Kannustuskirje kaikille jotka haluavat lopettaa tupakoinnin. Sinä pääset siitä eroon. Minäkin pääsin

Tänään tuli se fiilis että kirjoitan eka kertaa tänne foorumiin ihan vain siksi jos joku saa siitä apua. Lopetin 2017 tammikuussa.

Oma tupakointini alkoi jo 16-vuotiaana ja jatkui tauotta kunnes täytin 48v. En ole siis ollut edes tupakkalakossa ikinä kuten esim puolisoni silloin tällöin.

Viimeiset 5 vuotta poltin askin lähes päivässä aika huonon omantunnon kanssa vähentämättä kuitenkaan; ainoa muutos oli että silloin vahdoin tietoisesti koko ajan kevyempiin ns 1-savukkeisiin (uskon että auttoi koska mitään fyysisiä vieroitusoireitä ei ollut) Tupakointi näkyi vuosittain selvemmin ärsyttävänä yskimisenä ja ihossa vanhemisena pahiten. Koko ajan tiedän haaveilleeni lopettamisesta, edelleen en määrällisesti vähentänyt vaan lähes aski kului päivässä. Kaksi ystävää kuoli sangen nuorina syöpään; edelleen poltin mutta aina vaan huonomman omantunnon kanssa.

Luin vaaroista paljon, siitä kuinka 50 vuotiaan lopettaneena ehdin saada hyötyä; naisille vielä tärkeämpää lopettaa viimein siinä nurkilla. Sitten se päivä tuli; valvoin kun kutitti yöllä kurkkua ja päätin että se on siinä, Soitin hypnoosihoitajalle josta olin kuullut ja sovimme ajan tapaamiselle. Viimeinen rööki tärisevin käsin parkkipaikalla ja "keskustelemaan" - eka kerran jälkeen lähdin helpottuneena ja vapautuneena - JÄNNITTYNEENÄ. Sama uudelleen seuraavana iltana ja vielä kerran (ke.to.pe) Ikinä en ole polttanut sen jälkeen. Päivä oli 18.01.2017. Uskokaa minua, siitä pääsee eroon kun tahtoo paljon, tosi paljon. Minä olen turhamainen ; mietin etten halua keltaista kuivaa ihoa ja ryppyjä tai sitä että haisen pahalle. Se auttoi, Olen niin helpottunut kun ei tarvi hävetä, etsiä lentokentillä koppia ja olla hermostunut koska pääsee savuille. Elämästä tulee helpompaa.
Hypnoosi oli minun keinoni mutta uskon että jopa voimakkaasti itse ajatellen järjellä haittoja ja hyötyjä - niitä itselleen toistaen pärjää kun HALUAA vaan lopettaa. KAIKKI ON KIINNI TAHDOSTA.

Jännitin painonnousua; ok tuli 5 kg noin mutta urheilu ja terveys alkanut nyt kiinnostamaan- kyllä on sen väärti.

Kirjoitin koska tänään kuulin kuinka rakas serkkuni on ollut kuulemma innoittamanani 3 vko polttamatta eikä ollut uskaltanut ennen tätä päivää minulle soittaa. Kuulemma ollut helpompaa kuin olisi uskonut:-)))) kuten olin luvannut. Oma puolisoni lopetti kun pari päivää oman päätökseni jälkeen uskalsin kertoa että olen lopettanut; hän oli ollut ennenkin savuton pitkiä aikoja ilman minun kertaakaan antaamaani tukea...

Vinkki. Ostakaa väkevää mentholi-purukumia tai mynthon-pastilleja ja kärsikää vaikka pikkuisen mahanpuruista- NICORETTE ON UUSI ANSA! Vettä ja kurkkupastilleja - 3vko ja nekin saa unohtaa.

Tahto on ainoa mitä tarvitset ja ilo kun alat huomata mukavia edistysaskeleita. Ja sen että itseasiassa tupakoivia ihmsiä on todella vähän.

Olipas vuodatus; itse luin lopettamista suunnitellessani kaikkea aiheeseen liittyvää netistäkin paljon ja nyt ajattelin oman panokseni laittaa tässä muodossa takaisin. Minä olen hyvin suorittaja eli eniten pelkäsin epäonnistumista, turhaan. Jos näin heikko suorittaja onnistui, te jokainen halutessanne pystytte samaan.

Tsemppiä ja ihanaa kesää kaikille

Nimim. 50 vuotta ensi perjantaina/nainen.

Viestejä yhteensä

  • Meillä on kaikilla oma tie kuljettavana. Mielenkiinnolla luin sinun kokemuksesi.

  • Kiitos tsemppaavasta viestistäsi! Voit uskoa, että tahto ja halu lopettaa on ollut todellakin koetuksella kun tuntuu, ettei tästä kamppailusta tule mitään. Haluan lopettaa ihan älyttömän paljon, mutta aina vaan menen ja ostan lisää tupakkaa. Pisin kärvistelyni on ollut kolme päivää ilman ja viime aikoina olen yltänyt ainoastaan vajaan vuorokauden mittaisiin taukoihin. Koko ajan on ollut selvää, etten tee tässä lakkoa, vaan lopetan kokonaan.

