Ninan järvimökki

1235»

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tervetuloa takaisin!
    En tiedä tulkkaanko oikein tuota "hyvää sanottavaa". Itsekin joskus sanon kovasti tai ojentavasti, vaikka tarkoitus on avata jonkun silmät näkemään.
    Tänne kirjoittaminen on kyllä hyvää itseterapiaa ja aina on hyvä saada kommentteja ja kannustusta.
    Mutta, joka tapauksessa toivotan voimia ja kärsivällisyyttä matkallesi.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos, Melisa. :heart: Tarkoitin lähinnä sitä, että ei tulla tuomitsemaan. :) Muuten asiat kuuluukin sanoa suoraan.

    Hankin itselleni tuossa pt:n, painoa on sen verran paljon että tarvitsen ammattiapua jos aion siitä päästä eroon. Kuntoutuksesta jouduin jäämään lomalle, nyt on siis hyvin aikaa keskittyä itseensä. Tupakkaa aion vähentää 35 tupakasta johonkin 20-30 välille. 28 päivää ilman-verkkotapaamiset alkavat syyskuussa. Lopetuspäivän asetin 1.9.2019. Näillä mennään.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Suunnitelma onkin hyvä olla olemassa.
    Siitä sit lähdetään.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Näin on, Melisa. :) Asetin tosiaan ajankohdaksi 1.9 kello 23.30. Minulla on kaksi täyttä askia ja yksi vajaa (varauduin mökkireissuun turhan tehokkaasti) ja nyt yritän keksiä mitä noille kahdelle teen. En tiedä ketään joka polttaisi samaa merkkiä ja tuntuu typerälle heittää roskiin. Mies lupasi ne nyt sitten piilottaa.

    Hieman jännittää, kun tosiaan päätin nyt kokeilla ilman laastareita. Suihketta käytän jos tilanne oikein pahaksi menee. Pitää nyt vain muistaa ne omat keinot selvitä pahimman yli eikä jäädä sohvalle märehtimään, se ei tunnetusti auta mitään. :neutral: Olen lopen kyllästynyt kirjoittamaan tänne sortumisestani ja sitten vielä sanomaan miehelle ja äidille että ei, ei onnistunut vieläkään. Tuntuu siltä ettei kukaan usko onnistumiseeni vaikka mies sanookin että onnistun vielä, eri asia milloin... Joten olkoon tämä viimeinen kerta. Mä pystyn tähän!!
  • Ja taas se lopetuspäivä siirtyy, en pysty luopumaan noista askeista, niissä on vielä mun nimi. :neutral: Luen tänään uudestaan tuon Stumppaa tähän-kirjan ja mietin otanko laastarit käyttöön. Valmistaudun henkisesti ja suljen kaikki takaovet. Ei se tupakka auta mihinkään, sen tiedän. Tässä ei ole kyse mistään muusta kuin nikotiiniriippuvuudesta. En halua olla enää addikti, joten noiden kahden askin jälkeen en enää osta uusia.
  • Jos olen oikein ymmärtänyt (voi olla että olen ymmärtänyt väärinkin), niin tuo stumpaa tähän-kirja pitäisi lukea 11-14 päivän kuluessa. Näin lukemisessa tulee "tuumaus taukoja" ja sillon oma ajatusmaailma alkaa tehdä töitä sen ajatuksen kanssa että onkin savuton.

    En tosin ole mikään spesialisti kirjan kanssa, muistan vain jostain lukeneeni moisen perustelun siihen miksi kirjaa kannattaa lukea pikkuhiljaa.

  • En ole itse törmännyt tuohon missään. Toki kirjassa sanotaan, että osa pitkittää kirjan lukemista siinä pelossa, että se oikeasti toimii... Itselläni ei näin käynyt. Toki kirjasta jäi joitain kohtia mieleen, kuten aivopesu ja pelko.

    No niin, se olisi nyt tuumaustauko ohi. Poltin juuri askista viimeisen tupakan ja päätin yrittää. Matkasta tulee mielenkiintoinen sillä en ilmeisesti voi käyttää korvaushoitoja. Oikeinkin käytettynä purkka ja pastillit kutittaa ja kirvelee kurkkua (loppuu heti, kun lakkaa pitämästä suussa), laastari tekee pahasti kutisevan punaisen läntin ja suihke närästää. Äidilläkin herkkyyttä korvaustuotteita kohtaan, joten mitenkään poissuljettua ei ole, että voisin olla noille allerginen. :neutral: Positiivista etsiäkseni niin ainakin nikotiini häipyy nopeammin elimistöstä ja loppu onkin kiinni päästä. Tällä kertaa en anna kenenkään vaikuttaa päätökseeni, olen vain oma jääräpäinen itseni niin tämän pitäisi olla suhteellisen helppoa. Eteenpäin.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Eteenpäin on mentävä, taaksepäin ei kannata. Sulla on nyt hyvä hetki, se antaa uskoa asiaan.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos, Melisa. :)

