Tiukkaa harkintaa, epäröintiä ja kiukkua.

Hei kaikki.
Ihanaa nähdä, että täällä on muitakin harkitsijoita ja useampaan kertaan lopettaneita.
Mulla menee 1-1,5 askia päivässä, takana 31 vuotta, välissä yksi lopetusyritys ja yksi muutaman vuoden onnistuminen.

Mun riippuvuuden takana on tällaisia ajatuksia, kun vähän kaivelen
1) en voi yrittää lopettamista, koska on vaikeata ja stressaavaa.
2) ponnistelu ja epäonnistuminen tuntuu inhottavalta. en halua pettyä itseeni (taas).
3) harhaiset kuvitelmat:
- röökaaminen ei vaikuta muhun samalla lailla kuin muihin, koska pystyn vielä juoksemaan hengästymättä.
- tarvin röökiä ja oon tosi kova ja siksi mun ei tarvitse lopettaa

noin 15 vuotta sitten: hypnoosikokeilu, vertaislopetuskurssi hyvä valmentajan johdolla, lääkärin määräämä lääke, purkkakuuri (-> riippuvuus nikotiinipurkkaan) ja laastarit.

haluaisin olla hyvä malli lapselleni, eli näyttää, miten haitalliset mieliteot voi voittaa. haluaisin, että läheisteni ei tarvitsisi olla huolissaan terveydestäni.

tiedän hyvin, että keuhkoahtaumatauti voi edetä piilevästi.

että ottaa päähän.

Viestejä yhteensä

  • Minä poltin 20 vuotta siten, etten ole elänyt teini- ja aikuisiästäni vuottakaan ilman tupakkaa. Monesti luulin, etten voi yrittää lopettamista koska se ei onnistuisi. Ei se ehkä olisi aiemmin onnistunutkaan, kunnes yhtäkkiä onnistuikin. Tämä sai minut tajuamaan, että kaikki meistä voi lopettaa kunhan sisäistetään koko asia. Sinä olet ollut onnistuneesti muutaman vuoden ilman joten tiedät prosessin paremmin kuin minä, joka on ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa menossa mukana.

  • kiitos tsempistä ja onnea: 2 kk ja 16 päivää!
    olin tosiaan muutaman vuoden ilman, mutta polttelin "erityistilanteissa". eli en ollut kokonaan irti tupakasta. toisaalta olin pitkiä aikoja kuitenkin polttamatta.
    tuntuu, että pään sisällä olin kuitenkin tupakoitsija jollain lailla.

    välillä minusta tuntuu, että voin onnistua lopettamaan, kun sisäistän asian.
    välillä, että en todellakaan ja hirveä vaiva turhan takia.

    nyt olen tehnyt ajatuskartan ja kirjannut siihen lopettamisen hyviä puolia, esim. että parveke ei enää haisisi röökille. ja läheisten ei tarvitsisi olla huolissaan terveydestä.

    silti rööki turvallisesti käsissä ja ajatustauko tuntuu ihanimmalta, mitä on. paitsi, että välillä se maistuu kamalalta ja on ihan automaattista eikä mikään nautinnollinen oma hetki.

    että tämä voi olla vaikea homma. haluaisin kiukutella jollekin.

    mulla on tässä terveellisemmät syömistavat ja liikunnan lisääminen myös käynnissä - en ota vielä tähän päälle tätä projektia heti.

    yritän kerätä rohkeutta ja motivaatiota harkita kunnolla.

  • Vaikutat niin rationaaliselta, että uskon sen voittavan puhtaasti tunneperäisen ajattelun. Kannustusta prosessin alulle panemisen johdosta!

  • onneksi tässä harkinnassa ei ole aikarajaa. kaiken tohinaen keskellä tuntuu ylitsepääsemättömältä miettiä tarkkaa päivää.
    mietin myös lakkoa - eli en päätä lopettaa ikuisiksi ajoiksi, vaan kokeilla ensin olla polttamatta päivän.
    tiedän, että puoli päivää onnistuu ilman kummempia ongelmia, kun on vain syy siihen.

