Mutku noku.

En oikein osannut valita kuulunko harkitsijoihin vai päätöksen tehneisiin, mutta tuutataas tämä aloitus nyt sitten vaikka tänne. Eli moi, olen uusi täällä ja korviani myöten täynnä tupakoimista. Olen tupakoinut noin 17 vuotta ja tupakkaa menee, päivästä riippuen, 10-20. Tupakointi on erittäinkin aamupainotteista ja sit kun kaljotellaan/viinistellään, niin mitään rajoja ei tupakan määrässä ole.

Syyt halulle lopettaa on nää perusjutut: rahat ja terveys. Ensisijaisena varmaan omalla kohdalla tuo raha, koska niin sitä vaan kuvittelee, varmaan kovin inhimillisesti, että kyllä ne on ne muut jotka sairastuvat enkä minä. Mutta siis kaikenlaiset riskithän on puhdas fakta ja ois ihan kiva kyetä elämään toimeliasta ulkoilmaelämää vielä tästä hamaan tulevaisuuteen. Sen verran näin 30+ naisihmisenä turhamaisuuskin alkaa nostella päätään ja ulkonäköasioitakin siis miettii. Ku ei nuo rypyt varmasti ole vain iloisesta luonteesta peräisin.

(Kitkerästi) iloitsin kun työpaikkamme muuttui savuttomaksi. Ajattelin, että no sehän vähentää mun röökaamista jo huomattavasti! No paskat, ovelana ketkunahan sitä sitten hipsii vaikka salaa röökille yövuorossa. Päivävuorot (joita teen harvemmin) menee nikotiini-imeskelytabujen voimin. Mulla on käytössä niitä 1mg vahvuisia ja vuorossa imeskelen niitä 2-3 kpl. Mut tietty aina ennen ja jälkeen työvuoron onkin sit vetämässä röökiä posket lommolla...

Nyt siis jahkailen ja pähkäilen, että millähän linjalla sitä lähtisi kokeilemaan. En tykkää purkkaa jätystää muutenkaan, sitä suihketta oon miettinyt, mutta en oo kokeillu. Imeskelytabut siis ihan okei. Lääkkeisiin en hirviä koskea, mahdolliset sivuvaikutukset kuulostaa turhan hurjilta. "Kylmän kalkkunan" suljen vaihtoehdoista pois heti, ainakin pahimpiin oireisiin haluan varautua noilla nikotiinivalmisteilla. Vähentämisen kautta lopettamista olen pohtinut myös. Lähinnä niin, että sallisin itselleni edes sen heräämisröökin-kaks alkuun. Mihinkään "saan polttaa tänään viisi tupakkaa" -rumbaan en halua lähteä. Ainakin näin ajatuksena se tuntuisi sellaisesta löyhältä hirreltä ja kellon tuijotukselta.

Jostain syystä päätin, että en ainakaan näin harkinta-aikana (enkä välttämättä SITTEN KUN teen päätöksen lopettaalopettaa!) aio kertoa miehelleni mitään. Tiedän, että hän olisi onnesta soikeana ja tukisi minua täysillä, mutta jotenkin ajattelen, että haluan joko nuolla haavani yksin mikäli mistään ei tulekaan mitään - tai vielä parempi - päästä kertomaan hänelle esimerkiksi viikon savuttomuuden jälkeen, et hei et ikinä arvaa mitä! :D Jonnekin tuntojaan pitää kuitenkin päästä tilittämään ja tänä yönä mä sit löysin tän forumin ja lueskelin muutamia ketjuja sieltä täältä ja äimistyin - miten mulla ei oo koskaan käynyt mielessäkään, että apuja saattaisi löytyä (anonyymista) vertaistuesta! Että tässä sitä nyt sit ollaan, rekisteröityneenä ja kirjautuneena. :) Pahoittelut tästä pitkästä aloituksesta! Toivon saavani täältä tukea ja hyvää ajatustenvaihtoa puolin ja toisin.

