Lopettaminen ei onnistu

Ei se vain onnistu. Olen yrittänyt useita kertoja ja aina retkahdan uudestaan. En tiedä onko hulluinta se, että olen sairaanhoitaja ja tupakoinnin haitat ovat minulle hyvin selviä ja näen työssäni tupakoinnin aiheuttamia sairauksia päivittäin, vai se, etten edes ole kunnon nikotiinikoukussa ollut pitkään aikaan, koska tupakointi on niin vähäistä ollut viimeisen vuoden jo. Muuten elän terveellisesti, harrastan liikuntaa ja syön fiksusti. Alkoholia en käytä oikeastaan ollenkaan.

Aloitin tupakoinnin avioeron yhteydessä aikuisiällä 27-vuotiaana. Sitä ennen en ollut koskaan polttanut. Ihan älyvapaata tämäkin! Poltin puoli askia-askin päivässä seuraavat 6 vuotta. Välillä tosin koitin kikkailla sähkötupakalla ja höyryttelin sitä vuoden ajan, kunnes palasin takaisin tupakkaan koska kyllästyin litkujen kanssa pelaamiseen ja vuotaviin piippuihin. Kesällä 2016 päätimme ystäväni kanssa lopettaa yhdessä. Ystäväni, joka oli ollut 20 vuotta tupakoitsija, lopetti siihen paikkaan purkan avulla. Minäkin söin purkkaa ja olin varmaan 3kk ilman tupakkaa, kunnes retkahdin ensin vanhoihin sähköpiippuihin ja sittemmin tupakkaan.

Vuoden olen nyt polttanut taas ja yrittänyt lopettaa monta kertaa. Tupakoin nykyään todella vähän entiseen nähden, noin 4-10 tupakkaa viikossa. Mutta niistä viimeisistä en osaa luopua. 4 viikkoa olin heinäkuussa täysin ilman taas, kunnes aloitin jälleen tuon 1 tupakka päivässä-savuttelun. Tietäisin tuhat syytä olla polttamatta, mutta kun ei...

Olen kokeillut nikotiinipurkkaa, laastaria, nikotiinittomia sähkösavukkeita... mutta kun ei se ole nikotiinista kiinni, vaan tavasta. Olen yrittänyt ostaa muuta merkkiä kuin omaa suosikkia, jotain minkä tiedän olevan pahanmakuista. Mutta poltettua nekin tulee irvistellen. Olen kokeillut vaihtaa tupakan pastilleihin, suklaaseen (en kärsi paino ongelmista), johonkin muuhun mukavaan juttuun, jopa seissyt parvekkeella ilman tupakkaa muutaman minuutin tuijottelemassa. Ei auta. Meditaatiot ja muut hengitysharjoitukset ei ole minun juttu. On ihan sama onko minulla kotona tupakkaa "pahan päivän varalle" vai ei. Jos on, saatan olla koskematta askiin monta päivää. Jos ei ole, niin äkkiäkös sitä käy hakemassa. Ei vaikuta mitään.

Kaipaan sitä yksinäistä "pohdiskelu" hetkeä, kun saa purkaa stressiä tai ärsytystään johonkin arkiseen asiaan. Myös hyvä fiilis kelpaa syyksi. On minulla terveempiäkin keinoja käsitellä asioita ja tunteita ja rentoutua, mutta silti sitä kaipaa sitä hetkeä kun menee rauhassa vetämään savut ja tuijottelemaan horisonttiin. Se on vaan olevinaan niin hienoa.

Julkisesti tai tuttavien seurassa en polta juuri lainkaan. Suurin osa ystävistäni ei edes tiedä että poltan. Joskus kerran vuodessa kun eksyn viihteelle baareihin, poltan julkisesti, muuten en oikeastaan ikinä. Olen siis 34-vuotias sala tupakoitsija!

Miten pääsen eroon näistä viimeisistäkin savuista? Selkärankaa vain ei ole tarpeeksi...

Viestejä yhteensä

  • Voi, mä niin tiedän tuon tunteen! Mulla tosin menee vähintään se aski päivässä, jos on tupakkaa. Ja jos ei ole, niin sitä haetaan. Olen nyt 15 päivää ollut välillä sähkötupakalla ja välillä tupakoinut, kun sähkötupakka ei vain ole sama asia kuin tupakka. Jos se olisi siitä nikotiinista kiinni, niin kyllähän sen saisi sähkötupakasta. Mutta jostain muusta nyt on kyse.

    Mä aloitin tupakoinnin 35-vuotiaana eli 6 vuotta on nyt mennyt. 4 vuotta olen yrittänyt lopettaa - nyt taas tämän vuoden aikana oikein tosissani. Monet ovat varmaan lukeneetkin mun epäonnistuneista yrityksistäni täällä. Niitä yrityksiä on varmasti toistasataa.

    Mä kutsun tupakointihetkiäni meditaatiohetkiksi. Niissä hetkissä pää tyhjentyy ja saa olla ihan ilman ajatuksia hetken. Kun vain pystyisi edes kokonaan siirtymään tuohon sähkötupakkaan, niin pitäisin itseäni voittajana. Siitä vieroittuminen olisi sitten kokonaan toinen asia kuin tupakoinnin lopettaminen.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.