Kesäkuu 2018 lopettaneet

Kesäkuu on jo näin pitkällä, eikä kesäkuun lopettaneita näy. Täytyy täällä olla joku muukin kuin minä...

Mulla tupakointi loppui eilen klo 17.30 Allen Carr's Easyway -tupakoinninlopetusseminaarissa. Siellä puhuttiin paljon tupakoinnista ja nikotiiniriippuvuudesta - mitä se on ja mitä se ei ole. Terveyshaittoja ei painotettu, koska jokainen tupakoija tietää niistä ja itse asiassa niistä kertominen tupakoijalle vain lisää tupakointia!

Oivalluksia, joita sain seminaarista, on ainakin se, että vieroitusoireet eivät johdu lopettamisesta vaan aloittamisesta. Tupakka ei myöskään ole ystävä, jonka kuolemaa pitäisi surra, vaan vihollinen, joka vie terveyden, rahat, itsekunnioituksen jne. ja sen kuolemasta saa olla hyvillään.

Tämä aamu on ollut vaikea, kaikesta huolimatta. Jos kauppa olisi auki, olisin varmaankin jo mennyt tupakkaostoksille. Eilisen varmuus lopettamisesta karisi jonnekin. Olen tosi huono ottamaan seminaareista, luennoista ym. sisältöä mukaani, joten en pysty tarkemmin kertomaan sisällöstä. Mutta suosittelen seminaaria niille, jotka kamppailevat lopettamisen henkisen puolen kanssa ja jos on mahdollisuus osallistua. Seminaarit pidetään Helsingissä ja se kestää noin 5 tuntia.

«134

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Samoja asioita paljolti kuin Carrin kirjassakin.
    Olen joskus täällä verrannut tupakkaa rakastajaan/rakastajattareen, jonka nyt jättää. Jonka kanssa vietti joka päivä lukemattomia hetkiä, ilon, surun, työn, levon, loman jne yhteydessä.
    Ikävä voi yllättää tietty, mut olihan se kenkku kaveri . Vei rahat, terveyden, itsekunnioituksen, värjäsi hampaat ja sormet. Sai sinut, hiukset ja vaatteet haisemaan kamalalta. Samensi ihosi, sai sinut hengästymään portaissa jne...
    Nyt vain simulle voimia, sisua jakärsivällisyyttä. Usko ittees!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos tsempistä, Melisa, jälleen kerran.

    Näkisin ongelmallisena, jos tupakkaa ajattelee rakastajana, koska silloin mielen valtaa ajatus, että joutuu luopumaan jostain ja iskee masennus/suru. Kun oikeasti lopettaessa ei joudu luopumaan mistään ja voi iloita ollessaan vapaa.

  • Hep! Ja minä täällä taas! Toivottavasti taistelen itseni viimeistä kertaa tänne sisään, kysyi nimittäin hermoja kun ei muistanut salasanoja jne. Päivitin myös käyttäjätunnuksen, kun en muistanut vanhaa, mutta ei sekään ollut niin simppeliä, katsotaan nyt millä nimimerkillä tämä viesti paukahtaa ilmoille.

    Mutta siis, tänään iltapäivällä lähtee viimeinen henkonen. Laastarit ostettu tueksi alkuun. Nyt olen päättänyt onnistua, lopetusyrityksiä löytyy monta ja yhtä monta epäonnistumista. Yllättävän kauan ottaa aikansa, kun saa taas nostettua sen selkärangan pystyyn. Elämä tupakan kanssa on alkanut käydä vaikeaksi, joten ei ole vaihtoehtoja kuin ottaa lopullinen ero.
  • Ja tulihan se vanhalla nimimerkillä, jota en meinannut muistaa, mutta olin ollut fiksu ja tallentanut avainnippuun
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Olet oikeassa lepuuttaja. Lopettaja ei menetä mitään vaan saa. Vapauttaa itsensä orjuudesta. Useimmat ihmiset ikävöivät kuitenkin.
    Vaikka itse olen ollut kauan tupakatta, koen vieläkin usein riemun välähdyksiä. Kassoilla säälikin vilahtaa kum näen ihmisten ostavan tupakka tai kun nuoret naiset vetävät posket lommollaan ovien ulkopuolella, oli se työpaikan tahi kapakan ovi.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kokeillaan nyt täälläkin...10 vuotta kessuttelua takana, ja vapautta tästä jo päivän verran. Viime yö meni ihan horroksessa ja uni karkasi jokaisessa hetkessä... Jos nyt onnistuisi ekalla yrityksellä lopettamaan ja pääsemään irti tästä koukusta :D

