PAINONHALLITSIJOIDEN AVAUTUMISKETJU

145791013

Viestejä yhteensä

  • Kokikset kauppaan vaa. Minä taas emmin juoman suhteen päivittäin kumpaa töihin vissyä vai vettä. On se hiton hyvä etten pysty juomaan kokista tai mitään vastaavaa ....ties mitä painaisin
  • riu tätä ongelmaa ei tosiaan olisi jos ei olisi näin perso makealle! Nyt vielä sen pienen päivittäisen herkun osuus korostuu kun ei ole tupakkaa tuomassa "palkintoa"... vaikka tuotakin yrittänyt miettiä mistä se tarve palkita itseään arkisista asioista oikein tulee ja miten sen palkinnon osaisi muuttaa terveelliseksi! "Jees selvisit rankasta työpäivästä nyt saat syödä porkkanan!" :joy:
  • Niinhän sitä koiriakin koulutetaan - nami palkaksi kun tekee oikein. Ei se kumma että ihminenkin namipalkkioista tykkää! Tällaisissa painonhallintatilanteissa tietysti olisi mainiota jos se palkinto olisi jotain ihan muuta kuin syötävää tai juotavaa.

  • Mutta mikä se palkinto sitten olisi?

    Mulla tulee niin huono omatunto herkuista, ettei ne oikein toimi palkkiona. Huono omatunto on ollut ennenkin, tämä painonpudotusurakan aloittaminen ei ole siihen syynä. Huono omatunto ei kuitenkaan ole mua estänyt syömästä niitä. Useimmiten sorrun kaupan kassalla oleviin suklaapatukoihin. Se on syöty jo ennen kun autolle pääsen.
  • Sepä se... ei ole helppo löytää korvaavaa palkintoa. En minä ainakaan keksi! Jos sen täytyy olla ruokaa, niin tietysti kannattaisi sitten valita vähän vähemmän lihottava herkku esim suklaapatukan sijaan. Itse nappaan suklaanhimoon 86% suklaata. Siinä on paljon vähemmän sokeria kuin tavallisissa suklaissa, maistuu silti suklaalta, ja on sen verran vahvaa että pari palaa riittää hyvin, eikä tarvitse koko levyä syödä :) Toimii vain jos tykkää tummasta suklaasta

  • Ehkä palkintoannostuksella on myös eroa. Mitä jos ottaisikin pari palaa suklaata, ei levyllistä...
  • Eilen oli hämärä ruokapäivä. Lounaat meni ihan OK, mutta sitten lähdin lenkille ja lenkin jälkeen söin ISON näkkäripizzan ja vielä makeanhimoon 4 palaa suklaatakin. Silti paino oli -400g eilisestä. Mystistä!

    Kai se paino sitten vaan heittelee miten tykkää. Onneksi mulla ei ole tän kuukauden aikana ollut kuin muutaman kerran sellainen, että paino on noussut edellisestä mittauksesta. Tiedän, että sekin on ihan normaalia, mutta silti se harmittaa.
  • No mutta eihän tuossa nyt vielä paljon mitään ole :) yhteen elokilopainoon tarvitaan 7000 ylimääräistä kaloria!
  • Mulla nousi pizzailun jälkeen vasta "ylihuomenna" paino, puoli kiloa. Tai sitten pizzaa seuranneen päivän kanasalaatti oli lihottavampaa kuin pizza ja cocis... huokaus

  • Mitenköhän kalenterin saisi putsattua kavereiden tasasynttäreistä ja muista kissanristiäisistä, joissa tulee syötyä ja juotua ja sitten vielä seuraavana päivänä hermeettinen nälkä...

    Tää mun syöminen on vähän aaltoilevaa :smiley:

    Pitää aamulla tsekata paino, kuinka paljon tulikaan viikonloppuna juhlittua...
  • Toisaalta... sitten kun ne kaikki on täyttäneet pyöreitä vuosia, saat kymmenen vuotta olla rauhassa dieetillä ennen seuraavaa synttärisumaa :D

  • Viime vuonna alkoi nelikymppissuma, tulee jatkumaan vielä viitisen vuotta. Sitten vasta on muutaman vuoden tauko ennen kun alkaa viiskymppiset. Eipä juhlia nyt koko aikaa tietenkään ole, mutta nyt on ollut peräkkäisinä viikonloppuina ja sen kyllä huomaa. Sohvannurkasta ei jaksa edes jääkaapille nousta.
  • Kyllä silti pitää saada juhlat juhlia, ja arkipäivät sitten syödä maltillisesti.

