Kevät ja kessut.

Pelottaa tosi paljon että sorrun taas tupakointiin. Yli vuoden ollu ilman mutta ei se vielä mitään todista. Kevät on sellaista aikaa että on muutenkin hermostunut ja valon lisääntyminen ahdistaa koska unirytmi menee sekaisin. Kesällä vähän sama juttu. Oon niin herkillä että jos nään jonkun ihmisen polttavan alkaa melkein kuola valua. Aika tragikoomista että haluaa myrkyttää itseään. Miten voin himoita jotain sellaista mikä tekee elämästä helvettiä ainakin se häpeän tunne ja kokoaikainen kuoleman pelko. Näitä tuntemuksia piilotellaan ja salaillaan jotta tupakointi voisi jatkua huolettomana.Tästä varmaan välittyy jo millaiset henkiset paineet mulla on, mutta selviytymiskeino on että välttelen tupakkapaikkoja.

Viestejä yhteensä

  • pimennysverhot?
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Luin tuolta toisaalta, että ajattelet lopettamisen olevan fyysinen juttu. Tätä sun juttuas täältä kun lukee, niin kyllä se on psyykkinen sulla edelleenkin. Pimennysverhot, ehkä voisin laittaa itsellekin, muista syistä tosin. Tuli mieleeni ajatus, ettet ehkä ole tehnyt välejäsi selväksi tupakan kanssa, vaikka oot ollut vuoden ilman. Miten tämä vuosi kului? On ollut alussa ainakin valoisat ajat, kuinka niistä silloin selvisit?

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hei Melisa.Joo oikeassa olet henkinen riippuvuus se on edelleen. Eihän se enää fyysistä voi ollakaan tässä vaiheessa, mut joo ei oo helppoo. Ajatus tupakasta on ristiriitainen. Kun tulee tylsä hetki niin silloin saattaa tehdä mieli henkosia, mutta tiedän sen että vaikka ehkä pystyisin lopettamaan siihen pariin tupakkaan mitä vahvasti epäilen voipi olla että lapasestahan se lähtisi. En oikein tiedä miten oon selvinnyt näinkin pitkään Ehkä ne kylmät faktat on saaneet luopumaan.

  • Et oo yksin asian kanssa! Täälläkin se ristiriitanen olo säilyy. Tietää kyllä varsin hyvin että siitä ei varsinaisesti ole mitään muuta kuin haittaa, mutta siitä huolimatta haluaisi polttaa. Sen varmaan vieläkin liittää rauhoittumiseen ja hauskoihin hetkiin vaikka onnistuuhan se ilman tupakkiakin. Typerän tuntuinen kaipuu. Voisi varmaan verrata pahoinpitelevään exään jonka luokse silti haluaisi takaisin, vaikka järki sanoo että ei missään nimessä.

  • Tuo oli hyvä vertaus Fiorh. Juuri sellaiselta se tuntuu kuin exä joka muistuttaa hyvistä hetkistä mutta jonka seura on pelkkää myrkkyä. Just siitä on kyse. Riippuvuudesta siksi se onkin niin pettävää. Mutta jos tupakasta täytyy taistelemalla taistella eroon se kyllä käy rankaksi. On löydettävä korvikkeita mutta en tiedä mistä lähtisin liikkeelle.

  • editoi maaliskuu 2

    Niin.. Tuohon en oikein itekkään tiedä vastausta, onko sitä edes tarkoitus korvata jollain? Ehkä se pitäisi käyttäytyä niin kuin eronkin kanssa, ensin sen käsiteltyään ei jää asiaan vellomaan vaan päättää vain unohtaa sen ja jatkaa eteenpäin.
    Tylsyys ja tekemisen puute on varmaan pahin vihollinen, silloin ajatukset jaa kiertämään kehää ja mitä pitempään sen antaa jatkua sitä enemmän se häiritsee. Ehkä se pitäisi vain todeta "tämä on käsitelty jo" ja keksiä vaikka väkisin jotain tekemistä mikä mielellään vielä veisi ajatuksetkin muualle. Luulisi että se ajan kanssa taas helpottaa, nyt vaan sattuu olemaan tämän mieliteon kanssa huonot päivät? :)