    Koin valaistumisen hetken, niin kuin Allen Carr sanoo. Tajusin sen asian, mikä olisi pitänyt tajuta kuukausia sitten. Elikkä kenenkään läsnäolo tai poissaolo ei saa vaikuttaa savuttomuuteni. En saa sata prosenttisesti luottaa kenenkään tukeen ja ollaan heikoilla kantimilla, jos koko ajan kysyn läheisiltäni pärjäämisestä ja joko haetaan aski. Minun on tehtävä tämä yksin, kukaan ei tee tätä puolestani. Toki aion ottaa tukea vastaan mutta aion olla itseni paras ystävä, joka onnittelee jo yhdestä päivästä ja palkinnoksi ostelee jotain hyvää kuten pähkinöitä tai hedelmiä tai marjoja. Enää en odota päiviä kauhulla vaan innolla. Lisäksi mies lupasi, että voimme mennä jonnekin syömään, kun olen ollut kuukauden savuton ja koska olen perso hyvälle ruoalle niin tuo on oiva palkinto.

    Näissä tunnelmissa tänään.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi syyskuu 24
    Edellinen puolen vuoden lopetukseni kariutui riitelyyn mieheni kanssa, pettymykseen, vähän alkoonkin ja turhautumiseen uudenvuoden yönä. Kun olin 3,5 vuotta kerännyt itseäni, sain lopetettua uudelleen. Vahingosta vihastuneena päätin, ettei kukaan ihminen eikä mikään tilanne saa minua enää sortumaan. Pidin lopettamiseni mieheltäkin salassa, eikä hän huomannut kahteen viikkoon sitä. Vasta kun kerroin. En nojannut muihin kuin niksapurkkaan ja foorumiin.
    On hyvä, että ajattelet noin clarifiz, tämä on niin henkilökohtainen juttu.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Niin on, Melisa. Hienoa, että kykenit lopettamaan. :)

    Ensimmäinen aamu ilman tupakan tupakkaa ja ensimmäinen yö ilman tupakkaa. Outoa tämä on, kun sitä ei ole. Yskäkin on valtava jostain syystä, ärsyttää. Ehkä tämä tästä helpottaa enkä sorru, ainakin toivottavasti.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Yskä alkaa kun värekarvat hengityselimissä toipuvat ja alkavat jossain vaiheessa työntää limaakin ulos. Monestihan yskä on huono merkki, mutta lopettamisen yhteydessä ei niin ole. Ellei jotain muuta liity siihen.
    Minusta on hienoa, että olet taas lopettamassa, sulla on sisua ja sen avulla (+ mahdolliset muut apukeinot) selviät savuttomaksi.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos kun kommentoit, Melisa. :) Sisua todellakin on, muina apukeinoina vain lähinnä kirjat, liikunta ja kurkkupastillit.

    Kävipä kuitenkin niin, että repsahdin ja nollasin laskurin. Syynä ei ollut mies vaan oma pää työntää kapuloita rattaisiin ajatuksilla: ”ei siitä kuitenkaan mitään tule” ja ”luovuta”. En silti ajatellut luovuttaa. Geeneissä on vahvaa jääräpäisyyttä ja tahdonlujuutta millä mennään läpi harmaan kiven. :) Nyt ei enää budjetti salli uutta askia, joten tämä oli tässä. Mies luultavasti ostaisi mutta haluan hänen säästävän nojatuolia varten. Siskokin luultavasti antaisi mutten kehtaa pyytää rahaa tällaiseen asiaan. Luottokortilta en siirrä.

    Vieroitusoireista pelkään eniten keskittymisvaikeuksia (mitä lukemisesta tulee), unettomuutta, tupakanhimoa, herkkuhimoa (pääsin juuri sokerikoukusta enkä haluaisi sinne takaisin) sekä sitä kuivaa yskää. Kaiken muun kestäisin kyllä. Kahvin ajattelin laskea minimiin ja korvata sitä vaikka kaakaolla. Sokeria on siinäkin mutta siihen ei yhdisty tupakka. Enkä muutenkaan ota stressiä painosta, yritän vain elää terveellisesti ja toivottavasti laihtua. Elämän suurin tavoite olisi nyt päästä eroon tupakasta vaikka psyk. hoitaja käskeekin huolehtimaan itsestäni sen sijaan, että otan elämänmuutoksista stressiä. Hän ei vain tajua, että näin huolehdin itsestäni parhaiten, jättämällä syöpäkääryleet.