  • Ei hemmetti sentään. Ei se tupakointi mihinkään seminaariin jäänyt. Olen polttanut eilisestä asti. Soitin jopa seminaarin vetäjälle, mutta soitin liian myöhään, koska olin jo polttanut. Iski ihan hirvittävä häpeä siitä, etten soittanut ajoissa ja siitä että poltin. Pettymys itseen on rankka!

    Mä olen siis toivoton tapaus. Kirjoitin itselleni lapunkin, jossa vannoin polttaneeni viimeisen tupakan ja etten kaipaa sitä onnetonta ja pettynyttä tunnetta, jonka tupakka aiheuttaa. Lisäksi laitoin itselleni muistutuksen siitä, mitä tekisin rahoilla, jotka tupakasta säästän.

    Mä en enää todellakaan tiedä, mitä tekisin. En vain kestä sitä tupakanhimoa. Eikä asiaa yhtään auta se, että serkkuni sanoi, että kyse on itsekurista ja että hän onnistui lopettamaan seinään. Toiset onnistuvat, mutta minä en. Olkoon sitten kyse itsekurista tai ei.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    No voi sentään! Pidä tauko yrittämisestä. Tuntuu nyt väkisin yrittämiseltä.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Joillakin se on helppoa ja voivat elvistellä itsekurilla ja seinillä. Meidän, joilla se on/on ollut vaikeaa, täytyy kahlata todella syvältä. Sitten kun se onnistuu, kivijalka ei enää petä.

  • Tehe samaan hikeen kirjallinen lipsahduksenestosuunnitelma, lepuuttaja. Laita paperille miten pitäisi toimia tupakanhimon iskiessä.

    Voimakas mieliteko vetää ainakin minut ihan automaattiohjauksella tupakanostoon ja -polttoon, jos en tietoisesti tee jotain torjuntaliikkeitä. Jotain fyysistä tekemällä, siivoamalla tai sukkia lajittelemalla, pastillia tai vettä vetämällä voi saada suunnattua ajatukset pois tupakasta.

    Tänäkin aamuna iski aivan hirveä nikkis aamulahvilla istuessa - mietin jo että poltan tämän päivän/viikon. Hampaita kiristellen päätin että v***t sanoi vatanen, pakkasin repun ja lähdin kesken kahvin punttisalille. Tälleen mie ainain pääsen yli näistä ylipääsemättömän tuntuisista nikkistyksistä.

    Elä pidä itseäsi toivottomana tapauksena, lepuuttaja. Vanhoja viestejä lukiessani törmäsin yhteen tapaukseen, joka oli lopettanut tupakanpolton joka viikko neljän vuoden ajan. Lopulta sekin taisi onnistua. Kyl se siit, sanoi virolaisjussi.

  • Kiitos tuestanne ja Broncolle vinkeistä.

  • Hienoa Bronco! Mahtavan valinnan teit!

    Lepuuttaja! Täällä myös kysyy todella paljon päätöksessä pysyminen. Tiedän myös tuon tunteen ja pettymyksen, kun on sitten ostanut sen askin. Tänään aivoni ovat yrittäneet huutaa minulle, että polta vielä tänään, sama se on aloittaa huomenna! Tällaisten ajatusten kanssa kamppailin aamun. Ja sitten mietin, että tässä kaavassa on jotain aivan liian tuttua. Ja jos tupakoita jäisi, niin sitten ne pitäisi polttaa ylihuomenna ja sitten on tosi tyhmä lopettaa polttaminen kesken päivän. Ja sitten se homma on siitä jatkunut ja lopettaminen siirtynyt.