  • editoi syyskuu 2018

    hutiviesti

  • Mua ottaaa päääähän ku tämä lopettamisen harkitseminen vaan jatkuu ja jatkuu. Välillä menee paremmin ja välillä ei. Joku lopullinen tahtotila puuttuu.
  • 1nalle1puh mun näkökulmasta olet jo puoliksi lopettanut, koska prosessi on ollut aluilla pitkään. Noin se minullakin meni, että pitkään tunnustelin ajatusta. Kärsivällisyyttä vaan.

  • Kiitos :) n. 10 tupakkaa päivässä vielä menee ja nekin vähän niinku yhdentekeviä. Harmittaa lähinnä kun tulee tavanvuoksi pihalla käytyä.
  • 1nalle1puh: sulla on jo hyvä tilanne, kuten ajatusrikollinen totesi. tsemppiä!

    mä vielä kiukuttelen tän asian kanssa.
    luin nyt lopetusohjeita tuolta pääsivulta, ja siellä kehotettiin valmistautumaan hyvin. ja muistamaan, että yksi epäonnistuminen ei ole kaiken loppu.

    sisäistän näitä neuvoja nyt.

  • Omalla kohdallani kävi niin, että tunnustelin ajatusta varmaan useamman kuukauden, kunnes yhtäkkiä lopetin. Se päätös tuli vain, että seuraavana päivänä jätin tupakat ostamatta. Älkää siis yllättykö, jos se itse lopetusajakohta onkin hieman "hatusta vedetyn" oloinen. Se kuuluu prosessiin, koska jonkin päivän sen on oltava. Ei tarvi kiirehtiä, olla vain rohkea. Mutta tosiaan, valmistelkaa ensin tarvitsemanne aika. Muistakaa myös, että tupakoinnin lopettaminen ei ole maailmanloppu kenenkään muun kuin romantikon mielestä, realisti taas tajuaa kaikki edut.

  • Moi vaan kaikille. Lopetus ollu harkinnas pidemmän aikaa, sais vaan aikaseksi. Oon polttanut jotain 22 vuotta enemmän ja vähemmän. Pisin lopetus on kestänyt 5 kuukautta, tyhmä minä kun sen jälkeen uudelleen aloitin. Niksavalmisteista on tullu kaikki kokeiltuu ja ilman niitäkin oon pystyny hetkeksi lopettaa, champix taitaa olla ainut mitä en oo kokeillut. Tällä hetkellä menee sähköröökii ja tupakkaa rinnakkain ja alkaa vaikuttaa että sähkärillä en lopullisesti tupakasta eroon pääse. Lopetuskerrat on aina kaatunut johonkin tilanteeseen missä mulla palaa hermot, lapset kiukuttelee, emännän kans jotai riitaa tai muuta vastaavaa. Näitä on sit käytetty syynä hakee röökii. Ja musta itestäki tulee aika veemäinen ihminen kun en polta. Korvikkeet kyllä auttaa mua mut mä jään niihinkin yleensä koukkuun. Mutta sellasia mietteitä tänään.
  • Korvikekoukku, jos sitä koukuksi voi kutsua, on pienempi paha ja siitä pääsee kyllä irtikin huomattavasti helpommin. En ymmärrä miksi korvikkeita aina demonisoidaan. Tämä siis yleinen ihmetyksen aihe, ei suunnattu sulle lucifer81.

  • Sanoisin, että et missään korvikekoukussa ole ollut jos pisin lopetus on 5 kuukautta, olet tupakkaan koukussa.

  • Onhan se tietty pienempi paha,mutta ku olin sen 5 kuukautta ilman röökii niin rupes tuntuun vähän hölmöltä jauhaa niksapurkkaa, mutta ilmankaan ei voinu olla, ja tietty siihenkin palaa rahaa ku levyllisen päiväs niitä jauhat. Joo ja tupakkaan täs tosiaan koukus ollaan, tai oikeastaan nikotiiniin ja siihen päivittäiseen tupakka rytmiin, millä on elämää rytmitetty tää 20 vuotta. Mulla on varmaan toi henkinen puoli se pahempi koukku
  • 1nalle1puh: Miten menee?

  • Huokaus. Täällä edelleen "harkintavaiheessa". Tai oikeastaan epäonnistumisen pelon ja ponnistelun välttelyn tilassa.