    Eipä tässä muuta. Nyt ei ole stressiä tai jännitystä sillä tiedän pystyväni tähän nyt. En tee asiasta läheisilleni numeroa tällä kertaa ja se on auttanut paljon.
  • Minulla on ollut aikuisiällä limsariippuvuus, yleinen sokeririippuvuus, alkoholittoman oluen riippuvuus, olutriippuvuus, siideririippuvuus, niksatablettiriippuvuus ja tupakkariippuvuus. Voivat kuulostaa typeriltä paikoittain mutta kaikki pitävät paikkansa. Sinänsä tiedän miltä tuntuu olla koukussa vähän kaikkeen tai vaikka vain yhteen kerrallaan. Kaikista näistä selviydyn vähän miten sattuu, mutta usein kuitenkin kunnialla. Paljon pitää tehdä sitä ns. ylläpitotyötä jollei kohtuukäyttö onnistu. Se ei nimittäin ole ihan niin helppoa addiktille alkaa säätelemään kulutustottumuksiaan. Mahdollista se kyllä on, vaikka näistä yleisemmin todettuna tupakka ja alkoholi yleensä ovat luokkaa "ei yhtään enää". Mutta sekään ei ole niin yksinkertaista, joten tsemppiä tänne kaikilla mahdollisilla tavoilla! Nimimerkillä: jatkuva sotatila päällä.

  • Kiitos, ajatusrikollinen. :) Mukavaa, kun jaksoit poiketa. Täällä kanssa kärsitty elämän aikana erilaisista riippuvuuksista, joista mm. peliriippuvuus, tupakkariippuvuus ja sokeri-/colariippuvuus ne pahimmat. En virallisesti rahapeleihin ole koukuttunut (ei koskaan ole ollut niin isoja rahoja enkä myöskään ole halunnut menettää luottotietoja) mutta videopelin kanssa on saattanut mennä monta yötä nukkumatta ja olo sen mukainen. Myöhemmin laukesi epilepsia. Siitäkin nyt oltu monta vuotta lääkkeettä. Peliriippuvuus jäi, nyt luen. :D Nykyään menee monta tuntia nenä kiinni kirjassa ja syöminen ja muu jää. Olen siis myös helposti koukuttuvaa sorttia. Alkoholia olen varonut alkoholisti vanhempien takia, se piru kun on geeneissä. Olisinpa osannut varoa myös tupakkaa mutta nuoruusvuosina ajattelin, että pääsen eroon koska vain sillä poltan niin vähän. No, sehän lähti lapasesta. Nyt olen ketjupolttaja mutten ylpeä sellainen.

    Mies alkoi taas tänään syyllistää, kun sorruin. Sanoi, että haisee p*skalle niin kuin varmasti haiseekin, itse en vain hajua huomaa. Lupasin lopettaa tämän askin jälkeen ja kävimme hakemassa apuja, eli Leijona-pastilleja neljä askia. Huomasin päivällä, kun yritin pysyä askista erossa, että tuo salmiakki/lakritsi auttaa tupakanhimoon. Huomenna tulen lukemaan paljon, niin Stumppia kuin kirjoja. Varasin kirjastoomme lisää tupakkaan liittyvää kirjallisuutta ja toivon sen auttavan. ”Aivopesua” vastaan taistelen sillä en vain usko kaikenlaisiin sairauksiin ja siihen, että ne osuvat kohdalle. En halua olla tupakan ja tupakkateollisuuden orja enkä halua antaa rahaa jollekin, mikä tuhoaa planeettaamme. Ehkä nämä kuulostavat naurettavilta ajatuksilta mutta en ole pitkään aikaan ajatellut terveyttäni. Sen verran sitä ajattelen, etten tarkoituksella riistä henkeäni sillä se olisi liikaa läheisilleni enkä varsinkaan halua tuottaa tuskaa miehelleni tai äidilleni.

    Kylläpä on synkkää tekstiä, anteeksi. :sweat_smile: Se itsetunto on loistanut poissaolollaan siitä asti, kun tuomitsin tupakointini ja sain 20 kiloa lisää painoa. Ehkä se vielä löytyy, kun painoa tippuu ja tupakka jää ja osaan taas arvostaa itseäni enemmän.

