Ei enää tupakkiorja!

En ole käynyt sivullani yli vuoteen, enkä enää ole päässyt kirjautumaan! Vanha nimimerkkini oli viikka@, Haluan nyt vähän avautua!

Joulukuun 2 pvä tuli täyteen 2 vuotta, ja nyt tänään 2 vuotta ja 1 kk elämää ilman tupakkaa! On ollut mielitekoja, välillä vahvoja ja välillä ei tule ollenkaan mieleen edes koko tupakkaa, riippuu tilanteesta ja stressistä! Mieheni ei ole pystynyt olemaan ilman tupakkaa niin kuin minä, tippui kelkasta pois, oliko hän joku 3kk ilman yhtään tupakkaa. Hän välillä polttaa ( silloin kun juopottelee) se ärsyttää minua, kun mennään yhdessä terassille sauna-olueelle, hän turputtaa siinä, ja mulle tulee mieleen myös polttaa se "kuuluisa yksi tupakka vain" mutta ajattelen sitä vain omassa "mielessä", tietysti en polta sitä yhtäkään, mikä johtaa jatkuvaan tupakointiin minun tilanteessa! Poltin aika paljon , askin päivässä, ja kännissä 2 askia meni illassa! Aloitin tupakanpolton 15 vuotiaana ja rippileirillä, kerkesin polttamaan vuodesta 2000-2015, lopetusyrityksiä oli 2006 vuodesta lähtien ja monta kertaa, olisko 8 , ja nyt sitten olen lopullisesti lopettanut. Olen pysynyt päätöksessäni, En halua enää koskaan polttaa tupakka, en halua näyttää huonoa esimerkkiä pojalleni joka on nyt 1 v ja 5 kk vanha! Olen hyvin ylpeä itsestäni , olen pystynyt elämään savuttomana. Savuttomana on paljon parempaa ja ihanempaa elää. Ainut mikä ärsyttää, että iskee mieliteot ja hirveen voimakkaana, haluaisi sen yhden tupakan polttaa, miltä se tupakka tuntuisi.... yms. välillä tulee kova stressi tai jopa viinilasin kanssa tekee mieli poltta yks tupakka niin kuin ennen vanhaa. Lähteekö koskaan pois nämä mielihalut? meneekö vielä muutama vuosi siinä, nyt on pisin aika minulla ilman tupakkaa elämä. Joutunut uudestaan rakentaan identiteetin , ilman tupakkaa elämän. Ennen tupakki oli osa minun elämää, se 15 vuotta, hyvä ystävä, yms. kulki mukana aina missä vain! Aamuni alkoi 3 tupakalla ja 2 kahvikupilla, nyt aamu alkaa , aamupuurolla ja sitten leikin poikani kanssa, sitten lähden juoksepolulle! Terveys on kohontunut todella paljon, ei räkää keuhkoissa, ja pystyn paremmin treenaamaan ja juoksemaan. En hengästy enää helposti. Verenpaineeni on hyvät nykyään! Pulssi on hyvä!

Jotka nyt on lopettanut tai harkitsee tupakan lopetusta, ole vahva ja pysy päätöksessäsi, pystyt siihen, jos minäkin olen pystynyt! Elämä on paljon parempaa ilman tupakkia! Lopettaminen ei ole helppoa, pitää olla määrätietoinen ja pystyä siinä lopetus päätöksessä! Muista ja kertaa aina ne hyvät puolet, miksi olet lopettanut tupakoinnin.
Kun itselläni mieliteko iskee, niin katson poikaani, ja saan siitä voimaa! Mietin mielessäni, en halua haista tupakalla, tai näyttää lapselleni että tupakka on siistii tai cool on polttaa! Minäkin niin alussa luulin, isäni poltti tupakkaa minun syntymästä asti, ja aina sisällä, synnyin tupakinsavussa, ja sit kiinnyin siihen ja aloin tupakoimaan! Isäni oli 52v kun hän kuoli, ja tupakka oli suurin syy siihen kuolemaan, hän oli niin sairas ( keuhkoahtautuma)! Jos hän olisi lopettanut ajoissa hän, ehkä eläisin tänä päivänä , mutta niin vain ei ole asia! Äitini ei polta, enkä koskaan ole nähnyt että hän polttaa, äitini on antanut hyvää esimerkkiä minulle!

