Marraskuu 2018 lopettaneet

Hei! Ihanaa että olen löytänyt tämän palstan :) Vertaistuki ja tsemppaus tulee varmasti tarpeeseen. Tänään on siis toinen savuton päivä. Olen polttanut noin 14 vuotta. Välillä olen onnistunut lopettamaan mutta palannut samaan vanhaan takaisin. Itseinho ja se että tupakointi hallitsi mun elämää sai nyt lopettamaan. Ja haluan todella tämän onnistuvan. Hetki kerrallaan on pitänyt mennä eteenpäin. Hermo on kireällä ja tupakka ollu mielessä miljoona kertaa.

«13456711

Viestejä yhteensä

  • Kannattaa lukea mahdollisimman paljon stumppia, koska se auttaa. Löydät lukemattomia samanlaisia tarinoita kuin omasi. Ne ovat olleet menestyksiä, tai ovat sitä parhaillaan. Jos todella haluat ja asenne on kohdillaan kuten vaikuttaisi olevan, niin vain taivas on rajana. Tsemppiä!

    PS. Tee itsellesi laskuri.

  • Kiitos tsempeistä. Muutaman päivän oon täällä lukenut näitä juttuja ja tuntuu että täällä todella ymmärretään. Täytyypä laittaa tuo laskuri :)
  • Tervetuloa Stumpin maailmaan ja onnea hienosta päätöksestä Isabella! Täällä todellakin osataan auttaa ja konkarit varsinkin ymmärtävät mistä alottelijat kärsivät :)

  • Täältä saa voumia taistoon. Itse olen vähentelujä ja ties kuinka kauan..Nyt ei voimia lopettaa kokonaan. Mut kun täällä lueskelee päiv
  • Kiitos :) Tänään ollu kyllä hankala päivä. Mieli ollu maassa ja itku todella herkässä. On haluttanut tupakkaa ja aloin jo miettimään et jos minäkin pystyisin polttamaan vaan aina silloin tällöin, muutaman päivässä. Mutta tiiänhän minä ettei se toimi niin. Yks on liikaa ja kymmenen liian vähän. Tupakan himo on välillä valtava mutta siihen vanhaan en ole valmis palaamaan. Täytyy vaan kestää, kyllä tämävarmaan joskus helpottaa.

  • Miksihän en pysty puhelimella tänne kirjoittaan vaan aina pitää tulla läppärille tai pöytäkoneelle?

  • Itsellä monen monta epäonnistumista lopettamiseen, viime kerralla 3kk ja taas alkoi uudelleen. Nyt ekaa kertaa kokeilussa champix ja kolmas päivä menossa.
    Tietyllä tavalla pelottaa tuleva, vaikka enemmän pelottaa mitä vahinkoja tää 25vuoden kessuttelu on saanut jo aikaan.
    Mies ollut savuton kohta 4kk , lopetti tosta noin vain. Itsellä taas paskat fiilarit miks mä en pysty samaan?? Joka kerta tulee paska fiilis kun vedän savuja, et kyllä omaankin olla tyhmä, eihän tollanen voi hallita mun elämää näin paljon!!

