Vielä kerran
Heissan vaan ja täällä sitä taas ollaan. Monettako kertaa lienen? Mutta siis taas lopettamassa tupakointia ja nyt on pakko sanoa, että motivaatiota on, koska minulla todettiin verisuonipullistuma (aneurysma) päässä ja tupakointi pahentaa tilannetta. Joten nyt olen viidettä päivää tupakoimatta. Kun sain tietää tuosta aneurysmasta niin kävelin apteekkiin ja ostin Smoof filtterit. Ja sitten aloitin tuon lopettamisohjelman. 28 päivää saa polttaa mutta filttereitten kanssa. Nikotiini vähenee ja vähenee ja viimeiset savukkeet eivät enää maistuneet miltään. Ja sitten tuli päivä, jolloin poltin viimeisen tupakan eli 23.4. Täytyy myöntää että viimeisen tupakan vedin ilman filtteriä ja että se maistui pahalle. Tuon ohjelman aikana luin vielä kertaalleen sen Allen Carrin kirjan vihdoinkin vapaa tupakasta ja oikein aivopesin itseäni.
Yllättävän helpolta tuntunut nämä ekat päivät. Jotenkin nyt on sellainen varma olo, että tämä lopettaminen pitää. Sillä aiemmin olen aina pitänyt jemma-askia jossain pahan päivän varalle. Ja mielessäni kuvitellut, että vielä joskus poltan. Nyt olen päättänyt että olen tupakoimaton lopun elämääni. Mitenkähän minulle mahtaa käydä?
Viestejä yhteensä
Tervetuloa Riinuli62. Eikös ne mitään tuolle aneurysmalle tee, vaikka tietävät sen olevan sun päässäs? Mistä sitä osattiin epäillä? Ymmärrän, että polttaminen ei tee sille hyvää ollenkaan. Motivaatiota varmaan sulla on, sekin voi selittää helpomman alun. Mitä vahvemmin itse on mukana, sen paremmat ovat tuloksetkin.
Mut roiku nyt kuitenkin tiiviisti täällä ja liity huhtikuulaisten ryhmään, siellä on hyviä lopettajia sulle seuraksi. Lue ja kirjoittele ahkerasti, se auttaa.
Hei, onnittelut kahdesta kuukaudesta!
Huomenta! Melisa kyseli tuosta aneurysmasta jotta voidaanko sille tehdä jotain. Olen menossa toukokuun loppupuolella Töölön sairaalaan ja neurokirurgi sitten päättää mitä tehdään. Totta kai tuo vähän hirvittää, oma äitini kuoli aneurysman puhjettua. Mutta olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa. Ja sen takia tämä lopettaminen on ollut pakon sanelemaa. Nyt yritän kuitenkin sillä ajatuksella, että tämä olisi viimeinen kerta. Tupakka pyörii mielessä, vaikken ollutkaan mikä himopolttaja. Savukkeita meni 7 päivässä. Välillä yrityksiä lopettaa, jotka aina päättyivät johonkin. Olin pari vuotta sitten polttamatta 8 kk. Sitten siskon kanssa otettiin viiniä ja kun sisko polttaa niin ajattelin poltella yhden. Kaikkihan tietää miten siinä käy. Nyt kuitenkin yritän hokea itselleni että jippii, vihdoinkin vapaa tupakasta. Se kyllä tepsii. Ja jokainen päivä helpottaa, eikä nyt ainakaan ole sellaista tunnetta, että jäisin jostain hyvästä paitsi. Tupakka on myrkkyä, joka aiheuttaa hirveän riippuvuuden. Kehun itseäni ja luettelen mitä hyvää lopettamisesta seuraa. Ja ennen kaikkea se, että voin sanoa minua hoitaneille lääkäreille, että olen lopettanut. Tsemppiä kaikille ja hyvää ja savutonta vappua.