    Minä taas tänään hermostuin kun vaakalukema vain hiipii ylöspäin vaikka ruoka on semmoista sorttia että ennen vanhaan paino tippuisi jo humisemalla! Ei vaan enää tipu ei sitten millään... iän karttuminenkin vielä hidastaa aineenvaihduntaa, tupakin lopettamisen lisäksi. Ihan toivottomalta tuntuu, ja keskiviikkona saan haukut lääkäriltäkin vielä...
  • Älä nyt etukäteen murehdi lääkärin haukkuja!

    Laitoin äsken tän päivän syömiset fatsecretiin, niin jäi alle kahdentonnin, ei siis kauhean huono tilanne. Lauantaiset alkoholit ja öinen kebab taasen...
  • Mäkin koitin oikein skarpata viikonlopun :D ja vissiin se meni ihan ihan kivasti kun paino pysyi melkein samana tai sitten kilot tulee viiveellä... tosi vaikeaa kyllä kun nytkin käytiin mummoloissa kahvilla molempina päivinä ja syötiin autossa jne tosin eipäs menty driwe in:niin mihin oltais ennen menty!
  • Tänä aamuna olen tosi tyytyväinen siitä, että kirjaan kaloreita ylös. Tiedän, että varmaan tulee huteja kaloreiden suhteen, mutta edes suurinpiirtein oikeita aineita päivittäin on kirjattuna. Kävin meinaan aamulla puntarissa ja se näytti 1,5 kg enemmän kuin perjantai-aamuna!!!!! Tiedostan, että koko viiko aikana en ole syönyt niin paljoa, että tuo 1,5 kg tulisi ylimääräistä, sehän tarkoittaa yli 10 000 kcal. Nyt on jotenkin turvallisempi olo siitä, että se on suolaan kertynyttä krapulanestettä tai jotain muuta ja kyllä lähtee pois kun jatkaa terveellisellä linjalla. Onneksi nyt ei ole seuraavaan kuukauteen mitään kinkereitä, niin ei tule lauantai-possuiluja eikä sunnuntai-rapula-syön-vaikka-hevosen -nälkätiloja.

    Ottaa pannuun tuo hetkellinen painonnousu. Olin saanut reilut kaksi kiloa pois ja nyt ne tuli viikonlopussa takaisin. Tai siis näyttää puntarin mukaan, että tuli takaisin, vaikka oikeasti ei voinut tulla.

    En myöskään käynyt viikonloppuna missään liikkumassa, en lauantaina enkä sunnuntaina. Ehkä sen takia mun aineenvaihdunta ei oikein pysynyt mukana ja sen takiakin sitten nestettä / painoa kertyi noinkin paljon.

  • Äh, ei se koko painonnousu ollutkaan tänä aamuna karissut vielä pois. Tähän päälle vielä kahden päivän työreissu Englantiin, joka ei todellakaan ole terveellisen ruoan luvattu maa...

    Otin reissulle mukaan salivaatteet! En ole tälläistä tehnyt ulkomaan keikoilla ikinä, Suomessa olen joskus jaksanut kantaa treenikamoja mukana, jos olen liikkunut autolla. Jaksaakohan illalla mennä polkemaan kuntopyörää hotellin kämäiselle salille? Otan veikkauksia vastaan, tulen huomenna kertomaan kuinka kävi.
  • Pohdin myös suhdettani alkoholiin. Se on kuulunut osana mun elämään vuosia. Koen vahvasti olevani kohtuukäyttäjä, sillä en tissuttele koskaan kotona. Käytän alkoholia työmatkoilla ruoan yhteydessä sekä ystävien kanssa viihteellä ollessani. Viihdekertoja vaan tuntuu olevan aika paljon! Laskeskelin tuossa juuri, että mulla on tänä vuonna vielä 6 kertaa, joissa tiedän käyttäväni alkoholia niin, että humallun. Hmmm... tiedän sen siis etukäteen.

    Kuitenkin vihaan sitä oloa juomispäivän jälkeen. Vaikka tupakoinnin lopettaminen on vähentänyt krapuloita, silti olo on vetämätön. Silloin tulee myös syötyä ihan mihin vaan yltää.

    Vakavasti pohdin, että jättäisin ensin kaiken työmatkajuomisen pois ja sitten koittaisin pysyä noissa ”sovituissa” kinkereissä enkä vahingossa eksyisi kaverille paljuilemaan viinipullo kädessä. Siellä voisi ihan hyvin juoda vichyäkin.
  • Kieltämättä sun työ kuulostaa aika haastavalta laihdutuksen suhteen! Onko ulkomailla joku kulttuuri juttu siis juoko muutkin?

