Toukokuussa 2019 lopettaneet

13468972

Viestejä yhteensä

  • Huomenta Iidastiina ja onnittelut kokonaisesta viikosta! :)

    Minä "pidän itteeni kiireisenä" ja rupesin siivoomaan tönöä. Ja ei pitäs mennä kehuskelemaan olotiloillaan, kun hetihän se kosahti näpeille. Pakko oli ottaa imeskelytabu, kun rupes niksat tosissaan kutkuttelee. :neutral: Mut ihmejuttu sattu, koska siitäpä tulikin sitten tosi paha olo ja piti suunnilleen puoliks imeskelty tabu sylkästä roskikseen! Liekkö vatsataudin jälkimaininkeja vai voisko oikeesti nikotiini aiheuttaa huonoa oloa jo nyt...?!

  • Hihi! Jännitit kovasti kylmää kalkkunaa ja kuitenkin kehosi järjesti sen sinulle. Vielä kun pystyt vastustamaan tapaan liittyviä houkutuksia niin homma on sievästi paketissa. Me uskomme näihin juttuihin, näin sen piti mennä. Onnittelut etukäteen :)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 13
    Iidastiinalle ekan viikon onnittelut!
    Korpivaellus, toivottavasti huonot yöt eivät vaikuta päivittäiseen ajokuntoon. Mut eikös ole metka juttu, kun huomaa voivansa olla ilman tupakkaa. Jos saisit tuon bannerin laitettua, niin huomaisit äkkiä kuinka paljon paloi ilmaan paitsi rahaa, niin myös terveyttä.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • KessutPois, no kuule ihan samaa naureskelin ite, että jahas kroppa vissiin yrittää kertoa mulle jotain :sweat_smile:

  • Lisäisin pikrikselle KessutPois kommenttiin. Tapariippuvuuden lisäksi on psyykkinen riippuvuus.
    Tapariippuvuus voipi herätä kännyn soimisesta, liikennevaloissa vaihtuu punaiset etc.. toki ruoan jälkeen tahi kahvin yhteydessä, mutta se on sidottu aikaan ja paikkaan. Alussa taistelu on yleensä tapaa vastaan. Mutta sitten tulee se psyykkinen riippuvuus - kenelle tulee ja kenelle ei.

    Psyykkinen riippuvuus voipi olla hyvinkin haastava, se vie energiaa ja uuvuttaa. Omalta kohdalta muistelen kun pienikin asia meni pieleen olisi pitänyt lohtusavut vetästä. Ja sitäkin pahempi oli palkkio. Minkä tahansa askareen jälkeen palkitsemistupakka olisi pitänyt polttaa. Mulla meni jossain kohtaan ihan ällistyttävän "hyvin" kun voitto ja palkkio savuja olisi pitäny vähän väliä vedellä. Luulen että mun röökiriippuvuus tajusi että olen herkempi noille palkkioille kuin ikäville asioille.

    Nuo esimerkkinä jos haluaa analysoida mikä milloinkin koukuttaa ja houkuttaa..

  • Joo, ja me olemme sen verran huuhaa - henkisiä että ymmärrämme sen. Kroppasi haluaa eroon siitä myrkystä :)
  • Adelaade, vaikuttiko sinulla rutiini vahvistavasti vai heikentävästi psyykkiseen riippuvuuteen? Omista tuntemuksistani en löytänyt psyykkiseen riippuvuuteen liittyvää mutta tupakoinnista oli jo tullut rutiini ja sitä poltettiin kaikkiin tilanteisiin ja tuntemuksiin. Sitä vain löysi itsensä polttamasta ja toisinaan unohti että oli tupakalla ja alkoi kaivella laukusta uutta edellinen hampaissa :o. Aika järkkyä kun ajattelee.
  • Minä en nyt ehkä ymmärrä mitä eroa on tapariippuvuudella ja psyykkisellä riippuvuudella? Niputan ne omassa mielessäni yhdeksi ja samaksi.
  • Juu, kaikkiin tuntemuksiin piti polttaa. Mullahan ei pää kestänyt rökaamista, tupakan rauhottavaa vaikutusta ei enää ollut, se vain lisäsi stressiä.