    Mutta nyt mun on pakko onnistua! Mä haluan onnistua!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tervetuloa Stumppiin Pakkaaja! Joiltakin lopettaminen sujuu näköjään helpommin.
    Miten sun edellinen lopettaminen meni? 3 kk on pitkä aika olla ilman tupakkaa. Mihin se lopahti? Siis siinä mielessä vaan, et voitko tuoda nuo hyvät ja huonot kokemukset siitä oppina tähän?
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Täällä taas, elokuussa viimeksi lopetin, kesti noin kuukauden ja aloitin taas... Nyt yritetään taas miljoonannen kerran uudelleen. 2,5 vuotta oon nyt lopettamista tehny, välillä olin puoli vuottakin polttamatta mutta palannut polttamaan. Reilu 20 v(kauheeta) röökin kanssa elellyt ja kyllä jo luulis riittävän, yli puolet mun elämästä oon polttanu.
  • Tsemppiä kaikille, jotka ovat nyt viime päivinä lopettaneet. Itselläni on 28 päivä menossa ilman savuja. Ensi sunnuntaina kuukausi täynnä. Vieläkin tekee toisinaan mieli, mutta jo nyt huomaa, että monet sellaiset tilanteet jossa olen aiemmin polttanut, ovat menneet ohi ja vasta jälkeenpäin tajunnut, että mullahan ei siinä tilanteessa edes tullut mieleen polttaminen.
    Jony, laitoit, että 20v polttanut ja tuntuu kauheelta se aika. Mulla hieman vähemmän, mutta täysin samaa mieltä. Ja nyt siihen vasta havahtuu - nyt siis 27 päivä menossa ja olen säästänyt reippaasti yli 400 röökiä. Huhhuh. Jos nyt pöydälle laitettaisiin tuo määrä ja alkaisin niitä yksitellen polttamaan, niin en voisi uskoa todeksi. Ja tosiaan alle kk vasta mennyt. Nyt vasta tajuaa miten monta röökiä on elämän aikaan polttanut ja se tieto jos joku innostaa joka päivä olemaan polttamatta! Nyt toivon ainoastaan, että keuhkot, vesisuonet jne jollain tavalla tervehtyvät. Sekin ajatus on yksi loistava motivaattori!

  • editoi marraskuu 2018

    Tänään 7. päivä polttamatta. Uskomattoman vaikeeta ollu. Pahin tunne on se että tuntuu että jotain puuttuu! Mieli ollu vähän maassa ja olo on ontto. Helpottaahan tää jossain vaiheessa? Että voin taas tuntea iloa ja tyytyväisyyttä ilman tupakkaa? Oon aatellu asian niin että saan ihan vapaasti polttaa jos haluan ja saan polttaa niin paljon kuin haluan, ero entiseen on vaan se etten enää halua. Tupakanhimoa kyllä on mutta en halua sitä entistä elämää takaisin. Ja tiiän et siihen se menee jos poltan yhdenkään tupakan.

    Mulla oikeestaan huvittaa että minkälaisia ajatukisa mun mieli päivittäin pukkaa mulle jotta alkaisin uudelleen polttamaan. Esim. että eihän se oo niin vaarallista polttaa tai oon polttanut niin "vähän" aikaa että kyllähän sitä nyt muuan vuosi vielä kärsii :D

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Tervetuloa Stumppiin Isabella85. Niin tuttuja varmaan kaikille lopettajille nuo sun tuntemuksesi. Vähän on kuin iteltäänkin eksyksissä. Mutta voi vakuuttaa, että ilo ja suuri tyytväisyys palaa vielä. Siis tyytyväisyys tuohon päätökseesi. Yksi parhaita päätöksiäsi ikinä terveytesi eteen. Oma mieli manipuloi lopettajaa rankasti. Etsii selityksiä ja kieroja lupauksia, koska sit kuitenkin voisit polttaa. Älä usko noita maniputointeja.
    Tsemppiä eteenpäin ja onnittelut ekasta viikosta.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Mites ne lupailikaan, että viikko ilman tupakkia tuplaa onnistumisen mahdollisuuden. Tuossa on vinha perä, sillä esimerkiksi kahden viikon kohdilla olin tupakoitsijan kanssa pihalla kahden, eikä tehnyt yhtään pahaa. Oli vain ylpeä kun sai sanoa olevanva lopettaneiden kirjoissa. Niin itsevarma minä olin jo silloin.

  • Kiitos :) mullakin iso osa lähipiiristä polttaa mutta en oo menny ees seuraksi vaikka on pyydetty. Välillä on kyllä v**uttanut niin paljon että oon aikonut ostaa röökiaskin ja syödä sen kun ottaa niin paljon päähän :D Mutta selvitty on niistäkin tilanteista ilman tupakkaa. Ero aiempiin lopettamis yrityksiin (tai miksi on siis retkahtanut) on varmaan se että on aiemmin uskonut noita mielen "selityksiä" et miksi kannattaa polttaa. Nytkin niitä on paljon mutta välillä jo naurattaa että mitä kaikkea selityksiä sieltä tulee ;)
  • editoi marraskuu 2018

    Minua on ainakin vain säälittänyt ne jotka polttavat, vaikka näkisikin jonkun vain ostavan kassalla tupakkaa. He ovat orjia, sinä et.

