Syyskuu 2019 lopettajat

13468928

Viestejä yhteensä

  • Sama täällä, Tirena :D Perjantai on näköjään päivistä pahin... Pääsin aikaisemmin töistä kotiin ja mietin miten kiva olis nautiskella yksi olut ja siihen tupakka.....aijaijaijai... Tupakittaa ja kovasti. Nyt vain yritän kamppailla tuota pikkupirua vastaan. Täytyy varmaan ruveta siivoamaan, jos se vaikka auttaisi...

  • Alkuinnostus on kadonnut. Kuten Stumpin Lopettajan polussa kerrotaan, niin tupakoimattomuus arkipäiväistyy, ja fiilis on lähinnä Tätäkö pitää jaksaa? Savuttomana olo ei tunnu palkinnolta tai erityiseltä. Sen sijaan tapariippuvuus muistuttelee olemassaolostaan useamman kerran päivässä. Päätin jo alussa, että saan ekat pari viikkoa syödä herkkuja niin paljon kuin haluan, mutta sitten pitää palata ruotuun. Tässä sitten nakerretaan kuivattua omenaa, ja fiilis ei ole kovin kukkea.

    Nyt pitää vaan muistaa, että jokainen päivä ja jokainen tunti on saavutus. Onnistuminen ei ole hetki vaan matka, ja mitä muita kliseitä näitä nyt on.

  • Ei ole kyllä mitään hohdokasta, vielä sallin itselleni herkkuja, mutta sama on edessä. Ensi viikolla pitää ottaa kans itseään niskasta kiinni.

    Onneksi cola on auttanut vähän turvotukseen, en juo sitä normaalisti, joten en tiedä auttaako muille. Painon pudotukseen se ei varmaan ole ihan paras konsti :D

    Ihmeellistä kyllä kahvin juonti on vähentynyt itsestään.

    Ekan kerran viime yönä "poltin" ja nautin kyllä siitä täysin rinnoin. Tajusin kyllä heti aamulla, mistä oli kyse. Ihmettelin vaan sitä, etten ollut mitenkään helpottunut siitä, että se olikin vain unta. Vaan ajattelin, että toivottavasti saan vetää ens yönäkin posket lommolla :D

  • Hei kaikille! Toinen savuton päivä menossa ja ajatukset pyörivät tupakoinnin ympärillä. Tilanne ei ole ollut fyysisesti ylitsepääsemättömän vaikea (hieman takakireä ja levoton olo), mutta huomaan käyväni keskustelua itseni kanssa, että miksen voisi yhtä tupakkaa polttaa.. Huoh! Tiedän, että se on vaan nyt kärvisteltävä nämä ekat päivät ja sitten (toivottavasti!) helpottaa!

  • Tsemppiä ekoihin päiviin Retu! Tuo sisäinen kaupankäynti on tuttua minullekin. Alussa sitä vuoropuhelua addiktionsa kanssa kävi alituiseen. Välit harvenee koko ajan.

    Oispa muuten mukavaa, jos tää ois joka päivä helpompaa. Siis niinkuin portaita laskeutuisi, että joka päivä olisi pikkuhitusen helpompi, ja jos tänään ajattelin tupakkaa 5 kertaa, niin huomenna ajattelisin vain 4. Sen sijaan, että huomenna saattaa olla vaikeampi päivä kuin tänään. Kokonaisuutena varmasti ajan myötä helpottaa, vaikka vaikeita hetkiä tuleekin.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    editoi syyskuu 2019
    Savuttomuuden arkipäiväistyminen koittaa yleensä vasta 2-4 kk:n tietämissä, mutta ehkä se saavutti nyt teidät aikaisemmin. Yleensä alkuajan luja motivaatio kantaa pitemmälle. Lopetus on aina kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia, myös se käyttääkö apukeinoja ja auttaako ne. Motivaation taso on erilainen kaikilla lähtien pakosta ja lientyvän "kokeilenpa lopettaa" saakka.
    Aika on kuitenkin kaikille se, mikä auttaa. Tosin eri tahdissa sekin. Kuukauden kahden kuluttua useimmilla alkaa helpottamaan ja muillekin viikko viikolta, jos ei ihan päivä päivältä.
    Lopettaminen kysyy kärsivällisyyttä, sisua ja luottamusta siihen, että kyllä tästä selvitään.
    Tsemppiä kaikille!
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Eilen oli kyllä hankala päivä, perjantaihalut selätetty onneksi ja tänään taas helpompaa. Näin viime yönä unta, että poltin tupakkaa. Taisi olla eilen tupakka niin alitajunnassa, että uniin asti asia tuli...
  • Moi, työnnän itseni varovasti tänne.

