25.05.2019

Moro. Oon kohta 30v naikkonen Satakunnasta ja paininut savuttomuuden kans vuodesta 2018. Lopetusyriryksiä ei yhen käden sormilla lasketa, pisin aika kai pari kuukautta. 8 vuotta polteltu. Päätin luoda oman sopen itelleni kun ei tää savuttomuus taas(kaan) suju ongelmitta, palaan toukokuulaisiin sunnuntaina jos pystyn tuosta yllä olevasta ajankohasta asti olemaa savuton.

Apuna tässä projektissa on helvetillinen halu onnistua, vittuuntuminen tupakointiin ja siihen vaivannäköön, oksettava maku ja haju, motivaatio, tahdonlujuus, jääräpäisyys ja vähäisimpänä laastari ja suihke joita lekuri käski käyttämää ku ei noi lääkkeet mulle sovi.

Kirjottelen enemmän kun nykyisestä askista palaa viimine, ei ole enää rahaa hakea röökiä joten lopetusajankohta lähenee ja saattaa tulla nopeemmi ku arvaankaan.
«1

Viestejä yhteensä

  • Ja lisänä: duunipaikka oli ennen savuton. Ny uuden omistajan myötä siellä saakin terassilla polttaa.
  • Täs on ny ollu aikaa miettiä. Miksi, oi miksi mä poltan? Se ei oo fyysistä. Tapa, ehkä. Tunteista kii, todellaki. Mutta silti, pääni, miksi? Miks mä teen näin ittelleni, ihmisen kuuluisi rakastaa itteään ja suojeluvaistonkin pitäis loistaa läsnäolollaan. Rööki ei tunnu palkinnolta, lähinnä rangaistukselta. Mitä niin pahaa oon tehny, että pitää hitaasti yrittää tappaa ittensä? Huoh, aivoni. Huomisesta päivästä duunissa selvitään kyllä, eipä tarvi asiakkaiden haistella pahan hajuista tarjoilijaa/kassatyöntekijää.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi toukokuu 16
    Sitä aina sietää ihmisen kysyä iteltään, miksi tekee asioita jotka tietää pahaksi itelleen. Addiktoituu aineisiin, tapoihin jne. Sitten on vieläkin pahempia juttuja.
    Mielihyvän etsintä, turhautuneisuus, ahneus, you name it. Ikuinen kysymys. Ei löydy muuta vastausta kuin pyristellä siitä eroon. Konsteja tietty on ja apujuttuja, oma mieli siellä taustalla kuitenkin tärkein.
    Sinäkin onnistut kyllä clarifiz, ei kannata itseään liikaa ruoskia. Me kaikki täällä ollaan tai ollaan oltu samassa veneessä. Pysy kanavalla vaan ja reippaasti eteenpäin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos, Melisa. Tässä on ajatustyötä tullu tehtyä, tupakointi ihan ahistaa jo joten eiköhän oo aika luopua pahasta tavasta. Laitoin laastarin ja huomenna käytän lisänä lääkärin suosittelemaa laastari-suihke kompoa duunissa. Eiköhä tää tästä lähe sujumaa, pää on ainaki ny oikeassa kuosissa.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tsemppiä ekaan savuttomaan päivääsi! Tästä se lähtee.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • clarifix. Olet käsittääkseni polttanut vasta aika vähän aikaa, mutta tuo riippuvuutesi tupakasta tuntuu suurelta. Osittain se lienee kohdallasi jo tapa, mutta luultavasti et tunne itsesi olevan SINÄ ilman röökiä. Yritä muuttaa suhtautumista röökiin, sinä olet SINÄ juuri silloin kun et polta. Tämä on vaikea asia, mutta mielestäni tekstisikin viittaa juuri tämän tapaiseen asiaa. Toivon sinulle menestystä ponnisteluissasi.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Melisa: ei se ihan ny sujunutkaa.
    ent. Vaari: juu, mulla on vahva riippuvuus kaiken mukaa. Jotenki tosiaan tuntuu oudolta koko ajatus siitä ettei se rööki enää olisikaa se millä ns. tappaa aikaa. Silti haluaisin tavata sen onnellisen naisen joka ei polta, on ny vähä hukas.