    Kyllä, sinä joka tämän luet, voit olla polttamattakin. Olla vapaa jostain mitä ei oikeasti tarvitse mihinkään.

  • Nyt hyvästi jää. Vaikka meillä on ollut suhde jo lähes 25 vuotta niin kaikki loppuu aikanaan, niin myös meidän yhteinen taival.
    Teinihuumassa kohdattiin ensimmäisen kerran. Sitten ruvettiin viikonloppuisin tapailemaan. Suhde syveni ja ei aikaakaan kun muutettiin yhteen. Olit paras ystäväni. Olit tuki ja turva ja lohdutit suruissa. Elämän iloissa olit ensimmäisenä onnittelemassa.
    Mutta pikkuhiljaa ollaan kasvettu erilleen. Halutaan eri asioita. Mä halusin luotettavan ystävän ja yhteistä laatuaikaa silloin tällöin, mut sulle ei riittänyt se vaan olet takertunut minuun enkä voi enää hengittää. Sä olet alkanut seuraileen mua kaikkialle minne meen. Mun ystävätkin vierastaa sua. Sä tulet työpaikallekin vaikka tiedät etten halua sua sinne.
    Sä hajustat mun vaatteet ja kaiken mun lähistöllä etten voisi sua unohtaa ja karkottaaksesi kaikki muut mun ympäriltä.
    Ja vaikka suhun tykästyin ensi henkosella ja hyviäkin hetkiä ollaan koettu yhdessä niin nyt mä en enää jaksa. Mä haluan omaa aikaa ja päättää itse tekemisistäni. Meille on 2 välirikkoa tullut yhteisen taipaleen aikana, kummallakin kerralla sä olet salakavalasti hiipinyt takaisin mun elämään.
    Nyt mä toivon että viimein jätät mut rauhaan. Sun tapauksessa en voi toivoa et etsi joku toinen. Koita sä pysyä sinkkuna!

  • Adelaade,näinhän se on,mr/miss tupakka,on voinut olla elämän pisimpiä suhteita. Se on ollut mukana elämän iloissa ja suruissa,mutta millä hinnalla? Tekstiäsi oli ilo lukea!
  • Adelaade, mie todellakin allekirjoitin saman eroanomuksen omalle vanhalle "ystävälleni". Se tunne kun ei ole mitään muuta, tai ketään muuta kun tupakka tuomassa turvan ja vei kaiken pahan pois. Se todellakin oli elämäni pisin suhde, jonka eroa en ole katunu päivääkään. Isot jaksamiset sulle ja tervetuloa meidän joukkoomme :)

  • Mielenkiintoista, en ole ajatellutkaan että tupakka olisi ollut suhde. mutta niinhän se on. Tosiaan, elämäni pisin suhde, todellakin! APUA

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi marraskuu 2018
    Olen usein verrannut tupakkaa rakastajaan. Pitkä suhde, mut niin se vie rahat, terveyden, laittaa meidät haisemaan pahalta, värjää sormet ja hampaat, vie kiillon hiuksista ja terveen värin naamasta. Puhumattakaan itsetunnosta ja häpeästä ja ajan hukasta.
    Ei turhaa lauleta: sä kuuluit päivään jokaiseen, sä kuuluit aamuun ja iltaan.
    Tsemppiä eroponnisteluihin jokaiselle!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Olet oikeassa ja siitä eroon pääseminen on ihanaa,kaikinpuolin. Mutta miksi silti tulee näitä kaipuun-hetkiä,kuin täysin järjenvastaisesti,etsisi vapautta-sauhuta...huokaus,,että olen iloinen,ettei "kotona" ole yhtään tupakkaa..
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi marraskuu 2018
    Kyllä kait sekin kuuluu "taudin kuvaan" tuo kaipuu. Tupakka on niin kuulunut kaikkeen tekemisiin ja tekemisten väliin. Osa prosessia tuo kaipuu. Nyt on toisenlainen vapaus - vapaus tupakasta. Näkökulman muutos. Ajatusten ja asenteiden jumppaamista tämä prosessi pitkälti on.
    Kohta kuukausi Sissi7!!!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Sissi7 ihmettely kaipuun tunteesta on hyvä ja niin totta.
    Tulisiko kaipuu siitä kun ihmismieli pyrkii muistamaan positiiviset asiat paljon paremmin kuin negatiiviset. Tupakastakin jää lopulta mieleen vain ne hyvät hetket ja retket. Ja kaipuu todellisuudessa kohdistuukin menneeseen aikaan, tapahtumaan.
    Ja onhan luopuminen yleensä vähän haikeaa kun on kyse pitkäaikaisesta asiasta/tavasta.