    Tiivistettynä: tupakka jää heti, kun aski tyhjenee. En pistä siihen enää senttiäkään. Olen sanonut tämän sata kertaa mutta nyt en tee sitä virhettä, että avaudun asiasta muualla kuin Stumpissa, se ei vaan toimi. Pidän äidin pimennossa enkä puhu miehelle tai kavereille asiasta. Turvaan vain Stumppiin. Tämä olkoon salaisuus. ;)
  • Mietin ihan kaksi kertaa kommentoinko..No sitten muistin alkuajan lopetuksen kun viestisi ei todellakaan sopineet oikeasti lopettavien luettavaksi mielestäni ja vaikeuttivat esim. Itselläni kamppailua kun tilitit rahatilanteitasi ja kuinka monta tupakkaa olet polttanut ja kuinka monta vielä ajattelit polttaa ja mistä rahaa seuraavaan askiin..Diipadaapaa.. Ja laskurin nollaamista ynnä muuta soutaa huopaa meininkiä.. edelleen . Kirjota faceen.
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Ehkä sun ei kannata vierailla ninan rantamökissä riu. Kuljet ohi vaan.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kuten Melisa sanoi, riu, onko pakko sitten lukea tekstejäni? Jokainen tekee itse sen päätöksen mitä täällä lukee eikä mikään pakota esim. sinua lukemaan tekstejäni. Tämä on syystä oma poteroni ja jätän muut keskustelut rauhaan sillä tiedostan itsekin, ettei tekstini sovi kaikille. Lisäksi tämä on harkitsijoiden ketjussa. ;) Pyydän ettet vieraile täällä, jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa. Etkä sinä voi myöskään kehottaa minua kirjoittamaan naamakirjaan. Joten tästä lähtien ole hyvä ja jätä tämä paikka rauhaan ja lakkaa ylemmyytesi tunteissa ajattelemasta, että suojelet muita. Kuten sanoin, jokainen tekee oman päätöksensä ja suurin osa meistä on aikuisia. Anteeksi, jos olen aiheuttanut herkälle mielellesi traumoja ja olen pahoillani, jos Sinulla ei ole muuta luettavaa. Mieti seuraavalla kerralla vaikka neljä kertaa. ;) Et saa minua lopettamaan kirjoittamista, se mahdollisuus on vain muutamalla taholla ja esim. ylläpito on antanut siunauksensa kirjoittamiselleni. Jokaisen matka on yksilöllinen. Olen sitä paitsi viime aikoina rajoittanut tänne kirjoittamista, jos olen polttanut enkä esim. syyskuun poterossa julista asiaa juuri siksi, etten halua pilata kenenkään matkaa. Minulla on omat ongelmani, sinulla omasi.

    Pysy siis poissa täältä, ei tule ikävä. Vai tulenko omaan poteroosi huutelemaan siitä, miten champixin mainostamisesi ärsyttää minua?

    Hyvää yötä kaikille muille tätä lukeville, varsinkin Melisalle. :)
  • Ymmärrän hyvin riun pointin, harmi että clarifizin täytyi siihen vastata noinkin typerästi. Ymmärrän myös clarifizin tarpeen kirjoittaa tuntemuksistaan
    ja mielestäni on hyvä että clarifiz kirjoittaa vain tähän ketjuun jutuista (toki lopetukset ja sortumiset taitaa olla myös syyskuun ketjussa?), niin he ketkä haluavat käydä lukemassa, pääsevät sen tänne tekemään.

    Pohdin itsekkin clarifizin motiiveja ja valmiutta lopettamiseen. Vaikkakin olet harkitsijoissa, niin ehkäpä se ajatustyö tulisi tehdä tarkemmin ja 'syvemmin'. Nyt tämä lopettaminen on jo ajautunut samoille urille kuin aiemmin; lopetat tupakoinnin -> sorrut tupakkaan saman päivän aikana tai seuraavana -> kerrot stumpissa kuinka tämä on viimeinen aski -> repeat

    Itse toivon tuhannesti että onnistut lopettamisessa, mutta jos jo kaupan ohi käveleminen aiheuttaa tupakkaan sortumisen, on lopetusprosessissa vielä jokin pahasti kesken. Tämä voisi olla asia jota voisit (tai me kaikki voitaisiin yhdessä) miettiä ja ehkä löytää siitä sinulle se lisäboosti jota kaipaat lopettamiseen?
    Voisiko se olla vaikka sellainen, että vähennät tupakoinnin max 5 tupakkaan päivässä ja annat ajatusten tottua tuohon hieman pidemmällä aikavälillä ja koetat lopullista lopettamista vasta sitten, kun mieli on tottunut ajatukseen elämisestä ilman tupakkaa? Tai jotain muuta?

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.