    Päätin lopettaa tupakoinnin tuumailtua asiaa pitkään. Nyt on hyvä hetki, sillä mitään juhlia ei ole tiedossa, polttavaa seuraa ei ole tiedossa, stressiä ei ole tiedossa ja masennuskin on aika alhaalla. Sain myös painon hallintaan, joten positiivisin asentein teen tämän seuraavan muutoksen. :)

    Tupakointia takana noin 10 vuotta, ensin satunnaisesti mutta loppua kohden olen muuttunut ketjupolttajaksi. Tupakkaa kului pahimmillaan kaksi normaalia askia päivässä. Mitään korvaustuotteita en voi käyttää, sillä laastareille/purkalla/suihkeelle/pastilleille taidan olla yliherkkä ja mt-ongelmien takia en usko, että lääkitys sopisi minulle. Kurkkupastillien voimalla mennään ja tehdään kaikkea mukavaa, että ajatukset pysyvät kasassa.

    Jospa tämä olisi se kerta, kun vihdoin onnistun.

    Tsemppiä tänne.
  • editoi syyskuu 2019

    Tervetuloa clarifiz! Täältä voimatsempit sinulle. Kohtuullisen luomuna itsekkin lopettelen. Eka viikkona imeskelytablettia ja suihketta vähän kokeilin, ei sopinut kun vatsa ei kestänyt. Kolme viikkoa nyt takana, välillä tosi vaikeita päiviä ja välillä helpompia. Tämä viikonloppu mennyt aika hyvin, olen varovaisen toiveikas.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Röökaamatta perjantaista asti! En ole oikeastaan missään vaiheessa ole edes harkinnut lopettamista tosissani, ja jos olisi asiaa kysytty perjantaina olisin sanonut että ei ole mahdollista lopettaa ainakaan ennen kuin löydän terapeutin/valmistun yliopistosta/teen vähemmän stressaavaa työtä/löydän elämän tarkoituksen/koen ihmeparantumisen masennuksesta/mitä tahansa. Jostain syystä lauantai-aamuna kuitenkin googlasin "tupakoinnin lopettaminen" ensimmäistä kertaa ja totesin että mähän en edes alle kymmenen röökin päivätahdilla ole kovinkaan riippuvainen nikotiinista ja vierotusoireiden suhteen pääsisin vähällä jos nyt lopettaisin. Olen muutenkin välillä viikonloppuisin polttamatta (koska olen laiska, masentunut enkä jaksa raahautua kauppaan edes tupakan takia), joten en laske tätä vielä "lopettamiseksi", lasken lopettamiseksi sitten sen jos en polta maanantaina niissä tilanteissa missä yleensä poltan ja varsinkin sitten kun heitän sen yhden viimeisen askin pohjalla pyörivän tupakan roskiin.

    Oikeastaan luulen että mun päätös on kypsynyt kyllä alitajuisesti pidemmän aikaa. Olin yli kaksikymppinen kun aloin polttamaan ja oon polttanu sellaset vähän päälle viis vuotta. Mä salasin tupakoinnin pitkään mun perheeltä, koska musta oli varsin noloa alkaa polttamaan aikuisena, huolimatta siis siitä että koko mun perhe polttaa. Muutenkin musta on aina vähän noloa sanoa uusille ihmisille että meen tupakalle, noloa kertoa asia lääkärissä (varsinkin kun oon astmaatikko, ollut lapsesta asti ja tää on ehkä typerintä mitä astmaatikkona voi tehdä), noloa kun joku tuttu joka ei tiedä et poltan näkee mut polttamassa, jne. Tähän varmaan liittyy se että oon ollu luitenkin osan aikuisiästä savuton ja tupakointi on mulle lähinnä näkyvä merkki mun mielenterveysongelmista ja huonoista päätöksistä.

