Tiukkaa harkintaa, epäröintiä ja kiukkua.

Hei kaikki.
Ihanaa nähdä, että täällä on muitakin harkitsijoita ja useampaan kertaan lopettaneita.
Mulla menee 1-1,5 askia päivässä, takana 31 vuotta, välissä yksi lopetusyritys ja yksi muutaman vuoden onnistuminen.

Mun riippuvuuden takana on tällaisia ajatuksia, kun vähän kaivelen
1) en voi yrittää lopettamista, koska on vaikeata ja stressaavaa.
2) ponnistelu ja epäonnistuminen tuntuu inhottavalta. en halua pettyä itseeni (taas).
3) harhaiset kuvitelmat:
- röökaaminen ei vaikuta muhun samalla lailla kuin muihin, koska pystyn vielä juoksemaan hengästymättä.
- tarvin röökiä ja oon tosi kova ja siksi mun ei tarvitse lopettaa

noin 15 vuotta sitten: hypnoosikokeilu, vertaislopetuskurssi hyvä valmentajan johdolla, lääkärin määräämä lääke, purkkakuuri (-> riippuvuus nikotiinipurkkaan) ja laastarit.

haluaisin olla hyvä malli lapselleni, eli näyttää, miten haitalliset mieliteot voi voittaa. haluaisin, että läheisteni ei tarvitsisi olla huolissaan terveydestäni.

tiedän hyvin, että keuhkoahtaumatauti voi edetä piilevästi.

että ottaa päähän.

Viestejä yhteensä

  • Minä poltin 20 vuotta siten, etten ole elänyt teini- ja aikuisiästäni vuottakaan ilman tupakkaa. Monesti luulin, etten voi yrittää lopettamista koska se ei onnistuisi. Ei se ehkä olisi aiemmin onnistunutkaan, kunnes yhtäkkiä onnistuikin. Tämä sai minut tajuamaan, että kaikki meistä voi lopettaa kunhan sisäistetään koko asia. Sinä olet ollut onnistuneesti muutaman vuoden ilman joten tiedät prosessin paremmin kuin minä, joka on ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa menossa mukana.

  • kiitos tsempistä ja onnea: 2 kk ja 16 päivää!
    olin tosiaan muutaman vuoden ilman, mutta polttelin "erityistilanteissa". eli en ollut kokonaan irti tupakasta. toisaalta olin pitkiä aikoja kuitenkin polttamatta.
    tuntuu, että pään sisällä olin kuitenkin tupakoitsija jollain lailla.

    välillä minusta tuntuu, että voin onnistua lopettamaan, kun sisäistän asian.
    välillä, että en todellakaan ja hirveä vaiva turhan takia.

    nyt olen tehnyt ajatuskartan ja kirjannut siihen lopettamisen hyviä puolia, esim. että parveke ei enää haisisi röökille. ja läheisten ei tarvitsisi olla huolissaan terveydestä.

    silti rööki turvallisesti käsissä ja ajatustauko tuntuu ihanimmalta, mitä on. paitsi, että välillä se maistuu kamalalta ja on ihan automaattista eikä mikään nautinnollinen oma hetki.

    että tämä voi olla vaikea homma. haluaisin kiukutella jollekin.

    mulla on tässä terveellisemmät syömistavat ja liikunnan lisääminen myös käynnissä - en ota vielä tähän päälle tätä projektia heti.

    yritän kerätä rohkeutta ja motivaatiota harkita kunnolla.

  • Vaikutat niin rationaaliselta, että uskon sen voittavan puhtaasti tunneperäisen ajattelun. Kannustusta prosessin alulle panemisen johdosta!

  • onneksi tässä harkinnassa ei ole aikarajaa. kaiken tohinaen keskellä tuntuu ylitsepääsemättömältä miettiä tarkkaa päivää.
    mietin myös lakkoa - eli en päätä lopettaa ikuisiksi ajoiksi, vaan kokeilla ensin olla polttamatta päivän.
    tiedän, että puoli päivää onnistuu ilman kummempia ongelmia, kun on vain syy siihen.

  • editoi syyskuu 26

    hutiviesti

  • Mua ottaaa päääähän ku tämä lopettamisen harkitseminen vaan jatkuu ja jatkuu. Välillä menee paremmin ja välillä ei. Joku lopullinen tahtotila puuttuu.
  • 1nalle1puh mun näkökulmasta olet jo puoliksi lopettanut, koska prosessi on ollut aluilla pitkään. Noin se minullakin meni, että pitkään tunnustelin ajatusta. Kärsivällisyyttä vaan.

  • Kiitos :) n. 10 tupakkaa päivässä vielä menee ja nekin vähän niinku yhdentekeviä. Harmittaa lähinnä kun tulee tavanvuoksi pihalla käytyä.
  • 1nalle1puh: sulla on jo hyvä tilanne, kuten ajatusrikollinen totesi. tsemppiä!

    mä vielä kiukuttelen tän asian kanssa.
    luin nyt lopetusohjeita tuolta pääsivulta, ja siellä kehotettiin valmistautumaan hyvin. ja muistamaan, että yksi epäonnistuminen ei ole kaiken loppu.

    sisäistän näitä neuvoja nyt.

  • Omalla kohdallani kävi niin, että tunnustelin ajatusta varmaan useamman kuukauden, kunnes yhtäkkiä lopetin. Se päätös tuli vain, että seuraavana päivänä jätin tupakat ostamatta. Älkää siis yllättykö, jos se itse lopetusajakohta onkin hieman "hatusta vedetyn" oloinen. Se kuuluu prosessiin, koska jonkin päivän sen on oltava. Ei tarvi kiirehtiä, olla vain rohkea. Mutta tosiaan, valmistelkaa ensin tarvitsemanne aika. Muistakaa myös, että tupakoinnin lopettaminen ei ole maailmanloppu kenenkään muun kuin romantikon mielestä, realisti taas tajuaa kaikki edut.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.