupakka olisi mielessä, mutta himottaako, se on vaikeampi kysymys. Champix ehkä vaikuttaa siihen, että tupakanhimo on erilaista kuin ennen. Mutta kyllä, tupakanhimo on kova, ja ei tule yksittäisinä piikkeinä niinkään, vaan on kokoaikaista ja väsyttävää. Lähipiiri lähinnä ihmettelee oireita, heille kun lopettaminen oli helppoa ja vaivatonta, joten päätyivät lopputulokseen että minulla tämä on vaikeaa koska olen niin negatiivinen ihminen. Kuulemma en voi onnistua ennen kuin opin olemaan positiviinen. Vinkkejä tähän? Mikään ei tosiaan tunnu miltään, edes rakas alkoholi (vaikka helpottaakin pahimpia itkukohtauksia), harrastuksista, herkuista ja lempisarjoista lähtenyt kaikki ilo, joka itsessään saa jo olon surulliseksi. 

  • Inari kirjoitti:
    Ei ole minuuttiakaan etteikö tupakka olisi mielessä, mutta himottaako, se on vaikeampi kysymys

  • ...ja en näköjään osaa käyttää tätä keskustelufoorumiakaan. 
  • Vaikeita olivat minunkin vieroitusoireeni, en kylläkään käyttänyt Champixia vaan korvaushoitoa. En olisi ilman korvaavia ja unilääkkeitä selvinnyt.
  • Kyllähän nuo poikkeuksellisen kovilta oireilta kuulostaa, mutta silti täysin samoilta kuin mitä me muutkin on täällä valiteltu. Sulla vain tuntuu tulevan ne kovempina. Jos joku sanoo että olet liian negatiivinen etkä sen takia voi onnistua niin jätä sellaiset kommentit täysin omaan arvoonsa.
    Se että oot tehnyt päätöksen, hankkinut lääkkeet, aloittanut kuurin, kirjoittanut tänne forumille....siinä on monta askelta sitä kohti että se onnistuu.

    En tiedä onko tästä mitään apua kun tulee sellanen tunne että sivusta on helppo huudella, mutta mua auttaa paljon sen motivaation ajattelu. Eli jokin motivaatiohan taustalla on miksi on päättänyt lopettaa. Mua aina välillä vähän hävetti olla se tupakoitsija ja vaikka urheilua harrastan niin tuntui että en oo sellanen "tosi-harrastaja" kun poltan. Niin saan siitä motivaatiota kun ajattelen että nyt olen sellainen kun en polta. Monta tollasta pikkuasiaa oli mitkä häiritsi niin nyt on mukavaa ajatella niitä kun ei polta.
  • Ja joskus muussa ketjussa kerroinkin että välillä kun on tapana vitsailla vaikka työporukassa niistä eläkepäivistä niin mua aina vähän kalvoi se että mitenköhän käyn kun tupakkia vetää. Nyt on sekin kalvaus jäänyt pois ja tuntuu että voi vitsailla vapaammin siitäkin aiheesta. Hölmöltä kuulostaa mutta vain toinen tupakoitsija voi sen ymmärtää :)
  • Kiitoksia Tumppaanko, ehkä tämä sitten on vain ohimenevää ja kestettävä. Motivaatio tähän projektiin oli lopettaa savuttoman työpaikan takia, mutta irtisanouduikin juuri ennen kuuria. Minulla on niin paha riippuvuus että hädin tuskin kestän tuntia polttamatta, työ oli todella stressaavaa kaiken lisäksi. Päätin kuitenkin kokeilla lopettamista, kun Champix-kuuria söin jo kolmatta viikkoa. Minulle ei ole koskaan tullut sellaista ”haluaisin lopettaa” -fiilistä. En kuitenkaan terveyden takia koe että voin sitä jäädä odottelemaan toiseksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi, joten jollain muulla keinoin ajatukset pitäisi pystyä kääntämään. Allen Carrit luettu, eivät vaikuttaneet tupakointihaluihin. 
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Eipä Carrin kirja kaikkia auta. Luin itse sen, kun olin jo lopettanut niksapurkalla. No Carr ei niksakorvikkeita kannata, joten siinä olimme eri raiteilla. Kuitenkin joitakin ajatuksia Carrinkin kirja avasi.
    Myös tietty Champix voi aiheuttaa pahoja sivuoireita. Olet jo kuitenkin pitkällä, mutta voiskos ajatella Champixin vähentämistä? Jotkut selviävät paremmin puolikkailla pillereillä.