«1

Viestejä yhteensä

  • Hyvä otsikko ja kuvaa hyvin tuon vaiheen tuntoja :). Tervetuloa, täällä onkin monella eri tavalla lopettaneita ja kokemuksia eri tavoista myös pidemmän aikavälin otantana. Periaatteessa kylmä kalkkuna on jossain vaiheessa edessä oli menetelmä mikä tahansa. Menetelmien tarkoitus on vain keventää sen vaikutuksia. Joskus ne röökit on vain uskallettava jättää ostamatta ja luottaa siihen että kestää. Mieti ja psyykkaa rauhassa, keksit kyllä mikä on paras juttu sinulle päästä eroon huonosta tavasta.
  • No joo totta, pitäähän siitä nikotiinista joktap joskus pyristellä kylmästi irti. Mut jos eka sais ees ne muut tuhannet myrkyt hittoon elämästään. Tämä forumi vaikuttaa kyllä kiintoisalta ja antoisalta paikalta lueskella, löytyy varmasti vinkkiä ja kokemusta jos jonkinmoista!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Olet niin oikeassa paikassa pikris! Täällä monet onnistuvat juuri tämän vuorovaikutuksen ja itseterapoinnin kautta. Eli tuntojen purkaminen ja toisten kannustus ovat tässä hyväksi.
    Minäkin olin aikoinani pari viikkoa polttamatta ennen kuin kerroin miehelle. Olin sit mielestäni jo niin lopettanut. Lopetin niksapurkalla aikoinani. Siihen meni puolisen vuotta. Olis varmaan aikaisemminkin pystynyt luopumaan, mut pelotti tietty. Foorumi kaikkiaan piti mut erossa tupakasta. Tämä vuorovaikutus oli mun juttuni. Ja on edelleen.
    Tsemppi päätökseesi!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos Melisa! Lueskelin tuossa keskustelua tupakoinnin lopettamisen syistä ja huomasin nyökytteleväni niiiin monissa kohdissa, että IHAN TOTTA! Ihan hämmästyin, kuinka vähän asiaa on tullut ajateltua oikeasti syvällisesti, vaikka tupakointi on ärsyttänytkin jo pitkään, ja takana on pari hyvin epäonnistunutta ja hyvin lyhytkestoista lopetusyritystäkin. Niinpä päätin, että nyt aivan ekana etappina on pistää oma pää oikeasti töihin, löytää ja nimetä niitä syitä miksi haluaa lopettaa. Ja kirjoittaa ne listaksi tänne, muistutukseksi itselle (ja ehkä myös kannustimeksi muille).

    Aloitan nyt niillä ensimmäisenä mieleen nousseilla ja niillä, joihin syvästi samaistuin lukemalla keskustelua. Veikkaan, että lista tulee tästä vielä jatkumaan kun työstän asioita mielessäni ja luen teidän muiden ajatuksia!

    • Raha! Tupakka maksaa aivan järjettömän paljon. Eräällä lopetusyrityskerralla avasin rahaston ja laitoin sinne menemään kuukausittain rahan, jonka poltan savuna ilmaan. Rahastosäästäminen jatkuu yhä, vaikka tupakointikin jatkui. Eli KAS VAAN, minun olisi siis mahdollista säästää vieläkin enemmän tai vaikka hitto palkata kotiin se siivooja, josta olen haaveillut kauan, mutta johon "ei ole ollut varaa".

    • Terveys. En voi sanoa pelkääväni esimerkiksi syöpää tai keuhkoahtaumaa, mutta kyllähän ne mietityttää silti. Rakastan liikkua luonnossa, työmatkapyöräilen (7 km suunta) - entä jos en tupakoinnin takia jonain päivänä voikaan? Olen ajatellut, että hyvässä kunnossahan minä olen - mutta eihän minulla todellisuudessa ole edes vertailukohtaa, koska olen tupakoinut puolet elämästäni! Omasta mielestäni minulla ei myöskään ole tupakkayskää, siis ainakaan sellaista limaista klimppiyskää, mutta mies on huomauttanut, että minä köhin kuivaa yskää paljon. Jäätävää tässä on se, että en itse sitä edes tiedosta tekeväni.