    Eli pidin pääni, haistatin pitkät mun ajatuksille ja lähdin emotioniin tuoksuttelemaan hyviä hajuvesiä. Ajatusten kanssa taistelu jäi sille tielle ja nyt istun tyytyväisenä parvekkeella nuuhkien kesän tuoksuja ja ruukuissa kasvavia yrttejä. Myhäillen tyytyväisenä itselleni, että voitin tämän taiston nikkis-pirun kanssa ja nyt ei ole muutamaan tuntiin käynyt edes mielessä. Taisteluja on luvassa varmasti vielä satoja, mutta pitää olla jokaisen taiston voittoon tyytyväinen. Kerätä muistiin niitä keinoja, joilla mieliteot sai selätettyä.

    Edelleen kiroan sitä päivää, kun tuli tupakointi opeteltua. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta haluan tämän elämän aikana nähdä vielä sen päivän, kun päiväni täyttää jokin muu kuin jatkuva tupakan ajattelu ja savun keuhkoihin imeminen.

    Tsemppiä meille kaikille!!!
  • Lepuuttaja, kannattaa asennoitua siten että lopettaminen on prosessi, ei tapahtuma. Se ottaa oman aikansa ja voi vaatia useamman yrityksen. Ja vertailusta muihin ei ole hyötyä, jokaisen tilanne on erilainen! Kerää voimat uuteen yritykseen, ja pidä mielessä että mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle; Allen Carr -menetelmässä vähätellään nikotiinin fyysisiä vieroitusoireita, mutta voi olla, että sinulle sopisi paremmin nikotiinikorvaustuotteiden/reseptilääkkeiden avulla lopettaminen.

    Omista taustoistani kirjoittelin erilliseen keskustelunavaukseen (alla linkki), kun en tätä ketjua huomannut. Nyt viikko takana nikotiinittomuutta ja painin pitkälti samojen henkisten ongelmien kanssa kuin mistä nyt täällä on kirjoiteltu.

    https://forum.stumppi.fi/discussion/5485/kesaekuussa-2018-lopettaneet#latest

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Lopettaminen prosessi, joka jatkuu läpi savuttoman elämän. Ei projekti, joka alkaa ja päättyy kuin ex-tupakkalakot aikoinaan.

    Voi miettiä myös tapaa "päivä kerrallaan". Joka päivä lupa aamulla itselleen, etten tänään polta. Kyllä yhden päivän voi olla ilman. Seuraavana aamuna sama uudelleen. Mut ajatukset vain tiukasti kuluvassa päivässä. Ei yhtään pitemmällä, mut tiukasti joka päivä uudelleen se lupaus itselle. Tänään en polta.
    Iltaisin ennen nukkumaanmenoa kehuu itsensä: olet hieno tyyppi kun olit koko päivän savutta. :)
    Kyllä kesti meikäläiseltäkin kauan, ennen kuin pääsin eroon. Kymmeniä lopetusyrityksiä. Mut kun kerran sain oltua puoli vuotta niksapurkalla, uskalsin 3,5 vuoden kuluttua yrittää uudelleen. Tiesin, että voin onnistua. Päätin, ettei mikään eikä kukaan saa mua sortumaan enään. Nyt ollaan sillä tiellä, kiitos foorumin ja niksapurkan.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Lepuuttaja, Tuotahan se usein on ja se ensimmäinen päivä ON se rankin monelle. Ei sitä tarvitse hävetä kun tämän häpeän voimalla vaan välttelemään seuraavan päivän tupakointia.

    Itse olen nyt tasan 2 viikkoa ollut polttamatta, ikinä en ole näin pitkälle päässyt ja nikotiinivalmisteitakaan en ole tässä käyttänyt. Kyse ei tosissaan ole mistään motivaatiosta tai itsekurista .. Itseasiassa se mitä tein tälläkertaa eri tavalla oli se että hyväksyin asian, ettei itsekuria minulla ole. Youtubesta löytyy monta videota asiasta, joissa muistutellaan että kyllä sitä ilman itsekuriakin voi lopettaa, joten mikset sinäkin! :) Lisäksi neuvoisin kaikkia lataamaan semmoinen aplikaatio puhelimeen kuin Smoke Free. Helppokäyttöinen ja erityisen motivoiva ensimmäisen (kamalimman) viikon ajan. Kyllä me tähän pystytään!