Viestejä yhteensä

  • Mukava lukea näitä onnistumistarinoita. Kaksi vuotta jo täynnä niin uskaltaa puhua onnistumisesta. Vaikka hyvä muistutus myös siitä että ei se välttämättä täysin unohtunut ole vielä tuossakaan vaiheessa.

    Toi on todella muuttunut nuorten keskuudessa että se tupakka ei oo enää cool niinkuin vanhempien nuoruudessa.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvin minä sinut muistan viikka@ ja nyt sit Viktoria.H.
    Kaksi vuotta, se on se aika kun kanadalainen tutkimus kertoo, ettei repsahtaminen ole tuon jälkeen todennäköinen. Pidetään siitä kiinni.
    Onnittelut sinulle tänne ja myös kun menet Konkarien kategoriaan huutamaan 2 x hep, laitan sulle kukatkin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kyllä minäkin sinut muistan. Onnittelut kakkosesta.

  • Moikka! Täytyy tänne myös komenttia pistää!
    2.12.2018. Tuli 3 VUOTTA täyteen savuttomuutta , WAUTSI! :smiley:
    Mitä hittoa , mä oon niin ylpeä itsestäni , vieläkin kaipaan tupakkia tietyissä tilanteissa, mutta harvoin se "kaipuu" tulee mieleen ! Meneepä aika nopeasti .... seuraava kova etappi on 4 vuotta ! Sitä merkkipäivää odotellessa! En olis kyllä ikinä uskonu itsestäni , tälläistä tahdonvoimaa, etten sorru siihen yhteenkään tupakkaan! Olen pysynyt päätöksessäni ja pysyn toivon mukaan loppuelämäni. :blush:
    Ystäväni(tyttökaverit) lähipiireissä, kaikki ovat sortuneet maistelemaan yms. Kännitupakkaan , raskauden jälkeen ja imetyksen , he ovat ihmeissään etten minä ole sortunut! En halua siihen vanhaan elämään, tupakka orjuutti minua, vei rahat, ja en pystynyt juoksemaan yms. Treenissä Hengittämään kunnolla!
    Elämä on paljon parempaa ilman tupakkaa, ja onnellisempaa! Enkä halua näyttää huonoa esimerkkiä pojalleni sekä tulevalle tyttövauvalle, jonka laskettu-aika on 4vko päästä, meidän perhe saa uuden perheenjäsenen!
    Hyvää joulua ja sekä SAVUTONTA uutta vuotta 2019 stumppilaiset
  • Aika pelottava ajatus että voi tulla vielä monen vuoden jälkeen noin kovia mielitekoja, mutta kaippa sekin on yksilöllistä. Toi orjana olo on niin totta, mitään et muka pysty tekeen et ensin pitää vetää savut ja jälkeenpäin pitää vetää savut, ja tietty vielä väliin parit tuumaussavut.Mutta sisukas oot Viktoria h ollut ja paljon onnea 3 vuodesta ja perheenlisäyksen johdosta
  • Pelko on suurin asia joka tupakoimattommuutta varjostaa. Minä olen jo irti ja olin sitä kun viidennen päivän kohdalla facebookiin kirjoitin asiasta.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Voi sentään Viktoria.H, taas meni hetki, ennen kuin muistin, et @Viikkahan se siellä juhlii 3 vuoden savutonta taivalta.
    Hirmuisen paljon onnea siitä ja odotetusta perheenlisäyksestä. Ei ole ensimmäinen Stumppi-vauva tuo, mut jokaisesta olemme iloisia <3 .
    Muistan kyllä hyvin sunkin taipaleesi tähän hienoon tulokseesi.
    Tupakan häivähdykset ovat erilaisia vuosien savuttomuuden jälkeen, eikö totta? Ne on helppo sivuuttaa ja helpompi aina vain ajan kuluessa. Aivot muistuttavat joskus tutuissa tilanteissa ja tunnetiloissa tupakasta, se on normaalia, eikä peloittavaa mitenkään enää.
    Kukat sinulle ovat HEP-poterossa - tietenkin.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Onnittelut viikka@!

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.