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Voin kyllä vannoa ja vakuuttaa, että tupakan tenhovoima heikkenee ajan kuluessa. Ei todellakaan täydy kärsiä loppuelämää. Voipi olla, että eka vuosi on vaikea joillekin, toiset se on jo erottanut pysyvästi tupakasta. Välit on kyllä tehtävä selväksi, eikä minkäänlaista takaovea pidä jättää raolleen. Ei yhtään selitystä, missä tilanteessa voisin ehkä kuitenkin... Sellainen ei vain käy, siinä nakertaa omaa nilkaa että rouske kuuluu. Ajan mittaan tulee myös mieleen, jos poltan, mitä siitä seuraa? Itsestäni tiedän, ettei kannata kokeilla. Ensin pystyin pitämään homman hanskassa ja satunnaisena, lopulta poltin vähintään saman verran kuin ennenkin, ehkä uhalla jopa enemmän - puolen vuoden savuttomuuden jälkeen kuukaudessa olin sen tuhonnut.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Jep, ei tämä helppoa ole. Itsellä on 10+ lopetusta päättynyt siihen että kyllä mä nyt yhen voin, sitten seuraa lyhyt aika kun homma on näennäisesti hallinnassa, kunnes sitten ollaan entisissä käryttelylukemissa...

    Tällä kertaa olen miettinyt homman sitä kautta että tupakointi tarkoittaa hyvien fiilistelyjen sijasta sitä surkeinta olotilaa jossa läheisiä huijaten ja aikatauluja venyttäen on pakko raahautua flunssassa jonnekin kivenkoloon röyhyämään. Siis juuri sellaista henkilökuvaa joka en ainakaan halua olla.

    Tämän "kolikon toisen puolen" muistaminen on tällä kertaa toiminut yllättävänkin hyvin
  • Se on totta että minäkin salaisin tupakointiani. En menisi pihalle polttamaan muiden kanssa koska mullahan nyt luonnollisesti olisi homma hallinnassa heh Ei vaan menisin johonkin metsätielle, pellolle tai sillan alle ettei kukaan saisi tietää. Niin sitä on joskus itseään kusettanut Kun näen että jossain nuori nainen polttaa tuntuu tosi pahalta, mutta itse tein sitä samaa joten mikä mä olen moralisoimaan. Niihin tupakkapaikkoihin liittyy hyviä muistoja.Tupakkaa polttaessa tuli aina kelailtua kaikenlaista mukamas syvällistä,mutta huijausta kaikki. Ilman on parempi.

  • Mun syy lopettamiselle oli puhtaasti se idea/ajatus ja niinsanotusti valon näkeminen.. vaikka ainahan sen oli tiennyt, mutta nyt sen jotenkin sisäisti, liekö 40 vuotiaspäivät kriiseineen jotenkin edesauttanut asiaa.. Mutta tupakki, vaikka siihen kytkeytyy hyviä muistoja, hermojen raihoittelua, työpaikalla sosiaalista juttua yms, niin kuitenkin joka ikinen henkonen on tehnyt enemmän tai vähemmän hallaa elimistölle.

    Savu joka tupakista tulee on kaikkea muuta kuin harmitonta, ja mie kelasin asiaa niin, että ihmisen keho ei tarvitse sitä mihinkään, mikään miun sisäelimistä ei tarvihe sitä toimiakseen kunnolla, päinvastoin.
    (yritän vakuuttaa samaa sokerista itselleni )

    Mutta minulla tänä lopettaminen on vielä ihan alussa. Raskauden aikana olin tupakoimatta ja muutaman kerran ollut tupakoimatta näiden 28 vuoden aikana mitä olen polttanut, se mikä tässä kerrassa on erilaista on, että halu lopettaa lähtee suoraan minusta.

    EN tiedä oliko tästä nyt kenellekkään apua, mutta minua auttaa kun mieli tekee tupakkia miettiä sitä, mitä se todella tekee keholle. ja todella pahoihin hetkiin minulla on nikotiini inhalaattori apuna.

    Päivä kerrallaan, jollei onnistu, minuutti kerrallaan..

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Jonkinlaisesta valaistumisesta jossain vaiheessa on aina joku muukin täällä kirjoittanut. Sulla on hyvää pohdintaa tuossa, itsestä lähtöisin. Nikotiinin lisäksi ne 4000 muuta myrkkyä, joo ja jokainen elin on saanut niistä veren mukana osansa. Sitten vielä se savu keuhkoihin. Joskus ihmettelee, että ollaan vielä hengissä.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tosi hyviä pohdintoja täällä. Panee ajattelemaan.
  • Tää oli just se ketju joka sopii itelle. Viikon päästä puoli vuotta polttamatta, 28 vuotta tupakointia alla. Oon päässyt lopettamiseni kanssa ihan luvattoman helpolla tähän asti, edellisen kuukauden aikana ei käynyt kertaakaan edes mielessä. Nyt kun alkaa kevättä puskemaan ja säät paranemaan niin tekis mieli polttaa tos helkkarin hyvässä ulkoilmassa se yksi ja nauttii siitä, että kaamos on poissa, vaikka se on takuuvarma tuhon tie. Oon tuntevani jopa fyysisiä vierotusoireita, vaikka on kyl taatusti vaan henkistä laatua.

