Fepi lopettaa

Hei.
Halusin aloittaa uuden keskustelun. Koen että mulla on tarve purkaa ajatuksia niin paljon etten viitsi tukkia noita muita keskusteluja ja voisin tähän omaan aloitukseeni pitää ns. päiväkirjatyyppistä avautumista tästä lopettamisesta ja siihen liittyvistä koukeroista.

En oleta että kukaan kauheasti kommentoisi, tietenkin täällä ollaan osittain myös tsemppausten kantavan voiman vuoksi, mutta aion kirjoittaa vaikka ketään ei kiinnostaisikaan xD

Kerron kuitenkin itsestäni alkuun jos jotain kiinnostaa tupakoinnin lopettaminen päivä päivältä, ehkä jopa tunti tunnilta ja välillä minuutti minuutilta.
Oon kohta 31v nainen, tupakointia takana about 15 vuotta.
Entinen urheilija, nykyinen hyvästä kunnosta haaveileva.
Koira. Käärme. Oulu. Parisuhteessa. Vuokralla. Osa-aikaisesti töissä.
Kyllästynyt tupakoimaan.

Aloitin champix kuurin 16.5. ja viimeisen tupakkani poltin eilen torstaina 24.5. klo 22.
Nyt on ensimmäinen päivä siis menossa ja huomenna voin sanoa vasta että olen päivän ollut polttamatta. Vitsit että ootan sitä kovasti.

Kirjoitinkin tuonne toiseen keskusteluun jo seuraavaa:
Nyt mulla on menossa tämä ensimmäinen tupakaton päivä. Eilen illalla klo 22 poltin viimeisen ja nyt aamutoimet on suoritettu ilman tupakkaa. Laskin juuri, että normaalisti olisin tähän mennessä polttanut jo viis. Nyt vain odotan että tämä päivä kuluu että voin huomenna sanoa olleeni jo päivän polttamatta xD

Vähä outoa oli suorittaa aamuhommia, tuntu että koko pakka on ihan sekaisin, en meinannut osata missään järjestyksessä hoitaa aamurutiineja, kun puuttui se tupakka. Olin unohtaa aamulääkkeet, lähdin melkein yöhousuissa työmatkalle, piti palata takaisin kun jätin kahvinkeittimen päälle (mitä en ikinä tee). Mieli tupakkaa ei sinänsä tehnyt tai tee, kokoajan se on mielessä mutta näin alussa vielä ei kummempaa epätoivoa oo, on vaan tosiaan vähän outoa ko jotaki "normaalia" puuttuu.

Töissäolo vähän jännittää kuinka siellä osaa olla menemättä sinne tupakkapaikalle, tai kuinka pitää suun supussa eikä pummaa joltakin "sitä yhtä". Otin kyllä porkkanaa ja mynthoneita mukaan ;)

--> nyt oon täällä töissä. Tauolla oli pakko tulla kirjoittamaan. En oo polttanut, imen tällä hetkellä porkkanaa ja huomaan että ylitin yhden nikotiinihimokohtauksen. Täällä työkaverit käy kessulla, ai että ne haisee hyvälle. Tupakkapaikan tuhkakuppi oli jäänyt tunti sitten kytemään ja ai että tiiättekö ku kessu haisee hyvälle, se levisi se tupakanhaju tänne kolmanteen kerrokseen tuolta pihalta, aaaaaah mää vedin sitä nokkaani. Samalla mietin sitä kuinka pahalta eilinen viimeinen tupakka jo maistui, tuon champixin vuoksi. Siinä hetkessä ei tehnyt mieli itse polttaa, mutta nyt hetki sitten olisin voinut käydä. Mutten käynyt.

Valitan tässä nyt kuinka haluttaa ja välillä himottaa mutta en tarkoita että aion sen tehdä. Vahva fiilis vielä.
Juon vettä, imen porkkanoita ja mynthoneita on tossa paketti. En vaan viitti niitä kauhiasti imeskellä ko ne pierettää.

Latasin tollasen tupakoinnin lopettamis-sovelluksen joka seuraa kännykän taustalla mun lopettamisen vaikutuksia. Oon nyt jo saanu tunnin lisää elinaikaan. Tuntuu aika hurjalta.

Tauko loppuu. Töihin takas.

-fepi-

Viestejä yhteensä

  • Lounastauko.

