Se henkinen puoli.

En tiedä kumpi on pahempi se henkinen vai fyysinen puoli tupakan lopettamisessa.Sanoisin ehkä kuitenkin fyysinen ainoastaan vähätelläkseni henkisiä oireita. Aika hullua. Ihan jo se ajatus askin ostamisesta, sen avaamisesta ja tupakan sytyttämisestä vie välillä täysin mukaansa. Sitten muistutan itselleni miten vanhempani kuolivat tupakkaan kivuliaasti ja tuskallisesti ja pelko valtaa mielen.En halua sairastua vakavasti Kamala ristiriita kaikessa. Isä poltti kotona ja lapsena jouduin nukkumaankin tupakan savussa eli altistus lähti sieltä. Siksi tupakassa on jotain käsittämättömän kotoisaa niin typerältä kuin se kuulostakin.

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi maaliskuu 1

    Heipsan vaan Kessuttako! Minäkin synnyin tupakan- tai piipunsavuun. Samoin sisareni ja veljeni. Kuitenkin minä olin ainoa, joka aloin olttamaan n. 14-15-vuotiaana. Isäni kuoli sairastettuaan kaksi erillistä tupakan aiheuttamaa syöpää, jo 69-vuotiaana.

    Pitkän kirjoituksen tein tähän, ennen kuin tajusin lukea tuolta toisaalta, et ootkin ollut jo vuoden savutta.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minulla häipyi ensin fyysiset oireet, henkiset kestivät paljon kauemmin. Fyysisiä oireita oli lähinnä käsien vapina ja limainen yskä. Henkisiä oli sitten paljon ja ne kesti. Vuoden päivät voi sanoa, puolivuotta oli aikamoista toisessa todellisuudessa vaeltamista, ilman valon kajetta.

  • vko. Joo kuulostaa tosi painajaismaiselta.Yritän aina hokea itelleni että kyseessä on oikein kunnon hermomyrkky. Fyysistä riippuvuutta en muista kokeneeni muutakuin pahoinvointia mut tosi vaikea verrata kumpi on pahempi henkinen vai fyysinen olo kun lopettaa. Henkinen ainakin kestää pidemmän aikaa Yli vuosi ilman tupakkaa ja on ollu rankka vuosi. Toivon ettei tartte enää sortua.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.