  • Minulla ei ole ollut näissä "viimeisissä" vaiheissa kaipuuta tupakointiin, vaan siihen olotilaan kun poltti. En halua polttaa, eikä innosta polttaa. Toisin kuin väittävät, niin olen silti paljon hermoheikompi, ahdistuneempi ja huonompi kestämään stressiä kuin ei ole mitään apukeinoa. Okei, tupakka apukeinona on placebon luokkaa, mutta niin ovat monet lääkkeetkin, joita syön. Pitäisi olla jotain käänteen tekevää olemassa, mutta kai se on vain korvien välissä se millä painiliikkeillä nujerrat vastustajasi eli vaikeat tunteet. Osan olla polttamatta, en osaa olla muistelematta niitä rauhoittavia savuja... eli Allen Carr kääntyy juuri nyt haudassaan.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Jos mietin aikaa, jolloin poltin. Muistan myös jotkut hyvät hetket, usein niihin liittyi myös alkoholi, ystävyys tai rakkaus, hyvä seura, hyvää ruokaa, hyvää musiikkia ja kaikkiaan mukava tunnelma. Olen kyllä päässyt samoihin myös ilman tupakkaa, mutta aikajana on tässä pitkä. Alkoholin kulutus laskenut jyrkästi, myös ympäristön olosuhteiden vuoksi, työkaverit jääneet taakse. Ja mikä hauskinta, kukaan ei enää juuri polta!! Että se siitä sitten. Maailma muuttuu Eskoseni.
    Kaikkiaan kuitenkin pidän tupakasta luopumistani yhtenä suurimmista teoistani, terveyden kannalta ehdottomasti suurin. Itsetunto kasvoi, luottamus omaan itseen. Pitemmän ajan päälle vanheneminen hidastui, siis ulkonäön. Sairastaminen väheni, leikkausten jälkeinen toipuminen oli nopeampaa ja kuntoutus tehokkaampaa, kun jaksoi toisella tavalla. Häpeä poistui, tekosyyt ja piilottelu.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Moikka! Minä oon ”lopettanut” ties kuinka monta kertaa ja tämä on taas uusi yritykseni päästä eroon tupakasta. Olen polttanut enemmän ja vähemmän vuodesta 2004 alkaen. Ikää minulla on 41-v. Olin ollut satunnainen tupakoija ns.viikonloppupolttelija muutaman vuoden, kunnes 2006 tupakointi levisi käsiin läheisen ihmisen kuoleman jälkeen. Olin jonkun aikaa ketjupolttaja kunnes tilanne on vuosien varrella tasaantunut 5:een askiin viikossa. Tämä kerta on nyt sillä lailla erilainen verrattuna edellisiin lopetuskertoihin että en ottanut mitään nikotiinituotteita tähän avuksi. Minua ne eivät nimittäin ole auttaneet tippaakaan, jäin seuraavaksi niihin koukkuun. Siis nikotiinin tuskaanhan ne auttavat, mutta eivät lopettamiseen. Ainakaan minun tapauksessani. En edes tiedä mikä määrä nikotiinia elimistössäni on ollut, kun vuosia olen käyttänyt yhtäaikaa ja erikseen kaikkia mahdollisia nikotiinituotteita. Välillä sain huomautuksia asiasta tutuiltanikin kun tapoihini kuului jatkuva nikotiinipurkan syöminen tupakoinnin lisäksi.. Luultavasti nikotiinimäärä on ollut aika huima siitä päätellen kun jätin kuukausi sitten kaikki nikotiinituotteet pois tupakkaa lukuunottamatta ja minulla oli todella hirvittävät vieroitusoireet.. (hirveä väsymys, kummallinen paineen tunne silmien takana, kärttyisyys, päänsärky) Paljon kovemmat kuin nämä mitkä olen kokenut näinä kolmena päivänä ilman tupakkaa. Niiden oireiden takia pelkäsin jättää tupakan pois kun ajattelin niiden olevan vielä pahempia, mutta onnekseni näin ei ollutkaan. Kyllä nytkin tuo kummallinen paine oli silmien takana, mutta lievempänä, hieman hermostuneisuutta ja aika paljon haaveilua tupakoinnista.. Tällä kertaa pohdin myös tosissani mikä minua eniten motivoisi pysymään erossa tupakasta ja keksin että raha! Säikähdin nimittäin rahamäärää minkä käytän vuodessa tähän turhuuteen. Kun kerrotaan 5askia viikossa 7,10e:lla niin siitä tulee vuodessa 1704e! Tajusin että minä polttelen joka vuosi meidän perheen ulkomaanmatkan savuna ilmaan.. Oon valittanu monta vuotta että olis niin ihana päästä edes kerran vuodessa jonnekin lämpimään ja samaan aikaan oon idioottina polttanut ne rahat! Eli, nyt päätin siirtää erilliselle tilille ne rahat joilla hakisin tupakkaa. Kaivan sen rahan vaikka kiven kolosta, niinkuin oon näköjään pystynyt kaivamaan tupakkaankin.. Tähän mennessä koossa vasta 21,30e, joka ei paljoa vielä tunnu missään mutta ens vuonna tähän aikaan varmasti kiittelen itteeni. Sen myös päätin että jos idioottina aloitan taas polttamaan annan siihen mennessä kerätyt rahat johonkin älyttömään hyväntekeväisyys kohteeseen, itse en niitä ole silloin ansainnut.. Anteeksi lukijalle pitkä vuodatukseni..