    Kaikki hyvin auringon alla. Vähä levotonta meininkiä muttei mitään voittamatonta.

    -fepi-

  • Paitsi mulle naurettiin äsken. Työkaveri kysy tupakalle ja sanoin että en mää lähe ko oon lopettamassa. "Ai jaa kauaako oot ollu polttamatta?" ...noooh, tänään en oo polttanu. "Heh heh heh, juupa juu....." .

    Tuli sellanen olo että p*****e minähän näytän sulle juupajuut. Ehkä pinna on vähä kireällä.

  • Juu monet ei ota lopettajaa tosissaan ennekuin se sanoo olleensa viikkoja polttamatta. Niin kauan kuin puhutaan päivistä niin sitä pidetään lähinnä vitsinä. Eikä sinänsä ihme kun niin moni ratkeaa ainakin hetkeksi jossain vaiheessa.

    Usko pois se hymy hyytyy kun täräyttää olleensa kuukauden polttamatta. Jokainen röökaaja tajuaa että se on jo aika mihin pitää taistella ja se nauru muuttuu monella sellaseen kateellisen sekaiseen ihmettelyyn ja hieman ei niin vilpittömään tsemppaukseen. Koska jokainen heistä haluaisi olla sun 'housuissa' :)
  • Ilta on pitkälle vierähtänyt jo ja vieläkin painelen menemään. Yli 24h! Melko kovaa kyytiä tässä heti kun kaverin illanistujaisissa piti käydä nikkikset päällä, ajattelin aina vaan ko joku pyysi ulos tai joku haisi hyvälle että huuuuuoooooooh mää säästyin taas yheltä tupakalta.

    Nyt oon onnellisesti kotona, koira kainalossa ja porkkana suussa. Saavutin tänään edes jotain pientä plussaa alkavaan haasteeseen.

    Hyvää yötä.
  • Kiitti Tumppaanko !
    Ehkä päiviä ei uskota kyseisten kanssatupakoitsijen toimesta todella vielä niin tosissaan.
    Mutta tällä hetkellä koen että sentissä se on milijoonan alaku!!! :)
  • Tänään ollut suht helppo päivä. Koiran kans vaan makoillu ja kattonu netfliksistä kaikkea mahollista. Selvästi mää kyllä kokoajan huomaan tunkevani jottai suuhun. Kynä, kaukosäädin, tyynyn nurkka.

    Nyt vaan alkaa olla aika tuskaista. Oma mieli yrittää kääntää ajatukset mua vastaan. "Sää oot kuule aikuinen, saat sää polttaa jos tahot" ja "minähän se itte poltan nii ihan saan itte päättää" ja vielä "jos vaan yhen askin ja sen jälkeen sitte pystysin tähän paremmin".
    Kaikkiin vielä pystyn järkeilemään oman tahtotilani, että en tahdo polttaa. Pohdiskelen sitä kuinka voimakkaaksi nuo ajatukset tulevat päivien edetessä. Kuinka "tosissaan" olen lopettamassa ( joka sinänsä myös on yks pirulliseksi kääntynyt ajatus, joka yrittåä saada mut ajattelemaan että no eihän tässä tosissaan olla ettei sitte niin haittais jos repsahtais, ja samalla jää se takaovi raolleen antamaan sille repsahdukselle mahdollisuuden).

    Vallan mielenkiintoista on jo nyt pysähtyä ajattelemaan ihan tietoisesti välillä omaa ajatusmaailmaa ja tsekata missä tilanteessa tahdonvoiman kanssa ollaan menossa. Ehkä sitä pystyy sitten paremmin tiedostamaan myös ne sudenkuopat joihin kykenisi sitten paremmin varautumaan.

    Nyt on iltaa pitkin, sanotaan viimeisen kahden tunnin aikana ollut pinna kireällä. Nyt haluttaa tosi kovasti polttaa, vaikkei halutakkaan, vaan keho ja pää ja sormet ja suu huutaa mun sisällä että sais mun voimani pettämään. Mää ihan tunnen sen niinkö joku tökkis sukkapuikolla koko ajan kyynärpään hermoon.
    Hampaita puren kokoajan yhteen, onneksi uudet purentakiskot tulee kohta hammaslääkäriltä niin vältän ehkä uudet leukanivelongelmat.