    05.06.2018 ->

  • Spämmään nyt näitä ajatuksia tänne ja toivon sen motivoivan jotain jollain tasolla.... Voisi ajatella, että tupakoimattomuus on tosiaan helppoa, kun siinähän ei pidä oikeestaan tehdä mitään: olla vain menemättä tupakalle! Tupakalle meneminen on kuitenkin enemmänkin vaiva. Pitää hakeutua ostamaan tupakat JA etenkin talvella pitää aina pakkautua ennen ulosmenoa. Säästyy aikaa ja vaivaa kun ei vaan mene.

    Toinen ajatus on se, että kun ollaan kerran opittu yhdistämään tupakka jokaiseen asiaan ja tekemiseen (Odotteluun, tylsistymiseen, kahviin, roskien vientiin...) ni nythän tämä on VAIN näiden samojen tekemisten opettelua ilman tupakkaa. Pitää vain siis oppia, että ei poltakkaan näinä hetkinä ja eihän sen kovin pitkään pitäisi kestää. Jossain joku tupakasta puhuva fiksu sanoi, että aivot muodostaa uusia yhteyksiä kolmen kerran jälkeen. Ts. kun olet juonut kahvia kolmesti ilman tupakkaa ni aivot jo on tehneet uuden yhteyden että kahviin ei kuulu tupakka :)! (Totta tai ei niin kannattaa ainakin itselle tätä toitottaa :D)

    Ja viimeinen.... Ensimmäisen viikon aina kun on tupakkihimo niin just nää videot ja informaation etsiminen ja keskustelupalstat on se juttu. Ihan sama vaikka siihen koko pv ja ajatusvirta menisi. Tässä kahden viikon kohdilla huomasin etten enää yhdistä ihan kaikkia tuntemuksia tupakoimattomuuteen ja se ei ole ykkösenä kokoajan päässä vaan joskus voi miettiä ihan muitakin asioita kuten koulua tai auringonpaistetta. Täydellistä. Tästä huolimatta tupakoijan elämää minulla on kova ikävä, koska olihan se mukavaa. Mutta jos kysytään haluunko juoda pullollisen kynsilakanpoistoainetta (asetonia kun on tupakassa) tai kokeilla rotanmyrkkyä tai edes hengitellä savua, jossa muovia palaa, niin vastaus on edelleen ei ja täten sikellekin sanotaan yhä EI.

    05.06.2018 ->

  • NotAnotherPuffin tavoin minäkin olen saanut tukea Smoke Free -apista kännykässä. Ilmaisversiossakin pystyy kirjaamaan tupakanhimohetkien ajankohdan ja voimakkuuden - on ollut motivoivaa nähdä, kuinka noita mieliteon hetkiä tulee viikon mittaan yhä harvemmin ja miedompina! Ensimmäisenä nikotiinittomana päivänä nuo himot olivat melkeinpä pakottavia, mutta jo nyt viikon jälkeen ne ovat vaimenneet huomattavasti. Varoituksen sana kuitenkin noiden appien käytöstä, että ne saattavat saada olon kahta kurjemmaksi kun se hairahdus tulee ja kaikki edistys täytyy aloittaa alusta... Jonkinlainen vapaamuotoinen oma kirjanpito fiiliksistä voisi sovellusten käytön sijaan toimia myös.
  • Ddd, hyvä varoitus aplikaation osalta! Huomasin tosin itsellä (joskus aiemmin käytin kans samaa appia mutta silloin lopetus jäi lyhyeen...), että jossain vaiheessa kun oli useampi repsahdus tullut niin tajusi kuinka helposti muutoksia tapahtuu kropassa jopa yhen savukkeen takia ja tämä on pitänyt osittain minut poissa repsahduksista 2 viikon ajan.

