Pahin natsi

Moro,
te kaikki kanssa elävät ja muutaman hetken tupakitta olleet. Oletteko te huomanneet olevanne se pahin mahdollinen natsi, mitä tulee persooniin, jotka yrittävät tehdä vielä tupakoivien elämästä vaikeampaa?
Itse on huomannut haistavani tupakan jäljet jo kauempaa, kuin myös osaan kehoitella niin tuttuja kuin tuntemattomia lopettamaan röökaamisen.
Huono ja halpa tupakka niin tupakissa kuin piipussa on karsea katku. Kalliimpi sikari omaa edelleen hyvääkin tuoksua... tuolla yritin persutella itselleni, että voisin loman kunniaksi polttaa yhden cohiban, mutta yksi vahinko henkonen ja juma......, että teki pahaa. Ton jos nyt muistas lopun ikää.

Reilu 30 v meni tukiessa tupakkateollisuutta ja pidettyä turhia tupakkataukoja. Monet asiat onnistu paremmin ilman tupakkaa, seksikin ;-)

Viestejä yhteensä

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tapasin viime viikolla ystävättäreni, jonka kanssa opettelin polttamaan 14-15-vuotiaana. 4 vuotta sit oltiin yhdessä Italian matkallakin, mutta en puhunut hänelle mitään polttamisesta. Nyt olimme lounaalla ja vähän terassillakin. Hänen miehensä joutui lopettamaan verisuonien takia, mut hän polttaa edelleen. Vähentänyt kuulemma. Kerroin hänelle Stumpista ja erilaisista tavoista lopettaa, mutta tais mennä kuin vesi hanhen selästä. En patistanut häntä lopettamaan kuitenkaan. Tapaamme harvoin, joten minua ei oikeasti liikuta se, polttaako hän vai ei.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • En ole ruvennut matkasaarnaajaksi. Yritän kiertää kaikki itseään täynnä olevat julistajat kaukaa.

  • Niin, moralisointi tahtoo usein herättää vain voimakkaan vastareaktion, enkä kyllä ainakaan itse koe olevani positiossa, mistä voisin ketään ojentaa. Tietysti jos jotakuta kiinnostaa tieto lopettamisesta, voi esim. stumppiin ohjata.

  • editoi syyskuu 1

    Mä olen aina inhonnut niitä jotka lopetettuaan ovat ryhtyneet suunnattomiksi tupakanvihaajiksi ja katsovat asiakseen myös tehdä selväksi kaikille tupakoitsijoille kuinka kamalaa se heidän mielestään on. Ymmärrän että he ovat omasta elämänmuutoksestaan innoissaan, mutta voi sitä silti olla ihmisille ystävällinen. Etenkin niiden kohdalla se on jonkin verran noloa, joiden oma elämänmuutos kestää kovin vähän aikaa ja sitten liittyvät vähin äänin taas niiden hirvitysten joukkoon joita ei voinut sietää hetki sitten :)

    Edit: vastauksena kysymykseen: olen ilokseni huomannut että itselläni ei ole ollut kiinnostusta ruveta natsiksi

  • Täytyy sanoa että sama juttu, olen päättänyt jo vuosia sitten että jos ja kun joskus lopetuksessani onnistun en ala saarnaan tai käännyttään ketään tms. Jos joku kyselee jotain niin voin jotain sanoo mikä itseäni on auttanut. Ei tässä kukaan sen parempi ole toista ja tosiaan tiedän kuinka kinkkinen homma irtautua. Mua ei haittaa jos joku haisee tupakalta tms. Itsekin olen aikanani kärttsännyt aikamoisesti ja mitäpä siitä.