    Kyllähän tässä psyykkaa itseään kovasti eikä ratkeeminen tunnu todennäköiseltä, mutta oon aatellut, että kun puhuu avoimesti siitä, että nyt otetaan miehestä mittaa niin ehkä saa suljettua sen vihonviimesenkin oven.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Juu paras vaan sanoa ääneen nämäkin hullut ajatukset. Joskus kirjoitettuna ne vasta oikein ymmärtää. Hienosti puolisen vuotta sulla sujunut, järki kädessä ei kyllä kannata tupakkaa suuhun pistää. Osin tietty tässä pelaa tunteet ja se psyykkinen puoli, kevättä rinnassa. Pidäpä pintasi ja pysy kanavalla, pidetään sut pinnalla.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • tämän poteron otsikko kuvastaa juuri takapihan terassia kun kevät tuloillaan ja jossa olemme tupakoineet ennen...jotenkin vaikea istua siellä ...no eiköhän tämä tästä
  • Täälläkin on tiiviisti mietitty parvekkeen uusiokäyttöä, se on aiemmin palvellut oikeastaan vain tupakkapaikkana välttämättömine kalusteineen ja nyt sille pitäisi keksiä jotakin muuta käyttöä. Keittokattila siellä on jäähtymässä, kesällä jäähdytän nekin vesihauteessa :) . Muuttamisessakin oma rumbansa, ei tällä syönnillä viitsisi, ehkä myöhemmin. Mielelläni kyllä vaihtaisin parvekkeen saunaan. Muutoin mennyt aika kivasti, ihmiset joiden kanssa teen töitä tai vietän aikaa eivät tupakoi eivätkä he kiinnitä huomiota minun tapojeni muuttumiseen koska olen kieltänyt kaikkinaisen hössötyksen asiasta. Ei ole siis ketään jolta pummata enkä taatusti osta tupakkaa. Tupakoivat ihmiset eivät häiritse millään tavalla. Kiusaus tulee onneksi sellaisissa tilanteissa tai paikoissa joissa tupakointi ei ole vaihtoehto eli ajatusta ei pysty ruokkimaan millään tavalla tai sitten osaa jo olla ruokkimatta sitä. Yllättävän nopeasti koko juttu unohtuu sillä kertaa. Pidempiä toimettomuuden aikoja varten on värityskirjat ja hirmuinen arsenaali värejä sekä pinkka kateuden sävyttämiä taiteellisia tavoitteita. Erehdyin googlailemaan saman värityskirjasarjan jo väritettyjä kuvia ympäri maailmaa ja huhhuh, vähänkös olivat upeita. Jos pystyn edes puoleen siitä mitä huippuharrastajat niin saa olla tyytyväinen..

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Puolitoista kuukautta jo KessutPois! Olet aika kivasti psyykannut itseäsi, se tässä hommassa onkin tärkeää, kukin teitty tyylillään. Jos ei muuta ajatuksiaan ja asenteitaan tupakkaa ja tupakointia kohtaan, ei kyllä pysty lopettamaan. Vai on värityskirjoilla oikein kansainvälinen yhteisö. Tuopa oli uutta minulle.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Yhteisöistä en osaa sanoa mitään koska en ole fb:ssa tai missään muussakaan isossa systeemissä. Kauniita kuvia löytyy ihan googlella esim. Hanna Karlzon värityskirjat, klikkaa hakutulosten kuvat- kohtaa ja ihaile, joissakin näkyy värittäjän nimi joka viittaa jonnekin Filippiineille.
    Ettei mennä ihan off topic niin värittäminen ihan oikeasti hillitsee tupakointihaluja, siinäkin pyöritellään asioita sormissa eikä kirjan ja kynän kanssa pysty oikein polttamaan kun pitäisi vielä siirtyä ulos tai parvekkeelle tupakoimaan, liikaa liikkuvia osia. Sommitteluvaiheessa jalat olivat vähällä kuljettaa tupakalle mutta kynä hampaisiin vaan ja vielä piti vahtia profiilikuvan otusta perheineen etteivät ne tuhoa kyniä tai kirjoja, se tapahtuu nopeasti.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.