  • Olen ollut nyt jo n. kolme päivää tupakatta. Jotain nikotiinivalmistetta on suussa koko ajan. Kaikenlaisia kapulasiltoja ja kivisiä kelkkamäkiä olen jo selvittänyt sekä kotona että töissä.
    Haluan ihan oikeasti eroon tästä turmiollisesta tavasta. Enää ei tahdo aski päivässä riittää, ja olen alkanut vetää 2-3 mallua putkeen siinä missä ennen yhden. Myös lopettamisyritysten väli on alkanut pidentyä. Kaikki muutkin terveelliset elämäntavat ovat jääneet taustalle, kun ajattelen että mitä väliä niillä on kun vetää kuitenkin tupakkia.
    Piru kuiskuttaa tupakan ostamisen puolesta ja takaraivossa on pelko uudesta epäonnistumisesta. Koetan selviytyä päivän ja hetken kerrallansa.

  • Onnea iidastiinalle viikosta ja tervetuloa Bronco, toivottavast nyt tärppää.

    Pitihän se prkle arvata. Savuton työpaikka ei ole enää savuton, kollega tarjosi pari röökiä ja mähän sitte kauppaa läksin kuntosalin jälkee. Vitutus on infernaalinen ja taas oikein saa polttaa askillisen. Nollaan laskurin ja siirryn harkitsijoihin jos tulee yksikin retkahdus lisää.

    Työpäivä sentään meni mukavasti. Palaillaan kun saan päätäni taas kasaan.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Ei kun uutta aloitusta putkeen clarfiz.
    Tervetuloa takaisin Bronco. Älä ihmeessä jätä muita terveellisiä elämäntapoja. Nyt kun vielä lopetat. Itsekin poltin vielä ja sauvakävelin pirusti, laihdutin yms. Kaikki lasketaan. Onnea tähän lopettamiseen. Onko yhtään tilanne muuten rauhoittunut?
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Moi Melisa!
    Pitää tässä nyt aloitella uudelleen terveellisempiä tapoja, siistiä ruokavaliota ja lisätä liikuntaa. Kävin jo kuntoportaita kapuamassa ja ostin omenoita :D jotain lisää tuohon suuntaan.
    Vaikea sanoa onko nyt yhtään parempi tai huonompi tilanne. Aina niitä ylä- ja alamäkiä on, elämä on sellaista. Se vaan on pidettävä mielessä, että ei se tupakka auta yhtään mitään mihinkään ongelmaan. Ehkä se on itselle helpompi selittää, että repsahtelin nyt siitä ja siitä syystä. Addiktiiviset aivot kyllä kehittävät vaikka mitä tupakointia tukevia ajatuksia.

  • Minä tulin tänne, vaikka lopetin jo huhtikuussa, mutta ei kai tämä kiellettyä ole. Itselläni nyt kolmas viikko menossa ilman tupakkaa. Huomaan, että päivä päivältä tupakka pyörii mielessä vähemmän. Tosin viikkonloppuna join vähän viiniä ja hetkeksi iski melkoinen nikkis. Mutta kun ei ole tupakkaa jemmassa ja olen ehdottomasti päättänyt lopettaa, niin sitten vaan ajatukset muualle. En olisi oikein uskonut, että tämä menee näin kivuttomasti. Ehkä se, että Smooff-filttereitten avulla lopettamisessa sai 28 päivää totutella ajatukseen. Ja sitten luin Vihdoinkin eroon tupakasta-kirjaa eli aivopesin itseäni. Kerroin myös asiasta mahdollisimman monelle, koska se myös auttaa, ei halua menettää kasvojaan. Voi jos minä vain pysyisin loppuelämän savuttomana. Mutta tiedän itseni ja sen vuoksi ajattelen, että tänään en polta. Olen nimittäin useamman kerran lopettanut ja sitten taas löytänyt itseni tupakoimasta. Mutta kaikille teille, jotka olette lopettamassa tai harkitsette asiaa, niin toivon kovasti voimia ja tsemppiä.

  • Ei tietenkään ole kiellettyä, voimia ja tsemppiä sullekin, oon lukenu tekstejäsi tuolla huhtikuun puolella. Jaksamista.

