Syyskuu 2019 lopettajat

1235728

Viestejä yhteensä

  • Tirena, ihan super suoritus, että onnistuit olemaan polttamatta, vaikka kiusaus oli noin kova! Itsellä ainakin viha/ahdistus/muut negatiiviset tunteet on isoin tupakointihimoa nostattava tekijä. Sitä on niin tottunut, että tällaisessa tilanteessa meen ulos röyhyttelemään, ja nyt tuntuu välillä ettei tunteesta pääse mitenkään eroon, kun ei ole vanhaa keinoa käytössä. Nytkin on niin paha olla, että kovasti tekisi polttaa. Tai syödä ees suklaakeksejä, mutta ei oo niitäkään!

  • Kiitos Emsse, sama täällä. Omat tunteet ei oikeen löydä kanavaa. Tämä kirjoittelu on ehkä tällä hetkellä ainoa.

    Suklaarusinoita meni askillinen ja paha olo jatkuu. Mutta jotenkin tuli sun kirjoituksesta pieni ylpeys, että tosiaan mä en vielä sortunut.

  • Jos yhtään helpottaa tieto, että kyllä se aika auttaa. Itse en ainakaan juuri nyt polttelisi.Huomisesta en taas tiedä.
  • Mä selvisin tästä päivästä ja nyt osaan siitä jo vähän iloita.

    Tuli sellainen pienenpienenpieni tunne,
    että tuleekohan minustakin sittenkin ihan oikeasti savuton. :D

  • Hyvä Tirena :) Päivä kerrallaan eteenpäin mennään! Minullakin vaikeimmat tilanteet ovat tulleet, kun on ollut jokin ärtymys tai vihan tunne päällä. Olen vain yrittänyt selittää itselleni, että ei se tupakka sitä oloa helpota ja toistaiseksi olen päässyt tilanteiden yli voittajana. Toinen paha paikka minulla on alkoholin nautiskelu. Edellinen lopettamisyritys päättyi iltaan, jolloin olin ottanut viiniä pari lasillista. Nyt olen tämän alun välttänyt alkoholia, mutta onhan jatkossa vain osattava olla polttamatta tilanteessa kuin tilanteessa. Alkoholista ei halua kokonaan luopua, sillä pidän oluen mausta ja se on parasta janojuomaa saunan jälkeen. Ja hyvän ruoan kanssa lasillinen viiniä maistuu silloin tällöin. Arki on tässäkin suhteessa minulle helppoa, koska en käytä alkoholia arkisin kuin aivan erityisissä tilanteissa ja niitä on harvoin :D Mukavaa savutonta päivää meille kaikille!
  • Hitto tätä ihmisen mieltä. Musta tuntuu että kidutan itseäni ihan tahallaan: ei ole edes hirveetä tupakanhimoa, mutta jotenkin vaan koko ajan mietin, että mitä jos.... Välillä olen todella ylpeä itsestäni ja toisena hetkenä mietin, et jos vaikka ajais työmatkalla peurakolarin, ni sit vois ainaki polttaa. Voi luoja, miten ihmisen ajatukset on idioottimaisia!

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Teki mieli polttaa, mutta kävelinkin 17 500 askelta. Eteenpäin vaan ilman ajatuksia.

    Nää "merkkipäivät" vaikuttais olevan mulle vaikeita. Viikko polttamatta, kaks viikkoa polttamatta... Ihan hyvä tunnistaa, että heti kun päivään latautuu jotain erityistä merkitystä, niin alkaa tehdä mieli.

    Koko ajan kiinnitän huomiota näihin negatiivisiin viekkareihin, niin sanon nyt vastapainoksi, että kyllä on mukavaa kun ei ole enää huimausta tai hikoilua. Kyllä tää tästä.

  • Vaikka vieläkin muistuu tupakointi mielessä niin jo kahdessa viikossa (tai aiemminkin mahdollisesti) muistan olleeni ns kuivilla. Ei tehnyt vaikeaa tupakoijien seurassa, kaupassa ym. vaikka tietysti erilainen oirehdinta jatkui ja jatkuu. Pitää siis muistaa aina se, että kauaakaan ei välttämättä mene että on irti, mutta sitten keskitytään tekemään ylläpitotöitä. Sellaista nimittäin pitää tehdä paljon addiktion katkaisemisen jälkeen ja sellaisesta työstä (lähes yksinomaan) on minusta kyse. Omien kokemusteni perusteella väitän että apaut pari viikkoa on sellainen saavutus jolloin aika on enää teidän puolellanne, eikä teitä vastaan. Tsempit edellä kirjoittaneille!

