Lopetus kun kaapissa on tupakkaa

Tein sellaisen ahaa-elämyksen, että yritänkin lopettaa niin, että minulla ON tupakkaa. Syynä tähän on se, että aina aiemmin yritykset kariutuneet kun on ollut käytössä "mä poltan nää, enkä sitten osta enää"-metodi. Toinen syy on se, että puolisoni ei ole ainakaan lähiaikoina lopettamassa ja meillä tulee olemaan tupakkaa koko ajan talossa. Poltamme samaa merkkiä. Kokemuksia tästä? Ja siitä, kun puoliso röyhyttelee edelleen.

Viestejä yhteensä

  • Itse lopetin noin. Pöytälaatikossa on edelleen yhtä vajaa täysi tupakka-aski. Funtsin myös niin, että en tee mahdollisesta retkahtamisesta tekosyytä lopettaa lakkoa kokonaan. Järkeilin, että jos 28 vuoden ja yli sadantuhannen röökin jälkeen tarvii jossain kohtaa vielä muistutuksen kropalta siitä miten hölmöä se on niin olkoon sitten niin ja sitten jatketaan taas. Lopettaminen ei tuntunut lähellekään niin pahalta kuin luulin.

    Yhtään tupakkaa ei tarvittu, mutta tää tapa ei välttämättä sovi kaikille. Vaihdoin tänä aamuna kesätakin ja löysin nyt työmatkalla taskusta pari tupakkaa. Viskaan jossain roskiin, mutta ei oo todellakaan sellainen olo et ne polttelis taskussa.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi huhtikuu 2019
    Quit1018, sulla puolivuotta jo takana savuttomana. Isot onnittelut!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minulta ei olisi onnistunut, käytin viimeistä Smooff- filtteriä niin pitkään että tupakat loppuivat, lopetuspäivä meni yhden yli kun röökejä oli vielä jäljellä. Viimeinen filtteri on nykyisin käsilaukussa mukana siltä varalta että se aski on pakko ostaa. Minä en siis heitä tupakoita pois lopettamisen takia vaan vedän ne loppuun. Enemmän ehkä kuitenkin ostolakko mutta ilman tupakkaa oleminen ei häiritse elämää kohtuuttomasti. Smooff- kuurin aikana ehti orientoitua siihen että se kessuttelu loppuu aikanaan ja välillä iski kärsimättömyyskin että eikö se hiton neljä viikkoa mene ikinä että saisi lopettaa tämän pelleilyn.

  • Kaykay, minä lopetin niin, että oli vajaa aski pari ekaa vkoa ihan näkösällä, ”omalla paikallaan”. Ajattelin, että jos mulla ei ois tupakkaa ollenkaan, niin se ahdistaisi ja olisi pakottava tarve sitä lähteä ostamaan. Samalla tavalla, kuten polttaessa tulee ”paniikki” jos tupakat loppuu odottamatta.. Ajattelin savuttomuutta siten, että mun ei oo pakko polttaa, mutta ei myöskään lopettaa. Olen ilman tupakkaa, koska haluan ja voin. Tuolla metodilla olen onnistunut nyt parhaiten kaikista lopetuskerroista, eikä savuttomuus ole ollut niin vaikeaa kuin aiemmin. Vaikka on ollut hetkiä jolloin se tupakka ois ollu mukava käydä röyhäyttämässä... näissä tilanteissa taas olen ajatellut, että miksi? Koska voin ihan yhtä hyvin olla polttamatta. Ja enemmän aikaa kuluu sen hullummalta tuntuis mennä pilaamaan hyvä alku ja aloittaa taas alusta :smiley: toivottavasti tästä on sinulle apua :+1:
  • Kiitti Melisa. :smile:

  • Minäkin lopetin siten että tupakkipussi ja muut sätkävermeet olivat, tai ovat siis edelleen tossa pöydän reunalla. Tiesin entuudestaan että jos ei ole kotona tupakkia, niin tulee varmasti pakkomielle lähteä sitä hakemaan. Olen sitä mieltä että kukin taaplaa tyylillään, jos ei yksi tapa tunnu toimivan, niin koittaa toisellatapaa. B) Aurinkoista kevätpäivää kaikille.

    Savukointi loppui 18. 1. 2020

  • editoi huhtikuu 2019
    Mulla on edelleen 7 tupakkaa askissa keittiön kaapissa. En kyllä ole tarkistanut onko ne siellä kun ihan alussa.. Mulle sopii kanssa paremmin tämä tapa ja olisin alussa tuntenut paniikkia jos ne olis kokonaan loppu. Muutenkin tämä lopettaminen on mulla ollut psykologinen juttu. Esim baariin kun olen lähtenyt, niin tupakkaa en mukaan ole ottanut, mutta etukäteen olen ajatellut, että jos poltan, niin sittenhän poltan. Ja sit en ole polttanutkaan. Tosin baari-iltoja on lopettamisen aikaan ollut se hurjat kaksi..