    Joo, lykkäsin taas. En vaa pysty lopettamaa duunipäivänä, tuntuu oudolta ettei sitä hengähdystaukoa oo. Pelkään lopettamista lähinnä vierotusoireiden takia, tupakanhimo raastaa jo näin hermoa. En oo iha vielä valmis mut viikonloppuna pääsen mökille mikä on stressivapaa ympäristö. Jospa sieltä sais hyvän alun eikä tarvis ens viikolla enää polttaa edes duunissa.
  • clarifiz. Kuuleppas, sinä pakenet monen asian taakse. Pelkäät vieroitusoireita ym. Ei niitä pidä pelätä. Kyllä sinä olet valmis lopettamaan ja ottamaan vastaan madolliset huonot hetket. Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee kuten kaipaat eli lopetat. Aseta tavoite - kaksi päivää, Kun saavutat sen, saat hämmästyttävästi voimaa ja uskoa omiin kykyihin, aseta sitten heti tavoitteeksi 4 päivää. Joka kerta kun saavutat tavoitteen, itsetuntosi kasvaa samoinkuin uskoa omiin kykyihin. KYLLÄ MINÄ PYSTYN.

    Kun tulee vaikea hetki, koita kääntää ajatukset ja mielikuva positiiviseen ja miellyttävään asiaan. Nyt kun meet mökille, ei välttämättä tarvitse touhuta peittääkseen polttamishalua. Parempi voikin olla ottaa onki käteen ja mennä istumaan rantakivelle ja katsella kaunista maisemaa ja lintujen elämää.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • ent. Vaari: kiitos viestistäsi. Aivot tässä yrittävät epätoivoisesti keksiä tekosyitä miks polttaa ja järki huutaa päälle. Mulla on ny tavoitteena tuo la-su kokonaan savuttomana, siitä sitten ma-ti, ke-to ja sit onkin taas perjantai ja viikko menny. Tiedän kokemuksesta että se on se pahi ja sit helpottaa tai siis oppii taistelemaan kunnolla sen tupakanhimon kanssa.
    Huomenna poltan sen viimisin röökin ja sit alan taistella itteni takia.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Hyvä jos uskot vkl auttavan alkuun. Ihan stressitöntä viikkoakaan harvoin tulee, joten vyötä kupeesi voimalla ja omalla vaffalla halulle olla savutta - aina päivä kerrallaan.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Melisa: Teen niin. Stressitöntä viikkoa tuskin tosiaa tulee, duuni on hektistä ja lisäks pitäis alkaa liikkua. Silti haluan olla savuton ja työpäivän jälkeen vaikka palkita itteni kahvilla terassilla. Harmi ku tuota limuakin pitäis alkaa vältellä.
  • Voimia toivotan suuresti! Toukokuisissa sinua sitten odotellaan. :blush: Ja jos sinua ne viekkarit eniten pelottaa, niin sit vaan surutta korvikkeita käyttöön niin pääset pahimman yli! Itsellä ainakin imeskelytabletit vie pahimman terän pois ja oireet ovat siedettävät tai jopa olemattomat. Enemmän tässä on työtä tapojen rikkomisessa, mutta niidenkin kohtaaminen on helpompaa, kun viekkarit eivät aivan hypi silmille.