    Mä olen päässyt takaisin siihen painoon mikä oli ennen lopettamista :) tuntui että nousin 10 senttiä maasta niin tyytyväinen itseeni!
  • Mahtavaa, onneksi olkoon Uninen! Toivottavasti sulla ei yritä hiipiä takaisin ylöspäin!

    Mun ei tule juotua alkoholia juuri ollenkaan - tosi harvoin. Joten sen pois jättäminen ei paljon painotilannetta hetkauttaisi. "Jättää vain sen pullan pois!" kun ei pulla syö muutenkaan oikeastaan lainkaan... Mun synti on voileivät ja ne jätin pois jo silloin kuukausi sitten kun aloin kuristamaan näitä kiloja pois. Nykyään huoltoaseman ohi ajaessa pahempi kiusaus olisi pysähtyä kahville ja sämpylälle, kuin tupakalle :D Mutta olen pysynyt tiukkana enkä noista kolmesta ota kuin kahvia. Kiva olis jos jotain positiivista näkyis jossain

  • Tein vähän analyysia! Tämänaamuinen vaakalukema on nyt sama kuin sinä päivänä kun lopetin. Eli tavallaan olen saanut ne lopettamisen jälkeen tulleet kilot pois... jopa moneen kertaan koska aina ovat yrittäneet hiipiä takaisin vaikka kuinka tiukalla dieetillä olisin.

    Se miksi en osaa olla tästä ilahtunut johtuu vissiinkin kahdesta asiasta: ensinnäkin, jostain syystä olin viime talven aikana saanut viitisen kiloa lisää ihan huomaamatta vahingossa, ja olin ajatellut keväällä tiputella ne pois. Sen sijaan lopetinkin polttamisen ja kaikenlainen tiputtelu muuttuikin sietämättömän vaikeaksi verrattuna siihen mitä se oli ennen.

    Toisekseen, tuntuu että pitää olla jatkuvalla tiukalla dieetillä että nyt tiputetut kilot pysyisivät poissa. Ne pyrkivät koko ajan takaisin, joten taistelen niitä samoja kiloja vastaan sen sijaan että pääsisin jossain vaiheessa tiputtamaan niitä viime talven vahinkokiloja!

    Kolmanneksi (kaksi vain piti olla mutta tuli nyt tää kolmaskin harmitus tähän listaan...) harmittaa että pelastusrengas on pienentynyt ehkä vain hitusen joten painoa on lähtenyt jostain muualta. Nestettä se ei ole. Ja perhanan perhana jos se on lähtenyt lihaksista, kaikista liikuntapyrähdyksistä ja proteiinin syömisen huomioimisesta huolimatta. Ei tässä iässä (50+) ole varaa menettää lihasta!

    Sain joskus vuosia sitten pudotettua painoa ihan huomattavan määrän, ja pysyttyä melko lailla niissä lukemissa (lääkärini ihmetykseksi... useimmat kuulemma jojoilevat), joten se viime talven lisäys olisi pitänyt saada pian pois. Vaan eipä tunnu enää onnistuvan!

  • Mä lihoin aika tarkkaan viiden viikon kesälomalla jolloin lopetin myös tupakoinnin viisi kiloa. Ja vaakaa siis näytti 117kg eli itku meinasi kyllä tulla! Tavoitteeni on ollut tässä laihdutuksessa päästä 110kg o:) sit voin vähän huokasta... mutta toisaalta tää on tuntunut ihan hyvältä kun ei tarvinnut perjantai pullosta luopua (1,5l kokista) jotta mikä ettei vaikka koittaisi laihduttaa lempeästi vähän lisää!
  • Jos lempeästi pikkuhiljaa tipahtelee oikeaan suuntaan, niin kyllä sinuna sitä jatkaisin sen kummemmin riuhtomatta. Terveellisempää on pudottaa painoa vähitellen ja sen kanssahan tässä ei ole mikään kiire - kunhan vain ei käänny noususuuntaan niin hyvin menee!

  • Uninen, kai viini ja olut vaan yleisesti kuuluu päivälliskulttuuriin. Olut aulabaarissa kun odotellaan, että porukka kokoontuu, sitten ruoan kanssa viiniä. Mahdollisesti joku yömyssy. Siinä on äkkiä tullut juotua 4 alkoholiannosta ihan vaan seuran ja maun vuoksi. Kai kun tämä toistuu usein...

