Asioilla on tapana järjestyä... Joko nyt vihdoin? :)

Hei kaikki!
Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, vaikka olen vieraillut täällä ehkä satoja kertoja :) Historiani on noin 28 v tupakointia ( olen nyt 49 v), poislukien kahden tyttäreni odotus ja imetysajat.
Noin 4 vuotta sitten tiedostin todella haluavani lopettaa (pääsääntöisesti koska tupakointi ällöttää minua) ja luin Allen Carrin kirjan Stumppaa nyt.. Lopetin helposti, mutta aloitin uudelleen noin 3 kk kuluttua. Seuraavan 3 v aikana luin kirjan kolme kertaa uudelleen ja lopetin kolme kertaa uudelleen, aina sortuen 3 pvän, 3 vkon tai 3 kk kuluttua (mikä tää kolmen kirous on?)..
Olen siis kokenut kaikki ihanat fyysiset olotilat, joita lopettamisesta seuraa.. Mutta silti retkahtanut..
Nyt jostain syystä en kokenut tarpeen lukea enää kirjaa (on siis oikeasti todella hyvä, suosittelen), vaan tunsin osaavani sen jo ulkoa :) totta on, että tupakointi on riippuvuus, fyysinen ja varsinkin henkinen.. Itse olen joka kerta päässyt helposti fyysisen riippuvuuden herraksi (ilman mitään apukeinoja tai pahempia oireita), mutta henkisten juttujen kanssa on ollut joka kerta isoja ongelmia. Tällä kertaa koin erilaisia tuntemuksia, vihdoin ajatuksia siitä, että oikeasti minä en halua polttaa ja että se on minun oma valintani! Tuntuu tosi hyvältä!
Erilaista on nyt myös se, että tällä kertaa lopetin mökillä ollessani ja aiemmin se on aina ollut se sortumispaikkani.. "Kyllähän nyt mökillä saa nauttia elämästä" :D
Ehkä kaikki todella on ajatuksen voimasta kiinni... Minun mottoni on aina ollut: asioilla on tapana järjestyä.. Olisinko vihdoin tajunnut itse kun juonen?
Ja ehkä vihdoin tajusin hakea täältä vertaistukea :)

Viestejä yhteensä

  • Lisäyksenä edelliseen (keskustelen näköjään itsekseni, mut ei se haittaa :smile: ): jostain luin, ettei tupakoinnin lopettaminen tarkoita elämisen lopettamista.. Ajattelin, että elän ja toimin kuten ennenkin, mutta ilman alituista polttamista. Ja se kuulkaa toimii, helppoa ei ole, mutta toimii.. Yritän samalla käsitellä pään sisällä kaikki vaikeimmat kytkökset pois; voin elää ilman myrkkyrullaa!
    Onko muilla kokemuksia helposta alusta, mutta ongelmista ja sortumisesta myöhemmin?

  • Mulla myös kokemus siitä, että tupakoinnin lopettaminen on kyllä helppoa, mutta päätöksessä pysyminen pidemmällä aikajänteellä ei. Nykyisessä lopetusyrityksessä olen, samoin kuin sinä, yrittänyt rikkoa henkistä riippuvuutta muuttamalla ajatusmallejani tupakointiin riippuen. Lisäksi minulla on täyskielto nikotiinikorvaustuotteita ja nuuskatuotteita kohtaan, ettei elimistööni päässyt nikotiini alkaisi taas ruokkia noita ajatusmalleja.

    Netistä löytyy hyviä kirjoituksia aiheesta ”never take another puff”, eli säännöstä, jonka mukaan itseltä täytyy kieltää se ensimmäinenkin henkonen, sillä yksi henkonen johtaa melkein väistämättä taas sortumiseen. Eli tämän säännön mukaan täytyy ajatella jokaista tupakkaa ikään kuin jatkumona kohti entiseen riippuvuuteen valumista. Täytyy siis tehdä itselleen äärimmäisen korkea kynnys sytyttää sen jälkeen, kun on lopettanut.

    Näillä opeilla on nyt pärjätty päälle kuukauden, mutta ajatuksissa pesii nöyryys tuota nikotiiniriippuvuutta kohtaan, joten tiedän että matka ei todellakaan ole ohi. Seuraava tavoite päästä neljännelle kuukaudelle.

    Paljon tsemppiä ja onnea lopetusyritykseesi! Kolmen päivän yli ilmeisesti pian jo selvitty (: Aika meillä on onneksi puolellamme.
  • Hienoja ajatuksia Anni69! Sulla on varmasti monia myötäeläjiä, et ole yksin.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.