    Oon nyt tullu siihen johtopäätökseen että vaikka kollega polttaa nii ei tarvi mennä mukaan. Puoliso jo kysy enkö pysty olemaan polttamatta töissä ja totesin että pystyn. Oon kuitenki päättäny että huomenna vielä poltan mut keskiviikkona loppuu. Tulee toinen kollega vuoroo ja hän ei polta ainakaa tietääkseni. Oon myös innostunu laihuttamisesta, 25 kiloo pitäis karistaa. Kuntosalilla kävin ja päälle 10 km kävelty plus kotitreeni. Viisi ateriaa takana, vettä pitäis juua enemmä. Kirjottelen taas torstaina tai perjantaina. Tsemppiä kaikille.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 13
    Bronco, minäkin etsin aina stressitöntä aikaa lopetukselle. Sitä vaan ei tullut, tai tuli hetkeksi. Täytyi vaan itse rauhoittaa mielensä. Moni täällä kertoo, että on kumman tyyni mieli. Toisaalta kun on lopettanut, on tehnyt sen parhaan työn itelleen. Miettiä niin, kun tulee levoton olo. Uskoa ja luottaa siihen, et pystyy olemaan taas tämänkin päivän polttamatta.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Huomenta! Joo hei mukaan vaan kaikki ja takas vaan heti jos tippuu - nyt on hyvä aika lopettaa ja tänäänki tulee olee hyvä päivä olla savuton :smiley:

    Just niinku Melisa tossa kirjoitti, uskon kans täysin tohon ja nyt taas omakohtaista kokemustakin ett niin se vaan menee - usko tuntuu olevan se juttu, sillä sitä peittoaa kaiken sen pelon ja epävarmuuden ym, joka vielä kolkutellu säännöllisesti tässä munki ovella. Mut onnistunu olee päästämättä sitä sisään näiden neljän päivän aikana vahvistuneen uskon avulla - ei mun tarvii pelätä tässä mitään, kaikki menee hyvin, tääki menee pian ohi jne..

    Riinulin juttu kans kuulosti tutulta ja itse suosittelisin myös tuota Allen Carrin kirjaa ja smooffia, jos joku vielä polttaa ja haluaa lopettaa. Viis vuotta sitten luettuani sen kirjan on sen vaikutuksesta itelläkin itänyt niin monta siementä, juuri noin sanottuna että nimenomaan aivopesee itsensä sillä nollagella. Ku itelläkin istunut vahvassa se aiempi ympäristöltä saamani aivopesu, että röökaamisen lopettaminen on vaikeaa, joka on totta jos uskoo sen olevan niin. Mut mitä jos asia onkin toisinpäin, kun pelon sijasta valitsee uskon, ja tää sit onki just niin yksinkertaista ja helppoa!?

    Hyvää päivää ja voimaa kaikille!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvä kirjoitus mike1.
    Jostan luin, ettei rohkeus ole pelon puutetta vaan luottamusta siihen, että kaikki menee hyvin.
    Tähän juttuun se todella sopii.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tervehdys kaikille. Ei ole täällä helppoa ollut. Eilen tuntui, että tupakka oli ajatuksissa koko
    päivän, myös kaikki asiat ärsyttää. Naama meinaa olla nurin päin koko ajan. Aamut on helpompia, mutta iltapäivän aikaan alkaa se hirviö nostaa päätään oikein todella.

  • Huomenta kaikille. Sisupussille voimia, minulla toisella viikolla oli pinna kireällä ja kiroilin kotona. Mutta nyt tupakka tosiaan vähemmän mielessä. Minäkin mietin, että pelko oli se suurin este lopettamiselle. Ajattelin, että elämä on jotenkin tylsää jos lopetan. Mietin tuntuuko enää mikään miltään. Olin väärässä. Tupakoimattomana olen jotenkin rauhallisempi. Pystyn keskittymään esim. ruokailuun, kun ei tartte miettiä missä välissä pääsee tupakalle. Päivät ovat edelleen erilaisia, on päiviä jolloin kaikki menee hyvin, eikä tupakka ole mielessä. Mutta on hetkiä jolloin haikailee vielä sitä tunnetta, mun pääsi tupakalle. Niitä hetkiä tulee harvemmin ja harvemmin. Eli tsemppiä kaikille. Ja on hyvä, kun pääsee tänne purkamaan tuntoja. Kun minulla ei ole lähipiirissä tupakoivia, niin ei ne ymmärrä miten suuresta asiasta tässä on kysymys. Te ymmärrätte.