    Mistä ihmeestä saisin voimaa tahtotilaani, joka lopahtaa aina tupakantuskan käydessä liian kovaksi?

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi heinäkuu 3

    Minulla ja meillä kaikilla on erilainen tarina. Kiitos kuitenkin yhdestä selviytysmistarinasta snami.
    Täälltä Stumpista löytyy tarinoita iso pino, samanlaisia, mutta osin erilaisia. Minäkin halusin lopettaa tupakoinnin jo alle 3-kymppisenä, kävin silloin hypnologilla. Se homma kesti 2 viikkoa, sitten repsahdin ja hypnologi suuttui. En ollut kypsä lopettamaan.Sen jälkeen seurasi monen monta erilaisin keinon rakennettua "lakkoa". Tosin, kun sorruin, pidin vuodenkin tauon ennen seuraavaa yritystä. Tosin aikakin oli toinen 1970-1990-luvuilla ja suhtautuminen tupakointiin. Kaikkialla sai polttaa. Olen polttanut jopa sairaalassa, sängyssä.

    Itsekin lopetin 50+ iässä. Sitä ennen olin reilun 40 vuoden aikana ollut kerran 6 kk polttamatta. Se oli harjoitteluvaiheeni ilmeisesti, sen sorruttua kesti 3,5 v kerätä itseni uuteen lopetukseen. Itsekin luin netistä kaikkea kamalaa ja sit löysin fooruminkin. Tosin lukemani ja foorumin löytäminen tapahtui jo lopettamiseni jälkeen. Tein juuri kuin markkinaihmiset sanovat, etsin joka paikasta päätöstäni tukevaa informaatiota.

    Tuo on se Nobelin arvoinen kysymys, mistä saa voimaa tahtotilaan, kun tuska käy kovaksi. Hokkuspokkusta ei ole olemassa. Itsekin sitä ajoin takaa, että joku napsauttaa sormiaan ja minä en halua enää tupakkaa.

    Tahtotila liittyy moneen muuhunkin riippuvuuteen. Voima löytyy viime kädessä sinusta itsestäsi. Eräs muinainen lopettaja uhkasi sitoa itsensä patteriin, ettei lähde tupakkaa ostamaan. Yksi vannoi menevnsä vaikka per.. edellä puuhun. Nämä ovat mielikuvia, jotka kertovat asian vaikeudesta. Itse mässytin niksapurkkaa ja pyörin vattupuskissa. Yritin kaihtaa paikkoja, joissa ennen poltin. Ilmaiseksi en itsekään selvinnyt, lopettaminen, ikä ja liikkumisen vähyys (nivelrikko) toivat lisäkiloja, joita en ole taas laiskuuttani saanut pois. Terveydentila on muuten nykyään parempi kuin esim. 4 v sitten - kiitos keinonivelten.

    Mutta jokainen joutuu tavallaan rakentamaan sen oman selviytysmistiensä. Kaikki keinot sallittuja paitsi tupakka.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • "Mistä ihmeestä saisin voimaa tahtotilaani, joka lopahtaa aina tupakantuskan käydessä liian kovaksi?" (lainaus lepuuttaja)
    Minun oli myönnettävä, että tahtoa ja voimaa ei ollut yhtään, oli vain sairauksien herättämä motivaatio. Tästä 0-tilasta lähti selviäminen. Voimattomuudesta voi kehkeytyä lopulta voimaa, kun on hävinnyt on vain tie ylöspäin jäljellä, jos on pienikin motivaatio. Monta kertaa kävi mielessä lähtö "saappaat jalassa", mutta toisin kävi, täällä tänäkin päivänä olen.

  • Kiitos tästä tarinasta :) loi justiin nyt, puolen vuoden kriisissä sopivasti voimaa, et lopulta on kyse vain tahdonko (tässä vaiheessa varsinkin) ja ei kiitos, minäkään en tahdo enää koskaan miettiä mihin voi mennä tai en, saako polttaa. Ei enää ikinä valvomista kun kurkkua kutittaa,yskittää ja pitää yöllä mennä tupakalle jatkaakseen unia, ei kiitos enää pahaa hajua, keltaisia sormia ja jatkuvaa ressiä tupakan riittävyydestä.
  • @vko Hyvä, ettet lähtenyt!

    Pelkkä motivaatio ei tunnu vievän minua perille. Eikä kyllä tahtokaan...

    Juttelin eilen erään henkilön kanssa ja hän piti hyvänä sitä, että jaksan kuitenkin aina päättää, että tupakointi loppuu, vaikkei se sitten loppuisikaan. Jokainen päätös vahvistaa minua. Ja lisäksi hän sanoi, että taaksepäin voi päästä vain, jos on päässyt jo eteenpäin. Sain näistä voimaa.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.