Tupakoitsijan identiteetistä luopuminen vaikeaa

Hei kaikki röökimuijat ja muut tupruttelijat :) Olen tehnyt lukuisia lopettamisyrityksiä, ja aina retkahtanut. Meinaa usko mennä koko hommaan :|

nyt viimeisimpänä huolena nousee identiteetti. Mä olen se porukasta, joka polttaa. Poltan myös tietyissä tilanteissa. Se on paisunut niin isoksi osaksi identiteettiä, etten osaa olla ilman. Tavallaan ajattelen olevani "kova" kun poltan, ja se kuvastaa myös masennustaustaani. Jotenkin näen ei tupakoivat lammaslaumana, joka tekee mitä niiden toivovansa tekevän. Ei kapinasta tietoakaan. Olen kai myös hiukan kateellinen, kun tupakoimattomat ovat "parempia" kuin tupakoitsijat.

Ja kyllä, tajuan hyvin miten naurettavia ajatuksia minulla on. Minäkin haluaisin lopettaa, koska se on niin kallista ja saa pelätä syöpää :s

Joten onko kellään kokemusta kuinka muutetaan tämä ajatus myönteisemmäksi? En haluaisi olla super idiootti :#

Viestejä yhteensä

  • Yksinkertaisesti, kun aikaa kuluu, ajatukset muuttuu. Edellinen on helppo sanoa, mutta vaikeampi käytännössä. Vuoden kuluttua on jo selvää muutosta tapahtunut.

  • Pitäisi kirjoitella pitkästi, jotta saisi omat kokemukset ja ajatukset kuvattua. Siksi vain pari minun tapauksessa tärkeätä asiaa.

    Minä en päästänyt ajatuksia jahkaamiseksi enkä epäröinniksi. Päätin lopettaa. Koitin aina kääntää hankalankin tilantee positiiviseksi ja voiton puolelle.

    Sitten aika tekee tehtävän kuten vko tuossa edellä korjoittaa.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Minulla oli varsinainen tupakkaleima otsassa. 40 v joka paikassa ja kaikkien kanssa - tupakalla. Aika tuo helpotusta ja jo se, että pystyy olemaan päiviä, viikkoja polttamatta. Mennä rohkeasti päin. Sisäinen puhe itselles, kannustus ja kehu jokaisesta päivästä. Täältä tulee kaukokannustusta. Uskalla lähteä tälle matkalle, palkinto on upea!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Kiitos kannustuksesta! Entä miten suhtaudutte toisiin tupakoitsijoihin nykyään/hetki lopettamisen jälkeen. Minulla on yksi aivan ihana työpari joka on samanmoisessa nikotiini koukussa kuin minäkin, ja hänen kanssaan on hauska puhua tupakasta :D toki toivon, että hänkin onnistuisi lopettamaan, mutta on vaikea kuvitella häntä savuttomana. Jotenkin siihen kytkeytyy, että jos hän polttaa, niin mä haluan kans.
  • Muitten polttaminen tai polttamattomuus ei määrittele suhtautumistani heihin. Ei se ole ennenkään vaikuttanut mitenkään. Vaimo lopetti 15 vuotta ennen minua, on nyt paljon paremmassa kunnossa kuin minä. 30 vuotta hänkin poltti.