  • Riinuli, kohta kolme viikkoa kasassa, nopeasti aika menee.
    Clarifiz, jos tuntuu siltä ettei voi olla ostamatta askia älä nyt ainakaan tuttua merkkiä osta vaan jotain vahvempaa ja tosi pahaa merkkiä. Joka röökin pitää siis tuottaa pieni pettymys ja kaikkinaisen palkkiofiiliksen jäädä pois. Älä myöskään tumppaa puoleenväliin vaan kisko loppuun asti niin että tulee huono olo. Helpottaa kummasti lopettamiseen psyykkausta.
  • Hei vauuu, täällähän on pöhinää! Mahtavaa, tsemppistä kaikille lopetuspäätöksen tehneille ja hei Clarifiz, häntä pystyyn ja uuteen yritykseen vaan :)

    Mullahan sitä meni eilinen sitten aivan penkin alle. Ensimmäinen todellinen tilanne, kun eteen astui vanhat tavat ja mieliteot ja hitto rähmälläänhän sitä oltiin, vaikka niin oli ollut vahva alku. Kolme tuli sitten käryyteltyä sieltä kaapin päältä. Ensimmäinen jo otti päähän eikä edes maistunut miltään. Siis joo, tosi jännää. Se ei ollut hyvää eikä se ollut pahaa, vaan kokemus oli mitäänsanomaton. Ja silti niitä piti sitten vielä kaksi ikäänkuin testata. :neutral: Illalla piti sit vielä yöpediltä nousta viskaamaan ne jäljelle jääneet pois. Siinä mietti, että seuraavalla kerralla on vielä helpompi antaa houkutukselle valta ja lupa, kun kertaalleen on jo pikkurillinsä pirulle ojentanut. Niinpä pois kaikki. Omalta osaltaan niiden muutaman olemassaolo kaapin päällä jollain tapaa rauhoitti mieltä ja olemista, mutta kyllä se vaan nyt on niin, että ihan liian iso riski.

    Kraaahhh. Nyt positiivista se, että aamulla heti silmien auettua ei ollut ekana ajatuksena "tupakkaa!" ja eiliseen liittyvää veetutusta laskematta olotila on ihan okei. Tänään iltapäivällä lähdetään hoitamaan kauppa-asioita yms, mutta minähän kuljen röökien ohi kuin vettä vaan, eikös juu? :smiley: Meiltä on siis lähimpään kauppaan vajaa 10km ja minulla ei ole ajokorttia, enkä harrasta mitään kaupungilla kiertelyä huvikseen, eli sikäli olen houkutuksilla turvassa suurimman osan aikaa - "kauppapäivät" ja työmatkan varrella oleva kauppa on ne rastit sitten.

  • Pikris, älä luovuta vaikka retkahdit. Se kuuluu asiaan. Ja jos ei ole tupakkaa kotona, niin on vaikeampi retkahtaa. Minä pidin aikaisemmin aina jemma-askia, kun olin polttamatta. Ajattelin, että jos tulee joku niin suuri murhe tai v-tutus, niin voi polttaa. Nyt päätin, etten pidä jemma-askia. Siivosin tuhkikset pois ja ajattelin, että jos tulee houkutus polttaa, niin on jo suuri haaste lähteä hakemaan tupakkaa kaupasta. On se vaan kumma, miten sitä on tottunut polttamaan kun ottaa päähän, vaikkei se auta. Minulle tupakanpoltto oli myös sellainen yksinäinen tuumustauko ja tosi tärkeä. Nyt koetan siihen tilalle ottaa pienen hetken jolloin istahdan ja syön jotain pientä. Aluksi tuntui että oli koko ajan jotain napostelemassa mutta nyt tasaantunut. Paino ei ole kyllä noussut, olen tosin käynyt juoksemassa 3xviikossa. Kyllä tämä tästä.

