Lopetus kun kaapissa on tupakkaa

Tein sellaisen ahaa-elämyksen, että yritänkin lopettaa niin, että minulla ON tupakkaa. Syynä tähän on se, että aina aiemmin yritykset kariutuneet kun on ollut käytössä "mä poltan nää, enkä sitten osta enää"-metodi. Toinen syy on se, että puolisoni ei ole ainakaan lähiaikoina lopettamassa ja meillä tulee olemaan tupakkaa koko ajan talossa. Poltamme samaa merkkiä. Kokemuksia tästä? Ja siitä, kun puoliso röyhyttelee edelleen.

Viestejä yhteensä

  • Itse lopetin noin. Pöytälaatikossa on edelleen yhtä vajaa täysi tupakka-aski. Funtsin myös niin, että en tee mahdollisesta retkahtamisesta tekosyytä lopettaa lakkoa kokonaan. Järkeilin, että jos 28 vuoden ja yli sadantuhannen röökin jälkeen tarvii jossain kohtaa vielä muistutuksen kropalta siitä miten hölmöä se on niin olkoon sitten niin ja sitten jatketaan taas. Lopettaminen ei tuntunut lähellekään niin pahalta kuin luulin.

    Yhtään tupakkaa ei tarvittu, mutta tää tapa ei välttämättä sovi kaikille. Vaihdoin tänä aamuna kesätakin ja löysin nyt työmatkalla taskusta pari tupakkaa. Viskaan jossain roskiin, mutta ei oo todellakaan sellainen olo et ne polttelis taskussa.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi huhtikuu 17
    Quit1018, sulla puolivuotta jo takana savuttomana. Isot onnittelut!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minulta ei olisi onnistunut, käytin viimeistä Smooff- filtteriä niin pitkään että tupakat loppuivat, lopetuspäivä meni yhden yli kun röökejä oli vielä jäljellä. Viimeinen filtteri on nykyisin käsilaukussa mukana siltä varalta että se aski on pakko ostaa. Minä en siis heitä tupakoita pois lopettamisen takia vaan vedän ne loppuun. Enemmän ehkä kuitenkin ostolakko mutta ilman tupakkaa oleminen ei häiritse elämää kohtuuttomasti. Smooff- kuurin aikana ehti orientoitua siihen että se kessuttelu loppuu aikanaan ja välillä iski kärsimättömyyskin että eikö se hiton neljä viikkoa mene ikinä että saisi lopettaa tämän pelleilyn.

  • Kaykay, minä lopetin niin, että oli vajaa aski pari ekaa vkoa ihan näkösällä, ”omalla paikallaan”. Ajattelin, että jos mulla ei ois tupakkaa ollenkaan, niin se ahdistaisi ja olisi pakottava tarve sitä lähteä ostamaan. Samalla tavalla, kuten polttaessa tulee ”paniikki” jos tupakat loppuu odottamatta.. Ajattelin savuttomuutta siten, että mun ei oo pakko polttaa, mutta ei myöskään lopettaa. Olen ilman tupakkaa, koska haluan ja voin. Tuolla metodilla olen onnistunut nyt parhaiten kaikista lopetuskerroista, eikä savuttomuus ole ollut niin vaikeaa kuin aiemmin. Vaikka on ollut hetkiä jolloin se tupakka ois ollu mukava käydä röyhäyttämässä... näissä tilanteissa taas olen ajatellut, että miksi? Koska voin ihan yhtä hyvin olla polttamatta. Ja enemmän aikaa kuluu sen hullummalta tuntuis mennä pilaamaan hyvä alku ja aloittaa taas alusta :smiley: toivottavasti tästä on sinulle apua :+1:
  • Kiitti Melisa. :smile:

  • Minäkin lopetin siten että tupakkipussi ja muut sätkävermeet olivat, tai ovat siis edelleen tossa pöydän reunalla. Tiesin entuudestaan että jos ei ole kotona tupakkia, niin tulee varmasti pakkomielle lähteä sitä hakemaan. Olen sitä mieltä että kukin taaplaa tyylillään, jos ei yksi tapa tunnu toimivan, niin koittaa toisellatapaa. B) Aurinkoista kevätpäivää kaikille.

    Savukointi loppui 9.3.2019 klo 13.20

  • editoi huhtikuu 21
    Mulla on edelleen 7 tupakkaa askissa keittiön kaapissa. En kyllä ole tarkistanut onko ne siellä kun ihan alussa.. Mulle sopii kanssa paremmin tämä tapa ja olisin alussa tuntenut paniikkia jos ne olis kokonaan loppu. Muutenkin tämä lopettaminen on mulla ollut psykologinen juttu. Esim baariin kun olen lähtenyt, niin tupakkaa en mukaan ole ottanut, mutta etukäteen olen ajatellut, että jos poltan, niin sittenhän poltan. Ja sit en ole polttanutkaan. Tosin baari-iltoja on lopettamisen aikaan ollut se hurjat kaksi..

    Mutta minä olen huomannut, että mulle paras tapa on ollut että antaa itselleen ”siimaa” ettei kaikki ole niin ehdotonta. Mutta kuitenkin on vaan polttamatta..

    Ja mieshän mulla polttaa edelleen. Välillä ottaa päähän se kun tulee autoon just kun on polttanut, mutten siitä viitsi hirveesti motkottaa.. Poltinhan minäkin vielä viime kesänä niin nytpähän haistan miten kamalalle sitä itsekin on haissut..
  • ennen lopetusta ostin sätkävermeet koska ne nyt ei ole hirveä makuelämys. ovat kyllä jäämistöt tallella mutta pelkkä ajatuskin kuvottaa pääasiassa
  • Minä olin autotallissa askaroimassa jotain ja ajattelin, että vedänpä välillä savut. Otin askista tupakin ja olin viemässä sitä suuhun kun päähän iski, että "nyt se on loppu". Katkaisin tupakin ja laitoin askiin. Askin jätin pöydälle ja siinä se oli ainakin puoli vuotta. Ärsytti nähdä se siinä, mutta en vaan koskenut siihen. Olin polttanut 60 vuotta ja tuo tapapahtuma oli marraskuussa 2015. Sen jälkeen en ole polttanut yhtään.

    En halua tällä jutulla suinkaan kerskailla, vaan kertoa, että kyllä sinäkin siihen pystyt.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Minä lopetin niin että oli yli puoli askia jäljellä. Se oli pitkään keittiön kaapissa (pois näkyvistä sentään), ja sitten otin sen kerran mukaan lahjoittaakseni samaa merkkiä polttavalle ystävälleni, mutta hän ei ollut kotona. Aski jäi auton hanskalokeroon ja on siis ilmeisesti siellä vieläkin - olin jo unohtanut sen kunnes näin tämän keskustelun. Pois se pitää heittää... on varmasti jo niin kuivunutta ja pahanmakuista tavaraa ettei kehtaa enää kellekään lahjoittaakaan.

    Mutta minulle siis sopi semmoinen vaivihkainen tapa lopettaa. Jos teen äkkivääriä päätöksiä, tulee helposti sitten vastaisku ja kapinamieli. Lempeästi lopettamalla voin ulospäin olla löperö enkä tehdä mitään lupauksia, mutta sisälläni pieni mutta tiukka kilpailuhenki pinnistää ja sanoo "saatpa nähdä että onnistun tässä!"

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.