Toukokuussa 2019 lopettaneet

145791042

Viestejä yhteensä

  • Kovasti vaan tahtoa ja päättäväisyyttä kaikille toukokuun lopettaville. Päätös jonka ootte tehneet on yksi elämänne parhaista ja voitte olla siitä 100 %.n varmoja. Siksi isot onnittelut teille. Jokainen savuton päivä on matka kohti lopullista savuttomuutta, eikä oikotietä ole.

    Itse polttelin 34 vuotta ja onnistuin lopettamaan tupakoinnin olemalla tupakoimatta päivän kerrallaan. Voi tuntua kliseiseltä mutta niin se kuitenkin osallani oli.
    Toki minua auttoi totaalinen kyllästyminen polttamiseen eli tahto lopettaa oli vahva. Stumpin tukea ei myöskään voi vähätellä.

    Nyt tupakointiin liittyvä riippuvuus jo hymyilyttää kun muistelee miten tupakka hallitsi arkeani ja etenkin miten tupakka pyörittää vielä muutamaa ystävääni. On aamusavut, kahvisavut, lähtösavut, taukosavut, ruokasavut, tulosavut, hermosavut, harmisavut, ilosavut, stressisavut, nuotiosavut, olutsavut ym. savut. Aina sitä keksii jonkin syyn.

    No en toki halua ilkkua kenellekkään koska olin itse juuri tuollainen kuvaamani tupruttelija sieltä pahimmasta päästä.

    Nyt savuttomana asiaa vain katsoo eri kulmasta ja tunnistaa paremmin mitä se riippuvuus aiheutti.

    Nyt kun tekin olette lopettaneet polttamisen, niin suositan myös tarkkailemaan omia tapoja milloin se tupakan halu ja himo tulee. Itse huomasin monesti haluavani polttaa vain tavan vuoksi, koska olin toiminut kymmeniä vuosia tietyllä tavalla.

    Pirusti vaan voimia teille jokaiselle lopettajalle.

  • Kiva teksti juipelo näin se monesti menee.
  • Juipelon tekstissä paljon minunkin kokemia asioita. Juuri tuo elämäntavaksi muuttunut tiettyjen hetkien polttaminen maistui sitten kuinka pahalle tahansa. Etenkin flunssan aikana ja jälkeen maistui tosi pahalle, mutta savut piti vaan kuistilla käydä vetämässä. Sitten kerralla loppu mikä loppu ja jonkin aikaa kärsimystä.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Hei kaikki, minäkin olen käyttänyt mike1:n tavoin Allan Carrin "hihhulikonsteja". Kirjoitin jopa seinälle ison lapun FREE AT LAST! Vähän siinä kyläilijä ihmetteli.
    Olen myös tyhjentänyt talon tupakoista, myös vanhat tuhkikset, koska tiedän kokemuksesta että heikkona hetkenä vanhat sätkät alkavat näyttää kumman houkuttelevilta.
    12 päivää kasassa. (En vieläkään löydä stumpin banneria)

  • Slangi, Stumpin etusivulta (ei siis tämä keskustelupalsta) sun oma profiili, sieltä löytyy :)

    Juipelolta hyvä teksti!
  • Slangi. Kirjaudu Stumppiin sisään -> muokkaa omaa profiilia. Sieltä löytyy lootat, joihin täytetään tiedot milloin olet polttanut viimeksi, kuinka paljon aski maksaa ja kuinka monta poltat päivässä. Sit vetovalikosta valitset minkä värisen bannerin haluat ja laitat raksit kohdilleen niin näkyy sitten. :)
  • Mulla on oma hauska "sivujuoni" tässä meneillään myös - seurailen miehen tuumailuja ja reaktioita! :smiley: En siis ole hänelle kertonut mitään tästä lopettamisesta. En oikeastaan ole edes varma miksi en. Ehkä haluan nuolla haavat yksinäni, jos tämä koko homma kosahtakaakin tai sitten jos ei kosahdakaan niin kertoa esim viikon-parin päästä, että hei arvaas mitä!

    Mutta siis, väkisinhän hän huomaa minun olevan polttamatta jossain vaiheessa. Vaikka teemmekin molemmat 3-vuorotyötä ja ollaan muutenkin varsin itsenäisiä ja touhuillaan paljon omiamme, niin ei tässä kai sentään ihan näkymättömiä olla toisillemme. :lol: Niinpä minulla on nyt hauskaa tässä tämänkin asian myötä - oon mä salapolttajista kuullut, mutta salalopettaja on itselleni ihan uusi alalaji. :smiley: Mies on varmasti jotain jo pistänyt merkille (koska esimerkiksi lähdöt paikkaan a tai b ei viivästy siksi, kun "oota mä poltan eka tän") ja eilen ekaa kertaa kaupassa käynnin jälkeen tuumas ääneen, että et ostanut tupakkaa. Muuten ei ole sanallakaan asiasta maininnut eikä mitään kysellyt.