  • Pikris: kiitti, tuun sinne sitte sunnuntaina kurkkimaa. Suurimpaa osaan tavoista oon jo keksiny korvaavan toiminnan, se psyyken puoli pelottaa enemmä. Apuna laastari ja suihke joita lekuri suositteli, niitä vaan kokeilemaa. Nyt lähen duuniin, onneks on perjantai.
  • Kolme tuntia ny savuttomuutta takana. Ostin kyllä tupakkaa mökille jos laastarit loppuu mutta neljä poltettuani laastarin kanssa annoinki loput anopille sytkärin kanssa ja pyysin pistämää taltee. En niitä kehtaa häneltä pyytää, rouva on kuin toinen äiti. Laastareita riittää sunnuntaihi jolloin lähetää kotia kohti, toivottavast osuu apteekki kohalle. En halua jättää enää takaportteja auki ja häveten vetää sitä röökiä nurkan takana. Oon myös saanu taas tupakkayskän ja siitä olis kova halu päästä eroon. Nyt nukkumaa että jaksaa aamulla herätä aamupalalle.
  • Huomenta! Kokeilin joskus niitä laastareita, kutittivat hullunaan ja lisäsivät tupakanhimoa, olisi pitänyt polttaa koko ajan. Se mitä tässä ihmettelen on se että onko laastareita sellaisiakin joita käytettäessä saa/ pitää polttaa. Minun käyttämissäni ehdottomasti ei saanut polttaa kun laastari oli kiinni. Kyseessä on käsittääkseni korvaava, ei lisätuote. En ole kyllä tutkinut niitä kun selvisi ettei käytöstä mitään tule. Mikään konsti ei ole hokkuspokkus en polta - konsti vaan kohtalaista epämukavuutta pitää sietää ja pitää eri tilanteet hallinnassa ilman tupakkaa, ei ole mahdottoman vaikeata.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Näin se on, kun yhdestä tilanteesta on sel innyr, toisen kerran se ei ole niin vaikeaa enää. Savuton elämä rakentuu hetki kerrallaan, tilanteiden ja tunteiden kautta. Lopulta se on itsestään selvää.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Minulle lääkäri sanoi, että laastari on perusta. Ei tietenkään polteta samaan aikaan, vaan tarpeen mukaan muuta korviketta lisäksi. Laastarista tulee niin vähän nikotiinia, että tietysti siihen menisi aski norttia päälle, mutta sehän ei ole tarkoitus. Vieroitusoireilta ei ole trarkoitus kokonaan välttyä, ainoastaan leikata pahimmat huiput. Minulle ei laastarista tullut mitään iho-oireita.

  • Joo noin minäkin sen käsitin, minun iho on kotimaisen kannalla, laastari ja kinesioteippi pitää olla kotimaista. Niiden liima ei ärsytä ihoa, näitä made in milloinmissäkin ei pysty käyttämään :)
  • Juu, laastareita käytettäessähän ei saisi polttaa. Ny kävi taas niin että laastareita jäljellä yks (yks irtos saunan jälkee eikä enää tartu) ja en saa ennen huomista uusia jote taas ”saa” polttaa. Oon fiksumpi ku eilen ja isken tuon ainoan laastarin paikalleen vasta sit ku ollaan saunassa ja pesulla käyty. Täälläki laastari aiheuttaa kutinaa mut sitä kestää nii vähä aikaa että sen sietää.
  • Sellanen kapee teippi, millä haavasiteitä kiinnitetään, on hyvä hommata kotiin. Sillä pysyy laastari paikoillaan. Maksaa jopa alle 1,50€ apteekissa, ostaa vaikka pari rullaa niitä ni tuokin "tekosyy" selättyy. Miullahan ei laastarit ilman sitä ihossa pysyneet ja enempää en laastareista puhukkaa...
    Tsemppiä savuttomalle taipaleelle <3

    9.3.2019 klo 17.15 -vihdoin lopullinen lopetus  <3 
    Nikotiiniton 17.3.2019 klo 18.00 
  • Sande: en oo älynny tota teippiä, kiitti vinkistä, sitä pitäis olla kotona. Tosin kyllä nuo laastarit normaalisti pysyy mutta täällä on harvinaisen ärhäkkä sauna.