    Mutta minä olen huomannut, että mulle paras tapa on ollut että antaa itselleen ”siimaa” ettei kaikki ole niin ehdotonta. Mutta kuitenkin on vaan polttamatta..

    Ja mieshän mulla polttaa edelleen. Välillä ottaa päähän se kun tulee autoon just kun on polttanut, mutten siitä viitsi hirveesti motkottaa.. Poltinhan minäkin vielä viime kesänä niin nytpähän haistan miten kamalalle sitä itsekin on haissut..
  • ennen lopetusta ostin sätkävermeet koska ne nyt ei ole hirveä makuelämys. ovat kyllä jäämistöt tallella mutta pelkkä ajatuskin kuvottaa pääasiassa
  • Minä olin autotallissa askaroimassa jotain ja ajattelin, että vedänpä välillä savut. Otin askista tupakin ja olin viemässä sitä suuhun kun päähän iski, että "nyt se on loppu". Katkaisin tupakin ja laitoin askiin. Askin jätin pöydälle ja siinä se oli ainakin puoli vuotta. Ärsytti nähdä se siinä, mutta en vaan koskenut siihen. Olin polttanut 60 vuotta ja tuo tapapahtuma oli marraskuussa 2015. Sen jälkeen en ole polttanut yhtään.

    En halua tällä jutulla suinkaan kerskailla, vaan kertoa, että kyllä sinäkin siihen pystyt.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Minä lopetin niin että oli yli puoli askia jäljellä. Se oli pitkään keittiön kaapissa (pois näkyvistä sentään), ja sitten otin sen kerran mukaan lahjoittaakseni samaa merkkiä polttavalle ystävälleni, mutta hän ei ollut kotona. Aski jäi auton hanskalokeroon ja on siis ilmeisesti siellä vieläkin - olin jo unohtanut sen kunnes näin tämän keskustelun. Pois se pitää heittää... on varmasti jo niin kuivunutta ja pahanmakuista tavaraa ettei kehtaa enää kellekään lahjoittaakaan.

    Mutta minulle siis sopi semmoinen vaivihkainen tapa lopettaa. Jos teen äkkivääriä päätöksiä, tulee helposti sitten vastaisku ja kapinamieli. Lempeästi lopettamalla voin ulospäin olla löperö enkä tehdä mitään lupauksia, mutta sisälläni pieni mutta tiukka kilpailuhenki pinnistää ja sanoo "saatpa nähdä että onnistun tässä!"

  • Mulla on edelleen oma loppuaski keittiössä ja puoliso polttaa. Kumpikaan ei ole häirinnyt lopettamispäätöstä (ainakaan vielä). B)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Pidä pintas vaan. Tulet kiittämään itseäsi runsaast.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Melissan neuvo on hyvä. Minulla oli tupakkia aina näkyvillä ja saatavilla. En paennut tupakan näkemistä, vaan koitin olla välittämättä siitä. Olen sanonut sitä siedätyshoidoksi.

    On tietysti luonnekysymys, voiko tällaista yrittää, mutta minulle se onnistui. Yhtä hyvin kuin monet muutkin olisin voinut pikaistuksissani ottaa tupakan ja polttaa. Ehkä tuo ikä toi sen verran jo hitautta askeliin, että en ehtinyt askille saakka.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Itse en voi pitää kaapissa tupakkaa lainkaan kun olen lopettanut. Onneksi taloudessa ei myöskään mies polta koska en tiedä mitä tästä siinä tapauksessa tulisi. Kai sitä sitten vaan asennoituisi eri tavalla eli lopettaminen ei siitä olisi kiinni. Mutta hyvä ettei tarvitse tätä miettiä!:)

    Olen myös lopettanut aina niin että jokaikisen tupakan olen polttanut, en ole ikinä hävittänyt tai jättänyt askia kesken. Tää on vaan joku päähänpinttymä.

    Hauska huomata että on erilaisia tyylejä. Muistelen että toinen lopetuskerta mulla oli sellanen jonka tein oikeesti tosissani ja silloin oli kans pakko jättää yksi tupakka jonkun pahimman mahdollisen paniikin varalle. Mutta ei se toiminut mulla.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Minä säästin viimeiset kaksi aamuun. Sen jälkeen jatkoin nikkispurkalla.
    Eräs sukulaismies teki tupakkalakon. Hänen työhuoneen seinällä oli lasikantinen laatikko, jossa yksi tupakka, yksi tulitikku ja palanen raapaisupintaa. Teksti, hätätilanteessa riko lasi.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • editoi marraskuu 2019