    Minähän olen polttanut n. 17 vuotta (siis puolet elämästäni!) ja me ollaan oltu yhessä yli kymmenen vuotta. Mies polttaa myös, joskin nyt joitakin viikkoja hän on tainnut sauhutella lähinnä sähkötupakkaa tai pikkusikareita.

  • Hyvä kuulla Pikris!

    Täällä ollut nyt näiden päivien vaikeimmat hetket tänään aamulla ja eilen illalla. Huomannut että himassa ollessa ehkä ollut vaikeimmat hetket useimmiten, just niinku iltaisin esim ja tänään ku vp ni siinä aamulla ennenku pääsin lähtee liikkeelle oli aikamoista. Mut hengissä ja savuttomana tietty selvittiin! Ja koska luulen ett semmoinen rentoutuminen/hetket kun ei tee mitään ovat nyt olleet niitä jolloin tulee eniten koettelevia hetkiä, niin niitä määrään nyt sitten itselleni lisää, koska sitä pikku-peikkoa ei todellakaan lähetä pakoilemaan, vaan katsotaan silmiin ja sanotaan että siinähän olet mutta en välitä enkä sit kohta enää huomaa sua perkules :smiley:

    Voimaa!
  • Kyllä on taas koeteltu sekä arki-että työelämässä mutta olen selvinnyt kovasti noitumalla ja itsekseni tuppuroimalla. Autosta kävin kaikki lokerot läpi, ettei missään vain ole yhtään jemmatupakkaa - oli semmoisia hetkiä että olisin polttanut jos olisi ollut! Tyhjiä askeja sieltä vaan löytyi.
    Työkaveri kysyi mukaan takapihalle "muurahaisia myrkyttämään", niin pääsin jo sanomaan että useampi savuton päivä on plakkarissa.
    Pitää yrittää olla itselleen kiitollinen jokaisesta vaikeasta tilanteesta, minkä selvittää tupakatta, ja illalla vielä koko savuttomasta päivästä. Jospa huomenna olisi helpompaa.

  • Ha-haa! Nyt onnistui!

  • Tänään mun nenään on haissu pitkin päivää tuhkis, vaikka en ole tupakoinut, vaatteet yms on puhtaat eikä meillä ole koskaan poltettu sisällä?! Voihan ding dong! :D
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tuli mieleen mika1:n tarinasta, että jo muinoin sanottiin, et joutilaisuus saattaa paheisiin tms. Tyhjät hetket täytettiin tupakoimalla, bussipysäkillä, jotain odottaessa jne.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hei täällähän oli ollut vaik miten paljon hienoa luettavaa! Nyt huomasin ja lueskelin, viimeks kun kävin täällä ja kirjoitin ton edellisen, ni en ollut vissiin päivittänyt tätä sivua ja lueskelin sit jotain eilisen päivän juttuja :smiley:

    Voimaa ja öitä!

    Täällä myös ollaan kiitollisia savuttomasta päivästä, blessed!
  • Huomenta! Mietin tässä juuri kun tupakka oli yleislääke joka asiaan, auton rengasta sillä ei saanut paikattua mutta neuvoa antavana juttuna se toimi hyvin muutamalla ärräpäällä höystettynä. Käytin sitä myös pohjoisessa mäkärien torjuntaan naamasta, röökiä piti pitää hampaissa niin että savu meni silmälasien alle. Miten te pidempään "kuivilla" olleet olette ratkaisseet tämän ongelman?
    Perinteisiä karkotusaineita ei käsittääkseni saa laittaa naamalle.
    Tietty silmäkulmien rypyt katoavat pitkäksi aikaa kun mäkärät lykkäävät sinne omat botoxit mutta silmät turpoavat alkuvaiheissa umpeen ja juuri silloin pitäisi ajaa takaisin. Toisinaan arjesta selviytyminen ilman röökiä tuo hassut haasteensa mutta yritetään nyt pärjätä kuitenkin :)
  • Ps. Ilmaisin itseäni epäselvästi, kännykän ruudulla ei näy koko teksti ja siitä tulee ihme potaskaa mutta ajatus oli siis että millä olette pitäneet mäkärät poissa naamastanne ilman röökiä?
  • Kulkiessani työelämässä paljon metsissä ja soilla oli tämä ainoa keino. Tyynellä ilmalla kuusimetsässä tämä ongelma oli todella kiusallinen. Piti vaan olla erittäin huolellinen kun sammutti jämän.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Onneksi korvasienet kasvavat hakkuualueilla ja pohjoisempana alueet ovat nykyisin suuria, tiedän pari hyvää tuulista rinnepaikkaa josta ajattelin kerätä. Ensimmäinen reissu näitä luonnon aarteita keräämään ilman tupakkaa, aikaisemmin varasin matkaevääksi kartsan josta tuli viikonlopun aikana poltettua jotain ehkä puolet, nyt pitäisi siis pärjätä ilman. Tai siis ei pitäisi vaan pärjään ja samoilla eväillä kun tähänkin asti eli silkalla sisulla ja itsepäisyydellä, tämän matsin voitan silmät kiinni ja toinen käsi selän takana :D .