    Ukko kävi just sikarilla. Se haisee hyvälle. Mutta jännä ettei se haise himottavalle niinkö tupakka vaan sellaselle hyvälle. Ei herätä kuitenkaan kuolarauhasia. Kai se on ko ei ite oo polttanu juuri koskaan sikareita ja tuo sama haju on aina kuulunut osaksi tuota mun ukkoa.

    Saan iltapalaksi hanhen rintaa ja parsaa ja punaviinikastiketta. Makuaistin parantumista ootan tällä hetkellä eniten ko ukko kokkaa niin usein kaikkea siistiä.

    Nyt mää taidan kaataa itelle ison lasin viiniä ja koittaa kunnialla selättää tämän heikon hetken.
    Neljä minuuttia sitten tuli 2päivää täyteen \,,/

    Astialle.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Ekat päivätkin ovat tärkeät. Takaoven raolleen jättämisestä on täälläkin ollut usein puhetta. Varsinkin silloin, kun keksitään syitä miksi nyt kumminkin saisin polttaa. Kaupankäyntiä ja oman mielen manipulaatiota ihan naurettavuuksiin asti.
    Tiedät varmaan. Jos tapahtuu sitä tai tuota, jos pomo/mies/vaimo tms. sanoo pahasti, jos lomalla sataa...
    Tsemppiä sulle!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Miten menee Fepi?
  • Hyvin menee mutta just nauran ääneen ko mun räkä haisee kessulle :DDDDDDDDD

    limaa alkanut irtoaan ja niistin äsken nii samalla ko töräytti nii hyi vittu ko alko lemuaan nokassa aaahhahhhaahahhaaaa mää en tiiä kuvittelenko vaan vai oonko mää oikiasti näin ällöttävä :DDDD
  • Aamukahvin ja aamupalan jälkeen tänään oli tiukka paikka. Läpsin siinä ittiä sitte naamaan ja ottaan ja soitin ilmarumpuja hetken niin meni ohi.
    Päivä meni nukkuessa, ihan mahoton väsymys ja semmonen "usva" silmien eessä mitä tuo champix on tehny ainoastaan iltasin.
    Nukkuin sitte kolmen tunnin päikkärit, olinhan jaksanut jo kaks tuntia olla hereillä xD

    Päikkäreitten jälkeen suussa maistu tupakkapaska, varmaan ko limaa irtoaa tms ja unessa poltin kyllä, liekö vaan sitte mielihaluja. Lähin ja kävin koiran kans siltä seisomalta tunnin hikilenkille ja uuuuuuuh että sai yskiä. Nyt tuntu vaan paremmalta yskiä ko sillon ko poltti ko aattelin että mitä enemmän yskin niin sitä enemmän paskaa lähtee pihalle.

    Sain hirveästi lisää motivaatiota kun lueskelin myös että mitä passiivinen tupakointi aiheuttaa omalle koiralle. Hyh, on sitä ollu pölijä.
  • Voi kun sun jutut on rohkasevaa ja mukavaa luettavaa. Champix tekee tosi värikkäitä unia ja mä sain raivonpuuskia...Ei sopinut mulle. 2 vuotta sitten kokeilin.
  • Neljäs päivä lähtenyt ilman tupakkaa. Ja toinen arkiaamu, työaamu, p***a-aamu, ihan miksi sitä haluaa sanoa. Tympäsee. V*****aa. Ei kiinnosta. Nyt pitää olla tosi tarkkana ettei sorru. Ei kyllä tee mieli sortua, vaan hoksaanpa että aivot ovat aloittaneet tämän enkeli ja piru -leikin olkapäilläni. Ei tämä helppoa ole vaikka ensimmäiset päivät on suurimmilta osin sujuneetkin melko hyvin, muutamia hetkiä on ollut niissäkin että on meinannut vaipua epätoivoon mutta tällä hetkellä tuntuu että olen ihan hiton herkillä.

    Kyyneleet on silmissä koko ajan, joka pienikin asia ärsyttää ihan älyttömästä. Ja pääkoppa huutaa että noniin nyt sua ärsyttää tuommonenki asia, kaikille on vaan helpompaa jos nyt meet ja ostat sitä tupakkaa. Tänään on ilmeisesti sellainen päivä etten tahdo edes tavata ketään kaveria joka polttaa, etten vaan aukaise suutani ja pummaa savuja.