    Kaksi röökiä jälellä ja sit loppuu. Tää on iha hyvi ku ennen mökillä on menny viikonlopun aikana 3-4 askia.
  • Viimine tupakka palo kaheksan maissa, käytiin saunassa ja nyt on laastari paikoillaan ja toivottavast pysyy. Ootan innolla kirkkaampaa ihoa, raikkaita hiuksia/hengitystä/vaatteita, helpompaa hengitystä ja parempaa kuntoa. Maanantai vähä stressaa mut kyl se täst kai lähtee ku ei jätä takaportteja auki.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Kovasti tsemppiä ekaan kokonaan savuttomaan päivään. Lopettamiseen ei kuole, pitää vain hiukan kestää epämukavuutta. Mutta kun tietää miksi siltä tuntuu, kun tuntuu, tietää myös miksi se kannattaa kestää. Mitä nopeammin saat lopettamisen menemään, jos ei niinkään ilon kautta, niin kuitenkin myönteisenä asiana kropallesi ja - usko tai älä - myös mielellesi, sen helpompaa tulee olemaan. Ei-ajatuksen sijaan ajatus, olen jo savuton.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Melisa: kiitti. Kyllä tää nyt tuntuu paremmalta, uskaltaa tota puolisoakin halata ku tietää ettei haise pahalle. Vielä ei oo epämukavuutta, vain pieni ajatus takaraivossa että tekis muka mieli tupakkaa. En anna vaa ajatukselle valtaa eikä kukaa ehi viemää mua rantaan nii eipä sitä röökiä (onneksi) saa.
  • Ny iski se ajatus mitä oon oottanu: ”tää tupakointi on täysin turhaa ja typerää eikä ees tuota mielihyvää”. Kun ei terveyden ja rahan ajatteliminen auta niin haukun itseäni päässäni, se tuntuu toimivan. Suihketta otettu jokunen kerta ja laastari kiinnitetty, näillä mennää. Huominen jännittää hieman jo ny vaikka yritän aatella että ensin pitää selvitä tästä päivästä.
  • Ärsyttää niin vitusti. Onko oikeesti niin ettei sitä tahdonlujuutta vaa oo vai oonko heikko, eikö motivaatio oo kasassa, eikö ole uskoa? En tiiä. Päivän pystyy olemaa ilman helposti mut sit sortuu joka vitun kerta. Noh, huomenna taas uus yritys ja aloitan tänää. En tajua miks sinne röökille pitää mennä ku ei siitä tule mitään säväreitä, se vaa palaa. Millo saan mahtumaan paksuun kallooni etten enää polta. Kaikki on kiinni ittestä ja omasta tahdosta ja motivaatiosta. Täytyy taas purkaa jonneki. Ja tulipa tiliki tänää, ne rahat pistän johonki muuhu ku tupakkaan.
  • Voih, mä niin ymmärrrän sua! Samoja mietteitä käyn läpi jokaisen epäonnistuneen lopetuksen jälkeen.
  • lepuuttaja: se on kyl ärsyttävää. Itse taas poltan yhdeksältä viimeisen ja sit LOPPU. En enää jaksa tätä jatkuvaa tappelua sen suhteen poltanko vai enkö polta ja haluan yrittää. Noh, täst se lähtee. Tsemppiä sulle.
  • Se oli nyt oikeasti viimeinen. Tietää että tähä alkaa jo turtua ku ei enää jaksa jännittää, tuntea pelkoa tai ajatella että epäonnistuu kuitenki. Ny tää tuntuu vaa normaalilta, taas yks tappelu joka pitää voittaa. Tää on kuin sota ja jokaisen häviön myötä osa kropasta tuhoutuu. Nämä osat voivat kuitenki selvitä jos/kun pystyy lopettamaan tupakoinnin. Joten nyt siis olen asennoitunut oikein. Tää ei oo enää pelottavaa, mä pystyn tähän kyllä. Tuun taas perjantaina kirjottamaan miten on sujunu, siihen asti vaan lueskelen täältä tekstejä ja kannustan itteeni.

  • Onnea matkaan.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.