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    On aika ihanaa päästä korvasieniä etsimään. Täältäpäin en niitä löydä. Mäkäräisten häädöstä ei edes kokemuksia. :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Sitten vielä lakat, mustikat, muut sienet ja puolukat. Kesä on sadonkorjuuaikaa :). Tietysti myös hyötyliikuntaa tulee samalla. Savutonta loppuviikkoa kaikille!
  • Hyvää huomenta ja savutonta päivää kaikille! :)

    Minua ärsyttelee nuo yöunet edelleen. Katkonaisia ovat edelleen, havahdun hereille parin tunnin välein. Silloin tällöin kärsin kyllä nukahtamisvaikeuksista, mutta tällainen kesken kaiken heräily on kyllä ihan uus juttu. Onneksi saan unta uudestaan lähestulkoon heti, mutta ärsyttää kuitenkin.

  • Onpas tänään ollut hiljaista täällä...? Toivottavasti kuitenkin kaikilla asiat mallillaan! :) Jatkanpa minä höpöttelyä sitten...

    Tänään on ollut todella monta tilannetta, joihin aiemmin tupakka olennaisesti kuulunut ja jonka takia siis ollut vähän vaikeampi päivä. Polttopuusavottaa kotona, töihin lähtö ja työmatkarituaalit, illan jääkiekkopeli...Työmatkalla kävin eväitä ostamassa pitkään yövuoroon ja tuttu myyjä oli siinä jo totuttuun tapaan kurkottamassa tupakkahyllylle. Voin sanoa, että siinä kerkes monta ajatusta aivoissa pyörähtää ennen kuin suusta pääsi "ei kiitos". :# Työpaikka on onneksi savuton, mutta koska tämä vuoro alkoi jo iltapäivällä, niin kävin myös työpäivän aikana hoitamassa talon ulkopuolella työhön liittyviä asioita ja hitto niin siinä vaan automaattisesti pyrähti ajatus päähän, että jes siinä samalla voin polttaa tupakan! Siis ei hitto nää jutut on kyllä syvällä alitajunnassa!

    Mut ei on kuitenkin ei ja sellaisena pysynyt! Jes!

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hieno juttu pikris, et pystyit kiusauksen välttämään. Ole armollinen itelles, kohta on viikko täynnä. Viekkarit ja himot on ehkä vaikeita käsitellä, mutta ne vaimenevat ajan kuluessa. Nämä onnistuneet ohitukset antavat uutta motivaatiota.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Huomenta! Yli 150 km ajettu eli kolmasosa matkasta. Pitkät ajomatkat ovat epämukavuusaluetta selän joidenkin juttujen vuoksi mutta ihmeen hyvin on mennyt. Normaalisti olisin polttanut jo melkein askin mutta nyt ei ole käynyt pienessä mielessäkään. Ehdin kivasti hotelliin ennen ruokatarjoilun loppumista sekä suunnitella huomisia juttuja. Ei siis mitenkään ylivoimaista pärjätä ilman röökiä mukavuusalueensa ulkopuolella.
  • Huomenta! Minä kun jo kuvittelin, että olen päässyt pahimmista nikkiksistä niin olinpa väärässä. Tulin eilen maalle, täällä on jo kesäistä. Sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta; voi luoja kun saisi nyt poltetta yhden tupakan. Ja sitten se jäi päälle. Illalla vielä sama ajatus. Mutta en tietenkään polta. Heitin vaan xylitolipurkan naamaan ja hoin itselleni; jippii, vihdoinkin vapaa tupakasta. Tajusin sitten, etten ole koskaan ollut täällä polttamatta kesäisin. Jotenkin se tupakka on vain kuulunut kesäisiin hetkiin, niin tyhmää kuin se onkin. Tästä kesästä tulee poikkeus.
    Kysyin mieheltäni onko hän havainnut minun olevan erityisen kiukkuinen tai hermostunut. Hän sanoi, että päinvastoin. Mieheni ei ole ikinä polttanut, niin hänestä ei ole vertaistueksi. Mutta on hän kannustanut kyllä olemaan polttamatta. Jotenka savuttomana kohti kesää. Tsemppiä kaikille.