    Aloitin siis tupakoinnin samaan aikaan kun tein muutakin urpoa ja itsetuhoista ja jatkoin polttamista koska olin niin masentunut ettei mua kiinnostanut kuolisinko tupakointiin, tai saisinko siitä niin pahan astmakohtauksen että joutuisin päivystykseen. Olen jo kerran saanut luultavasti tupakan takia juurikin sellaisen astmakohtauksen että istuin yli tunnin päivystyksessä happinaamari päässä, että sinänsä kyllä voisin sanoa että lopettaminen on tässä tilanteessa varsin järkevä ratkaisu.

    Nyt lähden kauppaan ostamaan lisää tikkareita ja muuta imeskeltävää karkkia. Tekee aivan helvetikseen mieli tupakkaa, ja huomenna varmaan paljon pahemmin.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tervetuloa syyskuisiin clarifiz ja glutamaatti. Kaikki mahdollisuudet ovat edessäpäin.
    Tsemppipotkut alkuun :)
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Glutamaatti: tapariippuvuus on se pahempi tässä taistelussa mutta tsempit ja voimia ..
  • Joo, tapariippuvuus toki on iso osa, meinasin lähinnä sitä että jos tässä oisin polttanu enenevissä määrin vielä vaikka kymmenen vuotta niin lopettamisen esteenä olis sen lisäks myös ne fyysiset vierotusoireet, kuten päänsärky ja ärtyneisyys. Ironista kyllä, mä saan tupakasta (monen muun asian ohella) päänsärkyä, nyt on ollu mukava päänsärytön viikonloppu kerta en oo polttanu. Mun astmainen päänsärkykrooninen keho on estäny mua polttamasta niin paljon kuin olisin halunnut koska siitä nyt yksinkertaisesti tulee fyysisesti aika paha olo (henkisesti tosin hyvä fiilis tietenkin, enhän mä sitä muuten ois tehny).

    Jemmasin kaikkiin laukkuihin ja takin taskuun tikkareita huomisen koitosta varten, luulen että oon viimeistään töistä lähtiessä siinä pisteessä et jos lähden kauppaan hakemaan karkkia palaan sieltä tupakka-askin kanssa ja teeskentelen itelleni etten mitenkään edes ollut lopettamassa oikeesti, että voisin lopettaa sit joskus myöhemmin kun tähdet on oikeessa asennossa ja niin päin pois.

  • Kiitos, odeska ja Melisa. :)

    Tsemppiä, glutamaatti. Täällä toinen joka alkoi polttaa masennuksen takia ja ajatteli, että ihan sama vaikka se veisi hengen. Rasitusastmakin löytyy, joten juupa juu. Tsemppiä paljon päivääsi.
  • Hyvät kanssataistelijat, tänään oli hirveä päivä. Olin töissä, niin perhekriisiä mulle puhelimessa kerrottiin. Ei siitä sen enempää, mutta se tupakantuska... Taustatietona kerron, että olen töissä ruokakaupassa, eli tupakan ostaminen ei voisi olla helpompaa. Sortuminen oli siis niin lähellä, mutte enpä vaan sortunut. Kun pääsin kotiin niin kävin lapsenlapsen (7v.) kanssa parikin pyörälenkkiä, ja henki kulki. Kyllä oli mahtava fiilis. Maanantaita vaan teille kaikille. En tosiaan tiedä, miten tässä käy, mutta tänään olin ylpeä itsestäni.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • Maanantai ehtoota!
    Upeeta ettet sortunut tänään odeska! Kun selviät huomiseen, niin olet jo tosi vahvoilla. Pidän sulle peukkuja. Ja toivon <3 että perhekriisikin tasottuu

    Itsellä ollut suht helppoa pari päivää. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, koska maailma repeää :D
    Valppaana saa kyllä olla kun >:) on niin pirun ovela.