    Mutta ymmärrän senkin jos lopettanut läheinen tulee omasta lopettamisestaan intoutuneena vähän paasanneeksi: hyväähän se vaan tarkottaa.
  • Silloin kun itse vielä poltin niin kaikki saarnaajat saivat minut näkemään punaista. Niitäkin tuli tavattua useampia jotka olivat itse lopettaneet ja siitä rohkaistuneena paasasivat vaaroista ja pyrkivät käännyttämään. Tehosi todella huonosti. Paasaus herätti vähän sellaista kapina tai uhma mielialaa. Olen lopetettuani itse pyrkinyt siihen, että:

    1. Vältän kommentoimasta muiden tupakointia (tupakka tuoksuu edelleenkin hyvältä). Minusta tupakka on 28 vuoden kokemuksella henkilökohtainen asia ja myös päätös jatkamisesta ja lopettamisesta on mitä suurimmassa määrin henkilökohtainen päätös ellei sitten ko. henkilö itse halua apua.
    2. Jos joku pyrkii lopettamaan niin tsemppaan ja kerron Stumpista ja siitä miltä itsestä lopetus tuntui.
    3. Jos yrittäjän lopetus epäonnistuu, sanon, että jokaisella on se oma aikansa ja hetkensä jolloin lopetus onnistuu. Minulla se onnistui 10/2018, mutta ei olisi onnistunut hetkeäkään aikaisemmin, vaikka olisinkin yrittänyt.
  • No juu puhut asiaa... itsekin yritän hillitä höpinöitäni esim. Töissä. Mut tuntuu porukkaa kiinnostavan kun oon heittänyt tupakointihistoriaani ja lähinnä sitä kuinka paatunut oon ollut...ja eka yrityksellä tässä mennään...
  • 32 vuotta on hiton pitkä aika ja itse asiassa kaksi polttavista työkavereista ei ole edes vielä sen ikäisiä... toisella tosin smooffi 3. Viikko
  • editoi syyskuu 9

    Jos asia vain nimenomaan tulee puheeksi tavalla tai toisella, että keskustelukumppani voisi kokeilla lopettamista tai edes funtsia asiaa konkreettisella tasolla, niin sitten kerron ihan rehellisesti omista kokemuksistani säästelemättä niitä, mutta kaikenlaista opastamista välttäen. Monesti se on ollut hyvä tapa suhtautua vieläkin polttavaan, eikä kohdella antakaa kun setä selittää lapsille -tyylin mukaisesti. Polttakoon siis kuitenkin jokainen joka niin valitsee, sillä olen kaikenlaista auktoriteettien suorittamaa sensuuria ja elämäntapojen vaikeuttamisia vastaan ihan yksilönvapauden periaatteestakin, vaikka kyseessä olisi myös yhteiskunnalle muutakin kuin näennäinen haitta ja monen mielestä silkka resursseja kuluttava typeryys.

    Nyt kun omasta lopettamisestani on kulunut jo jonkin verran aikaa, niin huomaan ensisijaisesti ajattelevani tupakoitsijan nähdessäni, että miksen minä itse kokeillut lopettamista jo aiemmin sillä se olisi ollut hyvin mahdollista. Voi siis ajatella sitenkin, että ehkä joku olisi voinut jo aiemminkin vaikkapa hyvässä hengessä kyseenalaistaa vakiintunutta ja hieman itsekritiikitöntäkin, jopa kahlittua ajattelutapaani. Joku olisi minulle voinut jo ennen armeijaa sanoa, että kokeileppa siellä kaikenlaisten aikaa ja tylsyyttä syövien aktiviteettien parissa, niin silloin olisit säästynyt pitkältä penniltä ja vähemmän riekaleisilta hermoilta. En tiedä miten muilla, mutta itsellä oli lopettamisen takana useampi ihminen, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Nyt on helppoa olla jälkiviisas, mutta silti kenties jälkikiitollinen tästäkin tilanteesta.

  • Jos on puheeksi tullut,niin olen vain todennut elämäni parhaaksi päätökseksi lopettaa tupakanpoltto. Yleensä kysyvät perusteluja. Yleensä vain sanon, tupakka tukkii ja lopulta tappaa, kannattaa lopettaa. Pelastin itse itseni poltettuani 34 vuotta.

    Enempää en ryhdy ketään käännyttämään. Tiedän kokemuksesta ettei se auta, päinvastoin.
    Lopettamissa on oltava oma tahto.

    Itse kyllästyin vain totaalisesti sihen rykimiseen, orjuuteen ja häpeään minkä se tupakka aiheuttaa. Kun aloin käymään yöllä kesken unien tupakalla, niin kyllä hävetti palata sänkyyn.

    Kerron kyllä oman tarinani Jos kysytään lopettamisesta, muta en tuomitse ketään, ei ole vara.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.