    • Ulkonäkö. Kuulaampi ja kimmoisampi iho, valkoisemmat ja terveemmät hampaat, raikas hengitys, puhtaan tuoksuiset vaatteet....sormeni ja kynteni eivät ole luojan kiitos nikotiinin kellastamat, VIELÄ.

    • Arvomaailma. Suosin ruuassa luomua ja pyrin muutenkin tekemään ruokalautasella eettisiä valintoja, käytän luonnonkosmetiikkaa, käytän ylipäänsä mitään kemikaaleja todella vähän, kodin siivousaineet ovat mahdollisimman vähän luontoa kuormittavia, kierrätän, en kerskakuluta. Matkustelen kyllä, että ei täällä mikään sädekehä pään päällä kiiluva maailmanparantaja ole, mutta joka tapauksessa tupakka ei istu tähän yhtälöön ei niin mitenkään. Se tuhoaa minun terveyttäni ja se tuhoaa luontoa (roskaaminen, mikromuovi, tupakan viljely).

    • Tietynlainen häpeä ja huonommuuden tunne esimerkiksi tiettyjen ihmisten seurassa tai ylipäänsä yhteiskunnassa, jossa tupakointi piilotetaan ja sitä rajusti rajoitetaan. Tunne siitä, että kuuluisi alempaan kastiin kuin muut. Ahdistus julkisella paikalla polttamisesta tai siitä, että joutuu uudessa paikassa kysymään missä saa polttaa tai onko teillä tuhkakuppia. Pistävien ja syyllistävien katseiden tuntu takaraivossa, kun taas yks saatanan tervakeuhko jumittaa kassajonon tupakka-automaatilla.

    • Tupakan kaikkivoipainen elämän hallitseminen ja rajoittaminen. MUN ELÄMÄ! Mut eipäs olekaan ku tupakan. Menemiset ja tulemiset suunnittelen sen mukaan, että ehdinhän polttaa tupakan tai milloin pääsen tupakalle seuraavan kerran. Pimahtelen lentokentillä, kun tajuan (liian myöhään), että kenttä onkin savuton. Rytmitän elämääni tupakalla. Palkitsen itseäni tupakalla. Ollaan lähdössä minne vaan tai aloittamassa tekemään mitä tahansa, niin "oota mä poltan tän tupakan eka".

  • Tervetuloa joukkoon pikris!

    Nikotiinilaastarin on monet hyväksi kokeneet. Niitäkin on eri vahvuuksia ja sen kanssa vois esim nikotiinitabletteja käyttää.

  • Hyviä syitä, eikö olekin aika järisyttävää huomata miten samanlaista ja samat tuntemukset on suurinpiirtein kaikilla täällä olevilla .

    Et todellakaan ole yksin :smiley: Myöskään kukaan muu kuin toinen tupakoija ei voi täysin ymmärtää miten haasteellista ja vaikeaakin on riippuvuudesta irti pääseminen. Tämä saattaapi olla ainoa paikka jossa tupakoitsijaa tukemisen lisäksi ymmärretään ;)

  • Kiitos paljon adelaade ja kyllä, todellakin järisyttävää! :D Samoin ilmapiiri tällaisen uuden kurkkijan silmin vaikuttaa niin hyväntahtoiselta ja tsemppaavalta, retkahduksetkin sallittuja ja eiku uuteen yritykseen. Että joo, ton sun mainitseman ymmärtämisen aisti kyllä jo heti ja se oli suuri syy, miksi tänne rekkauduin.