    Nää aamutoimet tuntuu tökkivän taas... Luin jostakin että jotta uusi tapa tai rutiini muodostuu ihmiselle oikeasti uudeksi rutiiniksi, vaatii se 10 000 toistoa tai ja vähintään puoli vuotta aikaa. Että ei sitä noin vain muuteta yhtäkkiä käyttäytymistapoja tiedostamattomiksi rutiineiksi.

    Hitto ko vois imeskellä vaikka jotain pastilleja vaan ko ei maha kestä. Purkkaa vielä vähemmän. Pitää paneutua töissä tauoilla aina stumppi.fi:n pariin niin selviäisin työpäivästä.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kaikesta taisteluistasi huolimatta, taikka juuri siksi, tunnut olevan hyvässä vedossa. Uskon, että kirjoittamalla tuntemuksesi ulos auttaa sua ja ehkä muitakin samoin tuntevia.
    Voimia, sisua ja kärsivällisyyttä!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tunnistan tällä kertaa itsessäni erilaisen tahtotilan josta oon saanut voimaa näihin hankaliin hetkiin, ja josta tällä hetkellä yritän sitä taas ammentaa.
    Mulla ei ehkä ennen oo olllu niin voimakas tämä TAHDON lopettaa, ja TAHDON olla savuton. Ennen oon ehkä ollu enemmän että no kokeillaan jos pystyisin. Yritetään nyt lopettaa. Tarkoitan, että jotenkin nyt oon enemmän tosissaan kuin aikaisemmin. Aivotyön tulosta. Hitsi ko sais tähän kuvan liitettyä mun mind mapista, minkä oon teipannut työpisteen seinään. Ja kopio kulkee käsilaukussa mukana että voin sitä aina katsoa ja palauttaa mieleen ensinnäkin ne asiat ja toisekseen jotta muistan sen voimakkaan tahtotilan joka minulla sitä piirtäessä ja kirjoittaessa oli. Siitä pystyn ammentamaan ehkä eniten tsemppiä tähän lopettamiseen. En enää yrittämiseen, vaan lopettamiseen.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvät on sulla työkalut. Sinussa on voimaa ja halua selvitä tästä voittajana! Hieno asenne!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Mulla on kokoajan nälkä. Siis ihan koko ajan. Ja vaikkei olis nälkäkään, huomaan syöväni kokoajan. Onneksi vielä ne syömiset on ollu porkkanaa, banaania, sokerittomia kurkkupastilleja. Vettä juon ko elefantti. Rinnan ja mahan välimaastossa tuntuu kokoajan pieni paine jota yritän tukkia ruualla, mutta se ei täyty. Onko tämä se nikotiininappula?
    Kauhiasti tänään erittänyt sylkeä ja ollut hermostunut olo. Töissä huomaa kyllä että on niin outoa olla käymättä tupakalla, että kun on aikaa ajatella sitä että en oo käyny tupakalla niin tekee mielikin sitä tupakkaa kokoajan. Oi että nuo työkaverit haisee. Siis yksikin joka istuu ison avokonttorin toisella puolella haisee tänne toiselle puolelle asti. Tai sitten tässä vaiheessa on tosi herkistynyt nokka tuolle juuri polttaneen hajulle.
    Voiko olla totta että eilen haistoin jopa edellä ajavan auton käryävän tupakan?
    Haistaako pidempään lopettaneet vieläkin tupakan kuten vainukoira vai onko siitä tullut osa ns normaaleja hajuja vai paneeko sen vielä merkille eritavalla kuin muut hajut?

    Lounastauolta takaisin töihin....

  • Aivan hirveä hikoiluyö takana. Siis niin hikisenä heräsin yöllä että piti lakanat vaihtaa ja käydä suihkussa ennen kuin pystyi takaisin nukkumaan ja aamulla sama rumba. Koko aamun hikoilin myös ja tuntuu että semmonen kestohiki pukkaa jostain tuolta syövereistä. Samalla muuten yöllä tuntui että keuhkoja särki. Sillain että piti muutaman kerran vetää ihan täysillä syvät huokaukset ja sitten se loppu. Liekö jotain vieroitusoireita kropassa, päässä ei sinänsä haluttanut tupakkaa (vaikka kokoajanhan se on mielessä) ja siinä tuli kyllä semmonen olo kun omassa ruumiineritteessä pyöri että en s*****a kyllä enää polta ikinä ettei tartte tätä käydä uudestaan läpi. Ihan hirviää. Ja olo on muutenkin jotenkin tosi epähygienisen tuntonen, naama kukkii ja tosiaan tuo kestohiki ja tuntuu että henki haisee oudolle (kun ei enää haisekaan tupakalle jota ei itse kyllä koskaan haistanut). Tää on joko tätä hajuaistin pikkuhiljaista palautumista tai sitten oon vaan ällö hikiplösö enkä oo sitä ennen tajunnu ko en haistanu mitään.

