Neuvoja ja tukea, kiitos

Olen tässä mutustellut ajatusta lopettamisesta, kauan. No eilen mun PITI olla polttamatta. Ja toissapäivänä... Itseasiassa sen "päätöksen" tein jo sunnuntaina. Siis just tämmönen mä olen.. Jatkuvasti annan himolleni periksi vaikka oikeasti koko ajan prosessoin päässäni sitä ajatusta ja niitä lukuisia faktoja miksi lopettaa. Jatkuvasti annan itselleni "anteeksi" ja taas taputtelen tilanteen ajatuksella, että kyllä se siitä sitten kun on oikea hetki... No NYT koitan, oikeasti, olla ilman. Zonnicit on laukussa, mutta en tiedä onko niitä nyt kovin järkevää syödä jos kuitenkin on tarkoitus päästä nikotiini riippuvuudesta eroon.. Mielummin olisin ilman niitäkin.
Vaikka kyllä helpottavatkin oloa.
Ärsyttää vaan ihan suunnattomasti, kun aina kun oon tehnyt näitä lopetus "päätöksiä", niin tuntuu että se projekti lässähtää jo heti alkumetreillä senkin takia kun en osaa olla ajattelematta tupakkaa. Siis kun mietin koko ajan sitä lopettamista ja tupakkaa sitä kautta.
Miten pääsisin nyt ensinnäkin siitä eroon etten koko ajan miettis sitä, saisin koko tupakan pois mielestäni ja sen "yritänpä tässä lopettaa" ajatuksen???
Olenko ihan toivoton tapaus..?
25 ikää ja noin 16 vuotiaana alotin pössyttelyn.. Semmonen 11 tupakkaa keskimäärin ehkä menny päivässä, välil vähemmän välil enemmän. Nyt olisi kai vielä ihan hyvä hetki yrittää... Tarkoitan lopettaa! Apuja otan nyt mielelläni vastaan.

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Ainakin 70 % polttavista tahtoisi lopettaa, ehkä jopa enemmänkin. Ensin on mietittävä miksi haluaa lopettaa. Mitkä on ne motivaattorit, joihin voisi kenties tukeutua, kun miettii ehkä repsahtamista tms.

    Mitä hyvää näet savuttomassa tulevaisuudessa? Minkälaisena näet itsesi? Nämäkin on hyviä juttuja miettiä, koska mielikuvatkin palvelevat tulosta (kysy vaikka urheilijoilta). Sun on hyvä lopettaa, kun olet vielä nuori, eikä tupakka ole varmaan mitenkään peruuttamattomasti turmellut sun kroppaas.
    Muuten, jos ne korvaavat auttaa, käytä toki. Nikotiinista pääsee myöhemminkin eroon. Korvaustuotteissa ei ole kuin murto-osa savukkeiden nikotiinista, eikä tervaa ja niitä muita 4000 myrkyää ollenkaan. Mut jos susta tuntuu, ettei noi 11 savuketta vaadi nikotiinikorvausta, älä sitten käytä.
    Kannattaa lukea piatsi tätä foorumia myös vanhempien ketjujen osalta ja muutakin stumppi.fi:n tarjoamaa tietoa.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Samassa tilanteessa olin minäkin. Vuoden alussa 2018 alkoi lopettamispäätös tulla ajatuksiin yhä useammin. Lopullisen päätöksen tein vasta kolme viikkoa sitten ja siinä olen pysynyt. Poltin n.15-20 savuketta päivässä, 20 vuotta.

    Monelle tuntuu toimivan, että siirtää ajatukset muualle tupakasta, mutta minulle toimi parhaiten nimenomaan tupakoinnin ajattelu. Aamulla ajatus oli ensimmäiseksi, että entinen minä menisi nyt tupakalle, mutta nyt se vaihe elämästäni on ohi. Eli pureskelin ehkä asian niin puhki, että se "kului loppuun". Vielä tulee tilanteita, joissa tupakka tulee mieleen, mutta nyt on muuttanut ajatus muotoon, että miksiköhän ennen tässä kohtaa piti vetää rööki? Olipa hölmöä.
    Selvillä vesillä en tietty ole vielä, mutta parantunut olo ja helpottunut elämä alkaa näkyä ja tuntua. Mä en ole enää se, jota pitää odottaa, kun käy vielä savuilla. Mä en oo se, joka haisee tunkkaiselle, mun ei tarvi lähtee illalla pyjamassa kauppaan, koska tupakit on loppu... Täältä sivustolta sain myös hyvää kokemustietoa heikkona hetkenä. Yritä etsiä sun ajatusmaailmaan sopiva tapa. Rohkeasti vaan, kun tahtoa kerran on.

  • Sannikan samalla linjalla, että luin jatkuvasti ja kokoajan tupakasta ja selasin nettiä. En pyrkinyt unohtamaan tupakkaa, vaan altistin itseni jatkuvasti sen ajattelulle. Nyt olen ollut viimeiset pari viikkoa niin täynnä koko asiaa, että ei erityisemmin stumppiakaan jaksa aina selata. Tuli eräänlainen ähky, kyllästyminen ja tympääntyminen asiaan tupakka, joten on toivottavasti ainakin helpompi käsitellä kaikki tupakointiajatukset, joita tietysti tulee varmaan lopun elämää.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Voin kyllä vannoa ja vakuuttaa, että tupakointiajatuksista pääsee eroon. Vaikka minunkin lopettamisesta on jo kauan ja jatkuvasti täälläkin pyörin, kyse on erilaisesta ajattelusta. Moni ihmetteli, että eikö sun tee mieli tupakoida, kun jatkuvasti siitä kirjoitat. Mutta ei tee. Tiupakan näkeminen, sen haistaminen tms. ei enää aiheuta aivoissani halua, ei ajatuksesta tekoihin tunnetta.
    Moni entinen alkoholistikin on nykyään auttamassa vastaavia tapauksia, ex-huumeiden käyttäjät auttavat, ex-syrjäytyneet, jne.
    Itsekin lopettaessani etsin kaikki kauhukuvat netistä, luin jokaisen tupakkavauriotarinan jne. Vahvistin tavallaan sitä, että olen tehnyt oikean päätöksen. Näin ihminen toimii, etsii vahvistuksia, myös muissakin elämän tapauksissa.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Mielenkiintounen katsomuskanta sulla sannika. "Entinen minä meni tupakalle.." tuota täytyy itsekkin kokeilla. Mullakin kuluu suht vähän päivässä. Nykyisin noin 10 tupakkaa. Jokaisen poltan itseäni inhoten ja kauhukuvia tupakka-askista katsoen. Tsempit kaikille.
  • Et sie ole menetetty tapaus. Voisi melkein sanoa että samat aloitus vuodet ja lopetus vuodet ne oli mullakin, tiedän siis mistä puhutaan. Kokeile aluksi heittää ajatukset pois tupakasta sillä, että teet sen ajan jotain muuta. Itsellä on yhä hetkiä, että nyt menisin tupakalle ja mitä ne ns normaalit ihmiset oikein tekee sillä ajalla milloin ne ei käy tupakalla. Kokeile myös ajatella itsesi ei tupakoivana, hankalaa aluksi mutta kyllä siihen tottuu.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.