  • Joo clarifiz, mulle ainakin on hassua lukea kaikkia noita "järkisyitä" että miksi ei pitäisi tupakoida kun olen itse aloittanut polttamisen lähinnä itsetuhoisista syistä, ja kaikki ne argumentit että sitten voin paremmin kun lakkaan polttamasta jne ei oikein ole aiemmin iskeneet. Tuntuu että monissa oppaissa ja semmosissa ei oteta huomioon kuinka monella tupakoijalla on myös erilaisia mielenterveysongelmia ja miten ne vaikuttaa niihin syihin miksi tupakoi ja siihen miten voi ja kannattaa lopettaa. Tsemppejä myös sulle paljon!

    Tän päivän läpikituuttaminen oli kyllä koitos. Ei mulla rööki käynyt mielessä sillon kun oli tekemistä, mutta aina ulkona kävellessä ja taolla piti tunkea se tikkari suuhun tai muuten syödä jotakin ja ajatella lujasti sitä miten paljon kivempaa elämä olisi sitten kun en enää himoitsisi tupakkaa. Koitin kovasti kuvitella miten paljon mukavampaa olisi vaikka vaeltaa metsässä tai mennä sukulaisten lasten kanssa pihalle leikkimään tai istua kymmenen tuntia putkeen junassa sitten kun näitä kaikkia juttuja ei sävyttäisi se että miettisin jatkuvasti, missä välissä pääsen polttamaan seuraavan tupakan. Ei sitä itselleen haluaisi myöntää että ajatus päivästä tai viikonlopusta tai herraparatkoon kokonaisesta vaikka viikon mittasesta matkasta ilman röökiä tuntuisi aivan painajaismaiselta, ja siks oon vältelly tiettyjä juttuja mitä oon tehny ennen tupakoinnin aloittamista, siis tilanteita joissa musta ei ole sopivaa polttaa (jonkun toisen mielestä niissä varmaan on ok polttaa enkä tuomitse muita kuin itseäni).

    Näin kolmen vuorokauden jälkeen pitäis vissiin hengityksen helpottua ja nikotiinin olla kokonaan poistunut elimistöstä. Lähinnä on oikeen limanen, kurkkua kutittava tupakkayskä mutta ei oo samalla tavalla kyllä hengenahdistus kun yleensä. En ole oikeestaan näinä kolmena päivänä tarvinnut edes astmalääkettä, yleensä kyllä otan vähintään joka toinen päivä. Tänään on kanssa ollut ärsyttävä pikku päänsärky koko päivän, en tiedä onko vierotusoire vaiko ei.

    Oon aamuisin katsonut dokumentteja tupakkateollisuudesta ja koittanut tolkuttaa itselleni etten halua antaa niille enää yhtään rahojani ja että pelaan vaan niiden pussiin joka kerta kun ajattelen mitä hyvänsä positiivista tupakoinnista. Kirjottelen kanssa paljon tänne niinkun näkyy, ihan vaan että saisin ajateltua asioita läpi ja olis jotain muuta tekemistä kun miettiä polttamista.

    Pelottaa: vierailla tällä viikolla perheen luona kun ne kaikki polttaa, sekä se kun meen seuraavan kerran joskus taas baariin. Mitä ihmettä jossain klubilla on tarkotus tehdä jos ei voi ravata röökikoppiin puolen tunnin välein kun tanssiminen kyllästyttää kysympähän vaan? Missä sä baari-illan aikana käyt yksityisempiä keskusteluja kavereiden kanssa jos et mee niiden kanssa ulos röökille, pois musiikista ja melusta?

  • Olisi kiva kuulla vähän kaikista jotakin, jotka ovat tässä syyskuun lopetuspoterossa olleet mukana jossain kohtaa. Jos vielä pyöritte täällä, niin kirjoitelkaa kuulumisia.

    Itsellä nikkikset vähentyneet, mutta silti aina jotain uutta. Mieli on herkkänä ja tunteet pinnassa
    Mutta se näyttää kuuluvan tähän hommaan.

    Vielä on välillä ikävä tupakkahetkien perään, mutta toisinaan taas tuntee ylpeyttä siitä, että on selvinnyt kaksi viikkoa ilman savuja.

  • Ja tietysti, jo pidempään savuttomien kommentit on myös tervetulleita!