    Mun on kyllä ihan käsittämättömän vaikea syödä terveellisesti saati kevyesti muualla kuin kotona. Nytkin lounas oli sipsejä, limsaa, vaaleaa leipää, kolmioleipiä, nakkipiiloja ja kakkua. Öö... britit kyllä osaa :smiley:

    Mä olen lukenut miljoona erilaista laihdutustutkimusta ja kaikissa niissä on erinäisiä käppyröitä siitä, miten joillain paino putoaa alussa nopeasti ja miten joillain taas keho yrittää pitää kiinni painosta muutaman viikonkin, sitten yhtäkkiä luovuttaa ja paino alkaa putoamaan. Mä toivon, että mulla olis tuo jälkimmäinen.

    Olen liikkunut tän kuukauden aikana varmaan enemmän mitä neljään vuoteen yhteensä, jos lasketaan liikuntakerrat, kun lähden kotoa liikkumaan. Vaikka en ole käynyt salilla, niin toivon silti, että kunto olisi parantunut ja jatkaisi paranemistaan. Verenpaine on ainakin laskenut, oon sellaisissa lukemissa, että varasin nyt lääkäriajan ja toivon, että lääkitystä voidaan laskea. Varasin samalla työterveyspsykologin ajan. Pitäisköhän pyytää lähete ravintoterapeutille, vaikka sitä pidänkin vähän huuhaana. En jaksaisi katsella enää yhtään lautasmallia ”asiantuntijan” esittelemänä.
  • Mä kävin tänään lääkärillä ja verikokeissa. Ei pahasti motkottanut painon noususta mutta vähän kuitenkin. Verenpaine oli vähän korkeampi kuin viimeiset muutamat vuodet. Ne verikokeet joista tulokset tuli jo samana päivänä oli suht samoja lukemia kuin ennenkin, ja sallituissa rajoissa. Pelottavammat tulokset eivät ole vielä tulleet (esim sokeri). Kyllä lääkäri oli sitä mieltä että vaikeaa se painonpudotus on. Etenkin nyt. Mutta sanoi että jotkut lähteet sanoo että aineenvaihduntatilanne vähän normalisoituisi vuoden päästä lopettamisesta, mutta se oli hänestä semmoinen "ehkä"-tieto. No sit 9 kk päästä mulla on kokemustietoa onko se niin vai ei!
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko

    Tämä ei lohduta yhtään, mut hyvä tietää. Luin tänään yhden suomalaisen lihavuustutkijan (nainen) haastattelua. Hän on tutkinut kymmeniä vuosia sitä, miksi toiset lihoavat helposti ja kuinka vaikeaa toisilla on pudottaa painoa pysyvästi. Hänen ajatuksensa ja tutkimuksensa tulokset olivat, että me emme ole juuri fyysisesti muuttuneet paljonkaan kivikautisista ihmisista. Edelleen meillä on viisaudenhampaat, pikkuvarpaan kynsi ja häntäluu. Siis ammoisina aikoina ne säilyivät hengissä, jotka varastoivat hyvin ruokansa eivätkä painoa helpolla pudottaneet. Myös Suomen historiassa Karjalan kurjilla kunnailla katovuosina ne selvisivät, jotka saivat läskiä eli rasvaa syödäkseen, myös varastoivat sitä. Yleensä he olivat vauraampia ja heillä oli varaa syödä. Nyt se on monilla geeneissä. Kun ruokaa on yllin kyllin, myös huonoa ruokaa, ne jotka ennen olisivat selvinneet nälkävuosista, eivät meinaa selvitä ylenpalttisesta elämästä.

    Kun on kerran lihonnut, kilot meinaavat vääjäämättömästi palata takaisin. Itsekuri ei ole hyvän elämän mitta. Tupakoinnin lopettamisessa se voikin olla, kun ei enää tupakkaan kajota. Mut ruokaan pitää kajota joka päivä monta kertaa. Ihmisiä ei saisi syyllistää siitä, että ovat pulskempia kuin BMI:n ihanteet sallii.

    Kivikauteen perustuu sekin, että naiset laihtuvat huonommin kuin miehet. Painonvartijoissa eräs mies löi vetoa konsulentin kanssa, et laihtuu viikossa 5 kiloa. Hitto, hän laihtui. En tiedä mitä teki, saunoiko tms. Naiset pitävät rasvansa paremmin ja sekin johtuu ammoisista ajoista. Naisten piti pysyä kunnossa ja pystyä imettämään vauvoja. Ei ollut keinomaitoa, ellei joku toinen imettävä äiti antanut omastaan. Vähän samaan perustuu sekin, että nainen voi menettää verestään suuremman määrän prosentuaalisesti kuin mies, siis menettämättä henkeään. Jos näin ei olisi, suuri osa naisista olisi kuollut synnytyksiin. Näin me naiset nautimme edellen kivikautisista geeneistämme. Meillä on ollut vaffat esiäidit.