  • Kiitos Riinuli tsempeistä ja wau, sinähän olet jo tosi pitkällä! :) Ja ei, en totisesti aio luovuttaa! Sitä tuossa itsekin tuumin, että kauppaan on onneksi matkaa, joten himon iskiessä joutuu todella näkemään vaivaa tupakkaa saadakseen. Okei, niksoissaanhan sitä siirtää vaikka vuoria, mutta se, että joutuisin pyöräilemään sen seitsämän kilometriä on jo mahtava hidaste. Siinä joutuu monta kertaa miettimään, että lähteäkkö vai ei, ja vielä koko matka aikaa pohtia ja pyörtää päätös. Lähtökohtaisesti toki toivotaan, ettei tällaista himoa edes iske!

  • Moikka kaikille.

    KessutPois, ei tarvitse ostaa pahanmakuista tupakkaa ku tuo omaki merkki maistuu nii pahalle. Hyvä idea kuitenki.
    Kiitos tsempeistä, pikris, tsemppiä myös sinulle.

    Pääsin töistä ja viimeinen savuke on poltettu. Laitoin laastarin ja ny vaa makaan sängyssä, jalat on ihan tohjona ja tuntuu oudolta että tässä pitäis vielä hakea röökiä. Aattelin vaan pysyä peiton alla ja ottaa torkut ennen ku puolisokin pääsee duunista. Tunti kerrallaan taas.
  • Iltaa!
    Hienoo ettette oo luovuttanu Pikris ja Clarifiz!

    Pikris, hyvä päätös hävittää röökit! Mihin niitä siis tarviiskaan ku tää hommahan siis onnistuu, vai mitä :smiley:
    Ite ku en kyl ainakaan onnistuis tässä jos toimisin niin, tai luulen ett olis paljon vaikeampaa ja niiiiiin iso riski siinä jos kotona vaikk olis aski, ku on näit kaikenlaisii oloja tässä alussa.

    Mulla oli hauskaa viis vuotta sitten, kun lopetin: Sillon oli huono parisuhde, jossa oli kaikenlaista vääntöä aina ja mä sit niiden ekojen kuukausien aikana juoksin/pyöräilin varmaan joka ikisenä iltana lähimmälle huoltsikalle ostamaan röökiä, ku oli kinastellessa kuohahtanut niin että halusi vaan röökiä - aina sit oli mennyt sen parin kilsan aikana se halu polttaa ohi ja sit vaan vetelin iltalenkin :smiley:
    Sillon sit meni niin ett jonkun puolen vuoden jälkeen hairahduin polttamaan sen yhen röökin/illan, joka oli paha virhe, jota en aio enää ikinä tehdä.

    Mullakin hieman vaihtelevia fiiliksiä, mutt pääosin positiivisia - siis todella positiivisia oikeastaan, koska oon ollut miltei aamusta iltaan aina todella hyvissä fiiliksissä ja tuulella, paljon paremmissa kuin pitkään aikaan. Luulen että oon vaan niin onnellinen nyt kun pääsin tälle uudelle tielle viimein. Mullakin kyllä vielä joitain vieroitusoireitakin kai tai välist hieman outoja oloja jne, ja tuota uskoa onnistumiseen yritetty tulla ajatuksissa horjuttamaan ja välistä iskee koviakin himoja. Mutta oon onnistunut lyömään ne pirut aikalailla samoin tein tainnoksiin ja palauttamaan luottavaisen fiiliksen takaisin.

    Mulla ollut pari aika kovaa hetkeä, jotka olleet samantapaisia. Ensimmäinen oli eilen aamulla, aamu kun meni niiiin kivasti ja sitten pyöräillessä töihin - siinä miltei jossain eufoorisessa, rauhallisessa, todella miellyttävässä mielen ja ruumiin tilassa nauttiessani hapen saannista - tuli ajatus että 'heiih nytkö tää jo on täysin ohi!? 3päivää - eli nikotiinikihan vissiin on nyt poistunut kehosta täysin aiheuttamasta pienoisia viekkareita!? Heiiih nyt on niiiin hyvä fiilis, nyt se jo siis helpotti lopullisesti jeee!!' -Olin siis niinku tommosissa hieman liian hurmioituneissa fiiliksissä ja sit työpäivän alussa se perkele tuli antamaan selän takaa pikku-iskun yllättäen, sillein ett olin sit hieman hämmentynyt ku en ollut niinku varuillani silloin yhtään. Aik helposti sekin himo sit talttui, mutt se oli aika raju, ku siinä oli niin iso muutos niiden tunnetilojen välillä.
    Tommonen vastaava kävi uudelleenkin, opin sit olemaan hieman varuillani jos meinaa tuntuu liian hyvältä. Mut en kyl kovin paljoo jaksa rajoittaa mun hillumista ja juhlimista ;) ku ei ne pikku-peikot nyt vaan tuu mahtamaan enää mitään tälle, mä oon savuton ja näin mennään prkl! :smiley:

    Mäkin oon näinä päivinä paljon miettiny, päässä pyöriny ja puhunu polttamisesta ja täst lopettamisesta. Ja se tehnyt hyvää.

    Mulla on muuten toiminut noissa himo-tilanteissa taas semmoinen juttu, sen Allen Carrin ehdotus jota koitin silloin viis vuotta sittenkin ja diggasin heti: Eli ett aina kun rööki tulee mieleen himon muodossa, ni sillon päräytän itteni hurmio-fiiliksiin ja juhlin sitä että "siellä se pikku-nikotiini-hirviö yrittää nyt viimeisillä voimillaan viel jotain epätoivoista ja korisee nyt viimeisiä hetkiään kuolintoreissaan" sit juhlat: "jeeee mä oon vapaa, mä oon vapaa jeeee!!!!!". Hihhuliheih joo, mutt toi toimii mulla, eikä se ees oo niin hullua vält lopulta ku miltä se saattaa tollein tota lukiessa kuulostaa haha :smiley:

    Öitä kaikille ja voimaa!
  • Haha mike sun iltalenkit :smiley: Vaan eipä tietty tartteis itekään kantaa painonhallinnasta huolta jos alkas veetutuspäissään joka päivä vetää poltampas (7 km) + enpäs polttakkaa (7 km) rundia pyörällä! :lol:

    Ihanat kuulumiset oli sulla muutenki kerrottavana! Siis vaikka tollanen yllärihyökkäys puskista kuulostaakin karmivalta ja siltä se on varmasti tuntunutkin, niin sun asenne on aivan loistava. Ja tuo sun ilo tarttuu!

    Itellä ollut tänään puuhakas ja hyvä päivä. Ei tarttunut tupakkaa kaupasta mukaan eikä oo piru pyörinyt niskavilloissa suuremmin. Muutama imeskelytabu menny ja ne kyllä tehokkaasti vie polttamishalut mennessään. Olo ihmeen levollinen etenkin iltaa kohti siinäkin mielessä, että hyvin pystyi keskittymään pääsykokeiden matskujen lukemiseen, jes! :blush:
  • Aivan huikea aurinkoinen ja myönteinen elämänasenne mike1!
    Hyvää aurinkoista päivää kaikille B)

  • editoi toukokuu 15

    Moi.

  • editoi toukokuu 15

    Mukavaa päivää kaikille! Täällä sujuu myös yllättävän hyvin, tää toinen tupakoimaton viikko tuntuu paljon helpommalta kuin viime viikko :smile: Tämä kannustuksena myös Pikris ja Clarifizille, alun tuskan jälkeen helpottaa. Mä oon kans semmoinen, ettei mitään tupakoita voi kotona olla. Ekojen päivien aikana oisin varmasti polttanut, jos semmoisia ois jossain kaapin päällä killunut.

    Mun riippuvuus on vahvasti psyykkistä tapariippuvuutta. Ei sinänsä alun ensimmäisten päivien jälkeen oo tullut mitään nikotiinin himoa. Sen takia mun on helppo olla ilman mitään nikotiinikorvaustuotteita. Tämä tupakoinnista irrottautuminen on vähän kuin eroais huonosta parisuhteesta. Tupakoinnissa ei ole mitään suuria hyötyjä, mutta silti siitä eroaminen tuntuu haikealta. Ihan hölmöä! Just haikeudella ajattelin, että voi harmi, kun oon matkalle lähdössä ja en voi poltella ja nautiskella :smiley:

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.