  • Wautsi! Rahasto ja siivooja kotiin, siinä on kaksi pätevää syytä heivata röökit ulos elämästään tällä nanosekunnilla. Hyvänä lisänä vielä tuo mikä määrää elämääsi ja ajankäyttöäsi, sinä vai rööki. Tupakkaan kyllästyminen on jännä ilmiö, itsellenikin tuli jotenkin mitta täyteen kun kärvistelin parvekkeella röökillä pakkasella nyrkit jäässä, tuli mieleen että onko pakko, kuka käskee.
  • Mietin tossa myös, että oisko hyvä päänsä kanssa listailla ja miettiä niitä asioita miksi tai milloin haluaa polttaa. Muiden kokemuksia ja vinkkejä lukeneena siis se ajatus, että osaisko niihin tilanteisiin sitten paremmin etukäteen varautua. Mutta ehkä en just nyt vielä oo sellaiseen pohdintaan valmis, sillä keksisin varmasti lukuisia ja taas lukuisia hetkiä jolloin tupakointi on i h a n a a. Ja se taas puolestaan tavallaan antaa enemmän valtaa sille jatkamiselle, kuin lopettamiselle.

    Jännä huomata miten pää lähtee kelaamaan asioita kieltämisen kautta. Että jos en nyt vaikka töissä polta. Tai jos en polta päivällä. Mieleen tulvii ajatuksia, että jos lopetan, niin hitto en saa polttaa silloin tilanteessa x tai kun teen asiaa y. Ja se tuntuu tosi ahdistavalta ja surulliselta. Millähän hiton opilla sitä ajatusmaailmaa saisi käännettyä siihen suuntaan, että hei kyllähän mä SAAN tehdä ihan just mitä haluan, mutta ei mun TARVITSE. Tai että kyse ei ole kieltäytymisestä, vaan vapautumisesta. Just nyt ei tunnu siltä.

    Huh. On tää ihmismieli mielenkiintoinen.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 9
    Juu, näkökulman muutos voisi olla hyvä. Aivotkaan kuulemma ei ymmärrä/hyväksy tms. ei-sanaa. Voi kääntää niin päin, ettet luovu mistään hyvästä vaan saat sen hyvän lopettaessasi. Näinhän se julma totuus menee. Minä saan olla vapaa ja savuton, koska haluan.
    Omat aivot pakkaavat manipuloimaan meitä. Sanotaan, että ihminen on luovimmillaan keksiessään selityksiä. Omien ajatusten vahtiminen ja asenteiden muuttaminen auttaa. Niksakorvikkeet helpottavat viekkareita, mutta työtä riittää senkin jälkeen.
    Toivotan reipasta mieltä!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Onko niin että haluat polttaa vai löydätkö itsesi vain tupakoimasta? Jos autopilotti vie sinut tupakalle niin sen uudelleen ohjelmoinnissa on omat haasteensa. Tuli mieleen että voit kokeilla vähentää tupakan palkitsevaa vaikutusta vaihtamalla johonkin tosi kökön makuiseen röökiin (ruskea Kent). Pieni pettymys joka rööki. Aivot uskovat helpommin että rööki on huono juttu.
  • Kyllä tuollainen asia on todella lopettamista helpottava. Yleisenä keinona minulla oli pitää suihkepulloa siinä taskussa, jossa pidin tavallisesti tupakkiaskia. Kun tuli vaistomainen tarve vetästä savut ja laitoin käden taskuun olikin siellä vaan tuo suihkepullo. Se auttoi aina sillä kertaa. Polttamisessa on suuri osa sisäistänyttä elämäntapaa. Tietyt tilanteet edellyttivät aina tapakkaa. Kun homma meni huonosti tai hyvin, kun tapasi kaverin, istahdetiin tupakanmittaiseksi ajaksi, kun oli jotain tosi vaikeaa asiaa kehitteillä jne. Minulla oli pahin tapa se kun heti herättyäni piti mennä kuistille talvipakkasellakin ja vetää savut, sitten vasta aamukahville.

    Useimmissa tilanteissa ei tuollainen suihkepullo auta, vaan pitää todella päättäväisesti "opetella" uusi tapa elää nekin tilanteet eli olla polttamatta. On revittävä itsestä pois siihen ennestään kuulunutta. Ei saa antaa mitään sijaa lipsumiselle. Minä asetin itselleni aikatavoitteita. Nautin suuresti kun saavutin ensimmäisen ja asetin heti uuden. Näin se sitten vaan jatkui ja aina uusi tavoite oli helpompi saavuttaa. Muuta apuneuvoa minulla ei ollut kuin tuo suihkepullo. Jonkun kerran siitä suihkautin, mutta enempi kuin puolet jäi käytttämättä. Kärsimystä kyllä kesti jonkin aikaa, mutta se lievittyi koko ajan. Nyt ei tule enää mieleenkään polttaa missään tilanteessa.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Melisa, hah! Todellakin selitysten keksiminen ulottuu ties mihin sfääreihin - vaikka samalla tietääkin, että itsepetosta yhtä kaikki.