    Parasta, jos voisi pitää muuten itsensä hyvässä kunnossa. Kokonaisvaltaisesti. Verenpaine, sokeri, kolesteroli jne. Harrastaa itselle sopivaa ja hyvää tekevää liikuntaa tarpeeksi, harrastaa myös muuta mukavaa, on ystäviä, on sosiaalista elämää, tiedettä tai taidetta, elämyksiä jne. Nuoremmilla ihmisillä paino voi olla tärkeä ulkonäkökysymys, vaikka sisin kuitenkin ratkaisee. Et olisit hyvä tyyppi. Vanhemmiten tuo terveys, liikunta, hyvä sosiaalinen elämä jne. on yhtä tärkeää, myös hyvä ruoka j juoma. No siitä juomasta, Espoossa on viime tutkimusten tulos, että täällä ikäihmiset (vanhukset) juovat yhä enemmän. Yli 75 vuotiaat miehet varsinkin, yli 40 % lukeutuu liikakäyttäjiin. Naisilla luku on 17 %. Muualla Suomessa miehet 26 % ja naiset 8 %. Espoossa ei vain alin sosiaaliluokka vaan myös korkeasti koulutetut ja hyvän taloudellisen tilanteen omaavat. . Se kertoo myös elämän hallinnasta.
    Pitkä tarina. Yksi elämän hallinnan juttu on meillä tässä aina vain paremmin handussa, se on savuttomuus.

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Mielenkiintoista, Melisa! Sinänsä kiva että jos maailmassa eläminen menee vaikeaksi, niin me pysytään vararavinnolla hengissä - tai sitten meidät syödään :D Tyhmä luonnonvalinta ei vain ole huomioinut sitä että jos varastoi jokaisen kalorin joka lähietäisyydelle eksyy, ollaan siellä toisessa ääripäässä jossa elintasosairaudet alkavat karsia meitä...

    Vaikea on olla terve ja hyväkuntoinen tämän ihrakerroksen kanssa. Lääkärini tosin muistutti siitä että yli kuuskymppisten ei suositella pudottavan painoa, vaan vähän ylimääräistä on heille hyvä. Eli jos ei siihen ikään mennessä saa laihdutettua niin sitten ei enää tarvitse :D
  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi elokuu 28

    Joo, jossain vaiheessa väittivät, et lihavakin voi olla terve. Nyt kait ovat senkin kumonneet. Mullakaan ei ole verenpainetta, ei sokeria eikä pahasti kolesteroliakaan, mut nyt, kun olen eläkkeellä, terveydenhoitaja patisti laihtumaan. Antoi esitteen statiineista, kolesteroli oli just sen verran koholla, et jostain piti sanoa. Voisin antaa antaa pois kepeästi 20 kg, 10 kiloakin riittäis siihen, ettei huomauteltais. Koko elämäni enemmän ja vähemmän laihduttanut,siinä se vika varmaan onkin. Vanha ei sais laihduttaa, mutei sais lihotakaan.
    Kivat luvut sulla Kipax: 800 euroa ja 2000 tupakkaa (se on kymmenen kartonkia, oli ainakin ennen vanhaan).

    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • No niinpäs onkin - hauskat tasaluvut! On tuo melkoinen määrä...

    Joo aina kai niiden pitää patistaa ja jotain moittia. Voi olla kyllä terve ylipainoinen! Se ei vain kaikilta onnistu. Statiineihin en itse hevillä koskisi, enkä usko niihin. Onneksi potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, ainakin niin kauan kuin on oman itsensä herra eli tolkuissaan
  • Jumalauta!

    Kävin puntarilla ja tänään paino 100g vähemmän kun sinä päivänä, kun punnitsin itseni ekaa kertaa ja kauhistuin. Saatana, että ottaa pannuun!

    Tottakai olen syömisissäni repsahdellut, mutta olen myös syönyt terveellisemmin ja kiltisti laittanut kalorilaskurin myös alkoholit jne. Silti kaloriensaanti on ollut keskiarvolla alempana kuin kalorien kulutus. Ei tää nyt näin kertakaikkiaan voi mennä!

    Tällä ruholla en uskalla pudottaa kaloreita mihinkään 1 300 kcal tasolle, edes testimielessä, varsinkaan kun älykello sanoo, että mun kulutus on likempänä kolmeatonnia.

    Vitsi kun sais tuloksia! Tää junnaaminen on ihan kamalaa. Kävin jo pari kiloa alemmassa numerossa, nyt paloi käpy.

    Voikohan lentäminen aiheuttaa jotain nesteiden kertymistä, josta en olisi vielä päässyt eroon?
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.