  • editoi marraskuu 2018

    Ei mitään anteeksi PetriinaK, vaan hyvä kun vuodatit! Anna tulla vaan <3, mua on ainakin helpottanut täällä myös päiväkirjan pito aluksi!

    Kovaa settiä noi sun nikotiiniannokset. Koita kääntää ikäänkuin nurinpäin riippuvuus, saa kiksejä viekkareista! Kuulostaa varmaan kummalliselta, mutta mua itseäni on auttanut tässä viime päivinä, kun ajattelen että viekkarit on sitä että ns. puhdistun. Ja koska en voi polttaa enää esim tunteisiin, niin olen ottanut sen asenteen, että on vaan mielenkiintoista katsella, että miten tätä naista höykytetään. :D

    Rahaa mäkin välillä kelailen, kun oon köyhä ja olis kiva lapsen kanssa lähteä johonkin reissuun. Vielä en oo laittanut mitään sivuun, mutta ehkä se on vaan aloitettava, niin tulee oikeasti jotain säästöäkin. Yhtä sormusta oon ajatellut ostaa itselleni, kun vaadittava summa on kasassa.

    Tsemppiä ja tervetuloa mukaan!

  • Olen huomannut saman PetriinaK, aiemmista lopetusyrityksistä on itseasiassa hyötyä. Tulee rutiinia tähänkin hommaan eikä tunnu niin pahalta kuin aiemmin vaikka onhan se aika hermojaraastavaa nytkin välillä ollut.

    Tsemppiä kaikille syksyllä lopettaneille!

  • Mitenhän se nyt menikään, että nikotiini käytännössä poistuu elimistöstä muutamassa päivässä. Tämän takia olen kannustanut monia, että jo muutaman päivän kun pystyy olemaan ilman, niin on erossa tupakasta. Sitten se on enää henkistä, mutta henkinen se vasta paha onkin...

  • Se henkinen tässä paha onkin ja aiempia lopettamisyrityksiä muistellessa pahin vaihe on ensimmäiset kuukaudet. Hassua kun ensimmäinen lopetusviikko oli helpoin tähän mennessa.

    Tein riippuvuustestin juuri kun lopetin. Sen mukaan aamurööki oli tärkein. Aamut ja jopa aamupäivät menevät nykyään ok, iltaa kohti pahenee.

    Ei tähän muu auta kuin aika, jos voisin vetäytyisin talviunille :smiley:

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.