    KessutPois, erittäin hyvä kysymys! Tuota joutuukin nyt ihan todella pohtimaan, että onko oikeasti kyse halusta vai siitä, että niin vaan tekee. Hmmm. Aamuisin se tietenkin tuntuu puhtaalta halulta ja himolta, mutta riippuvuudestahan siinä(kin) on oikeasti enemmän kyse, kuin siitä, että tässä nyt oikeasti haluaisi tehdä jotain niin typerää. Sit taas esimerkiksi kesäterdellä eka purasu kylmästä tuopista tupakan kanssa on kyllä oikeastikin nautinto, tai nuotiolla istuminen, tai saunatauolla rannalla. Tietty voi pohtia sitä, että onko kyseessä halu vai tapariippuvuus. Mutta nuo nyt nimitän haluiksi polttaa. Suurin osa polttamisesta on varmasti ihan vaan autopilottia. Ei siinä tuopilla istuessa se toinen, kolmas, neljäs tupakka tule enää halusta tai tuota sellaista nautintoa, vaan siinä sitä vaan istuu käryämässä, eikä varsinaisesti edes huomaa polttavansa. Polttaa vaan. Siis nyt kun asiaa hittolainen ajattelee! :D Kökkö rööki vois olla kyllä hyvä idea! Tai jos ostas sätkää. En voi sietää sätkää enkä osaa kääriä käsin, eli siinä myös tupakalle lähtemisen rituaalit muuttuisi, kun ei voisi vaan napata askista valmista sitä edes ajattelematta. Hmmmm.

    ent. Vaari, hei sun teksteihin oonkin täällä törmännyt ja tuohon suihkepullojuttuusi. Hauska sijaistoiminto ja -esine kyllä. Siitä juolahti mieleen, että olen nyt siis joka tapauksessa tilaamassa yhtä hydrolaattia, sellaista suihkuteltavaa tuoksujuttua siis, aromaterapiahommeleita. Niin jos valjastaiskin sen tuohon käyttöön. Mieliteon sijaan suihkauttas virkistävää hyväntuoksuista hydrolaattia kasvoille sen sijaan, että haisis ja maistuis tupakalle.

  • Ja siis, ymmärrän sen, että niksatuotteet ja nuo yläpuolella luetellut jutut on siis tosiaan vain apuvälineitä matkalle. Oikea työ pitää tehdä pään sisällä, psyykata ja prosessoida. Aiemmissa yrityksissä ehkä yksi syy epäonnistumiseen onkin ollut, että sitä on lähtenyt niin kuin soitellen sotaan.

    Se vaihe minulla nyt käynnissä. Kuinkahan kauan täällä saa prosessoida ja pallotella ennen kuin toteatte, että painus hittoon siitä käryymästä ja tuu takas ku oot oikeesti valmis? :wink: :lol:

  • Hihi! Pähkäile niin pitkään kun on tarvis. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Minullakin meni vaivaiset 6-7 vuotta siinä suunnittelussa mutta sitten kun löytyi sopiva tapa hankkiutua eroon kemiallisesta riippuvuudesta niin homma tärähti pakettiin ihan suunnitellusti. Tavasta oli hankala päästä eroon koska se oli ihan autopilotti touhua. Aina vain katsoi että hittoako täällä röökillä taas tekee mutta kyssätään se nyt vaan kuitenkin loppuun. Hommassa on siis omat haasteensa mutta ei se mitään Himalajalle kiipeämistä tai juurihoitoa ole, siitä selviää kyllä ja selvittyään on yhtä iloinen kuin juurihoidon jälkeen :)
  • Ps. Sinä voit "kuivaharjoitella" lopettamista juuri rikkomalla rutiinit. Jätä vain rööki pois tutusta tilanteesta. Älä analysoi vaan suorita ja voita! Pelastus on kätesi ulottuvilla ja voit ottaa sen käyttöön vaikka vartin päästä mutta pääasia että voitat tilanteen. Meillä on taipumus analysoida silloinkin kun voisi vaan tehdä tai oikeastaan olla tekemättä :) .
  • KessutPois on mun mielestä oikeessa, että tässä vaiheessa älä analysoi.
    Aivopese itses tulevaan, mitä tahansa tulee niin et polta.
    EN POLTA ja piste. Kyllä sä pystyt siihen ja sun täytyy itsekin uskoa se.