    Listasin röökaamisen hyvät puolet, siis mulle tärkeät jutut:
    1) Tauko. Aina voi pitää tauon, kun on tylsää tai vaikeaa tai kun haluaa juhlistaa jotain. Oma pikku ohjelmanumero, joka sopii joka väliin.
    2) Lohtu tylsyyteen. Pitkänkin matkan voi kävellä hyvillä mielin, kun voi pätkiä sitä tupakalla. Tykkään kävellä, eikä se ole edes erityisen tylsää, mutta vielä enemmän tykkään samalla röyhytellä.
    3) Tärkeä meno. Minullapa on tällainen tärkeä tehtävä, että olen aina etsimässä röökikoppia tai tupakointitilaa.
    4) Oma aika. Minulla on hyvä syy vetäytyä omiin ajatuksiini missä tilanteessa vain ja olla ihan rauhassa.

    Raikkaan elämän hyvät puolet:
    1) Ei tarvitse kantaa huolta keuhkoahtaumataudista. Energiaa vapautuu muuhun.
    2) Ei tarvitse huolehtia muusta terveydestä.
    3) Kunto. Juoksukunto nousisi, nyt se junnaa todella ärsyttävästi paikallaan.
    4) Sademetsät. Epäeettinen tupakkateollisuus. Olisin vapaa todella typerästä tavasta vaikuttaa haitallisesti yhteiseen maapalloomme.
    5) Esimerkillinen vanhemmuus. Haluan näyttää jälkikasvulle, että valinnat on omissa käsissä.
    6) Parveke ja vaatteet ei haise.
    7) Ei tarvitse hallinnoida välineistöä ja hermostua, kun käsillä ei ole sytkäriä tai askia.
    8) Rahaa jää muuhun kivaan.
    9) Ei tarvitse ajatella röökaamista tai sen lopettamista.

    Näyttää siltä, että tarvitsen jotain taukoja tai pieniä oman ajan saarekkeita, joita en ilman röökiä tule ottaneeksi. Että tupakka on kainalosauva, jonka avulla saan aikaiseksi vetäytyä omiin ajatuksiini. Lisäksi taidan tarvita pientä "puuhakkuutta", johon tämä ärsyttävä röyhyttely antaa mahdolisuuden.
    Kannattaisi varmaan miettiä, miten näitä omia taukoja voisi pitää ilman, että samalla tuhoaa terveyttään ja hengitysilmaa. Keksin jo yhden: pieni venyttely. Selkä on usein jäykkä ja tykkään venytellä. En keksi muita.

    Hirvittävästi menee energiaa huoleen terveydestä, vaikka onnistuneesti työnnän sitä syrjään. Mutta siellä se tieto jossain taustalla kummittelee koko ajan.

  • Tilasin Allen Carrin Stumppaa tähän! -kirjan.
    Jos se on toiminut miljoonilla muilla, miksi ei minulla. Ainakin voi kokeilla, hinta alle 2 tupakka-askia. Eli maksaa itsensä takaisin jo hyvin pienellä vähentämisellä tai vaikka alle kahden päivän loopettamisella :#

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 2
    Olit tehnyt hyvän listan plus - ja miinuspuolista. Vieläkö pisteytät ne, niin voit laskea kumpi on parempi puoli.
    Varmaan kaikki lopettajat ajattelivat noita tupakoinnin positiivisia puolia polttaessaan. Samalla pelko täyttää mielen, uskallanko yrittää lopettamista.
    Oletko kauan polttanut?
    Rohkeasti vaan eteenpäin. Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää. Rohkeus on sitä, että tekee vaikka vähän pelkääkin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Melisa: kiitos!
    Haa, hyvä idea tuo pisteytys. Sen voi tehdä varmaan useampaan otteeseen, kun tuntuu, että jo listan tehtyäni tuo omien taukojen mahtavuuden arvo alkoi laskea. Ja esimerkiksi sademetsien turhassa tuhoamisessa mukana oleminen harmittaa enemmän.

    Olen polttanut noin 30 vuotta, suurimman osan elämästäni : (.
    Mutta hei, sulla oli 40 savuista vuotta ennen näitä lähes 14 raikasta vuotta. Vau!

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.