    Nyt kun sun ei tarvitse työpaikan takia lopettaa, voit suunnata motivaation etsintää muualle. Terveys on hyvä motivaatio, mutta joku lähempikin lopettamisen syy voisi auttaa. Vähän aavistelin tuollaista "väkisin lopettamisen" makua, mutta olen varmaan väärässä.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Jatkossa suurin osa työpaikoista tulee olemaan savuttomia, joten sinänsä sekin yhä toimii motivaationa. Tai siis lähinnä se, etten kykene toimimaan normaalisti niksapurkalla ja laastarilla työpäivää, joten aiheuttaisin jatkossakin itselle vain kärsimystä. Nyt kun tässä on jo päässyt 6. tupakoimattomaan päivään, haluttaa katsoa josko tästä selviäisi - töissä ollessa en koskaan pystyisi tähän itkuherkkyyteni vuoksi. Tupakkaa haluttaa jo vähemmän, mutta kolmatta päivää itkeskelevänä petipotilaana vähän pelottaa. Jotenkin muutamassa päivässä vajosi sellaiseen tilaan, missä käsittääkseni vakavasti masentuneet elävät. Uuvuttaa niin, ettei meinaa jaksaa edes istua, kun vielä viikko sitten pursui energiaa ja elämää. Pitänee soittaa lääkärille, syyhän voi olla Champixissa, tosin voi olla myös tupakoimattomuudessa. 

    Luin tänään Carrin kolmannen kerran läpi, haluaisin niin uskoa että asiat olisivat noin helppoja, mutta olen liian ”kipeä” uskoakseni. Yritän nyt kuitenkin vaikka väkisin sitä positiivisuutta josko siitä olisi hyötyä, kun ei se luonnostaankaan tule. 
  • Moi ja onnea näin pitkälle pääsystä! Ehkä sulla on vieroitusoireet kovemmat kuin jollain toisella, mutta samantapaisilta ne kuulostavat kuin itsellänikin. Lähinnä toi itkeskely kuulostaa tutulta. Ja ihan varmasti se myös menee ohi. Sun vertaistuki kuulostaa huonolta, hanki parempaa! Täällä palstalla on monenlaista kärvistelijää, joten tämä on hyvä paikka. 

    Ja ei haittaa, vaikka olet lopettanut "väkisin". Mä uskon, että oma motivaatio voi löytyä myös myöhemmin. Varmaan tässäkin asiassa pätee "fake it 'til you make it" -ajattelu! Eli toimo kuin motivaatio olis korkealla niin se saattaa nousta korkeaksi. Tsemppiä paljon!
  • Juksu66Juksu66 Helsinki yms.
    Hei Inari, jaksamista!

    Kuvailemasi tuntemukset vastaavat omiani tai niille löytyy minulta hiukan toisenlainen vastine. Lopetin itse aluksi Champixin avulla. Lääke ei tosin sopinut ja jouduin lopettamaan sen kesken. Lopetin kyllä myös tupakoinninkin. Melisan ajatus kokeilla pienempää annosta voi olla hyvä ja toimiva ja sopia sinulle.

    Koeta kestää, väsymys ja tunne ettei ole energiaa eikä iloa saattavat myös muuttua täysin toiseen suuntaan, kuten omalla kohdallani kävi. Eli tupakka oli lopulta vienyt nuo ikävämmät mutta valitettavasti myös positiivisemmat tunteet minulta. Kesti muutamia viikkoja, ennen kuin pääsin paremmille fiiliksille pois pohjalta. Ne viikot todella kannatti - ja nykyään, noin neljän kuukauden jälkeen tuntuu että kannatti käydä se "helvetti" läpi, kun oloni on kohentunut niin paljon. Myös fyysinen tila on kohentunut paljon. Eli sinnikkäästi vain, kaikki lopettamiskuvaukset ovat yksilöllisiä mutta melkein poikkeuksetta jälkikäteen positiivisia tuloksiltaan!

    Tsemppiä!




  • Hei Inari,

    joko olo on yhtään helpottanut? Ihan ekana suosittelen, että soitat tämän Stumppi-palvelun tukipuhelimeen, ja annat itkun tulla, jos itkettää. Puhelimeen vastaajat ovat varmasti kuulleet kaiken mahdollisen - itse itkin ääneen, kun eka kerran soitin. Mutta apua sain.

    Sanoit "Minulle ei ole koskaan tullut sellaista ”haluaisin lopettaa” -fiilistä". Ehkä tuossa olet lähellä villakoiran ydintä, eli et itse asiassa halua lopettaa ja kapinoit siksi?

    Jos jaksat, niin lue Carrin kirja uudelleen, hän kuvaa tuntemuksiasi aika hyvin!

    Olet ottanut monta hyvää askelta, mutta tarvinnet lisää apua. Sitä ei tarvitse hävetä, vaan ottaa vastaan kaikki mitä tarjotaan. Älä jää yksin!

    Tsemppiä, kirjoittele lisää.


Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.