    05.06.2018 ->

  • Hei, minä olen ollut nyt 22 päivää polttamatta: motivoinnista on katsella polttamatta jääneiden röökien määrää apsista smoke Free, joka on ollut hirmuisen hyvä.
    Aikaisemmin kun olen yrittänyt lopettaa, olen pyrkinyt muutenkin täydelliseksi ja että koko minä muuttuu kaikinpuolin haluamiini suuntiin.
    Nyt päätin, että pysyn ihan samanlaisena ja nyt onnistuu - ei mene maaniseksi :D
    Repsahtanut olen pari kertaa yhden savukkeen verran, mutta se tuntuu mitättömältä kun tuijottaa niitä polttamatta jääneitten määrää.
    Kivaahan tämä on!
  • Tervehdys, itse olen polttanut noin askin päivässä yli kymmenen vuotta. Olen muutaman kerran aiemmin yrittänyt vähentää ja viime aikoina tullut mietittyä että eihän tässä ole mitään järkeä. Nyt en aikonut vähentää vaan lopettaa suoraan.

    Tupakointina tapa on ollut minulle tärkeä, esim aamuisin, seurassa jne…
    Jotenkin olen saanut ajattelutapaa muutettua ja sain taottua päähäni etten menetä mitään vaikka en polta ja ei se tapa ole tärkeä vaan ongelma itseasiassa on tuo nikotiini.

    Nyt reilun viikon ilman tupakkaa ja itseasiassa ei tee tupakkaa edes mieli, mutta omalla kohdalla nämä nikotiinin vieroitusoireet ovat todella pahoja. Kaksi ensimmäistä päivää söin purkkaa, mutta ajattelin että tuon nikotiinin ottaminen purkan muodossa ei ainakaan helpota lopettamista. En myöskään ole yrittänyt välttää mitään tilanteita joissa poltetaan tai olen normaalisti itse polttanut.

    Enkä aio polttaa enää. Tsemppiä kaikille

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Hienoa, että tulee uusia lopettajia. Konsteja on monia ja kaikkea kannattaa yrittää pahan hetken tulles. Stumppia lukemalla, myös edellisten kuukausin (vuosien) lopettajien tarinoita, löytää paljon samanlaisuutta, joskin myös erilaisuutta. Kaikki olemme erilaisia lopettajia, mutta vertaisapua voi täältä saada. Kroppa se ensin kovastikin reagoi lopettamiseen ja sitten tulee pääkoppa mukaan. Jokainen jumppaa omia ainutlaatuisia aivojaan omalla tavallaan. Nikotiini koukuttaa, sitten myös tapa. Jokainen paikka ja tilanne, jossa on polttanut. Mut jokainen ylitetty tilanne ja paikka kerryttää potentiaalia kohtaamaan seuraavaa.
    Tästä selviää hengissä, luottakaa itseenne ja pysykää kanavalla. Mitä enemmän kirjoittaa ja purkaa ajatuksiaan, sen paremmin saa tukea. Ajatusten kirjoittaminen tuo ne näkyviin, se monesti auttaa havaitsemaan sen, mitä tämä prosessi oikein pitääkään sisällään. Itseterapiaa!

    Tervetuloa jpaa, Ambsu, NotAnotherPuff, Ddd, vapaa! ja rim!
    Lepuuttajalle tsemppiä!

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Monta hyvää ajatusta ja viestiä on tähän ketjuun tullut. Kiitos teille kaikille!

    Ddd:lle, olen kokeillut Champixia kolmen pakkauksen verran, eikä siitä ollut mulle apua. Suuhun laitettavia nikotiinikorvaustuotteita en voi käyttää, koska kurkkuni turpoaa niistä. Laastarista taas ei ole apua. Eli ilman apuja tässä on pärjättävä.