    Aamulla kun heräsin oli pakko vetää kokeeksi keuhkot täyteen ilmaa ja koittaa tuleeko sitä aamuyskää. Ei tullu. Tuntu että kroppa sai happea sormenpäihin asti. Tuntui hyvältä. Yskin kyllä muuten päivisin aika paljon.

    Varmaan pientä mielialan laskua on myös havaittavissa. Sinänsä päivisin hommailen kaikkea mitä normaalistikkin mutta välillä huomaan vaan tuijottavani pitkät päällä vaikka seinää. Tuntuu että samoista asioista ei muka saa yhtä paljon mielihyvää kuin aikaisemmista.
    Kävin eilen auttamassa siskoa muutossa ja otettiin siinä tauolla oluet auringon täyteisellä terassilla nauttien. Oli vähän jotenkin hankala olla siinä ja muka nauttia. Sisko ei polta, niin ei ollut etes houkutusta itellä, vaan kyllä se jotenki veti mielen matalaksi että tästäkö nyt pitäis nauttia sitten kun ei oo sitä tupakkaa. Sitten huomaan siinä jossain vaiheessa että oonkin viis minuuttia jutellu tässä ihan normaalisti eikä tupakka oo käyny ees mielessä ja taas iskee se orpo olo.
    Yritin siinä ajatella että tää on normaalia, samahan se olis jos päättäisin että en halua enää juoda olutta. Olishan se aluksi vähän outo vaikka tuollaisessa tilanteessa juodakin kokista. Vaikka kokis on kans kyllä hyvvää. Varsinki rommin kans xD

  • Mun naama kukkii. Ihan oikiasti niinkö esiteini-ikäisellä. Yleensä naamasta näkkee jos syö jottai suklaata, juustoja, rasvaa muutenkin, mutta nyt en oo semmosia harrastellut ja siltikin. Viikon aikana kolme jumalatonta möllykkää naamaan.
    Luin tältä palstalta että iho-oireita on ollut mutta en olettanut että ne voivat näin pian tulla.

    Tulin ukon autolla tänään töihin. Huomasin siinä penkkien keskellä säilytyslootassa puolitäyden sikariaskin. Sain tehdä kaikkeni etten sytytä. Sopivasti sytkärikin siinä vieressä. Pahin on varmaan se että se ääni sanoo että "eihän sitä kukaan nyt nää" ja että "ei sun tartte kellekkään kertoa" ja "kukaan ei saa koskaan tietää niin anna mennä vaan!!". EN. EN EN. ENENENNENENNENENNENEEEEEEEEENNNNNNNNN!!!!!!!
    Siellä ne nyt autossa oottavat kotimatkaa....

    Tänään taas aamukahvin aikaan huomasi kuinka kädet haki jotain muuta tekemistä, huomasin juovani sitä kahvia vasemmalla kädellä sillain, että se etusormi ja keskari ovat siinä pystyssä kuten jos siinä olisi tupakka. Läppäsin kämmeneen ja huusin että "käyttäydy". Koira katsoi siinä vaiheessa ja pyöritteli silmiä että "no ihan nätistihän mää tässä oon".

    Joooooooh, kovin pitkältä tuntuu taas tämä aamu ja tämä tuleva päivä. Tänään illalla klo 22 tulee TÄYTEEN YKSI KOKONAINEN VIIKKO. Siis mää en käsitä. Nyt jos joku kysyis että no onko ollu hankalaa, sanoisin kyllä että jos olisin tiennyt sen olevan (en sano että näin helppoa sillä sitä se ei ole ollut vaikka kirjoituksista ehkä tulee enemmän sellainen fiilis läpi) näin vähemmän vaikeaa kuin mitä luulin, olisin lopettanut jo ennen kuin siitä tuli näinkään vähemmän vaikeaa.