    Täällä on kanssa kaappi täynnä - voisi polttaa putkeen koko illan. Noh puoliso on sitä mieltä, että ei lopeta ja savu nousee vielä hautakummultakin >:)
    No ainakin vielä on tahdon voima pitänyt kävellä kaapin ohi - ja jos alkaa liikaa tekemään mieli, niin sitten pitää hommata kassakaappi :D
    Mä oon niin uusi vielä tässä tupakoimattomuudessa (vauva-asteella) :p

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    No niin pä petterik, mut siitä sä kehityt päivä päivältä. Toiivottavasti ne tupakat kaapissa eivät sua vaivaa, josko puolisokin lopettaa, kun kaappi on tyhjä.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Mulla on kans tupakkaa useampi aski kaapissa. En raaskinut niitä heittää pois ja sitten vähän niinkuin unohdin ne. Mulla ei tosin puoliso polta, joten en joudu alttiiksi kiusauksellekaan niin paljon. Mulla oli tapana iltaisin ottaa kaapista tupakkaa ja mennä savuille ja ensimmäisinä päivinä otin suosiolla illalla nikotiinipurkan ja laitoin tikkarin suuhun, ettei kiusaus pääsisi liian isoksi. Tsemppiä kiusauksen voittamiseen!!
  • Ei onnistuisi minulla jos tupakkaa olisi kotona. Kun päätin lopetusajan en ostanut enään sätkätupakkaa vaan kun loppui sopivasti champixin aloituksen kanssa niin en hakenut sitä vara tupakkaa enään enkä hae.Jos menee mönkään siirryn nuuskaan mutta ikinä ei enään keuhkoihin tota paskaa kuten tupakka ja e-savukkeet on. Aikaisemmin yritin lopettaa e-savukkeiden kanssa mutta meno tonneja kun aina piti uusin mode olla, joten mäin kamat pois ja jatkoin röökin vetämistä silloin.Onneksi nyt noi höyryttimetkin kiellettiin sisätiloissa kokonaan.

  • Minulla oli tupakka-askin loppu kaapissa n. 2kk lopettaminen jälkeen. Kun lopetin, oli askissa tupakoita 13kpl jäljellä. Mieheni piti tuota minun loppu askia "varatupakoina" joten hän poltti ne pois tuon ensimmäisen 2kk aikana. Silloin kun poltin viimeisen tupakan, laitoin lopun askissa kaappiin, poissa silmistä, poissa mielestä -idealla. Ei se aski kyllä häirinnyt ollenkaan, vaikka alkuun näin ajattelinkin.
  • Mulla on kohta kaksi kuukautta plakkarissa savuttomana Champixin avulla. Kuljetin seitsemää jäänyttä tupakkaa jatkuvasti matkassa, ihan vain "varalla". Maanantaina tuli niin kovat mieliteot ja kas vain olin sortua, kun ei olis tarvittu kuin käden ojennus. Jokin Äly ja väläys tuli onneksi väliin. Otin tupakat ja listin ne!! Helpotti.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hienoa Jaanam! Ei todellakaan kannata hassata noin hienoa aikaa. Ja hyvä, et listit ne, eivät sit siellä huutele hävyttömyyksiä. ;)
    Kohta sulla todella jo 2 kk.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hyvin listitty Jaanam! Minulla on pari kertaa koiraa pihalle viedessäni meinannut käsi ikäänkuin automaattisesti meinata mennä sinne kaappiin, vaikka ei ole tupakkaa tehnyt sillä hetkellä edes mieli - joku lihasmuisti / automaatio näin monen vuoden jälkeen - no sättii kättä sitten, kun ei itseään kehtaa ;)

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Ei sentään kannata hakata kättä poikki, vaikka se viettelyyn osallistuu. Eihän se edes toteutunut. :D
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Mies lopettaa vähentämällä, minä lääkkeillä ja korvikkeilla. Miehelle on tupakkaa, ei tosin paljoakaan polta, muutaman päivässä. Ei mua pahemmin häiritse tupakat, luulen että olisi pahempi, jos niitä ei olisi, koska silloin ei olisi paniikkitupakoita. Ja varmasti lähtisin ostamaan, jos ei olisi, saattaisin jopa polttaa, niin tuore on viimeisin lopetus.

  • Itse kuljetin kaksi viikkoa käsilaukussa melkein täyttä askia. Mutta yhtenä iltana olin isäni luona käymässä niin jätin sen sitten sinne, kun niiden tupakat oli vähissä. Mutta jos tämä hätävara ei olisi ollut mukana olisin varmemmin sortunut ostamasn ja sitä kautta polttamaan.
  • Minulla oli kaksi kartonkia laivalta tuotua tupakkaa, kyllä ne avaamattomana pysyikin. Ei ollut mitään korvikkeita käytössä. Puolenvuoden päästä annoinkin ne naapurille etteivät kuivahda.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.