    Mun psyykettäni hoitavat tahot ovat kaikki sitä mieltä, ettei mulla nyt yksinkertaisesti ole tällä hetkellä resursseja tupakoinnin lopettamiseen. Alan itse kallistua samaan ajatukseen. Miks lyödä päätä seinään aina uudelleen ja uudelleen. Voin vain kuvitella niitä resursseja, joita mulla olisi psyykkisesti paremmassa kunnossa. Eiköhän silloin yksi tupakkakin hoituisi pois päiväjärjestyksestä. Olen ehkä mennyt Allen Carrin ansaan, kun hän sanoo, että stressaava elämäntilanne on paras hetki lopettaa. Jos siitä selviää, niin selviää mistä tahansa ilman tupakkaa jatkossakin.

    Psykiatrian polilla alkaa syksyllä savuttomuusryhmä. Olen yhden savuttomuusryhmän käynyt terveyskeskuksessa, mutta se oli lähinnä nikotiinikorvaustuotteiden markkinointia. Meni maku koko juttuun. Tämä syksyn ryhmä on suunnattu meille mielenterveyskuntoutujille, joten siellä varmaankin käsitellään lopettamisprosessia myös henkiseltä kantilta. Nyt täytyy vain toivoa, että pääsen mukaan. Hakijoita on paljon.

    Kaikki lopettamisessa onnistuneet, olette mun sankareita! Toivottavasti vielä jonain päivänä voin pitää itseänikin sankarina :)

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Pitkälti lopettaminen onkin psyykkinen prosessi. On sun ehkä todella syytä nyt vaan odottaa syksyyn ja sitä kurssia/ryhmää. Olisi tietty mielenkiintoista kuulla, miten lopettamisasiaa siellä lähestytään.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Huisia, että sinulla Lepuuttaja voi olla mahdollisuus päästä tuollaiseen lopettamisohjelmaan! Noita tarvittaisiin ehdottomasti lisää, harmi että Suomessa keskitytään lähinnä tupakoitsijoiden syyllistämiseen ja maahan polkemiseen eikä todelliseen asiantuntijoiden vetämänä toteutettuun vieroitusapuun... Toisin on asiat esim. Britanniassa ja Yhdysvalloissa netin perusteella. Kai se on osa tätä yksin pärjäämisen kulttuuria.

    Toinen nikotiiniton viikko on pyörähtänyt käyntiin suht kevyesti, vaikka stressitekijöitä on riittänyt. Ei oikeastaan edes ehdi pyöritellä tätä lopettamisasiaa niin paljoa nyt mielessään. Hengittely, liikunta ja herkut nyt apukeinoina itsensä rauhoittamiseen.

  • lepuuttaja, kyllä sun aikasi vielä koittaa! Jos nyt ei ole se oikea aika niin ainahan sä voit käyttää tän ajan valmistautumalla tulevaan lopettamiseen :).

    Ddd, totta, että suomessa lähinnä syyllistetään.. Inhottaa myös kun sanotaan, että tupakoitsijat pitäisi heittää yleisen terveydenhuollon ulkopuolelle, koska teemme tämän itse itsellemme. Ei me tätä itsellemme tehdä, vaikka kyllähän tuo tupakka itse sytytetään. Se on juuri tätä syvimpää syyllistämistä.

    Itsellä 13. päivä menossa ja hyvillä fiiksillä ollaan :) En ikinä aatellu olevani täällä kertomassa että kolmas viikko on lähtenyt käyntin ja repsahduksia ei ole B) Ja kun krooninen yskäkin alkanut jo helpottaa, lakkasin kynnet juuri yskimättä (siihen en ole kyennyt pitkiin aikoihin) ja lenkitkin on alkanu tuntua taas mukavalta eikä semmoselta kituuttamiselta. Voi taas nauttia :)

    05.06.2018 ->

  • Kysymys: Mitä teette, kun haluatte palkita itsenne tupakoimattomuudesta?