  • Kiitos ajatusrikollinen. Minäkin huomaan, ettei tee pahaa olla tupakoivien seurassa. Ei se tuska kestänyt kuin muutaman päivän. Nyt olisi melkein helpompi sortua kuin ihan ekoina päivinä, koska ei ole niin pahoja vieroitusoireita muistuttamassa miten kavala addiktio on. Nää on just niitä yllämainittuja ylläpitotöitä, että muistaa miksi tässä ollaan.

    Kaipuu tupakoimiseen on kaipuuta vanhaan tuttuun. Kaipuuta siihen, että on pieniä hetkiä, jolloin pohdiskelee omiaan ja tasaantuu. Tunnetta, että olipa sitten ilo tai suru, niin on tämä yksi pieni teko jonka voin aina tehdä. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, ja kaikkien siirtymien välillä päivää rytmittämässä.

    Lopulta siinä on aika vähän kyse tupakasta. En minä oikeasti kaipaa tupakkaa, enkä oikeasti halua polttaa. Mä olen oppinut kaipaamaan, ja siksi se ajatus tulee. Mulle tulee samanlaisia ajatuksia joskus alkoholista (jota en ole juonut 8 vuoteen, vaikken ollutkaan riippuvainen alkoholista kuten olen tupakasta). Mietin automaattisesti että oispa kaljaa tai oispa tupakkaa, vaikka en todella tarkoita sitä.

  • Itselläni on ollut jo helppoa olla toisten tupakoivien seurassa ja pahimmat mieliteot muutenkin laantuneet. Enää ei tarvitse syödä kokoajan niinkuin hevonen tai tunkea suklaata kourakaupalla suun tukkeeksi :D

    Jos nyt elämä ei heitä mitään ihan mahdotonta eteen niin saatan selvitä. (itseluottamus nousussa hmm.. mielenkiintoista)

    ajatusrikollinen- Mitä tarkoitit niillä ylläpitotöillä- olisi mukava tietää, että osaisi ennakoida?

    Emsse- Sä oot kova "jätkä"

    Tsempit odeska ja Sirkkal11sa samoin kaikille muillekkin jotka olette olleet tukena <3

  • Täällä taas, Toukokuussa ei sitten onnistunut lopetus. Nyt Champix voimalla mennään. Aamut ja päivät töissä menee hyvin, en edes ajattele tupakkaa. Illat kotona on vaikeimmat, en jaksa tehdä mitään tai ei huvita tehdä mitään. Eteenpäin mennään savuttomana. Tsemppiä kaikille

  • Champixilla minäkin ja enää ei tupakka juuri mielessä käy kuin ainoastaan aamuisin. Silloin tekee mieli. Samoin jos oikein suuttuu tai jotenkin tulee jokin negatiivisuus mieleen. Silloin kiukuttelen tai itken vapaasti ja annan sen vihaisuuden tulla ja mennä vaikka eka ajatus onkin että tupakkaa jostain ja äkkiä (ja kyllä olen sortunutkin) , mutta lisänä mussutan sisuja (sokerittomia nyt). Minusta tuli Sisu-addikti, yritän vaihtaa juureksiin ;)

  • Tirena:

    Mitään hokkuspokkuskonstejahan ei ole, se pitää ensin ymmärtää. Itse söin ensimmäiseksi niksatabuja niin kauan kunnes tapa väistyy. Toki söin niitä liian kauan, jolloin kehittyi tapa niiden syömiseen, mutta siitä oli varsin helppo päästä eroon. Nikotiini ei ole isoin ongelmamme, sen tajuaa varmaan kaikki muutaman päivän ilman olleet. En siis demonisoisi apukeinoja, vaikka jotkut egoilevatkin että pääsivät ilman eroon. Voi siis käyttää tabuja tms. hyvin jos kokee tarpeelliseksi, kunhan muistaa ettei tarkoitus korvata keinoa toisella.

    Loput tästä ns. työstä on kuitenkin puhtaasti itsensä psyykkaamista ja ajatustenhallintaa. Jokaisella meillä on omat ajatusmallimme ja tapamme käsitellä henkisiä nautintoja tai jopa lukkoja, joihin liittyviin ratkaisuihin pitää vain uskoa. Miksei polta enää? Miksi on joskus polttanut? Miksi se savuttelu on niin turhaa, miksei se voisi unohtua jne. Kaikenlaisten sellaisten kysymysten pohdintaa, jotka itsessään perustelee olemassaolonsa. Paljolti kyse on psykologiasta, vaikka kysymysten ratkaisua tekisikin konkreettisesti. Kaikki meistä tietää, ettei tupakasta saa mitään, niin silloin tehdään korvikkeeksi luontaisesti sitä mistä saa "jotain". Mikä se kellekin on, sitä en voi tietää. Sitä tehdään kuitenkin innostavan tapojen muokkaamisen ja aktiivisen tekemisen aiheuttaman mielihyvänkin vuoksi.

