Kuinka pysyä päätöksen takana

Mietin, miten pysyn päätökseni takana. Viikko sitten päätin lopettaa, enkä olen sen jälkeen polttanut. Eikä se ole tuntunut yhtään vaikealta. Olenkin kokenut, että itse lopettaminen ei ole vaikeaa, vaan päätöksessä pysyminen.

Olen huomannut haikailevani tupakan perään erityisesti silloin, kun olen uupunut. Ajattelinkin, että ensi kerralla kun mieleni tekee tupakkaa, otan sen merkkinä siitä että mieleni ja kehoni kaipaavat lepoa. Silloin teen mukavia asioita ja hemmottelen itseäni ja odotan rauhassa, että tupakanhimo menee ohi.

En ole juuri huomannut vieroitusoireita. Ensimmäisenä päivänä niitä saattoi olla vähän. Mutta kokonaisuudessaan tämä projektini on alkanut hyvin. Toivon vain, että se jatkuukin hyvin. Onko teillä vinkkejä siihen, miten saisin sen jatkumaan hyvin?

Viestejä yhteensä

  • Sullahan on mennyt hienosti, viikko jo takana :)
    Tietoisesta hyväksymisestä voi olla myös apua. Eli kun huomaa haikailevansa tupakan perään, huomioi ja hyväksyy sen ajatuksen, koska se on vain ajatus. Itsellä lyö aivot lukkoon nikotiinin kaipuu, mutta ajattelin itse kokeilla tämän lopettamisen yhteydessä hyväksyy et se on vain ajatus eikä kehoite lähteä tupakalle. Mut tsemppii!
  • Juurikin tietoisen läsnäolon taitoa ja meditaatiota olen harjoitellut tämän lopettamisen yhteydessä. Yritän elää hetkessä ja iloita joka hetkestä, jonka elän ilman tupakkaa. Eikä tämä oikeasti ole niin vaikeaa. Tämä on itse asiassa yllättävän helppoa.

    Ongelma tulee vain siinä vaiheessa, kun huomaan että tulee vaikea kausi elämässä ja sitten tekee mieli lähteä tupakalle. Yleensähän jos lopettamisen huomaa helpoksi, niin kuitenkin jossain vaiheessa elämää kun asiat alkavat mennä päin sanonko mitä, niin tulee mieleen että sytyttäis röökit ja vetäis hermosavut. Pitäisi keksiä muita asioita jotka rauhoittavat hermoja. Vaikka jos alkaisi taas liikkua enemmän ja oppisi nauttimaan liikkumisesta niin että sillä saisi rauhoitettua hermojaan.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.