    Mulla ja varmasti monella muulla täällä on semmonen tapa, että tupakka on toiminut myös palkintona. Ja kun iski se "viikko polttamatta"- päivä niin ensimmäinen ajatus oli, että pitääpä juhlistaa tätä tupakalla. Sama tuli nyt kahden viikon kohdalla. Sama tuli kun palautin tutkielmani ... Ja enpä ole sillä tupakalla palkinnut vaan syönyt kahta kauheemmin suklaata, mutta miten tästä ajatustavasta pääsisi irti.. Ei se tupakka vaan ole se hyvä palkinto, jos on lopettanut tupakoinnin :s

    05.06.2018 ->

  • Minuakin kiinnostaa, onko joku löytänyt tähän palkitsemisasiaan ratkaisua? Useinhan neuvotaan laittamaan sivuun niitä rahoja, mitkä säästetään kun ei osteta tupakkaa, ja ostamaan niillä rahoilla sitten jotain mukavaa. Minun on kuitenkin vaikea ajatella, että ne rahat mitenkään säästyisi, kun ei polta. Johonkin ne kuluisi kuitenkin, ja vaikkei kuluisikaan, en halua tuhlata varojani mihinkään muuhunkaan turhaan. Enkä tarvitse itseltäni lupaa ostaa sitä, mitä haluan.

    Paras olisi keino, johon ei menisi aikaa eikä rahaa. Tupakka on maksanut sen alle 50 senttiä kipale, ja sen kulutukseen on mennyt 5 min, ja taas on jaksanut painaa. Myös herkut ovat nopeita kuluttaa eivätkä kovin kalliita, mutta nehän eivät myöskään ole pidemmän päälle hyväksi terveysvaikutusten takia. Alkoholilla itsensä palkitessa menee myös äkkiä överiksi. Liikunta, rentoutusharjoitukset taas eivät samalla tavalla tuota hetkessä nopeaa, halpaa nautintoa, vaan vaativat erillistä vaivannäköä. Ja eikö noiden sekä harrastusten kautta nautinnon hakemisen tulisi olla itsestäänselvä osa hyvää elämää eikä mikään erillinen palkinto suorituksista.

    Jotain hieman paheellista muttei liian syntistä pitäisi palkinnon olla, mutta mitä?

  • Päivä neljä takana, tuskanhiki virtaa yhä töissä pitkin selkää, mutta märisemisestä oon jo päässy. Toisena päivänä piti jäädä hetkeksi autoon istumaan ja itkemään silmät päästä kun ahdisti niin paljon. Työkavereille kertonu ja pahoitellu jos olen kauhea ämmä töissä. Vähän väliä käy mielessä että pitäs käydä pihalla, mutta sitten muistanu, että enhä mä enää polta. Millä te muut harhautatte ajatuksenne pois tupakalla käymisestä?

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Tervetuloa rim ja onnittelut neljästä päivästä. Kohta viikko jo ja sitten... niin se menee, luota siihen, että selviät.

    Ddd palkitseminen on erilainen eri ihmisille. Jotkut laittavat joka viikko esim. nettipankissa tilisiirrolla tupakkirahat säästötilille tms. Eräs aikalaiseni lopettaja alkoi matkustamaan. Kaikille, jotka ihmetteli, mistä rahat, hän sanoi et Philip Morris sponssaa B) Tämä vaatii tiety pitempää säästöaikaa. Jotkut ostavat vaatteita tai hajuvesiä, kun kerrankin nekin tuoksuvat oikealle. Sitten johonkin muuhun hemmotteluun, kylpylään, jalkahoitoon kuka mihinkin. Ei ole pakko palkita, en muista itsekään mitenkään palkinneeni itseäni. Mies osti 5 vuotislahjana mulle ranneketjun.

    Säästin muuten aikaa puolisen tuntia päivässä. Työpaikassani piti "leimata" itsensä ulos ja siään, kun kävi tupakalla. Tupakointi siis suoritettiin omalla ajalla. Kun lakkasin käymästä tupakalla, säästin puoli tuntia, jonka saatoin käyttää työntekoon taikka lähteä aikaisemmin kotiin.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hieman jännittää, miten tässä päätöksessä pysyy nyt Jussina. Onneksi seura on sentään savutonta... hieman hassu ajankohta tuli valittua tälle lopettamiselle! Tsemppiä muillekin juhannushulinaan.

    Rim, mulla on ajatusten harhauttamiseen auttanut kävelylle meno tai muu puuhailu. Töissä voi hakea vesilasillisen.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.