    Yhtäkkiä sitä huomaakin, että aika vain kului kulumistaan, vaikka vastahan minä lopetin. Samanlaiset ylläpitotyöhön liittyvät (joskus vaikeuttavatkin) kysymykset kulkevat kuitenkin mukana ihan varuilta siksi, ettei vahingossakaan ymmärrä olevansa täysin perillä satamassa. Ei tarvi uida rantaan, jos käy henkinen vahinko. Tupakkimies/nainen on aina tupakkimies/nainen, koska savuttomuus on näkemykseni mukaan lopun elämän mittainen projekti ja aivojen reseptorit aktivoituvat mahdollisesti heti yhdestäkin tupakasta. Toiset voi kokeilla kepillä jäätä, mutta en suosittelisi edes sitä kokeilua. Ehkä kiertelin ja kaartelin vastauksessani, mutta jokaisella meistä on oma "näkymätön" työmme tupakoinnin ehkäisemiseksi, jota ei välttämättä huomaa, mutta se näkyy pienissä ajatuksissa ja teoissakin. Me haluamme niin usein sulkea pyrkimyksiä vahingoittavia ajatuksia itsemme ulkopuolelle, ettemme tajua kuitenkin tekevämme prosessista autuaamman.

    Sinäkin Tirena, teet tällä kysymykselläsi sitä osin tiedostamatonta itsensä psyykkausta pyrkien tietämään miten siedättää itseään. :wink:

  • ajatusrikollinen-Kiitos nyt ymmärrän vähän paremmin mitä tarkoittaa - ylläpitotyö. Täytyy kyllä myöntää että luin tekstin kahteen kertaan :D

    Liikunta näyttäisi olevan itselle ja muillekkin apu uuden mielihyvän hakuun.
    Tavoite on kirkastunut jokaisen savuttoman päivän jälkeen.

    Voiko olla totta, että lopettamisen jälkeen tunteet on jotenkin aidompia ? Viha/ ärtymys on voimakkaampaa, säälin tunteesta tulee vesi silmiin, iloisena nauraa ääneen herkemmin jne.

  • Tuohan on hyvä havainto Tirena :smiley:

    Mä luulen et tunteet ja reagoiminen on voimakkaampaa. Tasottuu ajan kanssa kun polttamattomuus etenee.

    Kannattaa ottaa niistä hauskoista hetkistä ilo irti :)
  • Tirena voihan ne tunteet olla turrutettuja tupakoidessa, mutta en itse sanoisi niin olevan aukottomasti. Tupakka on kuitenkin usein keinotekoinen tuote tunteita aiheuttaessaan samoin kuin huumeet, mutta voit jossain määrin tuntea kaikkea yhtä voimakkaasti ilman päihteitäkin. Ehkä yksilökeskeistä ja siksi jotkut polttavatkin rohkeasti koska mikään muu ei auta siihen nautinnontarpeeseen...

  • Teidän jutuista intoutuneena kävin lukemassa tupakkariippuvuuden neurobiologiasta. Sepä onkin jännä! Jos yhtään kiinnostaa mitä omissa aivoissa nyt tapahtuu, niin kannattaa googlailla. En linkitä, kun en löytänyt mitään selkeää infopakettia, mutta ainakin jos on hoitoalalla tai muuten opiskellut aivoja, niin löytyy paljonkin tietoa.

    Itsellä tunteellisuus johtuu varmasti isolta osin siitä, että olen käyttänyt tupakkaa tunteiden säätelyyn. Nyt sitä joutuu keksimään uusia säätelykeinoja.

  • editoi syyskuu 2019

    Hyvä Emsse! Pointtini on aina että tämä on yksilökeskeistä, eikä tarvitse olla opiskellut mitään tajutakseen. Tunteiden säätelyongelmani vuoksi minulla on persoonallisuusongelma, jonka diagnosointi odottaa itseään. Se ei kuitenkaan ole este joka ESTÄÄ mitään tupakoimattomuuteen liittyvää.

  • Kiitos vinkistä Emsse. tosi kiinnostava aihe kyllä!
  • Ajatustikollinen, hienoa pohdintaa!