  • Näin se on, Riinuli. Olisimmepa mukavuusalueen mukavimmassa osassa tai sitten sen ulkopuolella niin rööki on kuulunut siihen olennaisena osana. Opetellaan nyt vain nauttimaan asioista ilman, kyllä se onnistuu.
  • Juuri sitä täs on nyt harjoiteltu nauttimisesta lämpöisistä päivistä ilman tupakkaa ja siellä voi tosiaan istua ilman.
  • Ensimmäiset säästetyt pennoset menee varmaan pää/niska/hartiahierontaan - huomaan nimittäin purevani takahampaita koko ajan yhteen. :# Äähh. No, meen nyt ottaa vähän pihaterapiaa ennen yövuoroa, eli repimään kukkapenkkiä. :D
  • Iltaa kaikille!

    Täällä kans kiristelly hermoja aiklailla tänään ja eilen, vissiin toissa iltana tais alkaa nää jotenki hieman vaikeemmat hetket. En oikein tiedä mistä johtuu. Mutta paljon on siis sitä semmosta fiilistä että jotain puuttuu, varsinaisesti röökiä ei kai kuitenkaan tee mieli aina, koska se nyt vaan on niin etten enää polta ja piste. Ja jotenki oon tässä tajunnut sen tai yrittänyt palauttaa aina mieleen sitä että ei se rööki mitään auta näihin, päinvastoin, sehän vasta mut hermostuneeksi tekee jatkuvilla vieroitusoireillaan. Että sitä yrittänyt miettiä että olisin kyllä ihan yhtä kiukkuinen, vihainen tai mitä vaan tai vaikka iloinen, täpinöissä tvs vaikka polttaisinkin, että se rööki yksi täysi turhake, joka saa vaan ihmisen voimaan pahoin.
    Mut syvällä on joo noita mekanismeja, jotka sit laukee joissain tilanteissa jne. Nopee niihin kyl sit aivot oppii uudet toimintamallit, itellä ainakin semmonen kokemus, mut jokainen tilanne käytävä ainakin kerran läpi.
    Mullakin kun se kääryle on kuulunut joka helkutin väliin, ollut siis täysi orja juosten tämän "kaverin" asioilla ja jatkuvasti sitä miettien, niin onhan tässä elämä nyt täysin erilaista, että onhan siinä kai tottumista, ettei ihmekään jos outoa tai jotain ongelmia välistä.

    Jo se kun niitä kääryleitä päivän mittaan sen 15-30 tunki jokaiseen väliin, niin on munkin hereillä olo ajasta kulunut päivittäin aina n. 1,5-3tuntia imeskellessä saastaa sisäänsä. On kyllä ihanaa kun tuo aikakin vapautunut nyt muuhun.

    Isoin juttu mulla varmaan se, että tunnen saaneeni ihmisarvon takaisin. Etten ole enää likainen, haiseva ja sairas kakkosluokan kansalainen, joka tätä hyvää hienoa ystäväänsä häpeillen ja anteeksipyytäen lussuttelee röökiään jossain kulman takana piilossa syyttäviltä katseilta, koska on pilaamassa kaikkien yhteistä ilmaa läsnäolollaan. Ei ollut mukava kantaa tuota harteilla mukana tupakoitsijan saappaissa ollessa, näin kivempi, askel kevyempi myös vertainnollisesti.

    Kiitos savuttomasta päivästä!

    Voimaa kaikille! :smile:
  • Ja mullakin muuten nuo yöunet taitavat vaikuttavan nyt tähän olotilaan kyllä, tajusin kun luin pikriksen juttua tuossa.

    Nukahdan kivasti ja nukun 4-6tuntia hyvin, mutta aamuyöstä herään ja menee vaikeaksi. Taitaa olla ehkä viekkareita enemmän kyllä tämä valoisuus, kun joskus viideltä paistaa kirkkaalta taivaalta sisään ja sitten tää helkkarin kesäaika, joka syö iltavirkun unista tunnin puoleksi vuodeksi. Täytyy yrittää muistaa sitoa huivi silmille, mut nukahdan vaan yleensä hieman yllättäen lukiessa tai katsoen tv:tä, ni jää sit monesti se.

    Mut viime yönä, tai silloin aamuyön tuntien koiran unissa näin unta röökissä. Olin ostanut sitä, mutta en kuitenkaan lopulta retkahtanut siinä unessakaan :smile: En kunnolla muista mitä kaikkea siinä kävi..

    Reilu viikko sitten kävin aina partsilla silloin aamuyöstä, kun heräsin syystä tai toisesta. Ehkä tässä voi olla sitäkin.. Mutta aivan sama kai, koska kyllä se siitä!
  • Hmm mike1, tuskin retkahdat enää hereilläkään, aivosi ovat jo hyväksyneet ettet polta. Mulla samaa aamuyön kukkumista mutta alkoi kesäaikaan siirtymisen jälkeen, kukutaan siis syksyä odotellessa jotta pääsisimme taas normaaliin rytmiin.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.