  • Päivä kerrallaan eteenpäin, toiset päivät helpompia ja tämä päivä taas jostain syystä vaikea. Mutta tässä kohtaa päivää uskallan sanoa, että tänään en polta. Ihmeen monta savutonta päivää takana. Josko kohta helpottaisi...?
  • Sirkkal11sa - Sulla ei ole enää pitkät pätkät niin kuukausi pärähtää mittariin!

    Perässä tullaan :)

  • Niinpä Tirena :) Pysytään nyt lujana! Nyt yritän saada alun positiivista ajattelua taas kehiin. Jostakin syystä on vähän alakuloa ollut viime päivinä. Ja juuri sitä haikeutta tupakasta luopumisesta. Järki sanoo, että hyvin on mennyt. Tunteet eivät ihan pysy perässä. No nyt pääsee nukkumaan, toivottavasti huomenna osaan iloita savuttomuudesta...
  • Huomenna tulee kaks viikkoa viimeisimmästä (viimeisestä) röökistä. Champix-kuurilla mennään.
    Oon kyllä päässyt paljon helpommalla mitä pelkäsin. Oon selvinnyt jopa Stadin ruuhkista ilman repsahdusta :smiley: Nikotiiniriippuvuus on kuitenkin aika vahvaa laatua noin kolmenkymmenen vuoden kessuttelun jälkeen. Oli muuten aika mageeta kun pystyi toteamaan hallituksen röökiveron korotukselle "Ihan sama, ei koske mua"
    Ja kun rahapuolta ajattelee, niin mullakin meni pari sataa kuukaudessa röökiin. Tajutonta. Keskituloiselle palkansaajalle toi pari sataa kuussa olis ihan mojova palkankorotus. Tsemppiä kaikille meille kovasti. Niitä tiukkoja hetkiä on varmasti kaikilla edessä mutta eiköhän ne selätetä. Eiks vaan?
  • Kiitokset muuten kaikille tervetulotoivotuksista ja tsempeistä, olin ihan unohtanu sanoa! Huomenna aamulla mulla on lääkäri (vähän eri aiheesta tosin, mutta kummiski) ja aion ottaa sen kanssa puheeksi tän tupakoinnin lopettamisen. Olen vähän arponut että pitäiskö kumminkin ottaa joku nikotiinikorvaus käyttöön, tänään oli taas niin pahat niksat iltapäivällä ja illalla et oksat pois. Ehkä se lääkäri osaa sanoa, ja ajattelin kanssa pyytää jotain kontrolliaikaa parin kuukauden päähän, et jos ei onnistu näin tää lopettaminen niin määräis sit jotain lääkkeitä ja kokeilisin niiden kanssa (ja toisaalta motivoituisin pysymään päätöksessä jos tietäisin et on lääkäriaika tulossa ja se sitten kysyy aiheesta sillon). Jos kovasti itken että kun on tää astma ja pitäis lopettaa niin ehkä niitä aikoja tippuu terveyskeskuslääkäriltä tähänkin asiaan.

    Sirkkal11sa ja Tirena, mäkin koen jo tollasia haikeuden tunteita vaikka ei edes ole vielä montaa päivää takana. Pää keksii kaikkia tilanteita missä olis kiva polttaa ja ajatukset sanoo et "eiks ookin surullista jos et voisi ikinä enää polttaa siellä ja täällä ja tuolla etkä senkään kaverin kanssa voi mennä röökille, ooksä nyt ihan varma että ikinä koskaan enää ei???" Mulla on kyllä se etu et aloin tosissaan polttamaan vasta aikuisena, niin osaan sanoa itselleni että oon tehny kaikkea mahdollista ennenkin ilman tupakkaa (siis käynyt vaikka baarissa ennen kun aloin polttamaan) ja nauttinu niistä asioista ihan yhtälailla sillon. Et mä osaan kyllä sen tupakoimattomuuden, mun täytyy vaan muistaa miten se tehdään.

  • Kaikki on mennyt ok. Ainoa negatiivinen on tuo champix jonka jouduin lopettaamaan. Ensin olin ihan mieli maassa, sitten aloin saamaan kammo kiukkukohtauksia.