    Päätös tupakoimattomuudesta pitää tehdä joka päivä. Tänään en polta. Olen aiemmin lipsahtanut takaisin tupakoitsijaksi tuossa ylläpitovaiheessa. Vieroitusoireet ovat unohtuneet, aika kullannut muistot ( sekä tupakoinnin ihanuuden että lopettamisen helppouden). Sitten sitä ajattelee, että jos mä nyt yhden...
  • Totta töriset, ajatukset karkailevat usein tuohon suuntaan. Saa nähdä miten pitkään viitsii jäkättää itsensä kanssa vai unohtaako jossain vaiheessa koko jutun. Toiveissa olevasta dementiastakaan ei ole apua koska siinä muistaa nuorena opitut asiat ja rööki oli aika olennainen osa kaikkea vuosikymmenien ajan.
  • KP, jos vanhana sairastuu dementiaan niin parhaassa tapauksessa unohtaa koskaan polttaneensa :p

  • Täällä yksi syyskuussa Champiksilla lopettanut. Tupakkaa tekee kovasti edellen mieli, mikä hassuinta se jopa mukamas maistuu suussani.
    Huomaan napostelevani koko ajan hedelmia ja juureksia ja sitä kautta ei oikea ruoka maistuisi. Turvottaa tämä jatkuva napostelu. Nyt pitäisi keksi jotan tämän napostelun tilalle.

  • Tänään otti päähän kaikki. Vaakakin näytti enemmän kuin ennen, ja tuskastutti että kahdessa viikossako mä jo paisuin. Yllätin itsenikin olemalla ratkaisukeskeinen, ja menemällä kuntosalille! Se oli vain vähän kauheaa. Jos tästä tulee tapa niin hyvä.

  • Täällä sama juttu. Painoa tullut pari kiloa, puristava rengas navan seutuvilla. Ja ottanut päähän tavallista enemmän kaikki. Töistä kotiin tullessa kävi jo mielessä poiketa kauppaan hakemaan tupakkaa, mutta lykkäsin ajatusta tuonnemmaksi. Tänään en polta ja toivottavasti huomenna se ei käy edes mielessä :)
  • Pastilliriipuvuus tässä on kyllä. Mutta mietin joku päivä mihin niiden syöminenkin itsellä perustuu koska pääsääntöisesti rajoittuu työaikaan niiden rouhiminen...kotona en syö niitä. Ehkä jonkin verran kun baari-ilta...silloinkin meidän polttamattomat kaverit käsi ojossa heti...
  • Mullakin menee pastilleja! Enkä minäkään syö niitä kotona juuri yhtään. Lähinnä ulkona kävellessä eli siirtymätilanteissa, joiden tiesinkin olevan minulle se vaikein kohta.

    Isäni vaihtoi jo 20 vuotta sitten tupakin fishermans friendeihin. Niitä menee hänelle reippaasti edelleen, mutta ovatpa vähemmän haitallisia kuin tupakki, tuumaa hän. Itse toivon pääseväni kohtuukäyttöön piakkoin.

  • Moi!

    Liityn joukkoon, vaikka sen kummempia saavutuksia ei olekaan vielä taustalla. Tänään poltin vielä. Mutta nyt lähtee ja pakko päästä vertaistuen piiriin heti alkuunsa.

    Taustaa: olen 29v, polttanut 16-vuotiaasta lähtien. Parhaimmillaan olen ollut polttamatta noin 1,5 v eli raskauden ja imetyksen ajan. Ja imetyksen loputtua minä HÖLMÖ ajattelin, että ei yks niin haittaa.. ja siitä se sit taas lähti.

    Loppukesästä aloitin elämänmuutoksen, aloin syödä terveellisemmin ja käydä kuntosalilla. Painoa tippunut nyt 5 kg ja kunto kohoaa. Alkoholia en juo, joten vielä olis tää mun ainoa pahe hävitettävänä..

    En halua näyttää pienelle taaperolle huonoa esimerkkiä ja haluan tupakasta irti. Ainostaan mieheni ja siskoni tietävät, että olen alkanut polttaa uudestaan, muille en ole kertonut, kun on hävettänyt.

    Motivaatio on kova, mutta jännittää miten käy, kun ruokavalion takia mä en edes voi korvata röökiä millään herkuilla tms.
  • Tervetuloa joukkoon Tinka! Tästä se lähtee :)
    Tänne vaan kirjottelemaan ja lueskelemaan toisten juttuja. Niistä saat apua pahoihin hetkiin

  • Pari päivää tässä jo mennytkin suhteellisen helposti ja sitten taas tämä perjantai!

    Mikä ihme tässä päivässä on?? "Se on viiikon loppu eessä taas trala la laa, kruunalla kotiin ja klaavalla esson baariin!" Siis toi on mun fiilis ja jumatsukka kun tupakittaa.

    Sama juttu oli viime perjantaina.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.