    Tapariippuvuus on helpompi selättää, mutta henkinen puoli on se mikä koettelee. Ainakin itsellä se oli sellaista vuoristorataa, milloin meni mukamas hyvin, erittäin hyvin tahi hyvin huonosti, se oli aina röökin paikka.

    Kun olet sitten polttamatta niin pidä päiväkirjaa mikä laukaisee tupakanhimon. Varmasti yllätyt kuinka ovela se riippuvuuspersoona sun sisällä on.

    Lopettaminen on taistelua sun oman tahdon ja riippuvuuspersoonan välillä.

  • Joo, päiväkirjan lisäksi voi antaa aina itselleen tähden polttamatta jätetystä tupakasta. Kannattaa myös motivoida itseään aika lujasti ja miettiä itselleen joku kiva palkkio kun on päässyt johonkin tavoitteeseen (Zalando- paketti tuli eilen 2 kk kunniaksi :D). Tietynlaisesta uskaltamisesta ja heittäytymisestä on kysymys ja luottamuksesta siihen että selviää, laskuvarjo löytyy vaikka täältä.

  • Ei se aivopesu onnistu(ne) jos tässä ei eka rouhase pään sisältä vähän syvemmältä. Siis vaikea kuvitella, että kovin pitkälle pötkisin vaan tunkemalla sormia korviin ja laalaalaa :D Mä jotenkin kokisin, että mun tapa aivopestä ja motivoida itseni on tämä analysointi.

    Tosin kai siihen analysointiikin jossain vaiheessa tympääntyy, niinku niihin kylmiin nyrkkeihin parvekkeella.

    Valitsin muuten helkkarin hyvän ajan tähän: mm-kisat ja kolmet pääsykokeet. Hah! Mut joo, sitä mainittua luovaa selittelyähän aina löytyy. Kesällä ei "voi" ku ah kaikkee ihanaa ja syksyllä nyt ei varsinkaan ku v*tuttaa ja niin edelleen. Ainahan niitä "hyviä" syitä löytää ja hups sit onki menny se 17 vuotta ku kappas ne vuodenajathan vaihtuu juttuineen aina vaan. :D

    Tänään aamulla kun kävin töiden jälkeen kaupassa ostin lisää niksatabuja. Tupakkaa en ostanut lisää. En, vaikka myyjä kysy tuliskos muuta. Pieni voitto? Ehkä. Mut en vielä henkee pidättelis.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Kyllä vielä onnistut pikris. Sulla on analysointia, se auttaa. Kaikki itsensä ja nuppinsa kanssa jumppaaminen on hyvästä. Mut myös fyysiset harjoitukset esim. kävely luonnossa ta sit rankemmat jutut. Ja Stumppi.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Päätin myös, että jätän nyt kahvin pois. Se nyt on muutenkin ihan turhake, tulee juotua lähinnä tavan vuoksi aamuisin ja/tai ennen yövuoroja. Mut se laukaisee todella vahvan tupakanhimon, joten heippa. Oon jo noin vuoden päivät juonut öissä vihreää/valkoista teetä, se maistuu hyvältä ja "potkii" yhtälailla kuin kahvikin. Ja mikä parasta, ei herätä tarvetta röökille eli tee+tupakka ei oo assosioitunu mun mielessä voimapariksi.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    No niin, hyviä ratkaisuja oot kehitellyt.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Tulin yövuoroon ja jätin tupakat kotiin. Samalla tuli ajettua sen paikan ohi, johon aina olen pysähtynyt ennen töitä vetämään vielä viimeiset henkoset. Todennäköisesti aamulla kotiin päästessä on ensimmäisenä tupakka huulessa, mutta pienetkin voitot ja poikkeamat normaalista lasketaan, eiks jeh :)