    En muistakaan milloin olisin ollut kokonaisen viikon ihan rehellisesti ilman tupakkaa. Varmaan ennen kuin koskaan aloin polttamaankaan.
    Ja kyllä mää tässä jotenki luotan tuohon champixiinkin, vissiin se mulle passaa sitte aika hyvin, harmi ettei kaikille, sillä jos tämä "vähemmän vaikeaa"-olo tuntuu tuosta champixista eikä tästä mun henkisestä olotilasta niin oon kyllä äärimmäisen harmissaan ettei se tunnu sopivan kaikille samallatavalla. Aion hakea jatkopaketin ja toisenkin, aion tasan varmasti syyä sitä sen puolivuotta jos se ei tämän kummempia sivuvaikutuksia mulle tee. Ainoina siis enää tällä hetkellä aamuisin noin puolentunnin/tunnin pahoinvointi, iltaisin röyhtäyttää ja vähä tönttänöittää ja öisin on pistänyt juoksemaan kusella. Niitä mahtavia unia en etes lue negatiivisiksi sivuvaikutuksiksi. Varsinkaan niitä eroottispainotteisia joita nään muutenkin aika paljon. Niin nyt vielä nään ne sillon ko nään niin NIIN ELÄVÄSTI että huhhuh kuulkaapas varsinkin naiset ;)

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Kait siinä iho puhdistaa itseään. Täytyy muistaa, että tupakka vaikuttaa aineenvaihduntaan melkolailla. Ummetusta voi tulla, nälkätuntemuksia, hikoilua tai palelua ja töhnää naamanahasta ulos. Aikanaan tasaantuu ja tulee parempi kuin ennen :p Usko siihen vaan.
    Onnittelen sua jo näin tunnin etukäteen ekasta viikosta. Kun tämän selvisit selkeästi hengissä, menee se toinenkin, eiks vaan.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Mahtavaa, onnea ekasta viikosta @fepi Sul on hauskaa juttua täällä niitä on kiva lukea.

    Mä kans luotan champixiin, eilen aloitin jatkopakkauksen. Kertaakaan ei vielä ole ollut oloa et menenpä ostaan röökiä mut kyl se välillä muuten mielessä käy. Mutta ihmeen hyvin mennyt ja siks vähän pelottaa et eihän tää näin hyvin voi mennä...

    Jostain luin (stumpista varmaan) et aamulla kannattaa syödä eka niin ei tule pahaa oloa.
  • Sehän on viikonloppu rientänyt kuin itsestään ilman kuulumisten päivitystä. On ollut upeaa huomata että nyt meni jo toinen viikonloppu ilman tupakkaa vaikka alkoakin tuli pe ja la otettua joskin hyvin maltillisesti. Seura on ollut tupakoimatonta, haluja olis ollut kyllä ihan v***sti vaan voin taas näin sunnuntain lököpäivänä taputtaa ittiä olalle että hyvä fepi ja kiitos.

    Eilinen lauantai on ollut tähän mennessä kaikkein vaikein päivä. Aamusta asti heti vitutti ja masensi ja mielessä oli jo niin pirun perkeleet että kädet alko hamuaan lompakkoa ja jalat halus kävellä saleen tupakkaostoksille. Onneksi nuukuus iski. Jos en olis niin saamarin köyhä tällä hetkellä niin en tiiä miten olis käynyt.
    Koko lauantain mää vaan söin ja söin ja söin ja nyt on maha kuin olisin viimeisillään raskaana. Ja se taas aiheuttaa itseinhoa ja ällöä oloa ja siihenhän tietenkin auttais tupakka, mikäpä muukaan. Onneksi eiliselle tuli sitten illaksi äksöniä niin ei tarttenu itsesäälissä velloa yksinään. Vaikia oli kyllä siinä mielentilassa alkaa etes hommaamaan mitään ko inhotti ja mikään ei kiinnostanut.

    Nyt mennään siis todellakin tunti kerrallaan ja taistellaan kaikin voimin piruja vastaan. Olotila tällä hetkellä on että kaikki on paskaa paitsi kusi.
  • Mun koira kuoli. Palaan tänne kun aloitan champixin uudelleen.
  • Minulla oli myös vaikea hetki kun lemmikkikissani siirtyi ajasta ikuisuuteen muutama vuosi sitten. Kuuntelin silloin kappaletta Änglahund / Hasse Andersson, päästäkseni yli. Esitys on ruotsiksi esim. YouTubessa, jos kieltä hiukan hallitsee. Tsemppiä.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.