  • Hihi! Tuttu ajattelutapa :D. On olemassa ihmisiä joille en koskaan kerro lopettaneeni vaan revin sen röökin ko henkilöitä ärsyttääkseni vaikka kiviseinän sisältä. Taisin mainita exällenikin että köyhien pitää ennen pitkää lopettaa nämä kalliit harrastukset joka on hyvä asia jotta kaikki tietävät
    kuka kukin on. Hän oli kateellinen uudesta autostani ja leventeli lopettaneensa tupakoinnin laastarien avulla ja oli muutoinkin vielä rasittavampi kuin normaalisti. Tästä on jo vuosia.
    Se on jäänyt mysteeriksi mikä sen ajattelutavan muutti, en tiedä siihen vastausta. Ehkä se että elämään on tullut tupakoimattomia ihmisiä ja uusia mielenkiintoisia asioita sekä harrastuksia. Tupakalle ei jotenkin enää ole sijaa elämässä. Vaikuttaa tietysti sekin että lyhyehkön ajan sisällä on toimitettu urakalla läheisiä hautaan ja suurin osa menehtyi röökisairauksiin.
    Kaikki me joskus potkaisemme tyhjää mutta muutama keuhkosyövän laji on sieltä kikisemmästä tavasta lähteä. Ennemmin vetää ihraa ja jättää nitrot himaan kun lähtee maratonille :D.
  • Aloittaja Acryl olet hyvinkin oikeassa siinä, että kyse on myös identiteetistä. Lopettaminen sujuisi varmaan huomattavasti harvemmilla yrityskerroilla eikä olisi noita kahteen leiriin kuuluvia inhottavia ja persoonallisuutta jakavia tuntemuksia, jos pystyisitt muutamassa viikossa - kuukaudessa samaistumaan ei tupakoiviin. Koita iskostaa päähäsi "minä en polta" ja ole ylpeä siitä kun et polta. Ole ylpeä itsestäsi erityisesti polttavien seurassa.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Kiitos ent. Vaari! Yritän päättää päivän, jolloin lopetan, ja luoda sen uuden persoonan, joka ei tarvitse tupakkaa. Siitä tulee niin paha olikin.
  • Se on vaikeaa, Acryl. Itse oon polttanut jokusen vuoden ja se ”uusi minä” hieman hermostuttaa. Yritetään silti miettiä kaikkia hyviä puolia mitä savuttomuuteen kuuluu. Raikkaampi olemus, koheneva kunto, hengitysvaikeuksien poistuminen (minulla astma), paremmat unet, kesän tuoksut, mansikoiden maku... onhan näitä! Yritä keksiä itsellesi tärkeitä asioita jotka kannustavat tuohon savuttomuuteen ja luo tosiaan se lopetuspäivä. Hyvin suunniteltu kun on puoliksi tehty. :)
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Älä Nella mieti identiteettiä, se seuraa automaattisesti lopettajaa. Oikeasti, kukaan ei huomaa sussa mitään uutta, paitsi ettet polta. Olet kuitenkin melko lyhyen aikaa, onneksi, polttanut. Se auttaa varmaan lopetuksessa. Ihan röökimuijaa susta ei taida saada. Mutta ymmärrän hyvin näitä ajatuksiasi. Rohkeasti eteenpäin, jos tahtosi lopettaa on paikallaan.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Melisa on oikeassa. Kirjoittelin tuolla edellä identiteetistä ym, turhasta, mutta jokin siellä edellä olevista kirjoituksista vei ajatuksia tuohon suuntaa. Lähinnä siinä on kysymys itsetunnosta - epävarmuudesta polttaako vai ei ja siitä mitä toiset ajattelevat. Näistä pitäisi yrittää päästä selkeästi "en polta" tunteeseen ajattelivatpa toiset mitä tahansa. Se on itsetunnon paranemista, eikä kuulu mitenkään esim. persoonallisuuteen tai muuten luonteeseesi.

    • s. 1935
    • Polttanut 60 vuotta
    • Lopettanut 15.11.2015
  • Melisa, ei musta tupakkamuijaa saa todellakaan. :D Olen polttanut jokusen vuoden mutta isoista määristä ei ole kyse, aloitin vasta aikuisena mikä sinällään oli outoa... Tupakka on vaan ollut se tuki ja turva monissa tilanteissa niin siksi vähän jännittää miten noista tilanteista selviää kun ei polta... Kaippa se jotenkin onnistuu!

    ent. Vaari, ei todellakaan pidä antaa pelolle valtaa. En pelkää sitä mitä muut ajattelevat, kaikki lähinnä kannustavat savuttomuuteen. Se on mukavaa. :)
  • Piirrä maahan viiva ja hyppää yli tupakoimattomien puolelle.
    Jos haluat takaisin, ryömi sen viivan ali.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.