    Takaovihan mulla on koko ajan auki, oli se sitten fiksua tai ei. Olen varmasti päättänyt, että lopetan, mutta alla killuu vielä pikkupränttinä mut en vielä. En ole päättänyt, että en osta enää tupakkaa (mutta en myöskään laskenut niitä jäljelle jääneitä, koska pelkästään jo se nosti hikeä ja paniikkia pintaan), en ole päättänyt ostavani. Seuraavana etappina kuitenkin se, että aamulla pyöräilisin matkan varrella olevan kaupan ohi. Saa nähdä. :)

  • Hyvä hyvä!

    Rutiinien rikkominen kannattaa ja saat vahvistusta että pystyt siihen.

    Mikä on vaikeinta päätöksessä?
    Lopullisuus vai pelko siitä että lopetus epäonnistuu vai joku muu?

  • En oikeastaan edes tiedä. Ehkä epäonnistumisen pelko joo ja sit ne tuskat. Et miten hirveä taival siellä saattaa odottaa ja kestänkö sen. Täällä on myös puhuttu tupakoijan identiteetistä ja en tiedä, en ehkä osaa nyt oikein kuvailla tätä, mutta sellainen "nahan luominen" tuntuu pelottavalta.
  • Taivalta ei tarvitse kestää eikä ajatella kuin päivän kerrallaan. Identiteetit selviää sitten joskus, siihen ei kannata ruutia tuhlata.

  • editoi toukokuu 10

    No juu, en nyt sentään arvellut sitäkin ruveta tässä analyysimankelin läpi veivaamaan. :D Mutku kysyttiin mikä pelottaa, niin vastasin.

    Ja vielä palatakseni tuohon analysointiin ja keskusteluun siitä, että onks se tarpeen vai ei, niin mulle ehkä isoin rasti ja kynnys ja vuori ja meri on tuo henkinen tunnepeli. Niin tämä pähkäily on pohjimmiltaan sitä, että pyrin valjastamaan järkikultani paremmin käyttööni. :) Mä oon lähtökohtaisesti muutenkin sellainen asioita kääntelevävääntelevä ja listoja väkräävä tyyppi.

  • Pähkäile tosiaan asia kaikenpuolin, ilman sen tuomaa motivaatiota ei oikein tahdo onnistua. Pelkotiloja oli minullakin valtavasti, et ole siinä suhteessa yksin.

  • Eiku oho, eihän adelaade edes peloista kysynyt, vaan ylipäänsä vaikeuksista. No enivei, tulipahan nekin nostettua tapetille ja juu pelkohan se kummittelee taustalla myös. Kiitos vko, lohdullista kuulla ettei sen(kään) suhteen ole täällä yksin.

    Yövuoroa takana nyt noin 3,5 h (edellisestä tupakasta siis 4h) ja edessä vielä vajaa 7h. Ei sillä että laskisin, eh heh....no joo, tabua huuleen.
  • Kauhunsekaista huvitusta täällä päässä nyt kyllä ilmassa, kun lueskelen muiden kokemuksia.

    Siis:
    "eka päivä on hirveä"
    "ekat kolme päivää on ne kamalimmat"
    "ekasta viikosta kun selviit niin sit helpottaa"
    "kolmen viikon kohdalla tuli hirveimmät nikkikset"

    ...SIIS HEI C'MOON! :lol: :lol:

    Mutta siis, erittäin hyvä pointti ja muistutus vko:lta tuo, että eihän sitä tarvitse kestää tai ajatella kuin päivä kerrallaan. Tai vaikka sitten tunti. Monta pienempää mörköä on helpompi selättää kuin yksi järkälemäinen.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.