Avoparin yhteinen haaste
Olemme kumpikin aloittaneet vasta vajaa viikko sitten tupakka-vapaan 'kauden'. Tarkoitus olisi päästä tupakasta kokonaan eroon, mutta yritämme suhtautua asiaan hieman rennommin. Itselläni poltteluhistoriaa n. 20vuotta/15 savuketta/pv ja miehelläni n. 30vuotta/20+savuketta/pv. Kumpikin yrittänyt aiemminkin tupakasta eroon huonolla menestyksellä. Kummallakin ainakin tällä hetkellä on vielä motivaatiota jatkaa, vaikka asia tulee mieleen monta kertaa päivässä ja etenkin miehelläni aamut tuntuvat vaikeimmilta. Yritämme tukea toisiamme ja ajatusten jakaminen toisen kanssa, joka ymmärtää toisen tuntemuksia ja ajatuksia lopettamisesta, helpottaa hieman asioiden ja tunteiden käsittelyssä. Emme ole vielä käyttäneet mitään nikotiinivalmisteita tai muita korvaustuotteita, vaikka kaapista purukumia löytyisikin.
Itse ajattelen, että jos repsahdan, olen luuseri, jolta puuttuu selkäranka. Vaikka tahtoa olisikin, pelkään omaa heikkouttani. Se, että rööki maistuu p***alle eikä siitä ole mitään iloa eikä riemua ei vähennä ajatuksia polttelusta.
Mieheni mielestä rahaa kuluu kyseiseen harrastukseen törkeän paljon. Koko ajan on tupakka mielessä, mutta hän koittaa ajatella polttamattomuuden hyviä puolia. Huimausta ja kehon kipua ja muistin pätkimistä on ollut havaittavissa.
Odotamme jännityksellä/kauhulla tulevaa viikkoa.
J&J
Viestejä yhteensä
Oma mieheni on polttanut noin 20 vuotta, vähän alle aski päivässä, itse olen polttanut 10 vuotta ja aski kulunut päivässä. Nyt mies on laastareiden avulla ollut ilman noin viikon, itse poltan viimeistä askiani. Tämän jälkeen liityn itsekin savuttomien kerhoon.
Kiitos. Toivottavasti onnistutte toisianne tukien vaikeina hetkinä. Tsemppiä.
J&J
Itselläni lopetuspäivä oli asetettu niin kauas tulevaisuuteen, että sain vuosia totutella ajatukseen, että lopetuspäivä lähestyy
Ja ei se tarkoita, että olisi luuseri, jos repsahtaa! Sitten vain uutta yritystä!