    Muuten kaikki on ok, tavoitteessa olen pysynyt, yhtään tupakkaa en ole polttanut lopettamisen jälkeen joka oli 29.8. klo: 23.00 Tupakkaa ei ole oikeastaan tehnyt mieli missään kohtaa, silloin tällöin käy mielessä että "tuossa tilanteessa olisin polttanut". Missään kohtaan ei ole käynyt mielessä että jatkaisin tupakanpolttoa, eli minun lopetus on ollut kovin helppo tähän mennessä.

  • Tuli muuten mieleen että sillon n. 18-23 vuotiaana kun en polttanut mulla oli aina kaikkialla luonnosvihko mukana, siis et oli aina baarissa ja kahvilassa ja luennolla ja missä ikinä mukana vihko ja kyniä, ja saatoin baarissa kavereiden kanssa ollessa piirrellä luonnosvihkoon kaikenlaista kaljaa juodessa koko illan (ja sitten nauraa niille seuraavana aamuna tietenkin). Ehkä tästä ois apua mulle nyt, jos ei piirtämisestä tuu mitään niin vois vaikka kirjotella ylös keskustelunpätkiä tai vaikka runoja tai mitä tahansa sillon kun muut menee tupakalle.

    Mitä strategioita teillä on alkoholin/baarissa käymisen suhteen? Pelkään että se on kyllä mun akilleen kantapää, selvänä kun näköjään pystyn selättämään aika maailmanlopun niksat. Mutta jos sama olo tulee kun oon juonu niin en tiedä pystyisinkö taistelemaan vastaan.

  • MelisaMelisa Espoon etelärannikko
    Tämä on mun neuvoni. Lopettamisen alkuaikoina kannattaa välttää alkoholia. Usein se madaltaa kynnystä alkaa polttamaan. Jos baarissa käyminen on kaverisuhteiden ylläpidon kannalta ihan must-juttu, olisi hyvä rajoittaa alkon määrä pariin annokseen. Toinen hyvä konsti on tietty kertoa kaikille, et on lopettanut ja pyytää, ettei kukaan tarjoaisi tai ees antaisi tupakkaa jos pummaisit. Joutuisit siis ostamaan. Siinä taas se riski, et poltat ne kaikki.
    Tämä ohje perustuu ihan stumppilaisten kokemuksiin.
    40 vuotta savuttamista ja sitten lopetus 18.8.2005. Motto: Ei koskaan henkostakaan.

  • Hei vaan kaikki! Täällä kärvistellään! Ei oikeastaan ole hirveetä tupakanhimoa, kun saisi vaan nää ajatukset pois päästä. Jotenkin leikittelen aina välillä ajatuksella, että jos polttaisi, en ole sitä kuitenkaan tehnyt. Ja joku tuossa edellä mainitsikin sen surun tunteen, jos pysähtyy oikein ajattelemaan, että en ikinä enää tule istumaan hiljaa yksinäni ulkona tupruttelemassa vanhaa ystävää. Voi tätä ihmisen mieltä.

    16.8. 2020 klo 23.05 viimeinen tupakka

  • editoi syyskuu 2019
    Lopetin siis tupakoinnin torstaina 19.9. ja lauantaina sitten sorruin sauhutteluun kun olin iltaa kavereiden kanssa istumassa. No onneksi palasin ns. "ruotuun" ja olen ollut siitä asti taas polttamalta. Ma illalla tuli levoton olo ja teki mieli polttaa. Enpä polttanut! Otin yhden nicorette purkan ja lähdin koiran kanssa ulos. Jee! Tuli oikeasti sellainen olo, että pystyn tähän!

    Ja nyt kun vielä luen teidän aikaisempia kirjoituksia niin todellakin itselläni ainakin heti tuli mieli polttaa kun otin alkoholia. Tänään kävin saunassa ja otin yhden saunakaljan ja heti tuli ajatus tupakasta. Mieliteko kesti n.5min ja selvisin ilman tupakkaa! Mutta taidan toistaiseksi vähentää tuota alkoholin käyttöäkin, että varmasti onnistun!
  • Muistan itsekin alussa kun lähti vaan ulos kävelemään niin tuli heti parempi olo. Ihan kuin ois tupakka unohtunut..
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy kommentoidaksesi.